Pyyhe kehään

14.2.2012 kello 16:15, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigan siirtoaika umpeutuu helmikuun lopussa kuten aiempinakin vuosina. Nyt tosin erona on se, että sarja on suljettu. Hongan sarjasta sulkemisen myötä kukaan ei siis putoa tai joudu karsimaan. Tästä syystä Koripalloliiton olisikin pitänyt samaan syssyyn tehdä päätös, jolla siirtoaika olisi nyt poikkeusvuonna päättynyt jo tammikuun lopussa. Tällä olisi ainakin pienennetty todennäköisyyksiä siitä että joku heittää hanskat tiskiin ja pistää tai päästää pelaajiaan muualle. Tätä tuli ennakoitua vajaa kuukausi sitten, mutta tuolloin Lahden talousvaikeuksien syvyys ei ollut vielä tiedossa ja uskoinkin, että kukaan ei tällaiseen pelleilyyn lähtisi. Lahden tilannettahan tuli puitua tarkemmin täällä.

Urheilun kannalta ajateltuna karmeinta Ville Mäkäläisen siirrossa on se, että Lahden peli on parantunut talven edetessä, ja joukkueella oli vielä jonkinlaiset pudotuspelisaumat. Lahti kohtaa seuraavissa neljässä viidessä pelissään LrNMKY:n, Vilppaan, Kouvot, Korihait ja KTP:n eli koko sarjan alemman keskikastin ja häntäpään. Ottamalla näistä peleistä riittävästi voittoja joukkue olisi pystynyt puristamaan itsensä vielä pudotuspelitaistoon mukaan, mutta nyt heitettiin käytännössä pyyhe kehään kun joukkueen paras kotimainen pistemies (14,2 p./ott.) vaihtoi Bisonsin paitaan.

Talouskurimuksessa konttaava seura säästää Mäkäläisen lähdön myötä varmasti jokusen tonnin, mutta voisi olettaa että tällainen ratkaisu näkyy myös lipputuloissa. Jaksaako varsin uskollisesti Urheilutalolla käynyt lahtelainen koripalloyleisö kiinnostua joukkueesta enää tämän kaltaisen viestin jälkeen? Toisaalta jos Mäkäläinen on itse halunnut vaihtaa maisemaa niin eipä seuran kannata pelaajaa väkisinkään vahvuudessaan pitää.

Bisonsille Mäkäläinen onkin sitten kaivattu lisä rosteriin. Joukkueen runkosarjan lopun otteluruuhka on armottomampi kuin millään muulla joukkueella, ja Mäkäläinen tuo kapeaan materiaaliin leveyttä ja kokemusta. Tähän mennessähän Bisons on välttynyt kummallisen hyvin loukkaantumisilta ja sairastumisilta ja on päässyt pelaamaan ehjän kauden. Tämä onni ei kuitenkaan välttämättä kanna koko kautta, joten Mäkäläinen on arvokas lisäpalanen loimaalaisten kokoonpanoon.

Nyt kun Lahdessa on kauppa auki, on mielenkiintoista nähdä käyvätkö muut joukkueet vielä ostoksilla. Karhun takamies Ilkka Vuori on sivussa 1-6 kuukautta, eli hänen kautensa saattaa olla ohi. Jos Karhu kaipaa Vuorelle korvaajaa, Lahden Roope Suonio olisi luonnollinen vaihtoehto. Muilla joukkueilla tuskin on varaa tai tarvetta tehdä pelaajahankintoja.

Lahden seurajohdon kommentit eivät muuten herätä valtavaa luottamusta seuran tulevaisuuden suhteen. Tiistain Etelä-Suomen Sanomissa puheenjohtaja Kari Kaukiselta kysytään, että pystyykö Lahti pelaamaan tämän kauden loppuun. Vastaus: ”Uskon niin”. Kaukinen toteaa myös seuran niukasta tiedotuspolitiikasta, että ”ilman julkisuutta tilanne voisi olla parempi”. No, Kaukisen kannattaa ehkä muistaa että ilman julkisuutta sponsoreita ei olisi ainakaan sen enempää kuin nyt. Ilman julkisuutta katsojatkaan eivät ehkä pystyisi seuraamaan seuran tai joukkueen edesottamuksia ihan samaan malliin kuin nyt.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , ,
Aihe: Koripallo | Ei kommentteja »

Lahden loppukausi vaakalaudalla

24.1.2012 kello 22:53, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

”Just found out our team might go Bankrupt :( More info Thursday with a meeting from sponser’s…”.

Näin twiittasi Namika Lahden jenkkivahvistus Brant Bailey (@BJBailey16) tiistai-iltana. Toki joukkueen pelaaja ja Twitter ei ole ehkä se oppikirjanmukainen tiedottaja/tiedotusvälineyhdistelmä tällaisille asioille, mutta Baileyn viestissä on tosiaankin perää. Namika Lahdessa on käynnissä yt-neuvottelut, ja edes tämän Korisliigakauden loppuun vieminen ei ole täysin varma asia. (Tähän olisi kai kuulunut porttilamainen ”saamieni tietojen mukaan”, mutta jätetään väliin).

Lahti on kuulunut pitkään Korisliigan kestomenestyjiin, mutta valitettavasti seuraa pitkään läheltä seuranneena pitää todeta, että nykytilanne ei tule edes valtavana yllätyksenä. Seuran talous on mennyt alamäkeä pitkään, ja ilmeisesti nyt tultiin siihen pisteeseen, että viimeinenkin vanhojen rästien hoitokyky jäi vajaaksi. Namikan vuokrarästejä Lahden urheilutalosäätiölle on puitu julkisuudessa useaan otteeseen, ja lisäksi rasitteena on ollut hyvinkin vanhoja maksuja, jotka ovat laahanneet perässä. Osa taitaa juontaa juurensa niiltä ajoilta kun Lahti vielä pystyi hankkimaan pelaajamarkkinoilta nimekkäitä vahvistuksia.

Tuohon tilanteeseen kun lyödään päälle toiminnajohtajan vaihtuminen juuri silloin kun sponsoreita olisi pitänyt hankkia, huonon menestyksen pudottamat yleisömäärät sekä Sami Toiviaisen potkuista aiheutuneet kulut, niin ollaankin jo tämän kaltaisessa tilanteessa, että seura tai ainakin sen edustusjoukkue taistelee olemassaolostaan. Lisäksi seuran pienryhmäkodistaan saamat tulot eivät välttämättä ole joka vuosi aivan parhaiden vuosien tasolla.

