Kesäkuun lopulla vertailin Korisliigan sen hetkisiä voimasuhteita Korisliigarankingissa. Nyt kun kauden alkuun on aikaa viikon verran, on aika päivittää tuota listaa. Alla oleva ei ole puhtaasti ennuste kevään tilanteesta, vaan enemmänkin arvio siitä miltä tällä hetkellä näyttää.
Arvioissa ei ole otettu huomioon harjoitusotteluita siitä syystä että osa valmentajista suhtautuu niihin harjoituksina ja osa otteluina. Siksi niiden perusteella ei kannata pistää joukkueita järjestykseen.
En myöskään yritäkään vertailla joukkueiden uusien jenkkipelaajien panosta. Itse olen huomannut vuosien saatossa sen, että arvioiden tekeminen aiempien tilastojen perusteella on varsin turhaa. Vasta aika ja pelit näyttävät sen, miten joku pelaaja Suomen talveen ja Korisliigaan sopeutuu. Suomeen on tullut pelaajia varsin vaisuilla meriiteillä, mutta heistä on kehkeytynyt tärkeitä miehiä joukkueilleen ja vastaavasti moni etukäteen kovalta vaikuttanut pelimies on osoittautunut totaaliflopiksi. Ja niin raadollista kuin se onkin, jenkkejä voi aina pistää vaihtoon, eikä valintojen tarvitse heti syksyllä osua kohdalleen. Esimerkiksi Lahden vuoden 2009 mestarijoukkueen jenkit tulivat kaikki mukaan kesken kauden.
Suomalaispelaajista Tuomas Iisalo ja (terveenä ollessaan) Hanno Möttölä saattavat vielä hieman heilauttaa voimasuhteita. Iisalolla olisi varmasti ottajia, mutta rahapuoli onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Ja sitten asiaan. Näin viikko ennen kauden alkua näyttää siltä, että tulevan kauden Korisliiga on jakautunut kolmeen kerrokseen. Viime kevään finalistit jatkavat käytännössä samoilla joukkueille, ja muodostavat kärkikaksikon myös tässä rankkauksessa. Seuraavaan ryhmään kuuluvat Karhu, Bisons, Korihait, KTP sekä tuoreiden hankintojensa myötä myös ToPo. Loput joukkueet rimpuilevat sitten sarjan häntäpäässä viimeisestä pudotuspelipaikasta. Putoamisuhkaahan ei ensi keväänä ole.
Tämän kanssa saa ja pitää olla eri mieltä:
(Suluissa joukkueen sijoitus kesäkuisessa rankingissa.)
1. Pyrintö (1.)
Erittäin vahva joukkue edelleen. Jatkaa samoilla systeemeillä ja pelaajat tuntevat toisensa läpikotaisin. Tosin jatkuvuus asettaa haasteitakin talvikuukausille. Pieti Poikola vakuutti että joukkueessa riittää nälkää metsästää kolmatta perättäistä mestaruutta, mutta jaksaako kokenut joukkue syttyä täysillä jokaiseen runkosarjavääntöön? Vuosi sitten kolmiopelin opettelu toi uutta virtaa, nyt samanlaista lisähaastetta ei ole. Tuleva kausi tosin on hyvin mahdollisesti Pieti Poikolan viimeinen Pyrinnön peräsimessä, joten sen luulisi tuovan lisäpotkua.
Eurochallengesta putoaminen olisi pettymys, toisaalta europelien pelaaminen syö keskittymistä kotimaan peleistä kuten Honka viime kaudella osoitti. Keväällä Pyrintö on kuitenkin taas vahva, siitä ei ole
epäilystäkään. Mikäli Damon Williams saa pitkään odottelemansa kansalaisuuden, Pyrinnöllä on mahdollista nostaa Brant Bailey liigaryhmään. Reservistä löytyy myös Joni Harjula, joka pelannee valtaosan kaudesta divarissa.
2. Kataja (2.)
Vahvempi kuin viime kaudella, ja Jared Newsonin ja B.A. Walkerin tulon myötä jopa lähempänä Katajaa kuin kesäkuussa.
