Kuukausiarkisto elokuu, 2011

Suomella mahdollisuudet jatkoon

tiistai 30. elokuuta 2011

Suomi pelaa keskiviikkona ensimmäisen koripallon arvokisamatsinsa 16 vuoteen. Sitä ennen Suomi on nähty EM-kisoissa vuonna 1977, joten kyllähän nämä aika harvinaista herkkua ovat. Vuonna 1995 Suomi ei voittanut yhtään ottelua, mutta nyt odotukset ovat korkeammalla. Suomi ei ole missään tapauksessa ennakkosuosikki yltämään jatkoon eli alkulohkon kolmen parhaan joukkoon, mutta kyllä siihen mahdollisuudet on. Toki jatkolohkoon pääsy vaatisi nappisuoritusta, mutta ei se täysin mahdotonta ole.

Ennakkoarvioissa Kroatia ja Kreikka ovat Suomen lohkon suurimmat ennakkosuosikit, tuossa järjestyksessä. Kroatian viime arvokisojen sijoitukset eivät ole olleet aivan huippua, mutta kun katsoo sijoitusten taakse huomaa, että menestys on ollut pienestä kiinni: Vuosi sitten Kroatia hävisi neljännesvälierissä Serbialle pisteellä ja kaksi vuotta sitten EM-kisoissa puolivälierissä Slovenialle kahdella pisteellä. Kreikalta puuttuu useita Euroopan supertähtitakamiehiä, mutta joukkue on pelannut harjoitusotteluissa erittäin hyvin.

Montenegro tulee sitten ennakkoarvioissa tämän kaksikon jälkeen. Montenegro pelaa EM-kisoissa ensimmäistä kertaa, mutta ei kannata antaa sen hämätä. Maa osallistui B-divisioonan karsintoihin ensimmäistä kertaa vuonna 2009, ja jyräsi saman tien A-divisioonaan jossa voitti lohkonsa viime vuonna. Montenegro voitti Suomen kaksi kertaa selvin lukemin vuosi sitten, mutta pitää muistaa, että Suomi tahkosi tuolloin loukkaantumisten runtelemalla ryhmällä. Montenegro onkin nyt todennäköisesti se maa, jonka Suomi voi ja joka sen pitää voittaa yltääkseen kolmen parhaan joukkoon. Hyvällä pelillä siihen on kyllä mahdollisuudet.

Makedonialta ja Bosnia ja Hertsegovinalta löytyy ehkä Suomea kovempia yksilöitä, mutta Suomen avain on vahva joukkuepeli jolla nämä kaksi ovat kaadettavissa.

Suomen otteluohjelma on draaman kaaren kannalta hyvä. Suomi kohtaa kaksi kovinta joukkuetta heti alkuun, ja kaikki mitä niistä tulee on plussaa. Toivottavasti pahin kisajännitys karisee noissa peleissä, mutta joka tapauksessa kaikki on vielä mahdollista Kroatia- ja Kreikka-otteluiden jälkeen. Ennen kolmen päävastustajan kohtaamista Suomella on välipäivä perjantaina. Paikka jatkolohkossa saattaa ratketa ensi maanantain päätösottelussa Montenegroa vastaan.

Suomen asettuminen Liettuaan ei ole sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun joukkue joutuu matkustamaan majapaikastaan harjoituksiin pelipaikkakunnalle Alytukseen tunnin verran.

- Heti kun nähtiin harjoitushallin ja pelihallin tilanne, ajateltiin ettei me tällaiseen bussirumpaan lähdetä, Henrik Dettmann sanoo Iltalehden nettisivuilla.

Pitää ihmetellä, miten on mahdollista että tilanne selvisi vasta paikan päällä? Kisoihin valmistautuminen tällä aikataululla ei ole helppoa ja aivan varmasti Suomen joukkueenjohto ja valmennusjohto ovat tehneet kaikkensa ottaakseen eri tekijät huomioon, mutta ehkä nämä ovat juuri sellaisia asioita, joissa arvokisakokemuksen puute näkyy. Lisäys 31.8. klo 11.36.: Suomen joukkueen majapaikka oli kuulemma yllättäen muuttunut pari viikkoa ennen kisoja, ja majapaikan viereistä hallia ei FIBA:n byrokratian takia saa käyttää. Nyt Suomi on löytänyt toisen harjoituspaikan, eli tilanne on muuttunut parempaan päin. Eli siinä näin jälkikäteen selitystä tälle tilanteelle.

Ja lopuksi pitää kertoa monelle ehkä ikävää tietoa. Toisin kuin on kerrottu, kisat eivät ilmeisesti loppujen lopuksi näykään Veikkauksen nettisivuilta. Mutta kaikki Suomen pelit tulevat suorana Nelosen Pro 1:ltä tai 2:lta, ja meikäläisen lisäksi äänessä ovat kommentaattoreina Jarmo Laitinen ja Pieti Poikola. Jarkki on jo moneen otteeseen hyväksi havaittu ja kokenut kommentaattori, ja uskon että erittäin analyyttinen Poikola tuo myös todella vahvan ja omanlaisensa lisän lähetyksiin.

Selostuksiin valmistautuminen on muuten nyt aika erilaista, kun tarjolla on niin paljon juttuja ja materiaalia eri tiedotusvälineistä. Normaalisti maaottelujakin (saatikka Korisliigapelejä) varten luettavaksi on vain muutama juttu, ja liki kaikki tieto tentataan sitten valmentajilta ja pelaajilta. Tämä on aika luksusta kun tietoa ja näkökulmia riittää muiltakin tahoilta.

Edit klo 21.56.

Suomen joukkueen johdolle ja tiedotusväelle muuten vielä lisäpinnat innovatiivisesta median huomioimisesta. Kuten tästä videosta nähdään, Jukka Toijala ja Lassi Tuovi esittelivät varsin avoimesti Suomen scouttimateriaalia Kroatiasta. Yleensähän nämä pidetään visusti omana tietona, eli vastaavaa näkee turhan harvoin. Nyt paikalla olleet suomalaistoimittajat saivat taustatietoa joukkueen työskentelystä ja erilaista sisältöä juttuihinsa niiden perinteisten ”pitää pelata omaa peliä” -mallin jargoneiden sijasta.

Aiemmin EM-kisoista:

26.8. Odotettu EM-joukkue

22.8. Maajoukkueen menestyksestä ei apua Korisliigalle

17.8. B-divisioonasta EM-kisoihin

Odotettu EM-joukkue

perjantai 26. elokuuta 2011

Suomen perjantaina nimetyn EM-joukkueen kokoonpano on odotetunlainen. Kuten tuli jo tiistaina Twitterissä arveltuakin, Liettuaan matkaa sama tusina kuin Portugaliin. Joukkueesta putosivat siis Samuel Haanpää ja Tuomas Iisalo. Tämä kertoo jo jotain Suomen nykytasosta ja joukkueen laajuudesta, että Haanpään ja Iisalon tapaiset vakiokaluston miehet eivät mahdu joukkueeseen. Ei  siitä ole montaa vuotta kun valmennusjohdon ei tarvinnut kauheasti päätään tämänlaisilla ongelmilla vaivata.