Jopa seuran mestaruuskaudella 2008-09 talous ei ollut missään tapauksessa juhlittavassa kuosissa vaikka joukkue pelasikin yhden finaaliottelun jäähallissa. Muistan miten eräs seuraihminen totesi mestaruuden ratkaisseen kolmannen finaalin jälkeen, että olisihan tämän voinut hävitäkin. Tappio kolmannessa finaalissa kun olisi tietänyt rahakasta neljättä ottelua Lahden jäähallissa. Tuon kauden talousdopingia tuli pohdittua täällä.

Lahtelaisessa elinkeinoelämässä on kuitenkin sen verran paljon laji-ihmisiä, että ensiapua todennäköisesti saadaan vielä puristettua ainakin akuuttiin kriisiin tepsivä summa. Toki tässä piilee yksi ongelman perimmäinen syykin: Namika Lahti on tottunut siihen, että juuri näiltä laji-ihmisiltä on herunut rahaa ilman sen isompia ponnisteluja. Tuntuu että seurassa ei ole missään vaiheessa opittu sitä että nykypäivänä sponsorirahan eteen pitää tehdä työtäkin. Mallia olisi voinut vaikka hakea muutaman sadan metrin päästä Lahden jäähallilta.

Pientä säästöä seura pystyisi tietenkin hankkimaan lainaamalla tai myymällä pelaajiaan muualle. Miinukset lienevät kuitenkin sen verran isoja, että tämän operaation aikaansaamat jokusen tuhannen euron säästöt eivät paljoa lämmittäisi. Toki Ville Mäkäläiselle ja Roope Suoniolle löytyisi varmasti ottajia, vaikkakin se kipeimmin pelaajia tarvinnut joukkue eli Kataja ennätti tehdä jo omat ostoksensa. Pelaajista luopumisesta mahdollisesti saatavia hyötyjähän tuli pohdittua jo aiemmin: Pajatso tyhjäksi?

Ironista on se, että tämä taloustilanne lävähtää joukkueen silmille nyt, kun peli on vaikean syksyn jälkeen asettunut jonkunlaiseen kuosiin. Pudotuspeleistäkään ei kannata odottaa mitään pelastajaa, sillä pahimmassa tapauksessa kahdesta Joensuun tai Kauhajoen reissusta sekä jenkkien palkoista voisi tulla enemmän kuluja kuin yhdestä kotimatsista tuloja.

Namika Lahden luottamushenkiöjohdossa ovat pyörineet pitkälti samat nimet jo vuosikausia. Näin ollen ei tarvitse kauaa miettiä minne syyttävä sormi osoittaa, kun mietitään kenen piikkiin perinteikkään seuran nykyjama menee.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , ,
Aihe: Koripallo | Ei kommentteja »

Pajatso tyhjäksi?

19.1.2012 kello 10:49, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigassa ei ole tällä kaudella putoamis- tai karsintavaaraa, mikä luo sarjaan uuden tilanteen siirtoajan loppusuoralle. Toisin kuin normaalikausina, nyt pudotuspelimahdollisuutensa menettäneillä joukkueilla on mahdollisuus säästää rahaa ns. tyhjentämällä pajatso eli lainaamalla pelaajiaan muualle tai luopumalla jenkkivahvistuksistaan. Jääkiekon SM-liigassahan vastaavia temppuja nähtiin suljetun sarjan aikana.

Ainakin Joensuussa ajatuksissa on ollut katsoa josko loukkaantumisten runtelemaa rosteria saisi vielä täydennettyä ennen kuin siirtoaika päättyy helmikuun lopussa, ja varmasti muutama muukin joukkue saattaisi olla kiinnostunut kotimaisista vahvistuksista kevään koitoksiin.

Tällaiset siirrot lienevät kuitenkin varsin epätodennäköisiä. Ensinnäkin sarjan häntäpää on sen verran tasainen, että voi hyvin olla, että helmikuun lopulla kukaan ei ole vielä menettänyt kaikkia pudotuspelisaumojaan. Häntäpään joukkueista kyllä löytyy pelaajia, jotka varmasti kiinnostaisivat muita seuroja; Ville Mäkäläinen, Roope Suonio tai Petri Heinonen varmasti kelpaisivat lisää pelaajia kaipaaville joukkueille, mutta toisaalta taas nykyseuran kannalta pelaajista luopuminen olisi selkeä pyyhkeen heitto kehään tämän kauden osalta.

Vaikka esimerkiksi Lahden taloudellinen tilanne ei ole häävi, niin se pelaajakaupoista saatava muutaman tuhannen euron säästö tuskin olisi sen väärti. Tuollainen temppu kun ei ainakaan lisäisi runkosarjan viimeisen kuukauden kotiotteluiden yleisömääriä. Oikeastaan ainoa perusteltavissa oleva syy olisi se, että pelaaja itse haluaa vahvasti vaihtaa maisemaa.

Sama koskee jenkkipelaajista luopumista. Korisliigajenkkien liksat ovat sen verran pieniä, että jenkkien kotiin passittamisesta saatava hyöty ei ole imago- ja yleisömäärätappion arvoista.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Kollega Toni Flink muuten tutustuttaa omassa blogissaan lukijoita suomalaisen sporttitv:n glamourintäyteiseen arkeen. Tonin blogi löytyy osoitteesta http://keikalla2012.blogspot.com/ . Päivitystahtikin on hitusen reippaampi kuin täällä viime aikoina…

Tagit: , , , ,
Aihe: Koripallo | Ei kommentteja »

Erikoinen valinta

2.12.2011 kello 12:54, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Edelliset seitsemän peliään hävinnyt KTP teki mielenkiintoisen mutta kysymyksiä herättävän jenkkihankinnan, kun joukkue pestasi 38-vuotiaan entisen NBA-pelaajan Amal McCaskillin. NBA:ssa pelanneita jamppoja ei ole Korisliigassa paljoa nähty, joten siinä mielessä on mielenkiintoista nähdä mihin McCaskill pystyy. Neljä pelattua NBA-kautta kertoo siitä, että mies on ainakin joskus ollut kovan luokan pelimies. Myös meriitit Espanjasta ovat kovaa luokkaa, mutta nuokin tilastot on taottu liki vuosikymmen sitten.

Tämänkaltaisten pelaajien kohdalla motivaatio ja pelikunto ovat tosin aina kysymysmerkkejä. McCaskill on pelannut edellisen kerran viime keväänä, ja tuon ikäisen kaverin kohdalla on aina se mahdollisuus, että hän kiertelee vain kuittamassa uransa viimeisiä liksoja mistä sitten niitä sattuu saamaan.

