Kuukausiarkisto syyskuu, 2011

Budjetteja ei kannata vertailla

tiistai 27. syyskuuta 2011

Korisliigan infopaketissa listataan myös joukkueiden ilmoittamat budjetit. Mitä niistä voi päätellä? Ei yhtikäs mitään. Jo joukkueiden kulurakenteet ovat niin erilaiset että kokonaisbudjettien vertailussa ei ole mitään mieltä.

Esimerkiksi Kataja (618 000 €) ja Karhu (533 600 €) ilmoittivat suurimmat budjetit, mutta näillä joukkueille matkakulut ovat selvästi montaa muuta seuraa suurempia. Tämä varmasti osaltaan kasvattaa molempien joukkueiden rahankäyttöä. Toki siltä osin nämä lukemat varmasti kertovat myös totuutta, että molemmilla on runsaasti suomalaisia ammattilaispelaajia, ja joukkueet lienevät liigan kalleimpia.

Kolmatta perättäistä mestaruuttaan tavoittelevalla Pyrinnöllä on ilmoituksensa mukaan sarjan toiseksi pienin budjetti (300 000). Hallintokulut ovatkin yleisseurassa varmasti montaa muuta seuraa pienemmät, ja osa pelaajista on tullut Tampereelle opiskelujen takia. Mutta jos Pyynikin yleisömäärät on vuosikausia ilmoitettu virsien tai yleisurheilutulosten mukaan, niin kannattaako tähän budjettilukemaankaan kovin sokeasti luottaa?

ToPo puolestaan ilmoitti ylempään keskikastiin sijoittuvan budjettilukeman (425 000 €). Pelaajapalkkojen osuus kokonaisbudjetista on ToPolla varmasti sarjan pienimpiä, koska muut kulut ovat suurempia kuin muualla. Esimerkiksi pelaajien asunnoista joutuu luonnollisesti pulittamaan Helsingissä paljon kovempia vuokria kuin esimerkiksi Joensuussa, Uudessakaupungissa tai Kotkassa. Lisäksi salivuokrat ovat ilmeisesti Helsingissä selvästi kovempia kuin muissa kaupungeissa.

Budjettilukemien tulkitsemiseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella. Jos Koripalloliitto haluaisi näistä oikeasti vertailukelpoisia, niin seuroja voisi pyytää ilmoittamaan erikseen pelaajabudjettinsa SM-liigan tapaan. Muuten luvut voi yhtä hyvin jättää vaikka julkaisematta.

Eri kokoisia lajejahan ei kannattaisi vertailla toisiinsa, mutta teen sen nyt kuitenkin. Jääkiekon SM-liigan pienin seura SaiPa operoi noin 3,5 miljoonan euron budjetilla. Korisliigan seurojen budjetit ovat yhteenlaskettuna hieman alle 4,5 miljoonaa euroa, eli saman verran kuin SM-liigan neljänneksi pienimmän budjetin joukkueella Porin Ässillä.

Mutta eipä noilla lukemilla ole mitään merkitystä. Kunhan yleisölle on tarjolla hyvää urheiluviihdettä ja suuria tunteita sen itselle tärkeän seuran parissa, niin on aivan sama maksetaanko kentällä oleville pelaajille 20 000 vai 200 000 euroa kaudesta.

Seurojen ilmoittamat kokonaisbudjetit kaudelle 2010-2011

1. Kataja 618 000
2. Karhu 533 600
3. KTP 430 000
4. Kouvot 425 300
5. ToPo 425 000
6. Namika Lahti 415 000
7. LrNMKY 370 000
8. Vilpas 350 000
9. Bisons 320 000
10. Pyrintö 300 000
11. Korihait 265 000

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Yllätyksiä luvassa alkukaudesta

lauantai 24. syyskuuta 2011

Korisliigaa seuraavien ja etenkin siitä vetoa lyövien kannattaa varautua siihen, että kauden alkupuolella nähdään paljon yllättäviä tuloksia. Kauteen valmistautuminen on varsin eri vaiheessa eri joukkueissa, ja sarjan häntäpäähän povatut joukkueet saattavat hyvinkin napsia yllätysvoittoja runkosarjan ensimmäisinä viikkoina.

Vaikka aina keväällä runkosarjan päätöskierroksia hehkutetaan tärkeiksi, niin kyllähän lokakuussa otetusta voitosta saa saman määrän pisteitä kuin maaliskuussa voitetusta ottelusta. Itse rankkasin Kouvot sarjan jumboksi, mutta uskoisin kouvolalaisten napsivan voittoja etenkin alkukaudesta. Jyri Lehtosen joukkueiden peli on aina ollut muita valmiimpaa sarjan pyörähtäessä käyntiin, ja Kouvot on yksi niistä joukkueista jonka uskon ottavan yllättäviä voittoja syksyllä.

LrNMKY on päässyt harjoittelemaan jo pitkään viidellä viittä vastaan, ja joukkue on varmasti myös yllätysvalmis alkukaudesta. Siitäkin huolimatta että päävalmentaja Lassi Tuovi pääsi joukkueensa pariin vasta EM-kisojen jälkeen.

Sarjan kärkeen ennustetuista joukkueista esimerkiksi Katajan peli on ilmeisesti vielä kaukana valmiista. Pelaajia on ollut sivussa loukkaantumisten ja sairastelujen takia, Jukka Toijala ja Petri Virtanen olivat Liettuassa eikä pitkän pään jenkki Kenneth Walker ole vakuuttanut. Joukkue ei ole siis päässyt harjoittelemaan täysipainoisesti juuri lainkaan, ja kun pelisysteemiäkin on muokattu niin alkukausi saattaa olla Katajalle vaikea.

