Vesala

Työläinen pääsee hiihtolomalle. Huomenna maanantaina eli 18 minuutin kuluttua se alkaa. Ei kai liene teille yllätys, että suuntana on… Vuokatti!

Lupaan viikon aikana maastohiihtää itseni jokusen kerran piippuun eli yleiseen tasoon nähden vaatimatonta vauhtia, kantata laskettelusuksillani oikein reippaasti Vuokatinrinteillä, heittää säkällä keilahallissa 150 pistettä ja yrittää olla niin, ettei mihinkään olisi kiire.

Jos luoja ja laitteistot sallivat, yritän saada viikon varrella tyrkättyä tänne myös kuvamateriaalia. Tarkoitukseni olisi olla kameran takapuolella. PÄIVITYS: Eipä onnistu kuvien laittaminen, mutta siitä nyt suurta haittaa kenellekään lie… Mutta siis perillä ollaan.

Erinomaista alkavaa viikkoa kaikille!

Seuraavassa viikonvaihteen uutiskatsaus.

Tohtoriväitös Oulusta: Talvi vie älyn päästä.

No ilmankos onkin ollut ajoittain hieman vaikeaa. Tai sanotaan näin, jotta entistä vaikeampaa. Ei tässä auta kuin odotella kesää ja lämpimiä kelejä, josko sitä tolkkua saisi rakenneltua näillekin riveille. Vai pitäiskö iskeä päähän karvarevohka vai tulisiko kulkea julkisesti patterikäyttöinen mikroaaltouuni päässä? Onko muuten sellaista?

Lumenpudottajia putoillut katoilta.

Haa, äijät eivät ole köyttäneet ihteänsä savupiippuun ja sinne ovat mätkähdelleet tantereelle kolansa kanssa. Oliko se nyt Ruotsissa, jossa mies oli kiinnittänyt köyden autonsa hinauskoukkuun ja vyötäisilleen ja kiivennyt katolle lunta pudottelemaan. Kuinka ollakaan vaimonsa oli startannut auton ja lähtenyt liikkeelle. Sieltä tuli ukko alas, mutta tarina ei kerro, missä vaiheessa vaimo oli havainnut äijänsä vakoilupuuhissa autonsa perässä. Tarina ei edelleenkään kerro, oliko kotitie kovasti kuoppainen.

Olen ollut katolla minäkin. Köysi? Kts. ensimmäisen uutisen otsikko.

Hyypiä Bundesliigan ennätyksen takuumies.

Samppari on iskussa. Onnittelen! Leverkusen on vetänyt kauden tähän asti ilman tappioita. Mestaruuteen on tosin vielä matkaa, Bayern München on paha kanto kaskessa.

Suomi hävisi välierän, mutta voitti pronssia.

Hyvä Jellonat! Mitali on aina mitali, ja varsinkin olympialaisissa. Ennen Vancouverin kisoja maan johtava kiekkoanalyytikko kertoi ymmärtäneensä Kalervo Kummolaa, että palkkasi  Doug Sheddenin Leijonien päävalmentajaksi jokunen vuosi sitten. USA-tappion jälkeen syy heikkoon peliin oli Kalervo Kummolassa ja Doug Sheddenissä.

Asiantuntijan mukaan murskatappion takana on pitkä ja monivivahteinen prosessi, joka alkoi vuoden 2004 maailmancupissa ja kiihtyi tappiinsa Kalervo Kummolan runnottua Doug Sheddenin Leijonien päävalmentajaksi. Lähde: Urheilulehti, nettisivut

Totean tähän: En kommentoi, koska en ymmärrä. Joku logiikkahan tuossa ilmeisesti on. Mietin vain sitä, että jos KooKoo kärsii tiistaina tappion Jukureille Mestiksen pleijareissa, niin löytyykö syy Reijo Mansikasta ja seuran senaikaisesta puheenjohtajasta.