Haanpäätä haittasi harjoitusottelussa sattunut loukkaantuminen, ja lisäksi pitää muistaa että hänen oman pään osaamisensa ei yksinkertaisesti taida riittää nyt kun joukkue on noinkin puolustusorientoitunut. Iisalo puolestaan on erittäin fiksu puolustuspelaaja, mutta nyt joukkueen roolitus taisi pitkälti sanella sen, että Loviisan mies ei mahtunut mukaan.

Kun kisoihin nimetään vain 12 pelaajaa, joukkueen koostumusta joudutaan miettimään eri lailla kuin siinä tapauksessa että kokoonpanoa voisi vaihdella ottelusta toiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Petri Virtasen arvo joukkueelle on suurempi kuin mitä lisäkarsintapelien minuuttimäärät antavat ymmärtää. Kun EM-kisoissa pelataan viisi peliä kuuteen päivään, joukkue tarvitsee myös varapelintekijän Petteri Koposen ja Teemu Rannikon taakse.

Antti Nikkilälle taas on kisoissa enemmän käyttöä kuin Unkaria tai Portugalia vastaan. Kisoissa vastassa on paljon näitä joukkueita isompia pelaajia, ja Nikkilää tarvitaan ryskäämään vähintään muutama minuutti per peli. Puolustuspäässä Nikkilän jalat tosin eivät riitä mitenkään Suomen pick&roll -pelejä vastaan käyttämässä hedge-puolustuksessa.

Muista rotaation loppupään miehistä Vesa Mäkäläinen sinetöi paikkansa erinomaisella puolustuspelillään. Vuosi sitten varsinaisissa karsinnoissa nähtiin, että Mäkäläinen pystyy tiettyyn rajaan asti puolustamaan myös itseään isompia pelaajia. Mikko Koivisto puolestaan on parantanut selvästi vuoden takaisista karsintapeleistä, ja tuo varmasti joukkueeseen sen verran enemmän puolustusta kuin Haanpää ja sen verran enemmän heittouhkaa kuin Iisalo että kisapaikka aukesi. Koivisto onkin saanut odotuksiin nähden huomattavasti enemmän vastuuta koko kesän ajan.

Vielä yksi varoituksen sana EM-alkulohkon ennakkospekulointeja varten: Ei kannata käyttää FIBA:n maarankingia minkäänlaisena mittarina millekään. Siinä missä esimerkiksi futiksen vastaava lista käsittääkseni kuvaa sen hetken tilannetta niin hyvin kuin tällaiset listat vain voivat, koriksen ranking-listalla ei ole mitään tekemistä maajoukkueiden nykykunnon kanssa.

Suomihan on listalla sijalla 76. ties kuinka monen muun maan kanssa. Tämä johtuu siitä, että FIBA ei ota rankingissa huomioon mitään muuta kuin arvokisasijoitukset, joten niillä mailla jotka eivät ole olleet arvokisoissa ei luonnollisestikaan ole yhtään ranking-pistettä.  Muidenkaan maiden osalta lista ei anna osviittaa siitä missä mennään vuonna 2011, koska rankingissa otetaan huomioon arvokisat edellisen kahden olympiadin ajalta, olympialaisia ja MM-kisoja vahvasti painottaen. Esimerkiksi Italia ei taida todellakaan olla enää maailman seitsemänneksi paras korismaa, vaan Ateenan hopea nostaa vielä maan sijoitusta selvästi. Rankingin laskukaavasta tarkemmin FIBA:n sivuilla.

Kirjoitin muuten alunperin tähän loppuun parikin kappaletta pyörittelyä Hongan nykytilanteesta ja taloushistoriasta, mutta päädyin siihen että ei tällaisissa asioissa viitsi ihan spekulaatio- huhu- tai arvailupohjalta mennä, eli pistin deleten laulamaan. Valitettavasti aika ei riitä kyselemään asiasta tarkemmin liitolta tai Hongalta, mutta toivottavasti asiaan tulee jonkunlaista selvyyttä piakkoin. Korisliigan alkuunhan on aikaa vain kuukauden verran.

Mutta pistetään nyt kuitenkin linkki Urheilulehteen, joka kertoi Hongan pelaajien hakevan palkkojaan palkkaturvasta, YTJ.fi:hin joka kertoo Honka Playboysin menneen konkurssiin heinäkuussa sekä omaan tekstiin toukokuulta: He tekevät sen itse.

Maajoukkueen menestyksestä ei apua Korisliigalle

maanantai 22. elokuuta 2011

Suomalaisista jalkapallo- ja koripallopiireistä on pitkään kuulunut toiveita siitä, että maajoukkueen arvokisapaikka nostaa myös lajin kotimaisen pääsarjan suosion ja yleisömäärät kasvuun. Korismaajoukkue on nyt menossa EM-kisoihin ensimmäistä kertaa 16 vuoteen, mutta mitään Korisliigaa auttavaa valtaisaa korisbuumia ei siitä huolimatta kannata odottaa.

Toki laji on nyt esillä enemmän kuin vuosiin, ja vielä sopivasti Korisliigakauden kynnyksellä. Mutta vaikuttaako se Korisliigan saamaan huomioon tai yleisömääriin? Tuskinpa. Ainakaan ilman kovia markkinointiponnisteluja.

Lentopallomaajoukkue on pelannut Euroopan huipputasolla jo vuosia, mutta se ei ole näkynyt lajin yleisömäärissä Suomessa. Lentismaajoukkue oli vuonna 2007 EM-kisoissa neljäs, mutta yleisömäärät kotimaisessa pääsarjassa ovat pysyneet aika tasan ennallaan viimeisen neljän vuoden ajan. Myöskään miesten pääsarjan saama mediahuomio ei ole tainnut juurikaan muuttua miksikään. Toki se muutos on ollut huomattavissa, että ulkomailla pelaavien ammattilaisten kuulumisia uutisoidaan aiempaa enemmän.

Myöskään salibandylle tai jääpallolle kansainvälinen menestys ei ole tuonut mitään äkillistä julkisuus- tai yleisöryntäys-jackpotia. Puhtaasti ulkopuolisen seuraajan silmin näiden lajien saama mediahuomio ei ole muuttunut miksikään, eivätkä ilmeisesti myös yleisömäärät.

Toivottavasti yhdessäkään Korisliigaseurassa ei siis vain odoteta maajoukkueen menestyksen tai julkisuuden tuovan automaattisesti lisäkatsojia. Päinvastoin, nyt vasta liiton ja seurojen pitäisi kääriä hihat ja ryhtyä toimiin tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi. Se vaatii tietenkin paljon muutakin kuin ratsastamista maajoukkueen maineella, joka penkkiurheilukansalta unohtuu kuitenkin piakkoin syksyn edetessä.

Yksittäisten pelaajien ja valmentajien kannalta maajoukkueen menestys on tietysti hyvä asia. Se kenties avaa hieman enemmän ovia ulkomaille, kun suomalainen koripallo ottaa askeleen aiempaa kirkkaampiin valoihin.

