Korisliigakausi 2011-12 on vanhentunut nyt reilun kolmen viikon verran. Itse olen nähnyt Bisonsia lukuun ottamatta jokaiselta joukkueelta vähintään yhden pelin, ja tässä sekalaisessa järjestyksessä haja-ajatuksia ja –huomioita alkukaudesta.
Peli on vaiheessa
Jotenkin tuntuu, että joukkueiden peli on jopa aiempia vuosia keskeneräisempää. Pyrintöä lukuun ottamatta joukkueet vielä opettelevat uusia pelisysteemejä tai uusien joukkuetovereiden ajatuksia, ja se on näkynyt monessa ottelussa varsin sekavana pelinä. Tavallaan tätä voi pitää jopa maksavien katsojien aliarvioimisena, jos sarjan ensimmäinen neljännes menee enemmän tai vähemmän harjoitellessa.
Pitää hieman ihmetellä sitä, miksi moni joukkue tuo jenkkinsä Suomeen vasta muutamaa viikkoa ennen kauden alkua. Pari lisäviikkoa ei kuitenkaan montaa tuhatta euroa maksaisi, ja vastineeksi parempi joukkuepeli voisi tuodai muutaman lisävoiton sarjan alkupuolella.
Kotietu
Kun monen joukkueen peli o keskeneräistä ja huteralla pohjalla, kotiedun merkitys korostuu. Ennen sunnuntai-illan Vilpas-Korihait peliä tämän kauden 30 Korisliigakamppailusta vain kahdeksan oli päättynyt vierasvoittoon. Ja jos sarjajumbo Namika Lahden kotitappiot jätetään pois laskuista, kaikissa muissa otteluissa vierasjoukkue on voittanut vain viisi kertaa. Ja tässäkin luvussa on mukana Bisons-ToPo-ottelu, joka kääntyi ToPon voitoksi vasta jälkikäteen.
Kouvot
Itse rankkasin Kouvot sarjan jumbosijalle ennen kauden alkua, ja jo nyt pitää ruveta perumaan noita puheita. Jyri Lehtonen on todella osaava valmentaja, ja tuli varmasti aliarvioitua hänen panoksensa joukkueen peliin. Kun jenkkivalinnatkin ovat osuneet kohdalleen, Kouvot on jo nyt pystynyt napsimaan voittoja siihen malliin, että eivät he varmaankaan jumboksi jää. Takavuosien kaltaista menestystä ei kuitenkaan kannata odottaa.
KTP
Kotkassa on kuulunut jupinaa jo heikosti sujuneista harjoituspeleistä lähtien. Lars Ekström on kuitenkin tietynlainen oman tiensä kulkija, joka uskoo kärsivälliseen työntekoon ja pelin kehittymiseen pikku hiljaa kauden edetessä. Mutta mikään joukkue ei uudistunut off-seasonin aikana niin totaalisesti kuin KTP, joten työsarkaa siis piisaa.
KTP:n alkukierrosten otteluohjelma oli sarjan vaikein, ja nyt kotkalaiset ovat saaneet muutaman helpottavan voiton tililleen. KTP:n hyökkäyspeli on ollut kuitenkin edelleen aika puuroutuneen näköistä seisoskelua.
Bojan Sarcevicin yksi suurimmista vahvuuksista on palloscreen-pelien käyttö, mutta ainakaan näkemissäni peleissä KTP ei ole pelannut niitä juuri lainkaan.
Ulkomaalaispelaajista Timothy Blue on sarjan parhaita korinaluspelaajia, mutta Bennet Davis ja Terrell Bell eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Ekström on ollut aina keskivertokoutsia kärsivällisempi ulkomaalaispelaajiensa kanssa, mutta toki siinäkin on rajansa miten pitkälle kannattaa odottaa ratkaisujen kanssa.
Bisons
Kuten Korisliigarankingissa vähän epäilin, Aleksi Valavuori pamahti esille parin huomiohakuisen episodin kera heti alkukaudesta. Bisonsin kannalta on tietysti hyvä, että nämä ovat nyt pois päiväjärjestyksestä, eivätkä tainneet paljoa joukkuetta keretä haittaamaan. Sääli, että Bisonsin hieno alkukausi jäi vähän taka-alalle sarjan ensimmäisten viikkojen aikana. Valavuori ja muu taustaväki on tehnyt Loimaalla hyvää työtä ja kasannut joukkueen, jonka rotaation ensimmäiset kuusi miestä vetävät vertoja mille tahansa joukkueelle. Martin Zeno lukeutuu varmasti sarjan parhaisiin jenkkeihin.
Materiaalin kapeus herättää tietysti pieniä kysymysmerkkejä. Ja löytyykö joukkueesta puolustajaa vastustajien jenkkitakamiehille?