Tällaiseen pohdintaan tuskin tarvitsee mennä, koska KooKoo lanaa Jukurit lauluun vaikka ilman viivelähtöjä.

Joku mies oli oikein televisiossa todennut, että ”vaihtaisi kolme maastohiidon olympiamitalia jääkiekon olympiakultaan.” Siis että antaisi poijes kolme hiihtomitalia, jotta saisi laulaa vuoden 1995 maailmanmestaruuden hengessä  ”Sankarit” ja että Sakari Kuosmanen kajauttaisi torilla Finlandian.” Tässähän meillä on nyt oikein gallupin paikka.

En ohjaile ketään lukijaa seuraavalla johdannolla, mutta: Vaihtaisitko sinä kouvolalaisen herrasmiehen Ville Nousiaisen 50 kilometrin olympiapronssin, Valkealassa asuneen ja hyvin sympaattisen Riitta-Liisa Roposen 10 kilometrin vapaan olympiahopean ja Suomen miesten urhoollisen ja talvisotahenkisen viestijoukkueen (Ville mukana) olympiapronssin siihen, että Leijonat löisi kiekkofinaalissa Kanadan?

Kysymys on aseteltu täysin puolueettomasti, nyt on vastausten aika. Vastaa siis EN VAIHTAISI tai VAIHTAISIN. Ilmaisen oman kantani sitten, kun olen saanut viisi vastausta.

———————————–

Yllättävä vastaukseni kuuluu: En vaihtaisi.

Enkä nyt lähde tässä aamutuimaan tuota sen kummemmin perustelemaan, mutta näin se vain on. Jääkiekon olympiakulta olisi huikea juttu, sitä olisivat myös kolme maastohiihtomitalia.

Toivotaan jellonille menestystä Slovakia-matsiin. Näyttöhaluja eilisen nöyryytyksen jälkeen pitäisi ainakin löytyä joka jampalta.

Kaikkea sitä!

Olen ollut töissä Kouvolan Sanomien toimituksessa hieman yli 20 vuotta. Kaikkea olen saanut kuulla ja lukea lukijoiden palautteista (kusipää, homo, tunge se koripallo perseeseesi), mutta että oma väkikin kantaa jo kortensa kekoon.

Anne P. (nimi ehkä keksitty), Karhulan lahja kouvolalaiselle medialle, meni ja tyhjensi kahden litran laittikolapulloni toimituksen jääkaapista viemäriin. Siis minun! Miksi? Hän perusteli ratkaisuaan sillä, että pullo oli ollut siellä jo viikon, eikä se ollut enää kuulemma juomakelpoista. Kaiken lisäksi se oli vienyt liikaa tilaa.

Voin olla väärässä kun totean, että jos kaikki toimituksemme jäsenet toimisivat samalla tavalla joka päivä, yhteinen jääkaappimme olisi tyhjä aamusta iltaan.

”Oho, tämä kinkkusämpylä oli täällä kyllä viime viikollakin, laitan sen roskiin.”

”Oi-joi, tämä tonnikalapurkki on mielestäni ollut täällä siitä asti, kun Maunukselan Hannu torjui rankkareita Kouvolan jalkapallopuulaakissa 80-luvulla.”

”Ai-jai-jai, tämän eväsboksin olen nähnyt tässä jääkaapissa jo silloin, kun Gutenberg suunnitteli painokonetta.”

Kerron tässä ja nyt, että laitoin pullon jäähtymään perjantaina, ja kulauttelin siitä puolet sunnuntaina. Ja nyt kun menin jääkaapille, pullo löytyi tyhjennettynä roskiksesta. Minulla on tapana täyttää aina kahden litran lekasta kolaa puolen litran pulloon. Teen tätä lähes päivittäin. Ei se kahden litran lekkeri siellä kauaa happane. Että tiedoksi.

Syyllinen tunnusti tekosensa. Hymyili leveästi, ehkä jopa nauroi. Minulla juoksi kyynel silmäkulmasta leukaa pitkin lattialle. Kiva aloittaa uusi työviikko, kuivin suin.