Hallitseva mestari Pyrintö puolestaan jatkaa samoilla systeemeillä, mutta joukkueen keskittyminen on varmasti Eurochallengen karsinnoissa enemmänkin kuin Korisliigan runkosarjan ensimmäisissä otteluissa.

ToPon hankinnat ovat nostaneet helsinkiläiset ennakkoasetelmissa aivan kärkikaksikon eli Pyrinnön ja Katajan tuntumaan. Mutta myös helsinkiläisjoukkue on muuttunut sen verran paljon, että peli ei missään tapauksessa ole uomissaan vielä ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta eipä olisi vielä muutama viikko sitten uskonut että ToPo saa näin kovan ryhmän kasaan. Enemmänkin kesän hiljaiselon aikana joutui pohtimaan sitä onko seuralla miesten joukkuetta ollenkaan. 

Tuomas Iisalo olisi ollut vahvistus mille tahansa Korisliigajoukkueelle, ja hänen päätymistään Munkkaan voi pitää pienenä yllätyksenä. ToPon pelaajabudjetti on (tai ainakin piti olla) sarjan pienimmästä päästä, ja Iisalo ei taas ole niitä halvimpia pelaajia. Mutta toki tällaisessa tilanteessa seuralla on aika hyvin neuvotteluvaraa, ja toisaalta ToPon taustoilta löytyy kyllä osaavaa väkeä eli rahoituspuoli on saatu järjestettyä.

Monen joukkueen osalta sarjan alkupään otteluista ei siis kannata vetää vielä isoja johtopäätöksiä siitä  mihin suuntaan kausi on lähdössä. Esimerkiksi viime kaudellahan Pyrintö ensimmäisestä kuudesta ottelustaan vain kaksi. Sen jälkeen tahti olikin sitten aika lailla toinen.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Korisliigaranking 2.0

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kesäkuun lopulla vertailin Korisliigan sen hetkisiä voimasuhteita Korisliigarankingissa. Nyt kun kauden alkuun on aikaa viikon verran, on aika päivittää tuota listaa. Alla oleva ei ole puhtaasti ennuste kevään tilanteesta, vaan enemmänkin arvio siitä miltä tällä hetkellä näyttää.

Arvioissa ei ole otettu huomioon harjoitusotteluita siitä syystä että osa valmentajista suhtautuu niihin harjoituksina ja osa otteluina. Siksi niiden perusteella ei kannata pistää joukkueita järjestykseen.

En myöskään yritäkään vertailla joukkueiden uusien jenkkipelaajien panosta. Itse olen huomannut vuosien saatossa sen, että arvioiden tekeminen aiempien tilastojen perusteella on varsin turhaa. Vasta aika ja pelit näyttävät sen, miten joku pelaaja Suomen talveen ja Korisliigaan sopeutuu. Suomeen on tullut pelaajia varsin vaisuilla meriiteillä, mutta heistä on kehkeytynyt tärkeitä miehiä joukkueilleen ja vastaavasti moni etukäteen kovalta vaikuttanut pelimies on osoittautunut totaaliflopiksi. Ja niin raadollista kuin se onkin, jenkkejä voi aina pistää vaihtoon, eikä valintojen tarvitse heti syksyllä osua kohdalleen. Esimerkiksi Lahden vuoden 2009 mestarijoukkueen jenkit tulivat kaikki mukaan kesken kauden.

Suomalaispelaajista Tuomas Iisalo ja (terveenä ollessaan) Hanno Möttölä saattavat vielä hieman heilauttaa voimasuhteita. Iisalolla olisi varmasti ottajia, mutta rahapuoli onkin sitten kokonaan toinen juttu.

Ja sitten asiaan. Näin viikko ennen kauden alkua näyttää siltä, että tulevan kauden Korisliiga on jakautunut kolmeen kerrokseen. Viime kevään finalistit jatkavat käytännössä samoilla joukkueille, ja muodostavat kärkikaksikon myös tässä rankkauksessa. Seuraavaan ryhmään kuuluvat Karhu, Bisons, Korihait, KTP sekä tuoreiden hankintojensa myötä myös ToPo. Loput joukkueet rimpuilevat sitten sarjan häntäpäässä viimeisestä pudotuspelipaikasta. Putoamisuhkaahan ei ensi keväänä ole.

Tämän kanssa saa ja pitää olla eri mieltä:
(Suluissa joukkueen sijoitus kesäkuisessa rankingissa.)

1. Pyrintö (1.)

Erittäin vahva joukkue edelleen. Jatkaa samoilla systeemeillä ja pelaajat tuntevat toisensa läpikotaisin. Tosin jatkuvuus asettaa haasteitakin talvikuukausille. Pieti Poikola vakuutti että joukkueessa riittää nälkää metsästää kolmatta perättäistä mestaruutta, mutta jaksaako kokenut joukkue syttyä täysillä jokaiseen runkosarjavääntöön? Vuosi sitten kolmiopelin opettelu toi uutta virtaa, nyt samanlaista lisähaastetta ei ole. Tuleva kausi tosin on hyvin mahdollisesti Pieti Poikolan viimeinen Pyrinnön peräsimessä, joten sen luulisi tuovan lisäpotkua.

