Pankaa naama muistiin. Topi oli sunnuntaina hurjassa vedossa. 5-vuotias pilkkijonglööri kiskoi pilkkikisassa 17 kertaa enemmän kalaa kuin meikäläinen. Ei ihme, että hirvisoppa maistui kovan mittelön perään.
Miksi osaaminen ja tuuri eivät koskaan osu samaan henkilöön? Tämä oli ensimmäinen, joskin retorinen kysymykseni sunnuntaina, kun hirvimiesten pilkkikilpailun päätteeksi pääsin jonon perässä vaa’alle. 18 grammaa! 2 pienen pientä tahtokiiskeä, jotka sain kilpailuajan viimeisellä puolituntisella parista metristä pienen saaren ruovikon reunasta.
Kilpailu alkoi aamutuimaan leppoisissa merkeissä. Syvyyskäyrät oli pantu jo aamukahvipöydässä mielikuvakartastoon, ja reitti varmoille ottipaikoille kävi rivakasti viivasuoraan kävellen. Vaan ei, vaikka porasin puolensataa reikää lähes metriseen jäähän, ei hotspottia löytynyt. Hain kalaa vajaasta puolesta metristä lähtien. Syvimmällä taisin olla melkein kymmenessä metrissä.
Muuta ei tullut kuin lunta niskaan. Joku lentokoneharrastajakin irvaili kilpailualueen yläpuolella. Näkyikö peräti virneessä oleva naamakin, kun kone kaartoi yläpuolellamme puolikaasulla. Ja niin kuin tapana on, aivan lähellä istui mies, joka kiskoi siimaa ylös tämän tästä. Ei nykäystäkään Vaikka menin härskisti viiden metrin päähän.
Niin siinä vain kävi, että kilpailuajan lähetessä loppuaan Heinolan Ruotsalaisen jäällä nähtiin lyöty mies. Märässä lumisohjossa taivalsin punnitusalueelle kaksi pikkuruista kiiskeä haalarintaskussa. Kun asetin mustan muovipussin vaa’alle, punnitsija näytti epäilevän, josko pussissa oli kalaa ollenkaan. Hyvä, että itsekin löysin pikkuruiset sintit ruttaantuneen muovipussin kulmasta.
Kaiken kukkuraksi 5-vuotias Topi väänsi fileerausveistä haavassa. Kaverilla ei ollut pituutta sen vertaa, että kykenisi itse kairaamaan reiän, mutta niinpä kaveri vain nosti reiästä enemmän kalaa kuin isänsä viereisellä reiällä. 300 grammaa ei riitä Argentiinassa normikokoisen bife de lomon painoksi, mutta Ruotsalaisen penkalla tulos oli huima 5-vuotiaalle erämiehen alulle! Pankaa Topin naama muistiin.
Päivän paras suoritus hirvimiesten pilkkikilpailuissa oli toista kiloa kalaa, kun samana päivänä virallisissa suomenmestaruustaistoissa pilkkimestaruus otettiin reilulla 8 kilolla kalaa. Missä se minun syöntituurini luuraa!
Myöhemmin Topin isä paljasti, että Nautilus ketjukoukulla oli kilpailupäivän ottoviehe. Minun Hopeasiipeni oli kuulema kalastuspiireissä jo eilisen teeren lumia. Asiaani ei auttanut edes 15 sentin siimatapsi ja herkullisiksi salaisen reseptin mukaan maustetut kärpäsentoukat.