Vielä tätäkin suurempi ihmettelyn aihe on se, että McCaskillin tapainen 211-senttinen pelaaja ei ole todellakaan sellainen pelaajavalinta mihin KTP:n olisi odottanut päätyvän. Joukkue oli jo aiemminkin sarjan hidasjalkaisimpia joukkueita, eikä 38-vuotias ja 211-senttinen pelaaja ainakaan tuo lisäsähäkkyyttä joukkueen peliin. Kun joukkueessa on jo erinomaisesti esiintynyt 204-senttinen Timothy Blue, niin olisi odottanut että KTP olisi hankkinut pahasti flopanneen Bennet Davisin tilalle kaksimetrisen yleispelaajan.

Korisliiga on kuitenkin pitkälti yleispelaajien sarja, ja KTP:llä ei nyt oikein ole puolustajaa Jared Newsonille, Martin Zenolle ja kumppaneille. Kokoa joukkueesta kyllä löytyy, mutta montaa joukkuetta vastaan isoille miehille ei oikein löydy puolustettavia pelaajia. Tämä pakottanee KTP:n pelaamaan runsaasti paikkaa. Puolustuspään matchupien takia KTP tuskin pystyy peluuttamaan McCaskillia, Blueta ja Jukka Matista samaan aikaan.

Tottakai on mahdollista, että McCaskill on todellinen vahvistus joukkueelle. Silloin joukkueella olisi yksi sarjan vahvimpia jenkkikolmikkoja. Mutta sekään ei vielä riitä nostamaan viime kauden pronssijoukkuetta Korisliigan kellarista, mikäli joukkueen kotimainen kaarti ei paranna otteitaan. Bojan Sarcevic ei ole päässyt lähellekään viime vuosien tasoaan, mutta toisaalta se on aina pelintekijä joka näyttää huonoimmalta silloin kun koko joukkueen pelisysteemi on niin sekaisin kuin KTP:lla tällä kaudella on ollut. Joukkueen kotkalaisuusasteen nostaminen aiemmasta oli toki jalo ajatus, mutta Michael Pounds ja Juho Lehtoranta eivät ole ainakaan vielä osoittaneet, että pystyisivät nostamaan itsensä seuraavalle tasolle.

Lars Ekströmin onni on, että KTP:n nykyjohto on huomattavasti kärsivällisempää kuin edeltäjänsä. Seurajohdon kommentit ovat olleet vielä maltillisia, mutta kun krittiikkiä on satanut niskaan jo pitkän aikaa kiihtyvällä tahdilla, jossain vaiheessa varmasti tapahtuu muutoksia mikäli suunta ei käänny. Joukkueen peli ei ole oikein missään vaiheessa toiminut kummassakaan päässä kenttää, ja lisäksi Terrell Belliä ja Bennet Davisia roikotettiin mukana turhan pitkään. Nämä menevät puhtaasti päävalmentajan piikkiin.

Pitää muistaa, että KTP:ssä valmentajanvaihdoksen kynnys on varmasti montaa muuta seuraa matalammalla siitä syystä, että seurasta löytyy omasta takaa Korisliigakokemusta omaava valmentaja. Korvaajaa ei siis tarvitsisi palkata ulkopuolelta. KTP saanee LrNMKY-otteluun mukaan sekä Matisen että McCaskillin, joten yksi suuri testi koittaa jo tänään.

Ja loppuun vielä selittelyä; Kun aloitin tämän blogin keväällä, niin vakaa ajatus oli, että tätä myös päivitetään tasaiseen tahtiin. No, kuten näkyy, niin eihän se ihan niin mennyt. Työ- ja muiden asioiden takia tämä on jäänyt aivan liian pienelle huomiolle. Mutta tarkoitus on parantaa tahtia.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , ,
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »

Hajahuomioita alkukaudesta

23.10.2011 kello 17:00, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigakausi 2011-12 on vanhentunut nyt reilun kolmen viikon verran. Itse olen nähnyt Bisonsia lukuun ottamatta jokaiselta joukkueelta vähintään yhden pelin, ja tässä sekalaisessa järjestyksessä haja-ajatuksia ja –huomioita alkukaudesta.

Peli on vaiheessa

Jotenkin tuntuu, että joukkueiden peli on jopa aiempia vuosia keskeneräisempää. Pyrintöä lukuun ottamatta joukkueet vielä opettelevat uusia pelisysteemejä tai uusien joukkuetovereiden ajatuksia, ja se on näkynyt monessa ottelussa varsin sekavana pelinä. Tavallaan tätä voi pitää jopa maksavien katsojien aliarvioimisena, jos sarjan ensimmäinen neljännes menee enemmän tai vähemmän harjoitellessa.

Pitää hieman ihmetellä sitä, miksi moni joukkue tuo jenkkinsä Suomeen vasta muutamaa viikkoa ennen kauden alkua. Pari lisäviikkoa ei kuitenkaan montaa tuhatta euroa maksaisi, ja vastineeksi parempi joukkuepeli voisi tuodai muutaman lisävoiton sarjan alkupuolella.

Kotietu

Kun monen joukkueen peli o keskeneräistä ja huteralla pohjalla, kotiedun merkitys korostuu. Ennen sunnuntai-illan Vilpas-Korihait peliä tämän kauden 30 Korisliigakamppailusta vain kahdeksan oli päättynyt vierasvoittoon. Ja jos sarjajumbo Namika Lahden kotitappiot jätetään pois laskuista, kaikissa muissa otteluissa vierasjoukkue on voittanut vain viisi kertaa. Ja tässäkin luvussa on mukana Bisons-ToPo-ottelu, joka kääntyi ToPon voitoksi vasta jälkikäteen.

Kouvot

Itse rankkasin Kouvot sarjan jumbosijalle ennen kauden alkua, ja jo nyt pitää ruveta perumaan noita puheita. Jyri Lehtonen on todella osaava valmentaja, ja tuli varmasti aliarvioitua hänen panoksensa joukkueen peliin. Kun jenkkivalinnatkin ovat osuneet kohdalleen, Kouvot on jo nyt pystynyt napsimaan voittoja siihen malliin, että eivät he varmaankaan jumboksi jää. Takavuosien kaltaista menestystä ei kuitenkaan kannata odottaa.

KTP

Kotkassa on kuulunut jupinaa jo heikosti sujuneista harjoituspeleistä lähtien. Lars Ekström on kuitenkin tietynlainen oman tiensä kulkija, joka uskoo kärsivälliseen työntekoon ja pelin kehittymiseen pikku hiljaa kauden edetessä. Mutta mikään joukkue ei uudistunut off-seasonin aikana niin totaalisesti kuin KTP, joten työsarkaa siis piisaa.

