18 tuntia. Sen enempää ei aikaa kulu, kun Kotkasta pyyhkäisee henkilöautolla Vesisaareen, Pohjois-Norjaan. Käväisin taisteluparin kanssa elokuun lopulla Varangerin vuonolla merikalassa, ja kun vapaputkiin oli lastattu myös pari 5-luokan perhovapaa, kulkeuduimme myös Komagelvan lohijoelle.
Olimme liikkeellä viime tipassa, sillä norjalaiset ovat luokitelleet Komagelvan B-luokkaan, mikä tarkoittaa sitä, että lohen kalastus joella loppuu 17. elokuuta. Komagelva sijaitsee Vesisaaren jälkeen parikymmentä kilometriä ennen Vuoreijaa. Tien varrelta löytyy vasemman käden puolelta pieni kahvila, josta hankimme vuorokauden luvan joelle (400 kruunua). Kaveri joutui vielä Vuoreijasta lunastamaan valtiollisen kalastuskortin, joka maksoi noin 30 euroa suomalaisvaluutassa mitaten. Näin ollen vuorokauden kalastus tuli maksamaan noin sata euroa yhteensä per nenä.
Kahvilassa ei puhuttu suomea, mutta englannilla tuli asiat selväksi. Virkeän oloinen rouva selitti tarkasti, miten joella kannattaa kalastaa. Kalastusalueta lukuisilta pooleilta löytyy yhteensä 35 kilometrin pituudelta, joten koko alueen haravointiin pitäisi käyttää vähintää kolme vuorokautta.
Luvanmyyjä näytti seinäkartalta mutkan, josta hän arveli meidän selviytyvän parhaiten kumisaappaissa ja 5-luokan perhokalastusvälineillä. Saappaat, vavat ja haavit desifioitiin 100 kruunulla kahvilan edessä. Perhomme olivat vielä ostopakkauksissa, joten niitä ei tarvinnut desifioida. Meille näytettiin myös kädestä pitäen ne perhot, joilla saisimme todenköisesti kalaa erikseen valoisan aikaan ja yön hämärissä. Pohjois-Norjassahan yö on elokuun lopulla vain ohikiitävä parin tunnin hämärä.
Oltiin jo pitkällä illassa, kun pääsimme poolille, jonne meidät oli opastettu. Valtatieltä oli sinne matkaa noin 7 kilometriä. Täytyy tunnustaa, ettei tie ollut aivan parhaassa ajokunnossa. Valtavia kuoppia piti väistellä milloin vasemmalta, milloin oikealta. Pohjakosketuksiltakaan ei kokonaan vältytty. Vaan perillä odotti huikaiseva kalastusmaasto. Komagelva kiemurtelee matalassa urassa, jossa vesi kiertää tämän tästä hienojen hiekkasärkkien molemmin puolin: helppoa perhokalastusmaastoa aloittelijallekin.
Vaikka joki on pääosin matala, löytyy siitä aina sen verran syvä kohta, ettei pelkissä saappaissa ollut ylitse menemistä. Näimme illansuussa joen varressa vain muutaman perhostajan, joiden taivaisiin asti ylettyvät perhovavat viestivät siitä, että lohijoella ollaan. Kirkas vesi, kultainen sorapohja ja jokiuraa ympäröivä aukea tunturimaasto tarjosivat vieraalle vaikuttavan avaruuden, jossa äänimaisemaa loivat tuttavalliset tunturikihut ja joen yläpuolella töräytellen lentelevä joutsen. Tunturimaaston karussa sammalvuoteessa vilahti tämän tästä sopuleita, jotka hämärän tullen uivan myös Komagelvan yli.
Kalastimme aamuyön puolelle. Sain neljä alle 20-senttistä lohenpoikasta, eikä saaliin puolesta voi rintaa röyhistellä, mutta erämaa teki kalastuksesta elämyksellistä. Luovutin vasta, kun vasen saappaani haukkasi vettä. Muutaman tunnin telttatorkkujen jälkeen jatkoimme seuraavana päivänä jokea ylävirran suuntaan. En löytänyt joelta ensimmäistäkään toista kalastajaa, joka olisi estänyt kokeilemasta perhostamista paikasta kuin paikasta. Voi sitä autiomaan mieltä rauhoittavaa levollisuutta!
Lohet pomppivat edessäni koko vuorokauden, mutta supermarket-perhot eivät osuneet oikeaan. Meille kerrottiinkin, että ainakin Vesisaaren GSportista saisi kalastuslupien lisäksi myös jokeen sopivia perhoja. Seuraavalla kerralla pitää käydä kaupan kautta. Kun palautimme pakolliset saalistodistukset tyhjinä joen varrella olevaan kahvilaan, meille vakuutettiin, että tulkaa ensi kesänä heinäkuun puolivälissä. Silloin tarttuu varmasti.
Haluan uskoa, että Komagelva on erinomainen lohijoki, johon myös merirautu nousee. Kalaa joesta tulee, näin vakuuttivat useat vesisaarelaiset, jotka kaikki suosittelivat ensisijaisesti Komagelvaa. Paikalliset suosivat sitä enemmän kuin suomalaisille tuttua Västre Jakobselvaa Vesisaaren länsipuolella.
Suosittelen.
Terveiset Pohjois-Norjasta!