———————————PÄIVITYS——————————-

Vahingosta viisastuneena kiikutin uuden pullon jääkaappiin oheisella tarralapulla ja tekstillä varustettuna:

Sain torstaina puhelinsoiton Kaarlammen Veksiltä. Oli kuullut kaupungin auramiehiltä, että poliisitalon katolla istui koirankokoinen huuhkaja. Veksi ajatteli, jos vaikka kuvaa Kouvolan Sanomien kuvakulmaan.

Koska olin muutenkin starttailemassa siihen suuntaan, otin kameran mukaan. Ajelin poliisitaloa ympäri ja kas, huuhkajahan se siellä antennilla istua kökötti. Pysäytin autoni ja räppäsin heti muutaman ruudun ikäänkuin varmistukseksi, sillä eihän noista luontokappaleista koskaan tiedä. Olin kuitenkin niin kaukana, ettei edes 200-millisellä tullut hullua hurskaammaksi. Päätin, on pakko päästä poliisitalon katolle.

Kiersin taloa hetken aikaa, ja sain kuningasidean: ”Minullahan on tuossa talossa tuttuja töissä, soitanpa herra Huttuselle.” Hän vastasi, kerroin hänelle tohkeissani mistä on kyse. Huttunen kuunteli kameramiehen vuodatusta ”pakko päästä lähemmäksi” ja lupasi tulla ulos talonmiehen kanssa. Varmistin vielä, että huuhkaja oli paikallaan. Oli, jes!

Seuraavassa keskusteluni pääpiirteittäin talonmiehen kanssa:

- Juha Vesala, Kouvolan Sanomista terve.

- Terve terve.

- Niin kun pitäisi päästä tuonne katolle kuvaamaan tuota huuhkajaa…

- Miksi?

- No kun lehteenhän siitä saisi mojovan otoksen kun nyt nämä huuhkajat ovat olleet niin paljon muutenkin esillä.

- Jaa, mutta tuolla on lunta ihan tolkuttomasti. Ei siellä oikein pysty liikkumaan.

- Kai nyt jonkin verran kuitenkin?

- No siinä ja siinä. Mutta silti ihmettelen, miksi sinä sitä haluat kuvata?

- Siis kuva lehteen, siinä syy. Sain lukijalta vinkin ja kivahan tuollainen kuva olisi lehdessä: huuhkaja poliisitalon katolla. Onkohan se muuten vielä siellä?

- On se.

- Mistä tiedät? Eihän sitä tästä näe?

- Tiedän, koska olen sen itse sinne kiinnittänyt. Se on muovia.

- ??? Mitä helvettiä? Muovia?

- Nii-i, kiinnitin sen viime syksynä, kun tilhet paskoivat tuon lasikaton aivan punaiseksi. Söivät pihlajanmarjoja puskista ja lensivät tuonne ylös. Muovihuuhkajan asettamisen jälkeen ei ole tilhiä enää näkynyt.

- Ei hemmetti, onko tämä nyt joku kusetus vai piilokamera?

- Vähän jo aattelinkin, että mikä tuossa muovihuuhkajassa nyt Kouvolan Sanomia kiinnostaa?

- Hitto, tästä ei sitten puhuta kenellekään.

Otin auton alleni ja kurvasin Pyörä-Pajalle Kaarlammen Veksin pakeille.

- Veksi, oliko tämä nyt joku vitsi?

- Mikä? Saitko sen kuvan? Oliko se huuhkaja vielä siellä?

- Oli ja on vielä ens viikollakin.

- Mitä?

- Se on muovia. Se on pelätin.

- Mitä? Ei hemmetti, hah! Ihan totta?

- Kyllä!

- Jaa, voi hitto vieköön, nauroi tuo mukava partasuinen mies.

Ajelin pois. Toimituksessa kuulin, että paikalla oli päivän mittaan käynyt myös lehtemme valokuvaaja. Hän ei ollut huuhkajaa löytänyt. Lentävätkö muovihuuhkajat? Vastaan: Eivät.