Jos joku koriksesta EM-kisojen myötä kiinnostunut uusi katsoja saapuu Korisliigaottelun katsomoon, hänelle on tarjottava miellyttävät puitteet ja toimiva ottelutapahtuma. Turhan monessa seurassahan sekä markkinointi hoidetaan sillä surullisella strategialla ”niin kuin aina ennenkin”.

Sitten vielä pari vuotta vanhaan asiaan, joka on ainakin osittain ajankohtainen sen takia, että Namika Lahden vuokrarästit nousivat jälleen esille viime viikolla. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi, että jo maksettujen vuokrarästien jatkoksi uutta velkaa on nyt kertynyt maksamattomia vuoksia yli 20 000 euron edestä.

Sanaa talousdoping on käytetty silloin tällöin ToPon 90-luvun ja LrNMKY:n 2000-luvun mestaruuksista puhuttaessa. Eli seurat ovat saaneet etua kilpailijoihinsa nähden jättämällä velvoitteitaan hoitamatta. Samaan listaan voi lisätä (ainakin) Namika Lahden ja vuoden 2009 mestaruuden. Seuraltahan jäi muhkeat vuokrarästit Lahden Urheilutalosäätiölle tuon kauden jäljiltä. Jos vuokrat olisi maksettu, olisiko Namika pystynyt pitämään niin montaa suomalaista ammattilaispelaajaa tai kolmea jenkkiä joukkueessaan tuolla kaudella? Vuokrien maksamatta jättämällä Lahti sai pelikentällä etua verrattuna niihin seuroihin, jotka hoitivat vastaavat maksunsa kunnialla.

Toki Lahden tapauksessa ei ole rikottu lakia niin kuin ToPossa ja Lappeenrannassa, eikä seura tietenkään ole ainoa jolta on jäänyt maksuja johonkin suuntaan hoitamatta. Mutta Namika pitää nostaa tässä esiin siksi, että sen talouskurimus osui ainakin osittain mestaruuskauteen ja seura siis sai siitä todennäköisesti etua muihin nähden. Näiden asioiden takia kenenkään mestaruuksia ei ole tietenkään napattu pois niin kuin Yhdysvaltain yliopistourheilussa. Eikä Lahti voittanut mestaruutta siksi että ylimääräistä rahaa pyöri jaloissa vuokrien maksamatta jättämisen takia. Mutta tulipahan mainittua.

B-divisioonasta EM-kisoihin

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jatkuvuus ja joukkueen yhtenäisyys ovat asioita, jotka usein unohtuvat siirtomarkkinoista tai joukkueiden rostereista vaahdottaessa. Suomen korismaajoukkueen viime vuosien hyvät tulokset johtuvat toki osittain siitä, että tietyt pelaajat ovat kehittyneet ja sitä kautta edenneet pelaamaan hyvätasoisiin sarjoihin Euroopassa. Mutta myös siitä, että joukkue on tahkonnut pitkään yhdessä samalla ryhmällä ja tehnyt pitkäjänteistä työtä tutun päävalmentajan alaisuudessa.

Nykyjoukkueen runko on nimittäin aika pitkälti sama kuin se joukkue, joka pelasi vuonna 2006 muun muassa Islantia ja Luxemburgia vastaan EM-karsintojen B-divisioonassa. Nykyjoukkueesta kahdeksan pelaajaa oli mukana kampeamassa Suomea seuraavana vuonna A-tasolle, ja nyt samat pelaajat ovat käytännössä varmuudella mukana Liettuassa parin viikon päästä alkavissa EM-kisoissa. Kaikki on omissa käsissä, ja kisapaikkahan voi varmistua jo torstaina mikäli Portugali voittaa Unkarissa. Harmi vain, että typerän divisioonajaon takia monelta  Suomen maajoukkuepelaajalta tuhrautui hyviä vuosia B-divisioonaa tahkotessa.

Toki joukkue on kokenut luonnollisia muutoksia, kun muutama vanhempi pelaaja on jättäytynyt sivuun, ja samalla nuoret pelaajat kuten Sasu Salin ja Gerald Lee Jr. ovat nousseet ratkaisijan rooliin. Mutta kaiken kaikkiaan joukkueesta on jo pitkään henkinyt hyvä yhteishenki, ja tietenkin kentällä auttaa se, että pelaajat tuntevat toisensa ja pelisysteemin läpikotaisin.

Myös Henrik Dettmannin välillä normivalmentajista poikkeavat ajatukset ovat tulleet pelaajille tutuiksi, ja kokonaisuutena kyse on siis todella hyvin toimivasta joukkueyhteisöstä. On ollut vuosien varrella hienoa seurata joukkueen ja pelaajien kehittymistä ja yhteenhitsautumista, etenkin nyt kun kaikki tämä työ saa tänä syksynä palkintonsa. 

Muutamia haja-ajatuksia karsintojen ollessa puolivälissä:

Koponen ja Rannikko

Saattaa olla hieman ristiriitaista tuon yllä olevan hehkutuksen kanssa, mutta todetaan silti: Onko Rannikon ja Koposen välinen työnjako sittenkään kovin selvää silloin kun molemmat ovat kentällä? Kaksikko ei ole pelannut saman aikaisesti kovin
paljoa karsintapeleissä. Kumpikin on pelin pallollinen liideri, ja ehkä roolit ovat selvemmät silloin kun vain toinen on
parketilla? Toki tähän peluutukseen vaikuttaa myös Sasu Salinin huikea kehitys, joten takamieheksi on nyt myös kolmas huipputason vaihtoehto. 

Sasu Salin

Niin kuin täällä jo ennen karsintojen alkua ennakoin, Salinin panos puolustuspäässä on valtavasti suurempi kuin vuosi sitten. Nyt Salin on se pelaaja, joka luo energiallaan ja ärhäkällä pelillään tahdit Suomen aggressiivisuudelle puolustuspäässä. Portugali-pelissä Salinille ei tilastoitu yhtään riistoa, mutta harvoin tilastot kertovat yhtä vähän pelaajan panoksesta kuin nyt. Salin oli ties kuinka monta kertaa vastustajan syöttöjen välissä, ja vaikka hän ei niitä haltuunsa saanutkaan, se kyllä pistää kokeneenkin pelaajan arkailemaan sen kanssa mihin pallon uskaltaa syöttää.
Tähän väliin pikainen tietokilpailukysymys: Kuka on Suomen levypallotilaston ykkönen?
Kyllä. Sasu Salin, yhdessä Tuukka Kotin ja Shawn Huffin kanssa. Kaikilla on kahden ottelun jälkeen tilastoissaan 12 levypalloa.

Kolme takamiestä

Suomi pelasi Portugalia vastaan pariinkin otteeseen kolmella takamiehellä. Päävalmentaja Henrik Dettmanin mukaan temppu ei ollut mikään hetken mielijohde, vaan kolmen takamiehen peluutus on ollut maajoukkueen kuvioissa jo pitkään. Kolmen takamiehen käyttäminen alkaa olla ihan normaaliratkaisu nykykoriksessa silloin, kun halutaan pallovarma ja liikkuva viisikko parketilla. 
Korisliigassa Jyri Lehtonen on harrastanut tätä jo muutaman kauden ajan, eikä olisi yllätys mikäli se löytyisi Jukka Toijalankin pelikirjasta tulevalla kaudella. Rosterikin viittaisi siihen suuntaan.