Kataja lähtee toiseen kauteensa Jukka Toijalan opein, eli pelin pitäisi olla nyt jo paljon valmiimpaa kuin vuosi sitten. Toijalan ja Petri Virtasen puuttuminen off-seasonilta saattaa tosin näkyä hieman alkukaudesta, mutta se ei ole suuri ongelma koska joukkue on pysynyt niin hyvin ennallaan.
Jared Newsonin jatko on iso asia. Newson oli toipilaana viime syksynä, ja nyt terveeltä ja liigan tuntevalta laiturilta voi odottaa kovaa panosta heti alkukaudesta. Jos ja kun Juha Sten on terveenä, hänen panoksensa joukkueelle on huomattavasti viime kautta suurempi.
Runkosarjan voitto ja kotietu finaaleissa olisi tärkeää Katajalle. Tähän saattaa hyvinkin avautua mahdollisuus mikäli Pyrinnön motivaatio ja pelin taso lipsuvat talven mittaan.
3. Karhu (3.)
Joukkue lähtee kauteen ensimmäistä kertaa Ari Tammivaaran opein. Viime vuonna Tammivaara hyppäsi kesken kauden puolustuspäästään vuotavaan laivaan, eikä asialle ollut paljoa tehtävissä. Nyt Ilkka Vuoren ja Jussi Eskolan tulo mahdollistavat koko paketin rakentamisen oman pään kautta.
Karhun taustoilla on tehty jälleen hyvää työtä rahankeruun kanssa, ja joukkue on sen mukainen.Ryhmästä löytyy laaja kaarti kotimaisia ammatikseen pelaavia pelaajia, ja tämä näkyy varmasti myös harjoittelun laadussa. Hyökkäyspään tulivoimassa ei pysty haastamaan Pyrintöä tai Katajaa, mutta laajan materiaalinsa turvin nousee kaikkien muiden edelle.
4. ToPo (12.)
Kesän hiljaiselon jälkeen sai kasaan paremman joukkueen kuin kukaan osasi kuvitella. Itsekin rankkasin ToPon jumboksi kesäkuun lopussa.
Rahalla ei Munkkiniemessä juhlita, joten siihenkin nähden koossa on todella hyvä ryhmä kun Timo Heinosen, Eero Lehtisen ja Antti Niskasen muodostama runko sai seurakseen Kimmo Muurisen, Sad Niskasen, Carl Lindbomin sekä Jarkko Kyllösen. Tomi Kamisella riittää välivuoden jälkeen jälleen virtaa. Seuran sisäiset kahnaukset edustusmiehistön ja junioripuolen välillä tuskin nousevat haittaamaan liigajoukkueen menoa.
Viime kauden pistetilaston kakkonen Jonathan Heard teki hyviä tehoja jumbojoukkueessa, mutta mihin hänen kykynsä riittävät eri tason ryhmässä? Kimmo Muurisen tulo on valtavan iso asia joukkueelle, ja myös Lindbomiin kohdistuu kovia odotuksia.
5. KTP (5.)
Pyörittelin viitossijalla moneen kertaan KTP:tä ja Bisonsia, ja on paha nostaa kumpaakaan isosti toisen edelle. Molemmat joukkueet ovat menneet liki täysin uusiksi, ja paljon riippuukin siitä kumpi saa pelinsä
ensimmäisenä kuosiin. KTP nousee hivenen Loimaan edelle sillä perusteella, että joukkue on päässyt harjoittelemaan täydellä vahvuudella pidempään. Myös valmennustiimi Lars Ekström, Sami Toiviainen ja Sauli Lanki on loimaalaiskollegoitaan kokeneempi ja varmasti kokonaisuutena sarjan parhaimmistoa.
Bojan Sarcevicin hankinta oli KTP:lle erittäin tärkeä veto, etenkin kun pelintekijäksi hankittu Terrell Bell oli siltä osin hutilaukaus. Bell voi olla ihan kelpo korisliigapelaaja, mutta pointti hän ei kuitenkaan ole.
