Kun yleisö pitää hauskaa La Bombonerassa, poliisit odottavat Boca-ottelun päättymistä stadionin ulkopuolella, hyvin varustautuneena kuten Argentiinassa aina on tapana. (kts. video stadionin yleisötunnelmasta)
Vappua juhlitaan myös Argentiinassa. Vappuaattona eli torstaina Buenos Airesin keskustassa oli järjestävän työläistahon mukaan noin 150 000 ihmistä. Yksi luentokin peruttiin, kun opettaja ei päässyt yliopistolle liikennejumin vuoksi. Yliopistomme sijaitsee aivan keskustassa, ja meistä varovaisimmat uskaltautuivat seuraamaan loputonta ihmismassaa vain asuntolan ikkunoista. Rummunpärinä ja ilotulituspaukkujen jylinä vavahduttelivat välillä yliopiston rakenteitakin, joten ei muuta kuin sekaan ihmisvilinään!
Aamupäivällä alkanut metakka loppui siististi iltapäivällä. Panssaroidut vesisuihkuautot ja haulikoin varustautuneet poliisitkin katosivat katukuvasta hämärään mennessä. Vain kaduilla lainehtivat miljoonat lentolehtiset muistuttivat siitä, että työväki oli aikaisemmin päivällä näyttänyt joukkovoimaansa kaupungissa.
Päivän ihmistungos oli kuitenkin vain alkusoittoa illalle, kun pääsin seuraamaan Boca Juniorsin ottelua venezuelalaista Deportivo Táchiraa vastaan, Bocan kotistadionille. Täkäläisiä lainaten, kyseessä on maailman ehdottomasti paras ja tärkein jalkapallostadion, La bombonera (suklaarasia). Buenos Airesissa yksin on puolenkymmentä liigajoukkuetta, mutta näistä kaksi on ylitse muiden. River Plate ja ennen kaikkea Boca Juniors.
Väkeä Bocan askeettiselle, vuonna 1938 rakennetulle, kotiareenalle mahtuu virallisesti 61 000, mutta epäilen saamani kokemuksen perusteella, että esimerkiksi viikko sitten, kun Boca kohtasi verivihollisensa River Platen ”kaikkien otteluiden klassikossa”, paikalla oli todennäköisesti lähemmäs 70 000 ihmistä. Silloin jouduin seuraamaan ottelua paikallisen ravintolan televisioruudusta.
Ottelun juoni on lyhyesti kerrottu. Boca siirtyi johtoon ensimmäisellä puoliajalla, kun raikulipoika Martin Palermo, 35, potkaisi pallon pilkulta maaliin. Toisella puoliajalla Palermo teki vielä toisen maalin, joka merkittiin aikakirjoihin upeana air-volleynä (media tijera tai chilena täkäläisittäin sanottuna).
Rodrigo Palacio teki vielä kolmannen maalin, ja Boca voitti vierasjoukkueen puhtaasti 3 -0. Kun kyseessä oli tämän maanosan cup-taisto, Boca pääsi voitollaan 16 parhaan joukkoon. Omassa liigassa onkin sitten mennyt paljon vaatimattomammin. Boca huojuu sarjan huonoimpien joukossa, mikä ei viimevuotisen mestarijoukkueen kannattajia tietenkään tyydytä. River Platella menee paljon paremmin.
Palermon ”chilena” oli kaverin 200. maali Bocan pelipaidassa, ja Martin hätyytteleekin kaikkien aikojen ennätystä, johon tarvitaan vielä 19 maalia lisää. Ylä- ja alamäkiä kokenut kehäraakki on hyvässä vedossa, ja Maradonakin on esittänyt Palermolle kutsun maajoukkueeseen!
Jalkapallo on argentiinalaisille toinen (monen mielestä ensimmäinen) uskonto, ja Boca Juniors on monelle meidänkin asuntolassa asuvalle opiskelijalle maailman tärkein asia. Hurmoksen ymmärtää vasta sen jälkeen, kun on kerran käynyt Bocan stadionilla. Kyseessä on täysiverinen jalkapallostadion, jossa laitaviivasta on katsomon ensimmäiselle riville noin viisi metriä matkaa. Jyrkästi rakennettu katsomo tarkoittaa sitä, että pallo näkyy varmasti joka paikkaan.