KTP:n alkukierrosten otteluohjelma oli sarjan vaikein, ja nyt kotkalaiset ovat saaneet muutaman helpottavan voiton tililleen. KTP:n hyökkäyspeli  on ollut kuitenkin edelleen aika puuroutuneen näköistä seisoskelua.

Bojan Sarcevicin yksi suurimmista vahvuuksista on palloscreen-pelien käyttö, mutta ainakaan näkemissäni peleissä KTP ei ole pelannut niitä juuri lainkaan.  

Ulkomaalaispelaajista Timothy Blue on sarjan parhaita korinaluspelaajia, mutta Bennet Davis ja Terrell Bell eivät ole juurikaan vakuuttaneet. Ekström on ollut aina keskivertokoutsia kärsivällisempi ulkomaalaispelaajiensa kanssa, mutta toki siinäkin on rajansa miten pitkälle kannattaa odottaa ratkaisujen kanssa.

Bisons

Kuten Korisliigarankingissa vähän epäilin, Aleksi Valavuori pamahti esille parin huomiohakuisen episodin kera heti alkukaudesta. Bisonsin kannalta on tietysti hyvä, että nämä ovat nyt pois päiväjärjestyksestä, eivätkä tainneet paljoa joukkuetta keretä haittaamaan.  Sääli, että Bisonsin hieno alkukausi jäi vähän taka-alalle sarjan ensimmäisten viikkojen aikana. Valavuori ja muu taustaväki on tehnyt Loimaalla hyvää työtä ja kasannut joukkueen, jonka rotaation ensimmäiset kuusi miestä  vetävät vertoja mille tahansa joukkueelle. Martin Zeno lukeutuu varmasti sarjan parhaisiin jenkkeihin.

Materiaalin kapeus herättää tietysti pieniä kysymysmerkkejä. Ja löytyykö joukkueesta puolustajaa vastustajien jenkkitakamiehille?

Namika Lahti

Ollut yllättävänkin heikko. Toisaalta joukkue on tasapaksu: ryhmässä ei ole oikein korinaluspelaajia, mutta ei myöskään pelintekijöitä. Sairastuvaltakaan ei ole apuja ihan pian luvassa, sillä Roope Suonio on sivussa vuodenvaihteen yli. Urheilutalon kotitaikakin on mennyttä, sillä Lahti on jo nyt hävinnyt kolme kertaa kotonaan. Vielä jokunen vuosi sitten koko kauden kotitappioiden määrä oli tuota luokkaa.

Pyrintö

Miten EuroChallengesta tippuminen vaikuttaa kokeneen joukkueen motivaatioon? Joukkue ei varmasti syty täysillä jokaiseen runkosarjavääntöön, mutta voittaa kovalla rutiineillaan pelejä vähän puolivaloillakin. Kaksi edellistä kevättä on osoittanut, että Pyynikin kotietu on todella tärkeä asia, joten siltä osin runkosarjassakaan ei ole varaa lepsuilla.

Vilpas

Rookievalmentaja Mikko Tupamäellä on hyvä ote joukkueeseensa, ja Vilpas on pelannut hyvin Jukka Katajan ja Roope Ahosen poissaoloista huolimatta. Tupamäen kolmevuotinen jatkosopimus näin nopeasti toistaiseksi varsin vähillä näytöillä oli kuitenkin pienoinen yllätys. Suomalaisessa koriksessa on tehty monta pitkää valmentajasopimusta, joita on jouduttu katumaan aika pian sen jälkeen kun muste on kuivunut papereissa.

Vilppaan jenkkikolmikko vaikuttaa alkukauden perusteella hyvältä. John Fields on varmasti yksi sarjan näyttävimpiä pelaajia, mutta hyökkäyspäässä vielä turhan yksipuolinen.

Karhu

Pelaa viihdyttävää vauhtikorista. Ilkka Vuoren ja Vesa Mäkäläisen poissaolo näkyisi missä tahansa joukkueessa. Pystyykö Karhu pyristelemään kärjen tuntumassa heidän sairauslomiensa ajan?

Pitää arvostaa Kauhajoen taustaryhmän tekemää työtä. Joukkueessa on kymmenen ammattilaispelaajaa, mikä aivan varmasti näkyy tekemisen tasossa jokaisissa treeneissä.

ToPo

Voittanut neljä ottelua viidestä, vaikka joukkue kasattiin vasta pari viikkoa ennen sarjan alkua. Kehittymisen varaa on enemmän kuin millään muulla joukkueella, joten tulee olemaan todella kova luu, kunhan joukkuepeli hitsautuu edes hieman nykyistä paremmaksi.

Kataja

Myös Katajan peli kehittyy huomattavasti kauden edetessä. Joukkueharjoittelu on jäänyt todella vähiin loukkaantumisten takia, ja Kataja  on ottanut voittonsa enemmänkin vahvojen yksilösuoritusten turvin.

Jeremy Price ei ole ihan tyypillinen Toijalan hankinta isoon päähän, mutta hän tulee olemaan kova tekijä korin alla päästyään täyteen pelikuntoon. Tosin sillä puolella taitaa olla vielä työtä edessä, sillä arvion mukaan Price olisi täydessä tikissä vasta joulun tienoilla.

Korihait

Korihaiden viime kauden joukkuepeli ja joukkuekemia ovat olleet muisto vain, ja Shawn Vanzantiin kohdistuu kovat odotukset. Pahasti loukkaantuneen takamiehen sairausloma jää paljon odotettua lyhyemmäksi. Hyvä niin, koska kaksinkertainen NCAA-finalisti on yksi sarjan mielenkiintoisimmista nimistä. Pitää toki muistaa, että kovatkaan yliopistomeriitit eivät ole Korisliigassakaan taanneet vielä mitään. Vanzant toki esiintyi erittäin hyvin harjoitusotteluissa, mutta tämä on silti hänelle ensimmäinen kausi Euroopassa, eikä sopeutuminen ole välttämättä helppoa.

Vanzantin tilalle hätäisesti hankittu Jerice Crouch on ollut sarjan turhin jenkkivahvistus, ja pitää ihmetellä miksi häntä on roikutettu joukkueessa mukana.