Eurochallengesta putoaminen olisi pettymys, toisaalta europelien pelaaminen syö keskittymistä kotimaan peleistä kuten Honka viime kaudella osoitti. Keväällä Pyrintö on kuitenkin taas vahva, siitä ei ole
epäilystäkään.  Mikäli Damon Williams saa pitkään odottelemansa kansalaisuuden, Pyrinnöllä on mahdollista nostaa Brant Bailey liigaryhmään. Reservistä löytyy myös Joni Harjula, joka pelannee valtaosan kaudesta divarissa.

2. Kataja (2.)

Vahvempi kuin viime kaudella, ja Jared Newsonin ja B.A. Walkerin tulon myötä jopa lähempänä Katajaa kuin kesäkuussa.

Kataja lähtee toiseen kauteensa Jukka Toijalan opein, eli pelin pitäisi olla nyt jo paljon valmiimpaa kuin vuosi sitten. Toijalan ja Petri Virtasen puuttuminen off-seasonilta saattaa tosin näkyä hieman alkukaudesta, mutta se ei ole suuri ongelma koska joukkue on pysynyt niin hyvin ennallaan.

Jared Newsonin jatko on iso asia. Newson oli toipilaana viime syksynä, ja nyt terveeltä ja liigan tuntevalta laiturilta voi odottaa kovaa panosta heti alkukaudesta. Jos ja kun Juha Sten on terveenä, hänen panoksensa joukkueelle on huomattavasti viime kautta suurempi.

Runkosarjan voitto ja kotietu finaaleissa olisi tärkeää Katajalle. Tähän saattaa hyvinkin avautua mahdollisuus mikäli Pyrinnön motivaatio ja pelin taso lipsuvat talven mittaan.

3. Karhu (3.)

Joukkue lähtee kauteen ensimmäistä kertaa Ari Tammivaaran opein. Viime vuonna Tammivaara hyppäsi kesken kauden puolustuspäästään vuotavaan laivaan, eikä asialle ollut paljoa tehtävissä. Nyt Ilkka Vuoren ja Jussi Eskolan tulo mahdollistavat koko paketin rakentamisen oman pään kautta.

Karhun taustoilla on tehty jälleen hyvää työtä rahankeruun kanssa, ja joukkue on sen mukainen.Ryhmästä löytyy laaja kaarti kotimaisia ammatikseen pelaavia pelaajia, ja tämä näkyy varmasti myös harjoittelun laadussa. Hyökkäyspään tulivoimassa ei pysty haastamaan Pyrintöä tai Katajaa, mutta laajan materiaalinsa turvin nousee kaikkien muiden edelle.

4. ToPo (12.)

Kesän hiljaiselon jälkeen sai kasaan paremman joukkueen kuin kukaan osasi kuvitella. Itsekin rankkasin ToPon jumboksi kesäkuun lopussa.

Rahalla ei Munkkiniemessä juhlita, joten siihenkin nähden koossa on todella hyvä ryhmä kun Timo Heinosen, Eero Lehtisen ja Antti Niskasen muodostama runko sai seurakseen Kimmo Muurisen, Sad Niskasen, Carl Lindbomin sekä Jarkko Kyllösen. Tomi Kamisella riittää välivuoden jälkeen jälleen virtaa.  Seuran sisäiset kahnaukset edustusmiehistön ja junioripuolen välillä tuskin nousevat haittaamaan liigajoukkueen menoa.

Viime kauden pistetilaston kakkonen Jonathan Heard teki hyviä tehoja jumbojoukkueessa, mutta mihin hänen kykynsä riittävät eri tason ryhmässä? Kimmo Muurisen tulo on valtavan iso asia joukkueelle, ja myös Lindbomiin kohdistuu kovia odotuksia.

5. KTP (5.)

Pyörittelin viitossijalla moneen kertaan KTP:tä ja Bisonsia, ja on paha nostaa kumpaakaan isosti toisen edelle. Molemmat joukkueet ovat menneet liki täysin uusiksi, ja paljon riippuukin siitä kumpi saa pelinsä
ensimmäisenä kuosiin.  KTP nousee hivenen Loimaan edelle sillä perusteella, että joukkue on päässyt harjoittelemaan täydellä vahvuudella pidempään. Myös valmennustiimi Lars Ekström, Sami Toiviainen ja Sauli Lanki on loimaalaiskollegoitaan kokeneempi ja varmasti kokonaisuutena sarjan parhaimmistoa.

Bojan Sarcevicin hankinta oli KTP:lle erittäin tärkeä veto, etenkin kun pelintekijäksi hankittu Terrell Bell oli siltä osin hutilaukaus. Bell voi olla ihan kelpo korisliigapelaaja, mutta pointti hän ei kuitenkaan ole.

Vaikka Sarcevicin kehitys ei olekaan edennyt ihan niin kuin vielä muutama vuosi sitten odotettiin, hän on hyvän tason takamies Korisliigassa, ja tuo joukkueeseen myös KTP:n kaipaamaa korintekovoimaa. Jälleen kerran KTP:n joukkueessa on pitkä rivi 2. ja 3. -paikan pelaajia. Pysyykö Jukka Matinen ehjänä koko kauden?

6 . Bisons (4.)

Mikko Koiviston maajoukkuekomennus pudottaa Bisonsin osakkeita hieman tässä vertailussa. EM-kisoissa loistavasti esiintynyt Koivisto on iso pala Bisonsin palapelissä, ja hän pääsi joukkueen mukaan vasta pari viikkoa ennen sarjan alkua. Kokonaan uudelleenrakennetulle joukkueelle olisi ollut tärkeää päästä töihin yhdessä jo aiemmin.