Huomasin vappuaattona, että itse ottelu oli vain puolet elämyksestä. Pääsimme vajaan kymmenen hengen porukalla seisontakatsomoon Boca Juniorsin kannattajien joukkoon. Herranjestas sitä jylinää, mikä stadionilla raikaa, kun kannattajat laulavat Bocan kannatuslauluja. Niitä löytyy kymmenittäin, ja kannattajat laulavat niitä ristiin rastiin koko ottelun ajan. Hirvittävät patarummut pitävät huolen siitä, että yleisö pysyy rytmissä. Ottelu oli kuin musiikkivideopotpuri: pelaajat olivat kentällä ikään kuin vain kuvittamassa karkeita kannatuslauluja!
Päätykatsomo oli koristeltu kymmeniä metrejä pitkillä kankailla, jotka seuran sinikeltaisin värein ulottuivat kentän suoja-aidasta katsomon ylimpiin osiin. Bocan pelipaitoja ja lippahattuja oli melkein kaikilla yleisössä, ja ottelun alussa laskettiin muutamaksi minuutiksi katsomon eteen lakana, jolla oli pituutta noin 100 metriä ja korkeutta koko stadionin verran. Siinä ikään kuin näytettiin ”isolla mitalla” vastapuolen kannattajille, että täältä pesee ja linkoaa!
Miten sitten kannattajat käyttäytyvät? Ensin päätykatsomo tulee täyteen. Sitten sinne tulee lisää ihmisiä. Ja vielä sen jälkeen lisää. Tungos kannattajien keskuudessa oli tiukempi kuin olen kertaakaan kokenut minkäälaisessa konserttitilanteessa. Kykenin kyllä hengittämään, mutta en juuri muuta. Seisoin ihmismassan paineessa toisen puoliajan noin 10 asteen kulmassa, kantapäilläni seisten. Paikalliset fanit peruuttivat katsomon alaosista ikään kuin perse edellä ylös. Siinä oli niin kutsuttu tappituntuma ”käsin kosketeltavissa”.
Kannattajilla on tietysti kädet ylhäällä, sillä nyrkkejä heilutetaan kiivaasti kannatuslaulujen tahdissa, joita kukin huutaa niin lujaa kuin pystyy. Korvani olivat puoliväliin mennessä märät, sillä räkä lentää jalkapallo-ottelussa! En ihmettele enää sitäkään, että täkäläiset terveysviranomaiset uskovat sikaflunssan kehittyvän pahemmaksi Argentiinassa kuin Meksikossa!
Ja jos minulle jossain vaiheessa tuli illuusio, että olin massan sisällä ikään kuin pehmeästi turvassa, se katosi ottelun loputtua. Ystäväni Olli, joka seisoi minusta vain parin metrin päässä (tarkoittaa noin 10 ihmistä siinä välissä), ryöstettiin Palermon historiallisen 200. maalin aikana. Äkkiä ympärillä oli kuusi kriminaalin näköistä tyyppiä, jotka ottivat häneltä väkisin kameran. Ei mitään mahdollisuuksia vastaiskuun. Me siinä vieressä hurrasimme mitään huomaamatta Palermon huikeaa akrobaattimaalia.
Kun iltapimeällä kävelimme stadionilta kotiin, pohdiskelin mellakkapoliiseja kadun varrella silmäillessäni, että tuskin hekään siellä turhaan seisoskelivat. Kokemus on opettanut tässä maassa, että jalkapallo on tunteiden mellastuskenttä. Jos kannattajat ovat pelin jälkeen tyytymättömiä, alkaa tapahtua ja silloin tarvitaan poliisivoimilta jämeriä otteita.
Video pelin yleisötunnelmasta Youtubessa, pituus 1,38!