Ja itse asiassa hyvä, etten ottanut oikeutta omiin käsiini ja kiivennyt poliisitalon katolle itsekseni ilman lupaa. Ilta-Sanomien lööpissä olisi huomenna lukenut: ”Poliisi pidätti muovihuuhkajasta kiinnostuneen valokuvaajan Kouvolan poliisitalon katolla, katso kuvasarja, jossa pöhkö pannaan käsirautoihin.”

Jee jee! Aivan loistava Heli Kajo on allekirjoittanut unelmasopimuksen Warner Musicin kanssa! Helin ensimmäinen levytyssopimus julkistetaan käsittääkseni tänään torstaina. Onnittelen Heliä ja totean ripaus tyytyväisyyttä rintapielessäni: Heli, miähän sanoin silloin, että sinusta tulee vielä kova juttu!

Olen yrittänyt saada Helille keikkaa Kouvolan seudulle, siinä toistaiseksi onnistumatta. Kai se on sitten käännyttävä Ijäksen Ollin puoleen ja vuokrattava teatterin klubi yksityiskäyttöön… Rahat tähän hienoon tilaisuuteen hankin tänä iltana Veikkauksen monivedosta, joten pitäkäähän puolestani peukkuja.

Nyt ei auta muuta kuin fiilistellä vaikka tuon alla olevan linkin kautta!

http://www.youtube.com/watch?v=a8BpKvWTG_Y&feature=related

Pidin tiistaina vapaapäivän. Kulutin siitä suuren osan kotioloissa seuraamalla kahden pöhkön edesottamuksia. Nythän kävi niin onnellisesti, että molemmille villakoiraneideillemme sattui juoksut samaan aikaan. Juu, siellä ne painelivat farkkusortseissaan pitkin kämppää peräkkäin, kylki kyljessä tahi muuten vaan satunnaisesti. Elleivät sitten olleet paikallaan kirsu kiinni toisen peräpeilissä.

Ensin luulin, että Jane on syypää moiseen sekoiluun. Se ei jättänyt Helmiä rauhaan, ja muutaman kerran tämä vanhempi neiti luuli ilmeisesti olevansa uros kun tassujaan pienemmän selkäpuolelle tohkeissaan asetteli. Ei siinä mitään, otin neidin tiukkasävyiseen puhutteluun. Kyllä kyllä, puhuttelu tepsi, viitisen minuuttia.

Mutta eipä Jane tässä kuvioissa ollut täysin yksin liikkeellä. Helmi se siinä teki omaa osuuttaan kiehnäämällä Janen edessä. Puhuttelin hänetkin, tepsi kolme minuuttia.

Neiti Suomen muotovaliolla on omat pakkoaskareensa. Aamupäivällä kuivamuona ei maistunut. Jane katseli ruokakuppia, minua, ruokakuppia ja minua. Ymmärsin silmistään kysymyksen: ”Söisitkö itse?”

Sen jälkeen hän tepsutteli eteiseen, vilkaisi vielä kerran taakseen ja avasi toisella tassullaan wc:n oven. Se kävi helposti, kokeneesti, oikealla tassulla. Tiesin, mistä oli kyse ja osasin odottaa vessanpöntön kannen paukahdusta. ”Pam!” Sieltä se taas tuli. Jane ilmestyi wc:stä takaisin eteiseen, pysähtyi, katsahti keittiöön ja tuhahti reippaasti. Päivän pakollinen oli taas tehty, nyt oli oikea hetki vetäytyä nokosille.

On kummallinen tapa tuo. Neiti Suomen muotovalio käy wc:ssä, nostaa kuonollaan kerran kannen ilmaan ja pamauttaa sen takaisin paikalleen. Siinä se. Tähän operaatioon ei liity dramatiikkaa, ei edes haistelua. Kansi ylös, pam ja pois! Sieltä hän sitten saapuu ylväästi ja arvokkaasti, hitain varmoin askelin.