Mikäli Koivisto lähtee ulkomaille, korvaajaksi pestattaneen Tuomas Iisalo, joka oli lähellä sopimusta Loimaalle jo keväällä. Koiviston vaihtuminen Iisaloon parantaisi joukkuetta puolustuspäässä.

Päävalmentaja Greg Gibsonin näytöt Korisliigassa ovat vielä antamatta. Malttaako Aleksi Valavuori pitää tarpeeksi välimatkaa joukkueen toimintaan vai onko hän häiriöksi?  Ryan McDade ja Clifton Jones ovat kova kaksikko korin alla, mutta tarvitsisiko joukkue enemmän korintekovoimaa korin lähelle? Matti Nuutisella on eväät tehdä lopullinen läpimurto liigan eliittiipelaajien joukkoon. Viime vuosien nousijajoukkueisiin verrattuna Bisons on huippunippu.

7. Korihait (6.)

Viime kauden sarjanelonen on paperilla jopa vahvistunut viime kaudesta, mutta sijoitus tässä rankingissa on vasta seitsemäs. Sen pitäisi ehkä olla parempi, mutta en oikein saanut kuviteltua Korihaita Bisonsin tai KTP:n edelle.
Suurimpana syynä on se, että viime vuoden joukkueen yhteispelin ja kemian luominen tähän tulevan kauden haijoukkueeseen on se ylivoimaisesti suurin kysymysmerkki. Mikäli Korihait onnistuu tässä, sijoitus on aivan varmasti parempi kuin seitsemäs.

Viime kausi sujui seurassa kaikin puolin hyvin, joten kahta roolia vetävä Tom Westerholm ei joutunut liian suuren työtaakan alle. Entä tulevalla kaudella?

Kotietu on Korihaiden ehdoton vahvuus, viime kaudella joukkue hävisi Pohitullissa vain kolme runkosarjaottelua. Petri Heinonen on jälleen vuoden vanhempi ja vuoden verran parempi. Cedric Latimer osoitti jo viime kaudella olevansa Korisliigan kotimaisten pelaajien parhaimmistoa. Shawn Vanzantin loukkaantuminen on paha kolaus Korihaiden alkukaudelle. Uusi pelintekijä on aina muita pelipaikkoja vaikeampi ajaa sisään. Ja sääli muutenkin, Vanzant oli ennakkoon yksi Korisliigan mielenkiintoisimpia jenkkinimiä.

8. Namika Lahti (8.)

Kärkiseitsikon takana tulee nelikko, jonka keskinäinen järjestys riippuu paljon jenkkivalintojen onnistumisesta. Namika Lahti on joukkue, jonka optimituloksen ja huonoimman mahdollisen tilanteen välinen ero on sarjan suurin.

Tulokasvalmentaja Kimmo Kujansivu on vetänyt kesätreenit särmällä otteella, ja joukkueessa on ollut tekemisen meininki. Paljon kuitenkin riippuu terveystilanteesta.

Mikäli Roope Suonio pystyy palaamaan pelikuntoon joulukuussa, Sami Pekkola pysyy ehjänä koko kauden ja jenkkivalinnat osuvat kohdalleen, Lahti palaa pudotuspeleihin kahden vuoden tauon jälkeen. Jos taas Suonion taipuminen venähtää, Pekkola ja nuoret pelaajat kärsivät jälleen loukkaantumisista ja jenkkivalinnat eivät natsaa kohdalleen, Lahti löytyy lähempää jumbo- kuin pudotuspelipaikkaa.

Kujansivu oli aliarvostettu puolustuksen arkkitehti Lahden mestaruudessa vuonna 2009. Nyt hänellä on näytön paikka.

9. LrNMKY (10.)

Kysymysmerkkejä riittää myös toisen Namikan kohdalla. Pasi Riihelän merkitys joukkueelle on todella suuri, mutta säilyykö hän pelikunnossa? Riihelän takana joukkueella on monta sarjajyrätason kotimaista pelaajaa, siksi nostan lappeenrantalaiset Vilppaan ja Kouvojen edelle.

LrNMKY:n sarjaan valmistautuminen ei ole ollut ihanteellista, kun uusi päävalmentaja Lassi Tuovi oli koko kesän maajoukkueen mukana. Suomalaiset pelaajat varmasti tietävät jo nuoren päävalmentajansa osaamisen, mutta jenkkien kanssa piilee pieni auktoriteettiongelmien riski. Tämä tosin on varmasti otettu huomioon jo valintoja tehtäessä. Kokenut Tommi Koskinen tuo Tuoville taustatukea.

Aleksi Koskisen odotetaan ottavan se seuraava askel miesten tasolla.

10. Vilpas (7.)

Jukka Katajan paha loukkaantuminen pudottaa Vilppaan Lahden ja Lappeenrannan taakse. Ilman Katajaa Vilpas on tutun tilanteen edessä. Aloitusviisikko on laadukas, mutta materiaali on auttamattoman kapea. Alex Vaenerbergilta, muilta nuorilta ja etenkin Mikael Sandbergilta vaaditaan panosta, johon he eivät kenties vielä pysty.

Kapean materiaalin joukkueessa jenkkivalintojen onnistuminen korostuu. Viime vuosien tapaiseen jenkkirulettiin ei ole varaa, mikäli joukkue meinaa kamppailla pudotuspelipaikasta.