LrNMKY

Sarjan pienin joukkue, mutta ei ole pystynyt pelaamaan niin puolustusta niin aggressiivisesti että koon puute tulisi paikattua. Jouko Järvisen paluun myötä DeAndre Haynes on päässyt omaan rooliinsa, ja tulee varmasti olemaan sarjan parhaita takamiehiä. Lawrence Hamm on ollut pettymys. Pasi Riihelä on tärkeässä roolissa etenkin puolustuspäässä vastustajan isoja miehiä vastaan.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Koripallo | Ei kommentteja »

Rookie on riski

12.10.2011 kello 21:29, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigassa on pelannut viime vuosien aikana vain muutamia suoraan yliopistosta tulleita pelaajia. Tänä vuonna näitä ensimmäistä ammattilaisvuottaan pelaavia on Suomen kentillä hieman enemmän, mutta muutama kokeilemassa käynyt on jo saanut lähtöpassitkin.

Korisliigan pelin taso on viime vuosina noussut sen verran, että kaikki yliopistokentiltä tulevat pelaajat eivät yksinkertaisesti pärjää täällä. Korisliigassa onnistuneet rookiet ovatkin olleet vähissä. Jeremiah Wood on ainoa äkkiseltään mieleen tuleva pelaaja, joka on kuulunut sarjan parhaisiin jenkkeihin heti ensimmäisellä kaudellaan.

Seurat eivät siis ole juurikaan valinneet jenkeikseen ensimmäisen vuoden ammattilaisia, ja syykin on selvä. Rookiepelaaja on riskivalinta. Katsojilta ja myös meillä mediassa unohtuu usein, että ensimmäistä kertaa ulkomailla pelaavalla jenkillä on valtava määrä uusia asioita mihin hänen pitää sopeutua kentällä ja sen ulkopuolella. Monella seurallakaan ei yksinkertaisesti ole aikaa odotella, että jenkkivahvistus opettelee maan ja liigan tavoille.

Erilainen pelityyli ja yliopistokoriksesta poikkeavat säännöt ovat tietenkin ne suurimmat asiat mihin uusien pelaajien pitää sopeutua nopeasti kentän puolella. Etenkin takamiehille suurin muutos on hyökkäysaika. Siinä missä NCAA-peleissä hyökkäysaikaa on 35 sekuntia, Euroopassa sitä on yhdeksän  11 sekuntia vähemmän (vaikeassa laskutoimituksessa tullut virhe korjattu). Hyökkäysaikakello käy pelintekijöillä selkäytimessä, ja yhtäkkiä heiton pitääkin lähteä ilmaan liki kolmannes aikaisemmin kuin aiemmassa joukkueessa.

Vilppaan valmentaja Mikko Tupamäki kertoi mielenkiintoisen esimerkin eurooppalaiseen koripalloon sopeutumisesta: Vilppaan John Fields on varmasti sarjan kovin blokkiuhka, mutta yliopistovuosiensa jäljiltä hän on turhan innokas lähtemään torjumaan heittoja. Yliopistopeleissä roolitus on tiukkaa, ja siellä isot miehet eivät paljoa kaukoheittoja heittele. Näin ollen isoja miehiä puolustava pelaaja voi lähteä hyvällä omallatunnolla apupuolustukseen. Euroopassa moinen ei käy, koska Korisliigastakin löytyy monta hyvin heittävää isoa miestä joita ei voi jättää vapaaksi. Tämä on yksi asia mikä Fieldsin pitää oppia nopeasti.

Ensimmäisen vuoden pelaajilla riittää tietenkin haasteita myös kentän ulkopuolella. Monesti jenkkipelaajat ovat ensimmäistä kertaa ulkomailla, eivätkä ole välttämättä muutenkaan valtavasti perehtyneet vieraisiin kulttuureihin. Kun syksyn edetessä päivät lyhenevät ja taivaalta alkaa puskea lunta, moni jenkkivahvistus ihmettelee että mihin sitä on tultu.

Ja siihen päälle kun lisätään kaikki mahdollinen uuden kotimaan tavoille opettelu, niin ei ole ihme jos tämä kulttuurishokki vaikuttaa välillä peliesityksiinkin. Ja se taas tuo ihan lisäpainetta, koska pelaajilla on ensimmäistä kertaa panoksena oma työpaikka. Yliopistossa stipendiä ei käytännössä voi menettää vaikka peli ei kulkisikaan, kun taas Korisliigasta voi tulla lähtö hyvinkin nopeasti. 

Rookiepelaajan kannalta tärkeää onkin se, kuinka nopeasti hän pystyy oppimaan eurooppalaisen koripallon lainalaisuudet ja tavat. Ja tietenkin myös se, kuinka kärsivällisesti seuralla on aikaa ja sarjataulukon puolesta varaa odottaa. Vuosien saatossa olen kuullut useankin valmentajan toteavan pihalle pistetystä rookiepelaajasta, että tästä tulee vielä hyvä pelimies, mutta nyt ei vain ole aikaa odottaa. Playoff-sarjat ovat myös täysin uusi asia näille pelaajille, koska sekä lukio- että yliopistotasolla pudotuspelitkin pelataan kerrasta poikki –mallilla. Tämä on myös asia, joka varmasti joissain tapauksissa jenkkivalintaa tehtäessä.

No miksi seurat sitten palkkaavat yliopistopelaajia? He ovat tamimaisesti ilmaistuna high risk, high reward –pelaajia. Eli kaikkien erikokoisten kysymysmerkkien vastapainoksi seurat saattavat saada hyvinkin potentiaalisen pelaajan riveihinsä kohtuuhinnalla. Yliopistosta tulevien pelaajien hintapyynnöt ovat yleensä pienempiä kuin ammattilaiskentillä jo meriittinsä hankkineiden pelaajien palkkapyynnöt. Lisäksi yliopistopelaajat ovat monesti helppoja valmennettavia, koska he ovat tottuneet yliopistokulttuuriin, jossa valmentajan sana on laki.

Kysymysmerkkejä siis riittää, joten on aika turhaa ruveta veikkailemaan sitä miten näille tämän kauden nuorille jenkeille käy. Yhden pelin perusteella KTP:n Terrell Bellistä jäi sellainen kuva kuin rookiepelaajista yleensä: Vauhtia on paljon, tolkkua sitten huomattavasti vähemmän. Vilppaan Fields on varmasti yksi sarjan näyttävimpiä pelaajia joka kasaa melkoisen blokki- ja donkkihighlight kokoelman kauden mittaan. Mutta hän on korin lähellä yksi vastaan yksi –tilanteissa hyvin yksipuolinen ja helposti puolustettava pelaaja.