Varsinaisena ruoka-aikana tämä neiti Suomen muotovalio laittaa sitten keittiön sekaisin. Hän poimii kupistaan ensin herkkupalat, jonka jälkeen alkaa Operaatio Kuppi nurin. Kätevästi toimivalla oikealla tassullaan hän raapii ruokakuppiaan niin kauan kunnes se on kaatunut. Ja kuivamuona leviää iloisesti laajalle alueelle pitkin keittiötä.

Tässä kohtaa operaatiota kuvaan saapuu myös agentti Helmi, joka käy kuittaamassa kaukaisimmat papulat parempiin suihin. Helmi väijyy taustalla ja odottaa hetkeä, jolloin Jane saa kuppinsa kumolleen. Neiti Suomen muotovalio ei kuitenkaan pidä siitä, että hänen sapuskaansa katoaa taustalla väärään osoitteeseen. Muutaman kerran nutturapää murahtaa, ja Helmi ottaa taka-askeleen jos toisenkin, mutta vain palatakseen lähes välittömästi väijypaikalleen.

Olen nähnyt sitäkin, että kun Jane murahtaa ja vetää ikenet esiin, Helmi tekee jälkimmäisen takaisin. Eipä ole kääpiövillakoirakaan enää söpöliini.

Naapurustossa ovat sanoneet, että likkojemme juoksut ovat aiheuttaneet meteliä muissa osoitteissa. En tiedä, mikä on Rommelin tilanne nyt, mutta ainakin vuosi sitten oli ollut kovasti asiaa ulkosalle. Ja kuulemma maanantaiaamuna kello 04, Jekku oli pinkaissut pihaamme muina miehinä.

Näin meillä, mutta eiköhän se kohta jo helpota.

Uusia haasteita valmentajaurallaan hakeva Jukka Toijala jättää siis Kouvot kuluvan kauden jälkeen. Toijala on tehnyt seuran edustusjoukkueen peräsimessä tasokasta jälkeä, kouvolalainen koripalloväki kiittää miestä ja toivottaa hänelle menestystä uudessa työympäristössä. Oli se sitten Ruotsissa, Saksan kakkosbundesliigassa tai vaikka Hollannissa.

Tai sitten Joensuun Katajassa. Täysin omana arviona heitän, että jos Toijala ei työpaikkaa ulkomailta löydä, niin eiköhän susirajan satraappi Jukka Törmälä jotain pientä puuhaa tutulle kaverilleen järjestä. Toijalasta pidetään Joensuussa, Törmälä pitää Toijalasta ja Toijala pitää Joensuusta ja Törmälästä.

Jotenkin aistin tilanteen niin, että Salmisen Pekka ei Katajan penkin päässä enää ensi kaudella istu. Pekallehan voisi paikka tarjoutua vaikka Torpan Poikien koutsina, jos Kamisen Tomppa vetää ensi kaudella happea liigakoriksesta.

Entä sitten Kouvojen päävalmentajakuvio? Itse lähden siitä, että kartottaisin tuttujen naamojen eli Toiviaisen Samin ja Poikolan Pietin sopimustilanteet. Pietihän on vanha (ei nyt niin kovin kuitenkaan) Kouvojen kasvatti, joka olisi helppo nähdä Kouvojen luotsina. Poikola on kehittynyt valmentajana huipputekijöiden joukkoon, ja mukava äijähän tuo on muutenkin.

En vain tiedä miehen työkuvioista mitään, onko siirtyminen Mansesta Kouvolaan ylipäätään edes mahdollista. Pitänee ottaa selvää.

Toiviaisen Sami, Namika Lahti, siinä myös oiva ukko Kouvojen taktikoksi. Toiviainen on Kuusaan Pallon kasvatti eli kotoisin nykyisen suur-Kouvolan talousalueelta. Tätä kuviota vahvistaa se, että Toiviainen pelasi Kouvojen toimitusjohtajan Jukka Kyöstilän alaisuudessa KuuPassa useamman vuoden ajan. Toiviainen osoitti lahjakkuutensa ja osaamisensa viimeistään vajaa vuosi sitten, kun Lahdessa juhlittiin Suomen mestaruutta.