11. Kouvot (11.)

Viime kaudella Kouvot sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja oli ehkä sarjan suurin yllättäjä. Jyri Lehtonen teki toki loistavaa työtä valmennuspuolella, mutta pitää muistaa että joukkue välttyi viime vuonna hämmästyttävän hyvin loukkaantumisilta, ja lisäksi joukkueessa pelasi sarjan paras kotimainen pelaaja Ville Kaunisto.

Tulevalla kaudella Kouvoilla tuskin käy samanlainen tuuri loukkaantumisten kanssa, ja uusista nimistä Kwamena Brace ja Teemu Rintala korvaavat Kauniston vain jos heidät kasataan päällekkäin yhdeksi nelimetriseksi koripalloilijaksi.

Joukkueesta löytyy mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä, mutta Antto Nikkarista lukuunottamatta kotimaiset pelaajat ovat vielä varsin katsomattomia kortteja Korisliigatasolla. Vaikka Samuli Vanttaja on nuori pelaaja, hänkin toisi joukkueeseen kaivattua kokemusta mikäli hän jää Kouvojen riveihin.

Talouskurimuksessa kärvistelevä seura kaipaa euroja kassaansa, mutta kouvolalaisyleisö on tottunut menestykseen. Riittääkö Mansikka-aholla yleisöä jos joukkue vääntää sarjataulukon häntäpäässä merkityksettömiä otteluita?

Top 10

Tätäkin blogia on puuhasteltu nyt puolen vuoden ajan. Sen kunniaksi alla luetuimpien juttujen top 10:

28.6. Korisliigaranking

6.7. Turhaa jeesustelua fanien käytöksestä

3.7. NBA:n työsulku ei näy Korisliigassa

28.5. Korisliigajoukkueita ei rakenneta

17.5. Myyjän markkinat

16.4. Voittamisen kulttuuri

13.9. Miten tästä eteenpäin?

7.5. KooKoon toiminta ei herätä luottamusta

6.5. Kauden parhaat

30.4. Pantteristakin voi juoda

Miten tästä eteenpäin?

tiistai 13. syyskuuta 2011

Suomen yltäminen yhdeksänneksi koripallon kokoisen lajin EM-kisoissa on eittämättä huikea suoritus. Taakse jäivät muun muassa MM-kakkonen Turkki, Kroatia sekä Italia, ja hyvänä päivänä puolivälieräpaikkakin olisi ollut mahdollista hankkia kovaa Sloveniaa vastaan. Menestyksen syitä ja joukkueen vahvuuksia on analysoitu ja kerrattu jo sen verran monessa paikassa, että lienee paikallaan katsoa ennemminkin tulevaan.

Koriksen EM-kisat pelataan seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua Sloveniassa. Tuttuun FIBA-tyyliin karsintajärjestelmästä ei ole vielä pahemmin ainakaan ulospäin huudeltu. Ainoa mikä on edes suurin piirtein selvää on se, että olympialaisiin tai olympiakarsintoihin osallistuvat kuusi eurooppalaisjoukkuetta selviävät suoraan Slovenian kisoihin. Toki FIBA on ennenkin laukonut aika puskista isojakin päätöksiä, kuten esimerkiksi näiden Liettuan kisojen laajentamisen vuosi sitten kun karsinnat oli jo pelattu.

Voiko Suomi odottaa vastaavanlaista menestystä myös tulevista EM-kisoista? Ensinnäkin pitää muistaa, että kisapaikkakaan ei ole mikään automaatio, vaikka kisat laajentuivatkin 24 joukkueen kokoisiksi. Pelattiin karsinnat nyt minkälaisina tahansa, arpaonnella on niissäkin kekkereissä aina oma merkityksensä. Aiemmin B-divisioonassa pelanneet maat ovat nyt mukana, ja kyllä sieltäkin useampia ihan kovia joukkueita löytyy.

Ja jos karsinnat vedetään myös vuoden kuluttua samalla tahdilla kuin aiemmin, niin terveenä pysyminenkin nousee tärkeään rooliin. Vaikka Suomi pelasikin EM-kisoissa laajalla rotaatiolla, EM- tai EM-karsintatason pelimiehiä on silti vähemmän kuin monella muulla maalla. Ja tiivistahtisissa karsinnoissa pienikin loukkaantuminen saattaa aiheuttaa useamman pelin poissaolon. Vuosi sitten varsinaisissa karsinnoissa nähtiin minkälaista jälkeä avainpelaajien loukkaantumiset saivat aikaan.

Mutta kyllähän näiden EM-kisojen jälkeen odotusarvo on väkisinkin se, että Suomi selviytyy myös tuleviin kisoihin.

Niin hieno kuin Suomen EM-taival olikin, on pakko huomauttaa että vastaavaa tuuria lohkojen suhteen ei kannata odottaa joka kerta. Suomen alkulohko oli helpoimmasta päästä, ja jatkolohko ehdottomasti se helpompi. Se ei missään tapauksessa vie arvoa pois Suomen voitoilta tai sijoitukselta, mutta tulevien vuosien menestyshaaveita ei kannata siis rakentaa sen varaan että vastustajat ovat samanlaisia kuin Liettuassa 2011.

No entä Suomen joukkueen koostumus tulevina vuosina? Antti Nikkilää ja Hanno Möttölää lukuun ottamatta joukkueen pitkäaikaiset runkopelaajat ovat kolmenkympin kieppeillä, joten tällä kaartilla on vielä ainakin yhdet tai kahdet EM-kisat tai karsinnat tankissa jäljellä. Nuorempi kaarti tietenkin vasta lähestyy parhaita pelivuosiaan, joten siinä mielessä ikärakenne on varsin hyvä. Pitää vain toivoa, että ulkomailla pelaavat suomalaiset saavat jatkossakin paljon vastuuta seurajoukkueissaan ja toivottavasti pääsevät myös etenemään vielä nykyistä kovempiin sarjoihin.