Korihaiden Cory Johnsonia olisin veikannut ensimmäisten pelien jälkeen ensimmäiseksi kotiinlähtijäksi, mutta hänkin on pelannut jo muutaman hyvän ottelun. Katajan Jeremy Pricesta ei kannata vetää sitäkään vähää johtopäätöksiä.

Loppuun vielä pari muutakin asiaa. Ensin välillä kehujakin. Korisliiton Kori-lehti on parantunut uskomattoman paljon parin viime vuoden aikana. Ennen niin kuivakasta järjestölehdestä on tullut ihan mielenkiintoinen lukupaketti, jota on selvästikin rakennettu lukijoita ajatellen, ei  liittopropagandan välineeksi. Tästä kiitos kuuluu Mika Mäkelälle, Henry Järviselle, Mikko Taatilalle ja muille muutosoperaatiossa mukana olleille.

Korisliigan sarjataulukkoon saattaa tulla vielä muutoksia. Bisonsin Martin Zenon pelilupa ei ilmeisesti ollut kuosissa avausottelussa ToPoa vastaan, mikä tarkoittaisi sitä, että ottelu kääntyy vielä ToPon voitoksi.

Kauhajoen Karhu aloitti kautensa todella vahvasti, mutta Pohjanmaalla taivaalle on jo kertynyt synkkiä pilviä. Ilkka Vuoren epäonni jatkuu, ja hän on sivussa 4-8 viikkoa. Vesa Mäkäläinen on myös ollut loukkaantuneena, ja on selvää että mikään Korisliigajoukkue ei kestäisi tuon tasoisen kaksikon poissaoloa. Mikäli Mäkäläinenkin on pitkään sivussa, Karhun osakkeet laskevat selvästi.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , , , , , , , ,
Aihe: Koripallo | 5 Kommenttia »

Puskusta olisi pitänyt rangaista

9.10.2011 kello 19:13, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korihaiden Cedric Latimer selviää ilman rangaistusta viime viikkoisesta puskustaan.TV-kuvasta näkyi selvästi, kun Latimer puski päällään Karhun Jussi Eskolaa, mutta tuomareilta tilanne meni ohi. Tilannetta ei myöskään oteta kurinpitokäsittelyyn, mikä tuntuu käsittämättömältä. Korisliigan kurinpitolinja on ollut sekava jo vuosikausia, joten sinänsä tämäkään päätös ei edes yllätä.

Kurinpitopäällikkö Mikko Koiranen perusteli tilannetta sillä, että tällaiset vähemmän vakavat tilanteet jätetään tuomareiden hoidettavaksi ottelussa, eikä niitä voida ryhtyä enää jälkikäteen kelailemaan videolta. Tietenkin olisi valitettavaa jos kurinpitoyksikössä jouduttaisiin tekemään kurinpitopäätöksiä, mutta totta kai tuomareilta ohi menneet tilanteet pitäisi tarvittaessa tutkia jälkikäteen. Tuomareille sattuu virheitä ottelussa, mutta ne pitää pystyä paikkaamaan nykyistä tarkemmin jälkikäteen. Nythän tilanne on se, että tämän kaltaisista tempuista voi selvitä helpostikin ilman minkäänlaista rangaistusta.

Tilanteiden ulkopuolinen sikailu ei ole Korisliigassa mikään valtava ongelma, mutta pelaajille pitäisi antaa näyttö siitä että tilanteisiin voidaan palata vielä ottelun loppusummerinkin jälkeen. Näin saataisiin ainakin osa ylilyönneistä karsittua pois. 

Latimerin pusku oli köykäinen, eikä Eskola ollut lähelläkään loukkaantumista tilanteessa. Päällä puskeminen saattaa kuitenkin aiheuttaa pahojakin vammoja. Ilman vastustajan loukkaantumistakin  Latimerille olisi pitänyt antaa tilanteesta esimerkiksi yhden pelin pelikielto.
Vaikka Latimer ei rangaistusta saanutkaan, niin tapaus tuskin muilta joukkueilta unohtuu. Pusku toimi jälleen yhtenä muistutuksena siitä, että Latimer on pelaaja jota kannattaa hiillostaa.

Kirjoitin aiemmin, että maajoukkueen menestys ei vaikuta Korisliigan suosioon, ja alkukierrosten perusteella mitään maajoukkuehuumaa ei ole kotimaan parketeille kantautunut. Sen sijaan maajoukkueen menestys ja esilläolo on monella paikkakunnalla vaikuttanut selvästi lajin pariin tulleiden lasten määrään. Monestakin seurasta on kuulunut tietoja, että uusien junioripelaajien määrä on jopa moninkertaistunut. EM-kisojen ajankohtakin oli juuri tälle kehitykselle otollinen, sillä monessa perheessä varmasti mietittiin lasten harrastusvaihtoehtoja juuri silloin, kun korismaajoukkueen julkisuus oli suurimmillaan.

Korisliiga- yms. asiaa löytyy lyhyemmässä muodossa Twitteristä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , ,
Aihe: Koripallo | Ei kommentteja »

Korisliigan suurin epäkohta

3.10.2011 kello 10:20, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliiga on runsaan kymmenen vuoden aikana ottanut isoja harppauksia ammattilaissarjaksi. Mutta siinä missä itse joukkueiden toiminta on jo varsin ammattimaista, muualla on vielä paljon matkaa edessä.

Ensimmäisenä tulevat mieleen olosuhteet. Seurojen vaikutusmahdollisuudet ovat tällä saralla kuitenkin varsin pienet, sillä olosuhteista vastaavat pääosin kunnat. Tällä hetkellä suurin epäkohta mihin Korisliigatoimijat voivat itse vaikuttaa, on loukkaantuneiden pelaajien kohtelu.

Monelle loukkaantuneelle Korisliigan suomalaispelaajalle ei makseta lainkaan palkkaa. Osa seuroista maksaa myös sairastuvalla olevalle pelaajalle, mutta monessa seurassa palkka juoksee vain ensimmäisen viikon ajan. Sen jälkeen pelaaja jää Kelan päivärahan varaan, eli tulot putoavat noin kolmanneksella. Palkanmaksu jatkuu, kun pelaaja palaa kokoonpanoon.

Kun monen pelaajan liksa on selvästi keskivertopalkansaajan palkkatasoa alhaisempi, niin siitä voi kuvitella, että kolmanneksen pudotus on jo varsin tuntuva. Ja lisäksi Kela ei ole maailman sähäkin tai ketterin laitos, joten niitäkin rahoja moni on joutunut odottelemaan. Loukkaantuneen pelaajan elämä ei siis ole suurta juhlaa.