 Uudet ratkaisijat

Karsintojen avainkolmikoksi veikattu trio Rannikko, Koponen ja Lee teki Portugalia vastaan yhteensä 19 pistettä, ja ohiheittojen määrä oli liki yhtä suuri kuin meikäläisen mokien määrä matsin selostuksessa. Suomen materiaalin laajudesta kertoo
se, että muita ratkaisijoita nousi esiin. Shawn Huff teki 16 pistettä, ja Unkarissa vaisuhkosti esiintynyt Kotti teki saman verran pisteitä ja pelasi myös puolustuksessa hyvän pelin.

Kolmostarkkuus

Heittämisen piti olla yksi Suomen vahvuuksista, mutta sitä se ei ole ollut kahdessa ensimmäisessä pelissä. Toki tämänkin voi kääntää positiiviseksi, eli Suomi on voittanut molemmat pelit noinkin huonolla heittämisellä. Mutta kolmostarkkuus 11/43 on aika karmea. Luottopelaajista etenkin Koponen on tuntunut pakottavan heittojaan aivan liian paljon, ja Portugalia vastaan siihen syyllistyi myös Rannikko. Kahden ottelun jälkeen Koposen pelitilanneheittojen tarkkuus on 5/19, kolmosten 1/9.

Hanno Möttölä

Möttölä todennäköisesti palaa kokoonpanoon sunnuntain Unkari-ottelussa. Valmennusjohdolla onkin pähkäiltävää kenet pudotetaan pois. Vesa Mäkäläinen on pelannut omassa roolissaan todella hyvin, ja hän jatkaa varmasti joukkueessa.
Joukkueen ulkopuolelle jää todennäköisesti Antti Nikkilä. Jos pudotus tehdään pienemmästä kaartista, Petri Virtanen lienee liipasimella. 
Möttölän palatessa on mielenkiintoista nähdä mikä hänen roolinsa on. Konkari tuo
muutamia lisävaihtoehtoja korin lähelle pelaamiseen, mutta pitää muistaa että viime vuosina Möttölä on siirtynyt pelaamaan kauemmas korista. Kesän harjoitusotteluissa hän heitti liki yhtä paljon kolmosia kuin kakkosia. Puolustuspäässä jää nähtäväksi
miten Möttölän liike riittää. 

Plusmiinustilasto

Edellisen tavoin, tämä Portugali-matsin plusmiinustilasto on äärimmäisen epävirallinen lista,  ja virheet ovat mahdollisia, ehkä jopa todennäköisiä.

Kotti +16
Huff +16
Salin +10
Mäkäläinen +9
Koponen +7
Muurinen +2
Rannikko +1
Koivisto +1
Lee -9

Leen oleminen noinkin paljon pakkasella tuli pienenä yllätyksenä. Unkari-pelissä Kotti oli plusmiinustilaston huonoin, nyt paras. Mäkäläisen pelaamat 11 minuuttia Suomi voitti siis yhdeksällä pisteellä.

Ja vielä vähän Korisliigaa. Hongalla on ilmeisesti lähiaikoina kerrottavaa pelaajarintamalta. KTP puolestaan on viimeisin joukkue joka on saanut joukkueensa kokonaan kasaan. Viimeisimpänä sopimuksen allekirjoitti laituri Bennet Davis. Kouvoista siirtynyt Lauri Toivonen sen sijaan saattaa olla loppujen lopuksi lähtöpuolella, ja ilmeisesti vaikuttaa siltä että yliopistokentät kutsuvat. KTP:n tilanteen osalta lainaan itse itseäni tuolta toisen viestin kommenttiosiosta:

Pitää myöntää, että itse en ole ikinä tykännyt kauheasti arvioida jenkkejä tässä vaiheessa vuotta pelkkien tilastojen tms. perusteella. Etenkin vähän Euroopassa pelanneiden heppujen kanssa on niin paljon eri muuttujia jotka vaikuttavat siihen miten pelaaja onnistuu; sopeutuminen uuteen maahan, talveen, uuteen sarjaan ja eurooppalaiseen pelityyliin ja sääntöihin…Tänne on tullut vuosien saatossa pelaajia vaatimattomilla taustoilla, mutta ovat olleet kovia pelimiehiä, ja sitten taas varsin nimekkäitäkin yliopistopelaajia, jotka eivät ole olleet kummoisia vahvistuksia.

Mutta jos KTP:n Davis ja Bell ovat niin hyviä pallonkäsittelijöitä kuin heitä on kehuttu, KTP:llä on kyllä mielenkiintoinen koostumus joukkueessaan. Isoja pallonkäsittelijöitä, ja kyllä suomalaisillekin pitäisi heittoja riittää, etenkin kun Davis ei ole mikään kaukoheittäjä. Korintekijöitä joukkueessa voisi olla enemmänkin.

Pitää kuitenkin muistaa että Ekströmillä on ollut yksi sarjan parhaita onnistumisprosentteja jenkkivahvistusten suhteen. Ekströmin hankinnat eivät ole olleet välttämättä sarjan parhaita pelaajia, mutta parhaiten joukkueeseen ja pelitapaan sopineita.

Muistan kyllä miten itsekin ihmettelin, että Tim Bograkosin tasoinen jannu raahataan Suomeen, mutta ihan hyvinhän se kausi Lahdessa lopulta meni.

Lopuksi pitää vielä suositella ESPN:n Bill Simmonsin Grantland.comia. Laatujuttuja urheilusta ja sen liepeiltä, esim. tämä pätkä Arvidas Saboniksesta.

Jäähalli oikea paikka karsintaotteluille

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Pakko myöntää, että olin skeptinen, kun Koripalloliitto ilmoitti vievänsä EM-karsintapelit Helsingin Jäähalliin Vantaan Energia Areenan sijaan. Viime vuosien karsintapelit eivät ole yleensä täyttäneet edes huomattavasti pienempää Energia Areenaa, ja sama parin tuhannen katsojan kokoinen yleisömäärä näyttäisi Helsingin Jäähallissa todella kolkolta. Aikaisempina vuosina kun on vähän tuntunut, että edes kaikki korisihmiset eivät ole sisäistäneet, että jo elokuun helteillä pelataan tosipelejä. 

Mutta onneksi olin epäilyjeni kanssa totaalisen väärässä. Suomen ennakkosuosikin asema ja todella lähellä oleva arvokisapaikka ovat nostaneet buumin, ja sunnuntaiaamuna maanantaiseen Portugali-peliin oli myyty 5 400 lippua. Perjantain huima voitto Unkarista tuskin ainakaan haittaa lipun myyntiä. Pelien tuominen Vantaalta Helsinkiin on osoittautunut siis täysin oikeaksi ratkaisuksi, mikä näkyy myös melkoisina lisätuloina Koripalloliiton kassassa.