Ainoa miinus on tietenkin korinaluspelaaminen, jonne ei taida olla tulossa apuja juniorimaajoukkueista. Espanjaan suuntaava suurlupaus Joonas Cavén on 210-senttinen, mutta hän on puhdas laitahyökkääjä mallia Dirk Nowitzki. Mitään korinalusjunttaajaa ei siis Cavénista kannata odottaa. Ostojenkkejäkään ei tietenkään ole tiedossa jo Suomen montaa muuta maata tiukemman kansalaisuuden saanti -prosessin takia. Ja noin tiiviisti yhteen hitsautuneeseen joukkueeseen olisikin todella vaikea kuvitella mukaan jotain juuri passin saanutta jannua.

Päävalmentajakysymys pitää myös nostaa esiin. Henrik Dettmann on julkisestikin myöntänyt, että kyselyjä on tullut muualta, eikä mikään ihmekään. Tulokset puhuvat puolestaan. Dettmann on tehnyt hyvää työtä vaikka oppositiotakin on riittänyt. Jos pitäisi veikata, niin uskon Dettmannin tarttuvan uuteen haasteeseen mikäli sopiva tarjous tulee eteen.

Ja siinä tapauksessa Suomi tarvitsisi uuden päävalmentajan. Olisi outoa mikäli valmentaja värvättäisiin jostain muualta, eli vahvimmat kandidaatit olisivat pitkään maajoukkueen apuvalmentajana toiminut Pekka Salminen sekä toista kauttaan mukana ollut Jukka Toijala. Molemmat ovat kovan luokan valmentajia, mutta  jotenkin enemmin uskoisin että tästä kaksikosta Toijala on se todennäköisempi päävalmentaja jos sellaista ratkaisua joskus tehdään.

Jatkuvuus on ollut Suomen vahvuus, ja sen ylläpitämiseksi myös mahdollisten valmentajaratkaisujen tulee tukea Dettmannin aloittaman tien jatkamista. Saman pelisysteemin toteuttaminen myös nuorten maajoukkueissa saattaa maksaa jokusen voiton nuorille, kun joukkue ei pelaa puhtaasti materiaalin tai vahvuuksiensa perusteella. Mutta kuten Liettuassa nähtiin, se on se ainoa tapa millä Suomi voi pärjätä kansainvälisillä kentillä.

Edit 14.9. klo 13.43. Nostetaan tämä tuolta kommenttiosiosta tännekin: 

ToPo on tosiaan lähdössä kuun lopulla Hongan tilalle VTB-liigan karsintaturnaukseen, jossa vastassa ovat Enysei (Venäjä) ja Anwil (Puola).

Jäi tosin sellainen kuva että tavoitteena on ennemminkin saada kokemusta kv-matseista ennemmin kuin itse liigaan pääsy. Karsinnathan pelataan peräkkäisinä päivinä juuri Korisliigan alla, eivätkä kustannukset ilmeisesti ole kovin kovat.

Tulevien vuosien kannalta on varmasti ihan hyvä että Suomi on mukana Hongankin nurinmenon jälkeen, ilmeisesti tulevina vuosina olisi voinut olla vaikeampaa jos nyt kukaan ei olisi lähtenyt. ToPon kotimainen kaarti saattaa vielä vahvistua, ja todennäköisin nimi tähän lienee Kimmo Muurinen. Jos ei ulkomailta irtoa sopivaa tarjousta, ToPo on yksi Muurisen vaihtoehdoista.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Aiemmin EM-kisoista:

6.9. Israel, Italia ja Kroatia

2.9. Päävastustajat vielä edessä

30.8. Suomella mahdollisuudet jatkoon

26.8. Odotettu EM-joukkue

22.8. Maajoukkueen menestyksestä ei apua Korisliigalle

17.8. B-divisioonasta EM-kisoihin

Israel, Italia ja Kroatia

tiistai 6. syyskuuta 2011

Otsikon maat ovat perinteikkäitä ja kovia korismaita. Kuten myös Latvia. Iso-Britannia puolestaan voitti karsintalohkonsa viime vuonna, ja brittien NBA-pelaaja Luol Deng on kisojen alkulohkovaiheen paras pistemies. Kaikki nämä maat jäivät kuitenkin rannalle EM-kisojen jatkopeleistä. Suomi sen sijaan selviytyi kynsien pureskelun jälkeen Euroopan 12 parhaan joukkoon. Kerrankin suomalainen palloilujoukkue sai kaikki tarvittavat avut muualta. Sunnuntaisen Makedonia-tappion jälkeen jatkonäkymät vaikuttivat varsin synkiltä, koska oman ottelun lisäksi kolmen muun pelin piti päättyä sopivalla tavalla.

Bosnia ja Hertsegovina sytytti Suomen toivon sunnuntai-iltana, ja oikea rivi täyttyi sitten ottelu kerrallaan maanantaina: Suomi pystyi puristamaan voiton ehkä hieman puolivaloilla pelanneesta Montenegrosta, Kreikka hoiti tukipakettinsa Suomelle Kroatiaa vastaan, ja Makedonia käänsi oman ottelunsa voitoksi toisella puoliajalla. Jatkopaikka on äärimmäisen hieno saavutus, jonka kyllä todellakin suo pitkään yhdessä puurtaneelle ja Suomen B-divisioonasta nostaneelle ryhmälle.

