Artikkelit joissa on tagi ‘aseluvat’

Missä ne käsiaseet ovat?

lauantai 20. helmikuuta 2010

Olen hämmästynyt. Mediatietojen mukaan Suomessa on 250 000 käsiasetta, joista peräti 75 prosenttia olisi puoliautomaattisia.  En ole metsästäjillä nähnyt ensimmäistäkään puoliautomaattista käsiasetta. Hiljattain tehdyn metsästäjätutkimuksen mukaan vain 8,6 prosenttia suomalaisista metsästäjistä omistaa käsiaseen. Käsiase, eli mutka kuten alamaailmassa puhutaan, on sellainen lyhyt ”pyssy”, joka mahtuu taskuun.

Suomessa on 326 000 metsästäjää. Jos 8,6 prosenttia heistä omistaa käsiaseen, se tarkoittaa noin 28 000 käsiaseen omistavaa metsästäjää. Jos näistä 75 prosenttia on puoliautomaattisia, suomalaismetsästäjillä on 21000 puoliautomaattista käsiasetta. Missä ne 179000 puoliautomaattista käsiasetta ovat!

Suomen ampumaurheiluliitossa on pari tuhatta jäsentä. Ilman lisenssiä olevia urheiluampujia lienee saman verran. Reserviläisilläkin on omat aseleikkinsä. Nämä arvioni perustuvat tietysti vain mediassa esiteltyihin lukuihin. Olenpa nähnyt sellaisenkin luvun, että Suomessa olisi noin 650000 aseen omistavaa yksityistä henkilöä tai yhteisöä. Voi ollakin. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun seuraa asekeskustelua mediassa. Metsästysharrastuksen vaikeuttaminen käsiasesurmiin vedoten on edesvastuutonta harhaanjohtamista.

Käsiasettahan metsästäjä käyttää vain loukkulopetusaseena. Pärjään itse erinomaisesti revolverilla, joka ladataan jokaisen laukauksen jälkeen. Kaikki sitä hienommalla tekniikalla varustetut käsiaseet ovat turhakkeita. Haulikko ja luodikko ovat metsästäjän varsinaisia työkaluja aktiivisessa urheilumetsästyksessä.

Kauhajoki-tutkintalautakuntahan on nyt suosittellut, että puoliautomaattiset käsiaseet pitäisi lunastaa maksua vastaan. Sisäministeri Anne Holmlund on laskenut, että tällainen ostotoimi maksaisi yli 40 miljoonan euron laskua veronmaksajille.

Metsästys pitää kaupallistaa

lauantai 24. tammikuuta 2009

talvimetsastysta.jpg

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) tahtoo metsiin lisää naisia ja nuoria pyssyjen kanssa. Mari puhuu järkeä.

Entisestään tehostunut metsänhoito Suomessa – kiitos metsäteollisuuskapitalistien – takaa, että suurpedoilla ja hirvieläimillä riittää massutettavaa tulevaisuudessa entistä enemmän. Metsäkanalinnut tietysti kärsivät, mutta mitäpä me emme tekisi, jotta paperitehtaamme saisivat ”kustannustehokkaasti” kotimaista puuraaka-ainetta.

Mari pelkää, että ukkoutuneelta metästäjäkaartilta loppuu pian veto, ja arvokas, aikaavievä riistanhoito (lue: metsästys) kuihtuu olemattomiin. Jos metsästysseuroissa jatketaan maalaislinjalla, näin varmasti tapahtuu. Suomi on täynnä vanhojen punaniskojen kansoittamia metsästysseuroja, joihin kaupunkilaistyttöjen ja poikien on vaikea, ellei peräti mahdotonta päästä.

Mari voisi punaniskojen virallisen puolueen edustaja viedä eteenpäin asiaansa muutenkin kuin puheen tasolla. Yksi hyvä tapa olisi kaupallistaa metsästystä entistä enemmän. Nuoria ja naisia(kin) varmasti kiinnostaisi metsästys, jos se oli mahdollista. Kaupallisesti järjestäytynyt metsätoiminta voisi taata sen, että riistanhoitoon pääsisi vuosittain muutkin kuin metsää omistavat maalaiset.

Olisi varmaan mielekkäämpää kaikille, jos esimerkiksi kaikki nämä värikuulia ampuvat leikkisotilaat osallistutettaisiin pitkäjänteiseen riistanhoitotyöhön.

Jälkikirjoitus: Palstan kirjoittaja vaihtaa sukat, vetää jalkaansa seitsemän peninkulman saappaat ja ottaa ensi torstaina neljäksi kuukaudeksi etäisyyttä suomalaiseen eränkäyntiin. Siirryn Etelä-Amerikan puolelle, Argentiinaan etupäässä. Tämä blogi seuraa meikäläisen touhuilua seuraavien kuukausien ajan siis Buenos Airesista.

Hasta pronto!