Mukavaa on myös huomata se, että ihmiset tulevat nyt katsomaan Suomen maajoukkuetta, eivät vastustajan NBA-tähtiä. Portugali ja Unkari eivät tosiaankaan ole niitä Euroopan mediaseksikkäimpiä joukkueita. Niillä ei ole NBA-tason tai edes Euroopan tason kovia nimiä Suomessa aiemmin nähtyjen Ranskan tai Italian tapaan.

Muutama sana vielä perjantaisesta Unkari-pelistä. Vierasottelu Szolnokissa oli aivan varmasti se vaikein ottelu näistä neljästä karsintaottelusta, joten sitä täytyy pitää todella suuressa arvossa. Peli ei ollut kaunista, ja Suomella oli omat ongelmansa sekä hyökkäys- että puolustuspäässä; palloscreenien puolustaminen, hyökkäyksen puuroutumien Unkarin sumppua vastaan ja tyytyminen kaukaa heitettyihin kahden pisteen hyppyheittoihin, aivan käsittämättömät pallonmenetykset, huono kolmostarkkuus… Osan näistä voi toki pistää avausottelun hermostuneisuuden ja vieraskentän piikkiin. Lämpötila, hallin olosuhteet ja äänekäs yleisö pienessä hallissa olivat sellainen yhtälö, että Suomen joukkueen paljon nähnyt kokenut osastokin oli ollut kuulemma hieman ihmeissään.

Huomionarvoista on myös se, että harjoituspeleissä hyvin toiminutta 1-1-2-1-paikkaprässiä Suomi käytti koko ottelun aikana ainoastaan yhden kerran.

Mutta se tekee voitosta sitäkin arvokkaamman, kun kaikista vaikeuksista huolimatta joukkue pystyi repimään voiton äänekkäästä unkarilaishallista. Portugalissa kotijoukkueella ei ole vastaavaa kotietua, sillä ainakin avauspelissä yleisöä ja meteliä oli yllättävänkin vähän.

Etenkin neljännen neljänneksen syväjäätymisestä nousu osoitti joukkueelta selkärankaa. Peli myös osoitti sen, että Suomi kaipaa lisää ratkaisuvoimaa korin alle. Nyt Gerald Lee Jr. oli ainoa joka edes haki tilaa ja korintekopaikkoja korin alla. Tälle saralla Suomi kaipaa apua nivusvaivaiselta Hanno Möttölältä. Vaikka Möttölä on viime vuosina siirtynyt kauemmas korista, ja heitti harjoituspeleissäkin liki yhtä paljon kolmosia kuin kakkosia, hän toisi Suomelle lisävaihtoehtoja kolmen sekunnin alueella. Möttölä kuten myös Samuel Haanpää palasivat joukkueharjoituksiin sunnuntaina.

Maanantaina Helsingin Jäähallin tuliterälle parketille astelee varsin erityyppinen vastustaja kuin Unkari. Avausottelussa Portugalilla kävi kentällä vain kaksi alle kolmekymppistä pelaajaa. Joukkueella on hyvät takamiehet, mutta isot miehet viihtyvät enemmän kolmoskaarella kuin korin alla. Tämä näkyi myös heittojakaumassa Unkaria vastaan: 32 kolmosyritystä, 31 kakkosyritystä.

Voitto Unkarista tarkoittaa sitä, että yksikin voitto jäljellä olevista kolmesta ottelusta saattaa hyvinkin riittää kisoihin pääsyyn. Teoriassahan jo yhdelläkin voitolla voisi päästä kisoihin. Kotiottelut voittamalla kisapaikka on varma. Toisaalta jos mennään jo niin pitkälle ja ajatellaan jo kisoja, olisi tärkeää voittaa lisäkarsinnat.

Karsinnan ykkönen nimittäin pelaa kisoissa huomattavasti helpommassa lohkossa kuin kakkonen. Karsintojen kakkoseksi sijoittunut joukkue joutuu lohkoon, jossa odottavat maailman toiseksi paras koripallomaa Espanja, MM-kakkonen Turkki, isäntämaa ja MM-pronssimitalisti Liettua sekä Puola ja karsintalohkonsa voittanut Iso-Britannia.

Karsintojen voittajan lohko on eri tasoa. C-lohkossa pelaavat monien poisjääntien heikentämä Kreikka, Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia, Kroatia sekä Suomen karsintalohkon vuosi sitten voittanut Montenegro. Ei sekään siis mikään helppo lohko ole, mutta kuitenkin paljon toista vaihtoehtoa köykäisempi.

Ja vielä loppuun muutama huomio kotimaan kentiltä. Kun perjantaina joutui ensimmäisen kerran lähetyksessä tapailemaan ääneen Loimaan joukkueen uutta nimeä, huomasi saman tien että ”Baisons” ei kyllä oikein suomen kielen sekaan sovi. Nousijajoukkueella oli ihan hyvä rako pistää nimensä uusiksi, ja logo näyttääkin tyylikkäältä, mutta mikä vika oli suomenkielisessä nimessä ”Biisonit”? Veikkaan, että tämä englanninkielinen versio jää yhtä vähälle käytölle kuin salolainen Vikings.

Katajan koutsilla Jukka Toijalalla on pitänyt kiirettä maajoukkueen kanssa, mutta se ei estänyt Toijalaa ja muuta Katajan johtoporrasta tekemästä erinomaisen hyviä jenkkikiinnityksiä. Jared Newson oli viime kaudella huikean kova pelimies päästyään eroon loukkaantumisistaan, ja B.A. Walker oli viime kaudella sarjan parhaita takamiehiä. Ainoa
kysymysmerkki on joukkueen koko, kun Jason Conley vaihtui pienempään Walkeriin. Etenkin Pyrintöä vastaan joukkue jää auttamatta pieneksi. Takamiesten peluutuksessa riittää vaihtoehtoja ja tasapainottelemista, kun rosterista löytyvät jo ennestään Petri Virtanen ja Juha Sten.

Näitäkin tarinoita löytyy muuten nykyään lyhyemmässä muodossa Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen. Siellähän ovat myös www.twitter.com/ilkkavuori sekä www.twitter.com/villemaka. Tulevan Biisonin Ron Artestin ajoittain varsin hämärää tajunnanvirtaa voi seurata osoitteessa www.twitter.com/ronartest.

Edit klo 19.32.

Toisin kuin Korisliigassa, kansainvälisissä peleissä ei tilastoida pelaajien plusmiinuslukuja, tai ainakaan Unkari-Suomi pelistä niitä ei mistään löytynyt. Niinpä ne piti sitten laskea itse. Nämä ovat siis todella epävirallisia lukuja, ja virheet ovat mahdollisia ja kenties jopa todennäköisiä.

Lee +17
Koivisto +11
Muurinen +7
Rannikko +6
Salin -2
Huff -5
Koponen -6
Kotti -10

Näiden perusteella Suomen paras isojen miesten yhdistelmä on Lee ja Muurinen, jotka olivatkin siis kentällä kun Suomi repäisi johtonsa reiluun kymmeneen pisteeseen kolmannella neljänneksellä. Silloin kentällä oli myös Koivisto. Suomi hävisi yhtä lukuun ottamatta kaikki ne jaksot kun Kotti oli kentällä. Suomen neljännen neljänneksen jäätymisvaihe pudottaa Salinin, Koposen ja Rannikon lukemia.