Vaikka Sarcevicin kehitys ei olekaan edennyt ihan niin kuin vielä muutama vuosi sitten odotettiin, hän on hyvän tason takamies Korisliigassa, ja tuo joukkueeseen myös KTP:n kaipaamaa korintekovoimaa. Jälleen kerran KTP:n joukkueessa on pitkä rivi 2. ja 3. -paikan pelaajia. Pysyykö Jukka Matinen ehjänä koko kauden?
6 . Bisons (4.)
Mikko Koiviston maajoukkuekomennus pudottaa Bisonsin osakkeita hieman tässä vertailussa. EM-kisoissa loistavasti esiintynyt Koivisto on iso pala Bisonsin palapelissä, ja hän pääsi joukkueen mukaan vasta pari viikkoa ennen sarjan alkua. Kokonaan uudelleenrakennetulle joukkueelle olisi ollut tärkeää päästä töihin yhdessä jo aiemmin.
Mikäli Koivisto lähtee ulkomaille, korvaajaksi pestattaneen Tuomas Iisalo, joka oli lähellä sopimusta Loimaalle jo keväällä. Koiviston vaihtuminen Iisaloon parantaisi joukkuetta puolustuspäässä.
Päävalmentaja Greg Gibsonin näytöt Korisliigassa ovat vielä antamatta. Malttaako Aleksi Valavuori pitää tarpeeksi välimatkaa joukkueen toimintaan vai onko hän häiriöksi? Ryan McDade ja Clifton Jones ovat kova kaksikko korin alla, mutta tarvitsisiko joukkue enemmän korintekovoimaa korin lähelle? Matti Nuutisella on eväät tehdä lopullinen läpimurto liigan eliittiipelaajien joukkoon. Viime vuosien nousijajoukkueisiin verrattuna Bisons on huippunippu.
7. Korihait (6.)
Viime kauden sarjanelonen on paperilla jopa vahvistunut viime kaudesta, mutta sijoitus tässä rankingissa on vasta seitsemäs. Sen pitäisi ehkä olla parempi, mutta en oikein saanut kuviteltua Korihaita Bisonsin tai KTP:n edelle.
Suurimpana syynä on se, että viime vuoden joukkueen yhteispelin ja kemian luominen tähän tulevan kauden haijoukkueeseen on se ylivoimaisesti suurin kysymysmerkki. Mikäli Korihait onnistuu tässä, sijoitus on aivan varmasti parempi kuin seitsemäs.
Viime kausi sujui seurassa kaikin puolin hyvin, joten kahta roolia vetävä Tom Westerholm ei joutunut liian suuren työtaakan alle. Entä tulevalla kaudella?
Kotietu on Korihaiden ehdoton vahvuus, viime kaudella joukkue hävisi Pohitullissa vain kolme runkosarjaottelua. Petri Heinonen on jälleen vuoden vanhempi ja vuoden verran parempi. Cedric Latimer osoitti jo viime kaudella olevansa Korisliigan kotimaisten pelaajien parhaimmistoa. Shawn Vanzantin loukkaantuminen on paha kolaus Korihaiden alkukaudelle. Uusi pelintekijä on aina muita pelipaikkoja vaikeampi ajaa sisään. Ja sääli muutenkin, Vanzant oli ennakkoon yksi Korisliigan mielenkiintoisimpia jenkkinimiä.
8. Namika Lahti (8.)
Kärkiseitsikon takana tulee nelikko, jonka keskinäinen järjestys riippuu paljon jenkkivalintojen onnistumisesta. Namika Lahti on joukkue, jonka optimituloksen ja huonoimman mahdollisen tilanteen välinen ero on sarjan suurin.
Tulokasvalmentaja Kimmo Kujansivu on vetänyt kesätreenit särmällä otteella, ja joukkueessa on ollut tekemisen meininki. Paljon kuitenkin riippuu terveystilanteesta.
Mikäli Roope Suonio pystyy palaamaan pelikuntoon joulukuussa, Sami Pekkola pysyy ehjänä koko kauden ja jenkkivalinnat osuvat kohdalleen, Lahti palaa pudotuspeleihin kahden vuoden tauon jälkeen. Jos taas Suonion taipuminen venähtää, Pekkola ja nuoret pelaajat kärsivät jälleen loukkaantumisista ja jenkkivalinnat eivät natsaa kohdalleen, Lahti löytyy lähempää jumbo- kuin pudotuspelipaikkaa.