Korisliigan pelaajasopimuspohja on loukkaantumisten suhteen varsin ristiriitainen. Seuran ei siis tarvitse maksaa pelaajalle palkkaa, mutta sopimus kyllä velvoittaa pelaajan töihin.

Sopimuksen mukaan  ”Pelaaja sitoutuu noudattamaan seuran lääkärin määräämää hoito-ohjelmaa ja valmennusjohdon määräämää kunto-ohjelmaa.” Ja ilman sopimuspykäliäkin loukkaantunut urheilija joutuu paiskimaan hommia sairauslomallaan. Siinä missä moni ns. tavallinen palkansaaja voi viettää sairauslomansa pitkälti sohvalla, urheilija kuntouttaa itseään pelikuntoon. 

Sitä moni voisi pitää työnä siinä missä muutakin ammattiurheilijan harjoittelua, mutta usean seuran mielestä se ei siis ole työtä, koska palkkaakaan ei makseta.

Ero jalkapalloon tai jääkiekkoon on suuri, sillä SM-liigassa ja Veikkausliigassa seurat maksavat palkkaa myös loukkaantuneelle pelaajalle.  Seurat kuittaavat Kela-osuuden itselleen, eli loukkaantuneelle työntekijälle maksettu raha ei ole kokonaisuudessaan pois seuran kassasta.  

Kenen syytä tilanne on? Aika lailla kaikkien osapuolten.

Seurat eivät riko lakia. Korisliigan pelaajien sopimuspohjaan on kirjattu, että palkkaa maksetaan vain seitsemältä päivältä loukkaantumisen jälkeen, ja pelaajat ovat itse pistäneet nimensä paperiin. Mutta voisi kuvitella, että seurojen olisi hyvä pitää tärkeimmät työntekijänsä tyytyväisenä, ja saada nämä tuntemaan, että työnantaja myös välittää heistä.  Kelan päivärahalla kituuttavan pelaajan motivaatio ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Palkan maksaminen myös silloin kun ei ole pakko on omiaan kasvattamaan organisaation mainetta pelaajistaan huolehtivana seurana. Siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa pelaajia rekrytoitaessa.

Tottakai talous on monella seuralla tiukalla, mutta näissä tapauksissa ei puhuta valtavista rahasummista. Etenkin kun noin kaksi kolmasosaa pelaajan palkasta tulisi Kelalta seuran suuntaan.  Loukkaantuneen pelaajan mielialan sekä seuran maineen kannalta palkan maksaminen on arvokas ele.

Pelaajat voivat myös katsoa peiliin, kun eivät ole ajaneet asiaan muutosta. Koripallon pelaajayhdistys on toiminut vaihtelevalla aktiivisuudella viime vuosien aikana. Viime kaudella pelaajayhdistys otti puheenjohtajansa Hanno Möttölän johdolla kantaa muun muassa tuomarilinjaan ja ottelumääriin, mutta eikö sairasajan palkan pitäisi olla agendalla ykkösprioriteettina? Yhtä lailla vastuu on joka ikisellä pelaajalla, joka ei ole patistanut edustajiaan eli pelaajayhdistystä asian kimppuun.

Koripalloliitto ei ole pelaajasopimuksissa osapuolena, mutta liitollakin olisi halutessaan mahdollisuudet ajaa asiaan muutosta. Kyse on liiton kotimaisen ykköstuotteen pääosanesittäjistä, ja liitto voisi hyvin vaatia pohjasopimuksen pykäliin muutosta.

Korisliigan pelaajasopimuspohja on muutenkin kummallinen paperi. Loukkaantumispykälä on toki asia erikseen, mutta löytyy sieltä muutakin erikoista. Sopimukseen sisältyy monia asioita, jotka kuuluisivat enemmänkin joukkueen sisäisiin sääntöihin kuin työsopimukseen. Joidenkin pykälien kirjaaminen sopimukseen saa pelaajat kuulostamaan enemmänkin holhottavilta teini-ikäisiltä kuin vastuullisilta ammattilaisurheilijoilta.

Sopimuksessa muun muassa pelaajia kielletään ”oleskelemasta ravintolassa tai yökerhossa kello 24:n jälkeen alle kaksi vuorokautta ennen ottelutapahtumaa”. Myös alkoholin käyttö on sopimuksen mukaan kiellettyä kaksi vuorokautta ennen ottelua. Sopimuksessa lisäksi määritellään sakko harjoituksista myöhästymisestä (20 €) ja sakko joukkueen tapahtumiin osallistumisen laiminlyönnistä (100 € ensimmäisestä kerrasta, 150€ toisesta kerrasta ja sen jälkeen 200 € jokaisesta kerrasta).

Erään urheilun sopimusasiat erittäin hyvin tuntevan henkilön mukaan osa sopimuksen pykälistä ei edes täytä lain kirjainta, ja riitatapauksissa pelaaja olisi vahvoilla. Senkin pitäisi olla syy sorvata sopimuspohja uusiksi, ja hoitaa loukkaantuneiden pelaajien palkanmaksu kuntoon.

Korisliigan pelaajasopimuspohjaa voi ihmetellä tästä.

Kaikki pelaajat eivät välttämättä ole tehneet sopimustaan tämän valmiin pohjan mukaan. Loukkaantuneen amerikkalaispelaajan tilanne vaihtelee sen mukaan, minkälaisia pykäliä hänen sopimukseensa on kirjattu.

Tagit: ,
Aihe: Koripallo | 10 Kommenttia »

Budjetteja ei kannata vertailla

27.9.2011 kello 23:00, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigan infopaketissa listataan myös joukkueiden ilmoittamat budjetit. Mitä niistä voi päätellä? Ei yhtikäs mitään. Jo joukkueiden kulurakenteet ovat niin erilaiset että kokonaisbudjettien vertailussa ei ole mitään mieltä.

Esimerkiksi Kataja (618 000 €) ja Karhu (533 600 €) ilmoittivat suurimmat budjetit, mutta näillä joukkueille matkakulut ovat selvästi montaa muuta seuraa suurempia. Tämä varmasti osaltaan kasvattaa molempien joukkueiden rahankäyttöä. Toki siltä osin nämä lukemat varmasti kertovat myös totuutta, että molemmilla on runsaasti suomalaisia ammattilaispelaajia, ja joukkueet lienevät liigan kalleimpia.