Suomen pelit jatkuvat siis kuuden joukkueen jatkolohkossa torstaina. Uhkakuva tällaisen jatkoonpääsyn kanssa on se, että mahat ovat täynnä ja ollaan vain helpottuneita siitä että jatkopaikka irtosi. On kuitenkin vaikea kuvitella, että nälkäinen ja yhteenhitsautunut joukkue moiseen sortuisi. Kaksi välipäivää tekee kyllä poikaa, sen verran väsyneeltä joukkue vaikutti Montenegroa vastaan. Toki tilanne on kaikille sama, mutta pienenä ja puolustuspainotteisena joukkueena Suomi tarvitsee sitä energiaa enemmän kuin isommat ja taitavammat joukkueet.

EM-kisojen lohkojako vaikuttaa yllättävänkin epätasapainoiselta, mutta ei valiteta. Suomen jatkolohko nimittäin on selvästi helpompi kuin E-lohko, jossa pelaavat Espanja, Ranska, Turkki, Serbia, Liettua ja Saksa. ”Itälohkossa” pelaavat Suomen lisäksi Venäjä, Slovenia, Georgia sekä Suomen lohkon kärkikaksikko Makedonia ja Kreikka. Jatkolohkohan toimii niin, että keskinäisten otteluiden pisteet tulevat mukaan alkulohkosta ja neljä parasta jatkaa pudotuspeleihin.

Suomen avausvastustaja Venäjä voitti oman lohkonsa puhtaalla pelillä kukistettuaan Slovenian pisteellä päätösottelussa. Venäjä on vuoden 2007 Euroopan mestari ja iso joukkue. Ryhmän suurin nimi on pitkään NBA:ssa pelannut Andrei Kirilenko, joka on juuri sellainen pelaaja, joka on Suomelle pahin mahdollinen puolustettava. Eli hyvin liikkuva iso pelaaja kolmospaikalle.

Sloveniaa puolestaan ei kannata niputtaa samaan kastiin Suomen jo kohtaamien ex-jugomaiden Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron tai Makedonian kanssa. Slovenia on nimittäin paljon kovempi. Venäjän tavoin joukkue on täynnä Euroopan jättiseurojen pelaajia, joilla on valtavasti Euroliiga- ja arvokisakokemusta. Kahden miljoonan asukkaan maa on erittäin kova urheilumaa, esimerkiksi koriksen EM-kisoissa Slovenia oli kaksi vuotta sitten neljäs ja viime vuoden MM-kisoissa kahdeksas. Georgia on kolmesta vastustajasta selvästi heikoin. Se selvisi jatkoon samalla tavalla kuin Suomikin: Bulgaria, Ukraina ja Georgia olivat kaikki tasoissa kahdessa voitossa, ja Georgia selviytyi korisuhteen perusteella jatkoon.

Suomi ei luonnollisestikaan ole minkäänlainen ennakkosuosikki etenemään pudotuspeleihin. Mutta eipä ollut myöskään pääsemään jatkolohkoon. Lähtökohdat ovat tosin erilaiset siinä mielessä, että alkulohkoon kaikki lähtivät nollilta, kun taas jatkolohkossa kaikilla muilla paitsi Suomella ja Georgialla on jo vähintään yksi voitto plakkarissa. Siksi kaksikaan voittoa kolmesta ottelusta ei välttämättä riitä jatkoon.

Jatkopeleissä Suomen pitää edelleenkin pystyä pelaamaan omaa aggressiivista puolustuspeliään. Jatkolohkossa pelien välissä on aina välipäivä, mikä auttaa Suomea. Lisäksi pitää toivoa Teemu Rannikon heiton löytymistä. Rannikon kisojen 18 kolmosesta vain kaksi on osunut.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Aiemmin EM-kisoista:

2.9. Päävastustajat vielä edessä

30.8. Suomella mahdollisuudet jatkoon

26.8. Odotettu EM-joukkue

22.8. Maajoukkueen menestyksestä ei apua Korisliigalle

17.8. B-divisioonasta EM-kisoihin

Päävastustajat vielä edessä

perjantai 2. syyskuuta 2011

Suomi on aloittanut koripallon EM-kisat kahdella tappiolla. Se ei muuta tilannetta ennakkoon arvioidusta, vaan edelleenkin kolmella voitolla selviytyy varmasti jatkoon. Toki Suomen lohko on odotettua tasaisempi, ja etenkin Makedonian voitto Kroatiasta oli yllätys. Mutta Suomella on siis kaikki edelleen omissa käsissä, ja ottelut päävastustajia vastaan ovat edessä lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Nämä kaksi ensimmäistä peliä olivat ne, joista kukaan tuskin budjetoi Suomelle pisteitä.

Lohkon tasoittuminen tosin tietää sitä, että Suomi on pakkovoiton edessä jo lauantaina Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan. Sinikeltaiset ottivat hieman yllättäen voiton Montenegrosta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Suomi häviää lauantaina, voitto kahdesta viimeisestäkään ottelusta ei riittäisi nostamaan Suomea Bosnia ja Hertsegovinan ohi. Tasapisteissähän katsotaan keskinäisiä otteluita. Koko lohkon koriero tulee tie-breaker -listalla aika myöhäisessä vaiheessa, eli Kreikka-tappion lukemilla tuskin on merkitystä jatkohaaveiden kannalta.

