Terveiset Pohjois-Norjasta!
Piipahdin Varanginvuonolla kuningasrapusafarilla. Tähän vuodenaikaan kuningasrapujen pyynti on ammattikalastajilta kielletty, mutta matkailun alalla kaikki on mahdollista. Oli tuulinen mutta puoliaurinkoinen ilma, kun hyppäsin vaimoni kanssa Edgar Olsenin isännöimään kalastusalukseen Nessebyn satamassa, lähellä Vesisaarta. Olsenin puolitoistavuotias alus oli varustettu kaikilla herkuilla, ja parinkymmenen minuutin matkanteon jälkeen 10,5-metrinen alus hiljensi: olimme ensimmäisellä Olsenin kahdestakymmenestä rapumerrasta.
Jo laiturilla kysyin, oliko rapuja varmasti tulossa. Edgar hymyili salaperäisesti ja sanoi, että koskaan ei tiedä. Kun vinssi alkoi nostaa rapumertaa (1,5 x 1,5 x ,7 m) 90 metrin syvyydestä, pohdiskelin tilannetta. ALuksen vuokra oli 1000 kruunua tunnilta, ja kolmesta tunnista oli puhe. Jos kaikki 20 mertaa pitäisi kokea, aikaa ei jäisi lainkaan kalastukselle. Minulla näet oli tietysti jo juksausvälineet viritettynä kannella!
Loputtomalta tuntuvan vinssauksen jälkeen merkkiliina tuli näkyviin, ja heti sen jälkeen merta. Se oli päältä levän peitossa, mutta näin heti, että sisällä oli elämää. Kun Edgar repäisi pohjanarun irti, merrasta valui puolensataa kuningasrapua kannelle. Valtavat otukset lähtivät heti vaeltelemaan täkillä. Niitä ei päässyt pakoon, sillä niitä oli hetikohta joka paikassa. Valtavat sakset näyttivät pelottavilta pidempien, paksujen jalkojen välissä.
Läheltä katsottuna kuningasravun naama on yhtä etovan näköinen kuin jokiravulla, mutta mittasuhteet olivat tietysti toista luokkaa. Edgar kertoi, että joukossa oli muutama puolenkymmenen kilon painoinen otus, mutta muut olivat pienempiä. Täälläkin tunnetaan alamitta, ja ne ravut, joiden selkäpanssarin läpimitta oli vähemmän kuin 13,7 senttiä, päästettiin takaisin mereen. Suurimmillaanhan kuningasrapu painaa noin 15 kiloa, ja noin 5-kiloisen ravun nähdessäni jäin pohtimaan, millainen mörkö olisi sitä kolme kertaa isompi predaattori.
Kokeilin yhden ravun puristusta tarjoamalla sille hohtimen vartta. Puristus oli kova. Edgarkin varoitti, että saksissa on voimaa. Hänellä oli aluksen kannella vapaa-ajan teräksestä tehty neliskulmainen astia, jonne hän alkoi heitellä katkottuja ravun jalkoja. Parikymmentä minuuttia myöhemmin hän jäähdytti ravut merivedellä, ja ateria oli valmis. Herranjestas niitä rapuleipiä! Liha maistui tutulta, vähän kuin jokirapu, mutta lihapalojen koko etäännytti perinteistä jokirapukokemusta. Jotenkin ateriassa oli enemmän lihan makua.
Onneksi rapumertojen kokeminen jäi ensimmäiseen mertaan. Kun pienet ravut oli heitetty mereen, Edgar ohjasi aluksen seitimatalikolle, jonka yli liu’uimme muutaman kerran. Kuten ennenkin, seitit nappasivat litkaan välivedessä, ja jokaisella nostokerralla siiman päässä oli pari, kolme kiloista seitiä. Kuten kalamiehillä yleensä, minullakin nälkä kasvoi syödessä. Pyysin Edgaria kokeilemaan kissakalaa. Vajaat kymmenen minuuttia ajoa, ja sain kissakalan heti ensimmäisellä liu’ulla: puolitoista, pari kiloa. Se ei voinut vastustaa punakeltaista, 300 grammaista kuvaa, jonka koukkuun olin virittänyt seitinpyrstöstä palasen.
Seuraavalla liu’ulla nappasi jo isompi kala, 6-kiloinen turska. Sellaisen kelaaminen sadan metrin päästä tuo jo urheilun makua kalastukseen. Hiki pukkasi kainaloihin pelastusmispuvussa, kun veivasin kampea minuuttitolkulla vapaa samalla pumpaten. Edgarillakin oli houkutin vedessä, ja saimme pienempiä turskia, mutta safarin vuokra-aika alkoi lähestyä tappia. Piti lopettaa, vaikka mieli olisi tehnyt jatkaa. Tasan kolme tuntia lähdöstä kiinnityimme Nessabyn satamaan. Kokemus oli maksamisen arvoista.
Tuntuu siltä, että Varangilla kalaa on paremmin kuin Lofoottien puolella. Voihan se tietysti olla kipparinkin ansio. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen ollut puolenkymmentä kertaa Tromssan ja Trondheimin välisellä vesialueella, enkä vastaavanlaista syöntiä ole siellä kokenut, vaikka omatoimisen kalastuksen lisäksi olen ollut mukana myös kipparoiduilla reissuilla. Pitäisiköhän Varangin vuonon arktisiin oloihin palata miesporukan kanssa myöhemmin uudestaan?
Hieno kokemus!