Muurinen pelasi ottelussa vain 15 minuuttia, joten 12 pistettä ja +7 ovat todella kovia lukemia.

Vain kisapaikka kelpaa

tiistai 9. elokuuta 2011

Kuten jo monessa yhteydessä on todettu, Suomen korismaajoukkue on perjantaina alkavissa karsinnoissa harvinaisessa tilanteessa: ennakkosuosikkina. Todella harvinaista on, että suomalaisen palloilujoukkueen jäämistä ulos arvokisoista pidettäisiin valtaisana pettymyksenä.

Vuosi sitten varsinaisissa karsinnoissahan Suomi voitti vain yhden ottelun, mutta mahdollisuus päästä kisoihin pamahtikin eteen lahjana, kun kisoja päätettiinkin laajentaa kahta vuotta suunniteltua aiemmin. Kolmesta joukkueesta kaksi etenee Liettuan kisoihin, ja periaatteessa yhdelläkin voitolla saattaisi päästä kisoihin. Mikäli Suomi ei pääsisi kisoihin, pitäisi päävalmentaja Henrik Dettmanin asema ottaa todella tarkkaan harkintaan. Toki maajoukkue on viime vuosina ottanut kovia päänahkoja, mutta ne eivät ole paljoa kisoihin pääsyn kanssa lämmittäneet.

Korisliiton johdon ei kuitenkaan tarvitse moisesta murehtia, sen verran hyvältä tilanne tällä hetkellä näyttää. Pohjoismaiden mestaruus ja Saksa-voitot olivat tietysti vain harjoitusotteluita EM-karsintoja varten, mutta tottakai harjoituksetkin on parempi voittaa kuin hävitä.

Paperilla Suomen joukkue on kolmesta jatkokarsintajoukkueesta kovin. Teemu Rannikko ja Petteri Koponen ovat viime vuosina olleet harvakseltaan pelikunnossa samaan aikaan, mutta nyt joukkueen johtohahmot ovat hyvässä iskussa. Vahvuutena on myös se, että joukkue on pelannut nykykokoonpanolla ja nykysysteemillä jo pitkään.

Jos katsotaan Suomen, Portugalin ja Unkarin pelaajien työpaikkoja, Suomella on paras edustus Euroopan kovemmissa sarjoissa. Liki kaikki unkarilaiset ja portugalilaiset pelaavat maidensa pääsarjoissa, jotka voi laskea suurin piirtein samaan kategoriaan Korisliigan kanssa.

Näistä kahdesta joukkueesta Unkari on ennakkoon Portugalia kovempi.  Lähes koko joukkue pelaa Albacompissa ja Szonlokissa, jotka ovat maan ehdottomasti suurimmat seurat ja tahkoavat myös europelejä. Marton Baderilla on pitkä kokemus keskisuurista eurooppalaisseuroista, Peter Lorant pelaa Espanjan kakkosliigassa ja maan koripallon jättiläislupaus, takamies Adam Hanga valittiin kesällä toisella kierroksella San Antonio Spursiin. Hän pelasi viime kaudella vielä Unkarissa, mutta siirtyy tulevaksi kaudeksi Espanjan ykkösliigaan.

Perehtyminen Portugaliin puolestaan on jättänyt joukkueesta aika tasapaksun kuvan. Viime vuoden varsinaisten karsintojen paras pistemies, Hanno Möttölää vastaan aikanaan NCAA-finaalissa pelannut Heshimu Evans on loukkaantumisten takia sivussa. Vuonna 1990 syntynyt takamies Tomas Barroso on kova lupaus, ja pelasikin viime kaudella hyvillä tehoilla Benfican paidassa.

Karsinnat alkavat siis perjantaina Unkarissa ja URHOtv:llä. Seuraavassa muutama asia, joita kannattaa pitää silmällä:

Suomen puolustus: Suomi on tuonut tänä kesänä peliinsä aggressiivista lisämaustetta paikkaprässin muodossa. 1-1-2-1-mallin prässiä käytetään tietyissä tilanteissa rikkomaan vastustajan rytmiä, ja tämä onkin harjoitusotteluissa toiminut erittäin hyvin. Suomella on monta hyvin liikkuvaa isoa miestä, mikä mahdollistaa tehokkaan paikkaprässin pelaamisen. Muuten Suomi luottaa vahvasti miespuolustukseen, paikkaa tuskin paljoa nähdään.

Sasu Salinin puolustuspeli: Nuorukainen löi itsensä läpi vuosi sitten kylmäpäisillä hyökkäyspään ratkaisuillaan, mutta nyt häntä on suitsutettu kehittyneestä puolustuspelistään. Sääntöjen rajamailla puolustava Salin nimesi itsekin roolinsa lähinnä puolustavaksi.

Gerald Lee Jr.: Leen peli on mennyt eteenpäin ensimmäisen ammattilaisvuoden aikana, ja se on näkynyt harjoitusotteluiden
pistetilastossa.

Kotipelien tunnelma: Pakko myöntää, että lippujen menekki on yllättänyt. Toivottavasti meteliä myös riittää.

Hanno Möttölän pelikunto: Konkari on sivussa ainakin Unkari-ottelun, mutta mistään vakavasta tai pitkäaikaisesta vammasta ei pitäisi olla kyse. Suomi kestää Möttölän poissaolon nyt huomattavasti paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Koposen ja Rannikon peluutus: Miten paljon kaksikko pelaa samaan aikaan? Valmennusjohto on kokeillut tämän kanssa erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi Saksa-ottelun Rannikko aloitti penkiltä. Tiukoissa paikoissa molemmat ovat saletisti kentällä.

Ja sitten vielä pikaisesti Atlantin tuolle puolelle, missä Dennis Rodmanista tulee tällä viikolla virallisesti Hall of Fame -pelaaja. Rodman on pelityyliltään yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajistani, ja siksi onkin harmi, että kaiken sekoilun jälkeen monelta on unohtunut, että hän oli oikeasti todella kova koripalloilija. Siitä kertoo tietenkin myös valinta Hall of Fameen.

198-senttisenä ei hallita NBA:n levypallotilastoja tai pelata Rodmanin tasoista puolustusta ilman poikkeuksellisia lahjoja, taistelutahtoa ja peliälyä. Sam Smithin kirjassa Second Coming Michael Jordan muistelee, miten siirryttyään Bullsiin Rodman halusi tulla Jordanin mukaan tämän omiin heittoharjoituksiin. Näin Rodman pyrki opettelemaan sen, minne päin Jordanin tietystä paikasta heittämät ohiheitot pomppasivat. Nämä ovat sellaisia asioita, mitä nyt ei yleensä ensimmäisenä mainita Rodmanista puhuttaessa. Tämä kuva kertoo myös paljon. Rodmanin uran meriittejä ja tilastoja voi ihmetellä täältä.