Kujansivu oli aliarvostettu puolustuksen arkkitehti Lahden mestaruudessa vuonna 2009. Nyt hänellä on näytön paikka.
9. LrNMKY (10.)
Kysymysmerkkejä riittää myös toisen Namikan kohdalla. Pasi Riihelän merkitys joukkueelle on todella suuri, mutta säilyykö hän pelikunnossa? Riihelän takana joukkueella on monta sarjajyrätason kotimaista pelaajaa, siksi nostan lappeenrantalaiset Vilppaan ja Kouvojen edelle.
LrNMKY:n sarjaan valmistautuminen ei ole ollut ihanteellista, kun uusi päävalmentaja Lassi Tuovi oli koko kesän maajoukkueen mukana. Suomalaiset pelaajat varmasti tietävät jo nuoren päävalmentajansa osaamisen, mutta jenkkien kanssa piilee pieni auktoriteettiongelmien riski. Tämä tosin on varmasti otettu huomioon jo valintoja tehtäessä. Kokenut Tommi Koskinen tuo Tuoville taustatukea.
Aleksi Koskisen odotetaan ottavan se seuraava askel miesten tasolla.
10. Vilpas (7.)
Jukka Katajan paha loukkaantuminen pudottaa Vilppaan Lahden ja Lappeenrannan taakse. Ilman Katajaa Vilpas on tutun tilanteen edessä. Aloitusviisikko on laadukas, mutta materiaali on auttamattoman kapea. Alex Vaenerbergilta, muilta nuorilta ja etenkin Mikael Sandbergilta vaaditaan panosta, johon he eivät kenties vielä pysty.
Kapean materiaalin joukkueessa jenkkivalintojen onnistuminen korostuu. Viime vuosien tapaiseen jenkkirulettiin ei ole varaa, mikäli joukkue meinaa kamppailla pudotuspelipaikasta.
11. Kouvot (11.)
Viime kaudella Kouvot sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja oli ehkä sarjan suurin yllättäjä. Jyri Lehtonen teki toki loistavaa työtä valmennuspuolella, mutta pitää muistaa että joukkue välttyi viime vuonna hämmästyttävän hyvin loukkaantumisilta, ja lisäksi joukkueessa pelasi sarjan paras kotimainen pelaaja Ville Kaunisto.
Tulevalla kaudella Kouvoilla tuskin käy samanlainen tuuri loukkaantumisten kanssa, ja uusista nimistä Kwamena Brace ja Teemu Rintala korvaavat Kauniston vain jos heidät kasataan päällekkäin yhdeksi nelimetriseksi koripalloilijaksi.
Joukkueesta löytyy mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä, mutta Antto Nikkarista lukuunottamatta kotimaiset pelaajat ovat vielä varsin katsomattomia kortteja Korisliigatasolla. Vaikka Samuli Vanttaja on nuori pelaaja, hänkin toisi joukkueeseen kaivattua kokemusta mikäli hän jää Kouvojen riveihin.
Talouskurimuksessa kärvistelevä seura kaipaa euroja kassaansa, mutta kouvolalaisyleisö on tottunut menestykseen. Riittääkö Mansikka-aholla yleisöä jos joukkue vääntää sarjataulukon häntäpäässä merkityksettömiä otteluita?
Top 10
Tätäkin blogia on puuhasteltu nyt puolen vuoden ajan. Sen kunniaksi alla luetuimpien juttujen top 10:
28.6. Korisliigaranking
6.7. Turhaa jeesustelua fanien käytöksestä
3.7. NBA:n työsulku ei näy Korisliigassa
28.5. Korisliigajoukkueita ei rakenneta
17.5. Myyjän markkinat
16.4. Voittamisen kulttuuri
13.9. Miten tästä eteenpäin?
7.5. KooKoon toiminta ei herätä luottamusta
6.5. Kauden parhaat
30.4. Pantteristakin voi juoda