Mikäli Suomi pelaa kolmessa viimeisessä ottelussaan kuin Kroatiaa vastaan, jatkopaikka on realismia. Jos taas peli-ilme on samalla lailla valju kuin kovaa Kreikkaa vastaan, yksikin voitto tekee tiukkaa. Kuten Kroatia-pelin parhaassa vaiheessa nähtiin, täydellä intensiteetillä puolustaessaan Suomi on kova joukkue. Kokonaan toinen asia onkin, pystyykö tuota intensiteettiä pitämään yllä tarpeeksi pitkään kolmessa ottelussa kolmena perättäisenä päivänä? Mutta sitä puolustusilmettä Suomi tarvitsee pystyäkseen haastamaan isommat vastustajansa.

EM-kisat ovat alleviivanneet sitä faktaa, joka toki on ollut tiedossakin: Korin alla Suomi on pieni joukkue. Ainoa lähietäisyyksien korintekijäuhka on ailahteleva Gerald Lee jr. Hän pelasi loistavasti Kreikka-ottelun ensimmäisellä puoliajalla, mutta katosi kuvasta tauon jälkeen. Puolustuspäässä hän on turhan usein virhevaikeuksissa. Hyökkäyksessä pehmeäkätinen sentteri tarvitsee tietenkin kovuutta ja kiukkua pelaamiseensa, mutta parhaimmillaan hän pystyy haastamaan myös EM-kisojen isoja miehiä. Kuten NBA-sentteri Kostas Koufos torstaina huomasi.

Tuukka Kotista ei ole lähietäisyyksien koritalkoisiin, koska hän jää hieman väliinputoajaksi EM-tasolla. Koko ei riitä korin alla eikä heittotaito kauempaa. Hanno Möttölä taas on pelannut ensimmäiset kaksi ottelua pahasti alakanttiin. Konkari on ollut pelaamatta lähes vuoden ja EM-kisat ovat paha paikka hakea pelituntumaa, mutta kyllä hänen on siitä huolimatta pystyttävä parempaan.

Mutta isojen miesten puute on asia, johon pitää vain tottua ja pelata sen mukaan. Suomella ei tulevaisuudessakaan ole sellaista joukkuetta, että koolla pärjättäisiin edes Euroopan keskitason maita vastaan.

Sitten Liettuasta kotimaan kentille ja kabinetteihin. Koripalloliittohan kertoi perjantaina uutisen joka on ollut odotettavissa jo useamman vuoden, eli Hongan pelit Korisliigassa on pelattu. Talouskupruistaan ja veloistaan huolimatta Honka onnistui pyristelemään pystyssä ja mukana sarjassa yllättävän pitkään. Päävalmentaja Pekka Salmisen ja Tuomas Iisalon ja Bojan Sarcevicin kannalta ajankohta on tietenkin harmittavan hankala, kun työnantaja kaatui alta näin lähellä kauden alkua. Seurojen budjetit ovat täynnä, ja vaikka Iisalosta ja Sarcevicista kiinnostuneita seuroja varmasti on, niin se ei paljoa lämmitä jos ja kun pelaajabudjetit ovat jo täynnä.

Iisalon kerrottiin jo siirtyvän Katajaan, mutta Jukka Toijala kiisti asian painokkaasti. Ja eipä siirrossa olisi ollut juurikaan järkeä, koska Kataja on varmasti viimeinen joukkue sarjassa joka tarvitsee Iisalon tyylistä pelaajaa. Yksi vaihtoehto saattaa olla KTP, jonka pelaajabudjetista vapautui ainakin jonkinlainen summa rahaa Lauri Toivosen Yhdysvaltoihin lähdön varmistuttua. Iisalon siirto Loimaalle oli varsin lähellä jo keväällä, mutta Bisonsinkin joukkue taitaa olla jo täynnä. Eurokentille lähtevä Pyrintö saattaisi tarvita Iisalon tapaista pelaajaa, mutta ilmeisesti hän ei ole tamperelaisten suunnitelmissa. Sen sijaan Brant Bailey palannee Tampereelle neljänneksi jenkiksi.

Espoossa lähdetään nyt rakentamaan koripallon tulevaisuutta Tapiolan Hongan kautta. Kasvattajaseura ja liigaseura ovat olleet selkeästi kaksi eri kokonaisuutta, joten uskoisin, että koripalloväen silmissä Honka pääsee nyt kehiin aika puhtaalta pöydältä. Huhujen mukaan uusia taustahahmoja löytyy nyt kun Mika Sohlberg ei ole enää mukana espoolaisessa liigakoripallossa, joten ei olisi ihme jos pienillä satsauksilla Espoo palaisi divarista  liigakartalle jo vuoden kuluttua. Yleisömäärät ovat olleet Espoossa jo vuosia säälittävän pieniä, joten on mielenkiintoista mitä siltä osalta tapahtuu kun espoolainen edustuskoripallo on tämän puhtoisemman Hongan hallussa. Vähän on jäänyt sellainen kuva, että puolipöyhkeällä käytöksellä Honka Playboys on myös vieraannuttanut ihmisiä espoolaisen liigakoriksen parista.

Korisliigan tilanne tuo eittämättä mieleen viime kevään ja Veikkausliigan. Kauden alkuun on kuukausi aikaa, eikä otteluohjelmaa ole vieläkään julkaistu. Hongan lisäksi muutaman muunkin joukkueen sarjapaikka oli ilmeisesti enemmän tai vähemmän vaakalaudalla, mutta loppujen lopuksi Honka oli ainoa joka jäi rannalle.

Muistutetaan vielä, että näitä tarinoita löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/tomitiilikainen