Mustarastaalla on jo pesässä seuraava sukupolvi tulossa!
Tänä keväänä jätin työn muistojuhlan (vapun) väliin. Kun muut korkkasivat kuohareitaan, painoin lisää kaasua ja pääsin jo perjantai-iltana luonnon ääreen. Ilma Päijät-Hämeessä oli vapunaattona puolipilvinen, matalalta iltataivaalta pilkistelevä aurinko teki kivan säväyksen harmaanruskeaan mökkimaisemaan. Ei muuta kuin klapeja pesään ja mökki lämpimäksi.
Vielä viime viikon maanantaina järvi oli ollut mustaa hohkaavan jään peitossa, mutta nyt järvi oli puoliksi auki. Lunta ei ollut metsässä enää kuin synkimmässä kuusikossa pienissä kasoissa. Meteli luonnossa oli hirvittävä: talitiaiset ja rastaat vihelsivät kilpaa, ja palokärkikin veteli sähkötolpan kupeeseen pitkiä sarjojaan. Kuikkakin huuteli jossain etäämpänä järvellä. Sitä oli kiva kuunnella saunasavujen äärellä.
Pari megakarismaattista laulujoutsenta lipui jo rantasulassa. Härkälinnut metelöivät yöhön saakka, ja katiskalle mennessä pyrähti rannasta neljän tavin joukkue hermostuneeseen muodostelmalentoonsa. Ruskeaksi mädäntyneen ruovikon takana näkyi olevan muutama haapanakin heinäsorsien joukossa. Mustarastaan pesässä puukasassa oli jo kolme vihertävää munaa.
Vappupäivänä suuret, mustat jäälautat halkeilivat järven länsi- ja eteläpäästä. Kelluva laiturini oli kuitenkin tukevasti paikallaan, sillä olin sitonut sen paksuilla naruilla päästään lähipuihin kiinni. Eipä lähtenyt laituri tänä vuonna sijoiltaan jäiden liikkeestä! Rutina vaan kävi, mutta jäät antoivat periksi, ei laituri.
Katiska on tietysti ollut järvessä jo parisen viikkoa. Laitoin sen ojansuuhun, josta on keväisin aina jotakin tullut. Kummallisena kokemuksena voinee kirjata ylös sen, että sain ojasta, puolimetrisestä vedestä, ensimmäiseksi matikan. Kyllähän ne viisisenttiset matikanpoikaset vielä rantavedessä ymmärtää, mutta vajaat puolikiloinen matikka ojassa oli meikäläiselle kokemuksena ensimmäinen.
Matikan jälkeen katiskaan on löytänyt vain vajaan kyynärän pituinen hauenpoika ja pari särkeä.
Sunnuntaina päivä alkoi mukavalla äänihavainnolla. Järvisaaressa urosteeri käyskenteli lyyrapyrstö pörhöllään ja kujersi niin, että saari raikui. Puihin nousseet lokit ihmettelivät mustaa lintua reviirillään. Vaan eipä näkynyt teerellä kavereita. Aikaisempina vuosina saaressa ja jäällä sen vieressä on nähty toistakymmentä teereä. Nyt vain yksi.
Sunnuntaina mieleen jäi myös ennen kokematon havainto. Kun järvi oli ollut vappuaattona vielä osittain jään peitossa, vesi aukeillakin kohdilla seisoi paikallaan. Kun koko järvi aukesi, niin jopa nähtiin selällä vaahtopäitäkin. Oikeastaan nuo vaahtopäät tekivät viikonloppuna kaikkein suurimman vaikutuksen: kevät on jo pitkällä.
Kohta on jo kesä!