Korisliigassa ostajan markkinat

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Jos keväällä ja kesän alussa Korisliigassa mentiin myyjän markkinoiden merkeissä, niin nyt onkin sitten puhtaasti ostajan markkinat. Eli suomalaispelaajat on pitkälti jo kiinnitetty joukkueisiin, ja rostereita täytetään vielä jenkkipelaajilla. Pelaajia on tarjolla runsaasti enemmän kuin on pelipaikkoja tai seuroja. Eräskin Korisliigavalmentaja kertoi olleensa kesän aikana yhteydessä liki kolmenkymmenen agentin kanssa, ja jokaisella on tietysti liuta pelaajia tarjottavana. Seuroilla on siis ainakin varaa mistä valita, täysin päinvastoin kuin suomalaispelaajien kanssa. Kuten tuli jo aiemmin kirjoitettua, vähistä vapaista suomalaispelaajista lähinnä otetaan ne ketä satutaan saamaan.

Maailmassa on tuhansia yhdysvaltalaisia ammattilaiskoripalloilijoita, ja uusia puskee yliopistoista markkinoille vuosittain satoja. Tämä näkyy markkinatalouden periaatteiden mukaan myös hinnoissa, ja kieltämättä jenkkipelureiden hintalaatusuhde on parempi kuin monien kotimaisten pelaajien.

Jututtamieni Korisliigakoutsien arvioiden mukaan Korisliigan yhdysvaltalaispelaajien keskiarvoliksa on jossain 3 000 ja 4 000 dollarin välillä. Eli 2 200-2 900 euroa kuussa. Ja pitää muistaa, että jenkkipelaajista ei makseta juuri lainkaan työnantajakuluja. Verojahan he eivät myöskään maksa, Suomen ja Yhdysvaltain välisestä verosopimuksesta johtuen. Jenkkipelaajien palkat on siis kirjattu sopimuksiin dollareina, mikä luo tietenkin seurojen toimistoilla pientä jännitystä pörssikurssien seuraamiseen.

Jenkkipelaajien hintahaarukka on melkoisen suuri. Joka vuosi muutama jenkkipeluri pistää palloa pussiin Suomessa alle köyhyysrajan (1 080 €/kk) olevalla liksalla, eli noin tuhannen taalan kuukausikorvauksella. Toisaalta viime kaudellakin parhaiten palkattujen amerikkalaisvahvistusten kuukausiansiot lähentelivät kymppitonnia. Se on sitten kokonaan toinen juttu olivatko nämä pelaajat sen kaksi tai kolme kertaa parempia pelaajia kuin moni kollegansa. Tuskinpa, mutta niinhän se vain urheilussa menee meillä ja muualla.

 (Ammattiurheilijoiden pienet palkathan nousivat esiin RoPSin vedonlyöntiskandaalin yhteydessä, mutta Korisliigassa ei taida olla kovin suurta pelkoa moisesta, vaikka joku nälkäpalkalla pelaisikin. Talviaikaan kun aasialaisillakin riittää sen verran paljon vedonlyöntikohteita, että Korisliiga ei taida paljoa kiinnostaa.)

Hätäilyyn ei syytä

Monen seuran kannattajat saattavat jo hieman tuskailla, kun jenkkivahvistusten nimiä ei ole vielä kuulunut. Hätäilyyn ei ole mitään syytä, koska pelaajien hintapyynnöt putoavat juuri tähän aikaan vuodesta kun avoinna olevien työpaikkojen määrä vähenee. Alkukesästä ei kannatakaan jenkkejä pestata, ellei kyse ole hyväksi havaituista tutuista pelaajista, joista tietää mitä saa. Kokonaan uusien jenkkien suhteen kannattaakin odotella elokuun alkupuolelle, jolloin on vielä rutkasti aikaa saada pelaajat Suomeen ja tarpeeksi treenejä alle ennen kauden alkua.

On mielenkiintoista nähdä miten kahden tulokasvalmentajan, Vilppaan Mikko Tupamäen ja Namika Lahden Kimmo Kujansivun jenkkivalinnat osuvat kohdalleen. Molemmat ovat ensimmäistä kertaa päävalmentajina Korisliigajoukkueissa, ja siinä mielessä jonkunlaisella takamatkalla kokeneempiin valmentajiin verrattuna. Pidempään jenkkivalintoja tehneillä valmentajilla on kertynyt jo omaa tietopankkia eri pelaajista vuosien mittaan, kun taas Tupamäki ja Kujansivu lähtevät puhtaammalta pöydältä ollessaan ensi kertaa päävastuussa valinnoista.

Toki Tupamäki on valmentanut divarissa ja Kujansivu toiminut pitkään apuvalmentajana, joten eivät hekään täysin pystymetsästä hommiin lähteneet. Ja tietenkin myös seurajohto osallistuu jenkkivalintoihin, jos ei muuta niin budjettiraamit asettamalla. Etenkin Salossa on jo usean vuoden perinteet jenkkipelaajien kanssa säätämisessä ja lentolippujen ostamisessa.

Mielenkiintoisia jenkkivahvistuksia

Tähän oli aluksi tarkoitus tehdä jonkinlaista rankingia seurojen tähänastisista jenkkivärväyksistä, mutta totesin ettei siinä ole mitään järkeä. Monen monituista kertaa on nähty se, että aiemmilla meriiteillä tai tilastoilla ei ole enää mitään merkitystä, kun pelaaja vetää tossuja jalkaan Suomen kamaralla, joten yliopistotilastojen tai YouTube-pätkien perusteella ei kannata paljoa alkaa ukkoja arvioida. Kesäkuun lopun joukkue-ranking löytyy täältä.

Pitää kuitenkin todeta, että jo nyt seurat ovat pestanneet useita sellaisia pelaajia, jotka on mielenkiintoista nähdä Korisliigaparkeiteilla: Korihaiden kaksinkertainen NCAA-finalisti Shawn Vanzant, Vilppaan blokkiuhka John Fields sekä KTP:n kaksimetrinen pelintekijä Terrell Bell. KTP:ltä olisi tosin odottanut enemmän pisteidenteko-orientoituneita jenkkivalintoja, mutta toisaalta Lars Ekström on ennenkin onnistunut rakentamaan hyvää duunarikorista pelaavia joukkueita. 208-senttinen Greg Washington on jatketta Ekströmin aiemmille pitkille jenkkivalinnoille Lahdessa ja Porvoossa. Jo nyt muuten pelaajalistoilta taitaa löytyä enemmän ensimmäisen vuoden yliopistopelaajia kuin koko viime vuonna yhteensä. Viime kausien aikanahan Korisliigan taso on noussut sen verran, että seurat eivät ole uskaltaneet ottaa riskiä suoraan yliopistosta tulevien jannujen kanssa.

Vielä pikainen katsaus kotimaan pelaajamarkkinoihin. Hallitsevan mestarin Pyrinnön pakka on pysymässä hyvin kasassa, sillä Antti Nikkilän jatko on ilmeisesti erittäinkin todennäköistä. Katajan Jared Newsonin jatko on myös todennäköisempää kuin se, että hän pelaisi jossain muualla. Sen sijaan Jason Conleya tuskin Pohjois-Karjalassa ensi kaudella nähdään.