No juu, siinäpä sitä. Tuossa muuten vastasinkin jollekin pelaajahuhuista, mutta laitetaan se nyt tännekin: Mark McCarrollia huhutaan Korihaiden paitaan. Liekö tässä perää?

Joskus nämä iltapäivälehtien otsikot tuppaavat korpeamaan. Niinkuin nyt tämä Torpan Poikien Hanno Möttölää koskeva rubari Ilta-Sanomissa: HANNO MÖTTÖLÄ PELAA JO TÄNÄÄN.

Ensinnäkin, miten niin jo? Ja toiseksi kun varsinaista leipätekstiä lukee, pelaaminen ei olekaan enää varmaa: Hanno Möttölän paluu tositoimiin Korisliigassa on varmistumassa. 33-vuotias suomalaisen koripalloilun ikoni esiintynee yleisölle tänään klo 18.30 pelattavassa kärkiottelussa Kouvot-ToPo.

Tiedän, että Möttölä tekee ratkaisunsa aamutreenien jälkeen. Voi olla että pelaa, voi olla että ei pelaa.

Mutta saadaanhan tuollaisella otsikolla koripalloväki lukemaan ”uutista.” ToPo-koutsi Tomppa Kamisen kanssa on kuitenkin sovittu, että Möttölän tilanteesta ilmestyy tieto Kouvolan Sanomien nettisivuille iltapäivän puolella.

Iltsarin hengessä: KYLE SHILOH JA ROSS NELTNER EIVÄT PELAA KÄRKIOTTELUSSA.

Teksti: Kouvojen amerikkalaispelaajat Kyle Shiloh ja Ross Neltner eivät pelaa illan Korisliigan kärkikamppailussa Torpan Poikia vastaan. Shilohiin voi iskeä iltapäivällä vatsatauti, Neltner ei ehkä halua jättää Salatut Elämät -jaksoa väliin. Kouvojen päävalmentaja Jukka Toijala on mahdollisesti suostutellut Neltneriä pelaamaan avausjakson, jonka jälkeen hän ehtisi ajaa kotiinsa ennen kello 19.30 alkavaa sarjaa. Toijalan ehtiminen kärkikamppailuun on puolestaan siinä ja siinä, koska mies lähtenee hiihtolenkille kello 16:n aikoihin. Jos meno takkuaa ladulla, Toijala lienee kireässä hiihtopuvussaan Mansikka-aholla vasta hieman ennen kello 19:ää.

Toijala on saattanut varmistaa kuitenkin sen, että joukkue valmistautuu huolella illan koitokseen. Avausneljänneksellä kotijoukkueen penkin päässä kuvioita juonii Pekka Taulasalo.

Katselin tuossa hetki sitten netistä MOT:n ohjelman Maahanmuuton hinta. En oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Sanon kuitenkin, että olen tyrmistynyt. Että tällaista käsittämätöntä avokätisyyttä sitä harrastetaan veronmaksajien rahoilla. Hyi, hävetkää!

Turvapaikkaturistit vetävät verotonta tuloa 2 500 euroa kuukaudessa, huijaavat viranomaisia ja saavat tähän vielä korkeimman oikeuden siunauksen. Maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors tuntuu olevan täysin kuutamolla. Sanoi hän: ”Ketään ei jätetä heitteille.” Astrid hyvä, onko meillä täällä Suomessa kaikilla hyvä olla?

Sen verran sapettaa, että on parempi laittaa tälle päästölle piste. Oikeille turvapaikanhakijoille sanon tervetuloa. Asioista päättäville tahoille, myös Astridille, ilmoitan, että: ”Miä ihmettelen suuresti tätä kynnetöntä touhua!”