Kolmatta perättäistä mestaruuttaan tavoittelevalla Pyrinnöllä on ilmoituksensa mukaan sarjan toiseksi pienin budjetti (300 000). Hallintokulut ovatkin yleisseurassa varmasti montaa muuta seuraa pienemmät, ja osa pelaajista on tullut Tampereelle opiskelujen takia. Mutta jos Pyynikin yleisömäärät on vuosikausia ilmoitettu virsien tai yleisurheilutulosten mukaan, niin kannattaako tähän budjettilukemaankaan kovin sokeasti luottaa?

ToPo puolestaan ilmoitti ylempään keskikastiin sijoittuvan budjettilukeman (425 000 €). Pelaajapalkkojen osuus kokonaisbudjetista on ToPolla varmasti sarjan pienimpiä, koska muut kulut ovat suurempia kuin muualla. Esimerkiksi pelaajien asunnoista joutuu luonnollisesti pulittamaan Helsingissä paljon kovempia vuokria kuin esimerkiksi Joensuussa, Uudessakaupungissa tai Kotkassa. Lisäksi salivuokrat ovat ilmeisesti Helsingissä selvästi kovempia kuin muissa kaupungeissa.

Budjettilukemien tulkitsemiseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella. Jos Koripalloliitto haluaisi näistä oikeasti vertailukelpoisia, niin seuroja voisi pyytää ilmoittamaan erikseen pelaajabudjettinsa SM-liigan tapaan. Muuten luvut voi yhtä hyvin jättää vaikka julkaisematta.

Eri kokoisia lajejahan ei kannattaisi vertailla toisiinsa, mutta teen sen nyt kuitenkin. Jääkiekon SM-liigan pienin seura SaiPa operoi noin 3,5 miljoonan euron budjetilla. Korisliigan seurojen budjetit ovat yhteenlaskettuna hieman alle 4,5 miljoonaa euroa, eli saman verran kuin SM-liigan neljänneksi pienimmän budjetin joukkueella Porin Ässillä.

Mutta eipä noilla lukemilla ole mitään merkitystä. Kunhan yleisölle on tarjolla hyvää urheiluviihdettä ja suuria tunteita sen itselle tärkeän seuran parissa, niin on aivan sama maksetaanko kentällä oleville pelaajille 20 000 vai 200 000 euroa kaudesta.

Seurojen ilmoittamat kokonaisbudjetit kaudelle 2010-2011

1. Kataja 618 000
2. Karhu 533 600
3. KTP 430 000
4. Kouvot 425 300
5. ToPo 425 000
6. Namika Lahti 415 000
7. LrNMKY 370 000
8. Vilpas 350 000
9. Bisons 320 000
10. Pyrintö 300 000
11. Korihait 265 000

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Koripallo | 5 Kommenttia »

Yllätyksiä luvassa alkukaudesta

24.9.2011 kello 15:37, kirjoittaja: Tomi Tiilikainen

Korisliigaa seuraavien ja etenkin siitä vetoa lyövien kannattaa varautua siihen, että kauden alkupuolella nähdään paljon yllättäviä tuloksia. Kauteen valmistautuminen on varsin eri vaiheessa eri joukkueissa, ja sarjan häntäpäähän povatut joukkueet saattavat hyvinkin napsia yllätysvoittoja runkosarjan ensimmäisinä viikkoina.

Vaikka aina keväällä runkosarjan päätöskierroksia hehkutetaan tärkeiksi, niin kyllähän lokakuussa otetusta voitosta saa saman määrän pisteitä kuin maaliskuussa voitetusta ottelusta. Itse rankkasin Kouvot sarjan jumboksi, mutta uskoisin kouvolalaisten napsivan voittoja etenkin alkukaudesta. Jyri Lehtosen joukkueiden peli on aina ollut muita valmiimpaa sarjan pyörähtäessä käyntiin, ja Kouvot on yksi niistä joukkueista jonka uskon ottavan yllättäviä voittoja syksyllä.

LrNMKY on päässyt harjoittelemaan jo pitkään viidellä viittä vastaan, ja joukkue on varmasti myös yllätysvalmis alkukaudesta. Siitäkin huolimatta että päävalmentaja Lassi Tuovi pääsi joukkueensa pariin vasta EM-kisojen jälkeen.

Sarjan kärkeen ennustetuista joukkueista esimerkiksi Katajan peli on ilmeisesti vielä kaukana valmiista. Pelaajia on ollut sivussa loukkaantumisten ja sairastelujen takia, Jukka Toijala ja Petri Virtanen olivat Liettuassa eikä pitkän pään jenkki Kenneth Walker ole vakuuttanut. Joukkue ei ole siis päässyt harjoittelemaan täysipainoisesti juuri lainkaan, ja kun pelisysteemiäkin on muokattu niin alkukausi saattaa olla Katajalle vaikea.

Hallitseva mestari Pyrintö puolestaan jatkaa samoilla systeemeillä, mutta joukkueen keskittyminen on varmasti Eurochallengen karsinnoissa enemmänkin kuin Korisliigan runkosarjan ensimmäisissä otteluissa.

ToPon hankinnat ovat nostaneet helsinkiläiset ennakkoasetelmissa aivan kärkikaksikon eli Pyrinnön ja Katajan tuntumaan. Mutta myös helsinkiläisjoukkue on muuttunut sen verran paljon, että peli ei missään tapauksessa ole uomissaan vielä ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta eipä olisi vielä muutama viikko sitten uskonut että ToPo saa näin kovan ryhmän kasaan. Enemmänkin kesän hiljaiselon aikana joutui pohtimaan sitä onko seuralla miesten joukkuetta ollenkaan. 

Tuomas Iisalo olisi ollut vahvistus mille tahansa Korisliigajoukkueelle, ja hänen päätymistään Munkkaan voi pitää pienenä yllätyksenä. ToPon pelaajabudjetti on (tai ainakin piti olla) sarjan pienimmästä päästä, ja Iisalo ei taas ole niitä halvimpia pelaajia. Mutta toki tällaisessa tilanteessa seuralla on aika hyvin neuvotteluvaraa, ja toisaalta ToPon taustoilta löytyy kyllä osaavaa väkeä eli rahoituspuoli on saatu järjestettyä.

Monen joukkueen osalta sarjan alkupään otteluista ei siis kannata vetää vielä isoja johtopäätöksiä siitä  mihin suuntaan kausi on lähdössä. Esimerkiksi viime kaudellahan Pyrintö ensimmäisestä kuudesta ottelustaan vain kaksi. Sen jälkeen tahti olikin sitten aika lailla toinen.

Twitterissä: www.twitter.com/tomitiilikainen

Tagit: , , , , , ,
Aihe: Koripallo | 6 Kommenttia »

« Vanhempia artikkeleita