ToPon suunnalla onkin sitten hiljaista. Eero Lehtinen tosin saattaa sittenkin jatkaa joukkueessa, vaikka hän oli monen muun seuran kiikarissa. Hanno Möttölä sen sijaan saattaakin loppujen lopuksi suunnata vielä kertaalleen ulkomaille. Toistan itseäni, mutta pakko on todeta vielä uudemman kerran: On kerrankin ToPon onni, että seura ei tunnu kiinnostavan pääkaupunkiseudun mediaa lainkaan. Muuten sekavaa nykytilannetta olisi puitu jo useaan otteeseen. Kovin usein pääsarjatason palloilussa ei olla siinä tilanteessa, että alle kaksi kuukautta ennen kauden alkua seura ei ole julkistanut edes joukkueen valmentajan nimeä.

Jos ToPon tilanne on epäselvä, niin myös naapurissa taitavat olla samat suuntaiset sävelet. Lähteestä riippuen Honka on vapaana olevien maajoukkuemiesten perässä ja kasaamassa kovaa rosteria tai sitten vaihtoehtoisesti homma on töpselin seinästä vetämistä vaille paketissa. Tie VTB-liigaan ainakin hankaloitui, kun espoolaiset eivät pääse suoraan Itä-Euroopan kentille, vaan joutuvat karsimaan paikastaan Enysein (Venäjä) ja Anwilin (Puola) kanssa. Ilman todella kovia hankintoja noista karsinapeleistä ei ole paljoa odotettavissa.

Huono vuosi tavoitella NFL-paikkaa

maanantai 1. elokuuta 2011

Hyökkäyksen linjamies Karri Kuuttila rymistelee tällä viikolla St. Louis Ramsin harjoitusleirillä, ja tavoitteena on tehdä suomalaista urheiluhistoriaa. Yksikään suomalaispelaaja ei ole pelannut NFL:n
runkosarjaottelussa, ja kieltämättä myös Kuuttilalla se on todella kovan työn takana.

Valitettavasti tämä kesä on tulokaspelaajan kannalta vaikein mahdollinen, koska harjoitusten määrä jää työsulun takia selvästi pienemmäksi kuin muina vuosina. Normaalisti harjoitukset olisivat pyörineet jo toukokuussa, mutta nyt joukkueet kokoontuivat ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna. Pelipaikoista kilpailtaessa tämä suosii ilman muuta sellaisia pelaajia, joilla on jo NFL-kokemusta.

Rams pelaa ensimmäisen harjoitusottelunsa jo kahden viikon kuluttua, joten tulokaspelaajille ei todellakaan jää paljoa aikaa totutella NFL-vauhtiin. Ja juuri Kuuttila olisi kaivannut totutteluaikaa pelattuaan pienessä Lock Havenin yliopistossa. Suurimmissakin yliopistokonferensseissakin pelanneille muutos pelivauhdissa on kova siirryttäessä NFL-kentille, ja kakkosdivisioonatasolta tulevalle linjamiehelle ero on tietenkin vielä suurempi. Ramsissa tosin uusien ja vanhojen pelaajien välistä kilpailua pelipaikoista tasoittaa se, että joukkueen hyökkäys on menossa täysin uusiksi hyökkäyksen koordinaattorin vaihduttua.

No minkälaiset mahdollisuudet Kuuttilalla sitten on mahtua Ramsin rosteriin?

Parinkymmenen vuoden jenkkifutiskokemuksella toivon toki, että jenkkiliigoista suurimmassa nähtäisiin suomalaisväriä syksyllä. Mutta jos realistisia ollaan, niin tiukkaa se tekee.

Ei Rams olisi tarjonnut Kuuttilalle sopimusta, ellei näkisi tällä mahdollisuuksia auttaa joukkuetta. Ja joka vuosi moni draftaamaton rookiepelaaja taistelee tiensä NFL-kentille. Tosin huomattavasti useampi jää rannalle. 

Joukkueiden leirivahvuus on 90 pelaajaa, joista vajaa puolet putoaa pois ennen kauden alkua. Käytännössähän valtaosa paikoista on jo täytetty sopimuksenalaisilla pelaajilla, joten pelipaikkoja ei ole leirillä jaossa kuin enää muutama.

Ja noita paikkoja tavoiteltaessa pitää olla myös tuuria matkassa. Kuten muissakin Pohjois-Amerikan ammattilaisliigoissa, joukkueeseen mahtuminen on kiinni monesta muustakin asiasta kuin vain siitä miten treenit sujuvat. Kuinka monta pelaajaa joukkueeseen otetaan millekin pelipaikalle, muiden saman pelipaikan pelaajien sopimustilanteet ja palkat, loukkaantumistilanne ym.

Rams lienee tosin joukkue, jossa Kuuttilan mahdollisuudet ovat parhaasta päästä. Joukkueen hyökkäyksen linja on liigan heikoimpia, vaikkakin ryhmään on lyöty iso tukku rahaa kiinni. Viime päivinä Rams on tehnyt jo muutaman liikkeen linjansa kanssa, kun Harvey Dahl tuli joukkueeseen Atlantasta ja John Greco treidattiin Clevelandiin.

Kuuttilan suomalaisuudella tuskin on mitään merkitystä. Ulkomaalaisten määrä NFL:ssä on aina ollut olemattoman pieni, joten pelaajan kansalaisuus on seikka jolle ei uhrata edes ajatusta. Eli NFL:ssä ei ole mitään takavuosien NHL:stä tuttua ”ulkomaalaiset tulevat viemään meidän työpaikkamme”-mentaliteettia.

Kuuttilan kohdalla kysymysmerkkinä on ennemminkin kovien pelien puute yliopistotasolla sekä ylipäätänsä vähäinen lajikokemus. Hänhän on pelannut jenkkifutista vain viitisen vuotta. Tämän voi toki kääntää myös positiiviseksi sillä, että kehittymisen varaa ainakin löytyy. Esimerkiksi saksalainen Sebastian Vollmerkin aloitti lajin vasta 14-vuotiaana, eteni Houstonin yliopiston kautta NFL:ään ja oli New England Patriotsin aloituskokoonpanossa kaikissa otteluissa viime kaudella.

Ramsin harjoitusleiriuutisointia voi seurata seuran nettisivujen lisäksi muun muassa Turfshowtimesista  ja St. Louis Todaysta.

NFL:stä kiinnostuneille voi myös lämpimästi suositella etenkin Sports Illustratedin Peter Kingin Monday Morning Quarterback-kolumnia, sekä SI:n Postcards From Camp -juttusarjaa. Ja kaiken kaikkiaanhan Sports Illustratedin ja ESPN:n sivuilta löytyy äärimmäisen tiivistä NFL-uutisointia. Väittäisin, että mitään urheilulajia ei televisioida tai ylipäätänsä seurata mediassa yhtä laadukkaasti kuin NFL:ää.