Namika Lahti
Ollut yllättävänkin heikko. Toisaalta joukkue on tasapaksu: ryhmässä ei ole oikein korinaluspelaajia, mutta ei myöskään pelintekijöitä. Sairastuvaltakaan ei ole apuja ihan pian luvassa, sillä Roope Suonio on sivussa vuodenvaihteen yli. Urheilutalon kotitaikakin on mennyttä, sillä Lahti on jo nyt hävinnyt kolme kertaa kotonaan. Vielä jokunen vuosi sitten koko kauden kotitappioiden määrä oli tuota luokkaa.
Pyrintö
Miten EuroChallengesta tippuminen vaikuttaa kokeneen joukkueen motivaatioon? Joukkue ei varmasti syty täysillä jokaiseen runkosarjavääntöön, mutta voittaa kovalla rutiineillaan pelejä vähän puolivaloillakin. Kaksi edellistä kevättä on osoittanut, että Pyynikin kotietu on todella tärkeä asia, joten siltä osin runkosarjassakaan ei ole varaa lepsuilla.
Vilpas
Rookievalmentaja Mikko Tupamäellä on hyvä ote joukkueeseensa, ja Vilpas on pelannut hyvin Jukka Katajan ja Roope Ahosen poissaoloista huolimatta. Tupamäen kolmevuotinen jatkosopimus näin nopeasti toistaiseksi varsin vähillä näytöillä oli kuitenkin pienoinen yllätys. Suomalaisessa koriksessa on tehty monta pitkää valmentajasopimusta, joita on jouduttu katumaan aika pian sen jälkeen kun muste on kuivunut papereissa.
Vilppaan jenkkikolmikko vaikuttaa alkukauden perusteella hyvältä. John Fields on varmasti yksi sarjan näyttävimpiä pelaajia, mutta hyökkäyspäässä vielä turhan yksipuolinen.
Karhu
Pelaa viihdyttävää vauhtikorista. Ilkka Vuoren ja Vesa Mäkäläisen poissaolo näkyisi missä tahansa joukkueessa. Pystyykö Karhu pyristelemään kärjen tuntumassa heidän sairauslomiensa ajan?
Pitää arvostaa Kauhajoen taustaryhmän tekemää työtä. Joukkueessa on kymmenen ammattilaispelaajaa, mikä aivan varmasti näkyy tekemisen tasossa jokaisissa treeneissä.
ToPo
Voittanut neljä ottelua viidestä, vaikka joukkue kasattiin vasta pari viikkoa ennen sarjan alkua. Kehittymisen varaa on enemmän kuin millään muulla joukkueella, joten tulee olemaan todella kova luu, kunhan joukkuepeli hitsautuu edes hieman nykyistä paremmaksi.
Kataja
Myös Katajan peli kehittyy huomattavasti kauden edetessä. Joukkueharjoittelu on jäänyt todella vähiin loukkaantumisten takia, ja Kataja on ottanut voittonsa enemmänkin vahvojen yksilösuoritusten turvin.
Jeremy Price ei ole ihan tyypillinen Toijalan hankinta isoon päähän, mutta hän tulee olemaan kova tekijä korin alla päästyään täyteen pelikuntoon. Tosin sillä puolella taitaa olla vielä työtä edessä, sillä arvion mukaan Price olisi täydessä tikissä vasta joulun tienoilla.
Korihait
Korihaiden viime kauden joukkuepeli ja joukkuekemia ovat olleet muisto vain, ja Shawn Vanzantiin kohdistuu kovat odotukset. Pahasti loukkaantuneen takamiehen sairausloma jää paljon odotettua lyhyemmäksi. Hyvä niin, koska kaksinkertainen NCAA-finalisti on yksi sarjan mielenkiintoisimmista nimistä. Pitää toki muistaa, että kovatkaan yliopistomeriitit eivät ole Korisliigassakaan taanneet vielä mitään. Vanzant toki esiintyi erittäin hyvin harjoitusotteluissa, mutta tämä on silti hänelle ensimmäinen kausi Euroopassa, eikä sopeutuminen ole välttämättä helppoa.
Vanzantin tilalle hätäisesti hankittu Jerice Crouch on ollut sarjan turhin jenkkivahvistus, ja pitää ihmetellä miksi häntä on roikutettu joukkueessa mukana.
LrNMKY
Sarjan pienin joukkue, mutta ei ole pystynyt pelaamaan niin puolustusta niin aggressiivisesti että koon puute tulisi paikattua. Jouko Järvisen paluun myötä DeAndre Haynes on päässyt omaan rooliinsa, ja tulee varmasti olemaan sarjan parhaita takamiehiä. Lawrence Hamm on ollut pettymys. Pasi Riihelä on tärkeässä roolissa etenkin puolustuspäässä vastustajan isoja miehiä vastaan.
Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen
