Näinhän kävi Porvoossa, jossa lenkkeilijä ilmoitti törmänneensä lenkkipolulla karhuun, mutta seuraavana päivänä ”karhu” kävi ilmoittautumassa poliisille ja kertoi kuuluvansa Sibbo-Vargarna potkupalloseuraan.

Jos metsästäjät päästetään ampumaan taajamista kaikki sudennäköiset otukset, niin siinä kuolee ihmisiä, kissoja, koiria, oravia ja kauriita läjäpäin.

ps. Eläinten ”toppaajaa” en kutsuisi genetiikan asiantuntijaksi, jos muuta näyttöä pätevyydestä ei ole.

Muistuttaisin, että myös metsästäjiä on molempien rajojen takana, joten metsästäjin määrää ja aseenkantolupia voitaisi radikaalisti leikata, ilman että siitä olisi mitään vahinkoa kenellekään.
Itse en tosin osaa ajatella niin, että voimme luottaa veli venäläisen suojelevan boreaalisen havumetsävyöhykkeen luontoa niin hyvin, että me voimme omasta maastamme sen hävitää. Luottamus itäisen naapuriin on toki hyvä asia, mutta kohtuus kaikessa.

Keijo, eli nimimerkki ”metsäsuden suojelija”, ei minusta toimi nimimerkkinsä mukaisesti. Hän ei ole oikeasti yhtään huolissaan rappeutuneesta metsästyskulttuuristamme, joka salatappaa niitä metsäsusia, josta hän kertoo olevansa huolissaan. Sen sijaan hän retorisin keinoin yrittää synnyttää mielikuvaa, että haja-asutusalueella liikkuvat sudet liikkuisivat taajamissa. Ei vaikuta rehelliseltä peliltä.

Kirjoituksen julkaisematta jättämiseen on varmasti aina syynsä. Se voi olla kirjoituksessa itsessään, tai lehden valitsemassa linjassa. Asiaa on vaikea arvioida, kun kirjoitus ei ole julkisesti arvioitavissa. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kirjoitukseeni julkaistaan useita vastineita, niin olisi kohtuullista antaa myös minulle tilaisuus niitä kommentoida.

Mutta että totuus ei unohtuisi, niin pistän linkin tuoreimpaan suden vaarallisuudesta kertovaan uutiseen.
http://www.hs.fi/kotimaa/Mies+haavoittui+vakavasti+mets%C3%A4stysonnettomuudessa+Salossa/a1305554505998

Tehän puhutte kahdesta eri asiasta, jossa on yksi yhteinen nimittäjä: susi. Keijo tahtoo sudet pois ihmisasutusten lähettyviltä. Pekka haluaa, että sudet tappaa näiltä alueilta joku muu kuin metsästäjä. Tai ainakaan mestästäjiä ei pidä laskea susien kantaa säätelemään.

Mitä tulee lehtien yleisönosastokirjoituksiin, lehti päättää niistä itse. En tiedä Pekka hylätyistä kirjoituksistasi mitään. Voit kysyä tästä asiasta lehtemme artikkelipäätoimittajalta Markku Espolta. Itse luotan hänen harkintakykyynsä: en usko, että lehtemme valikoi mielipiteitä. Jutun hylkäämiseen on aina jokin ihan järkevä peruste.

Mitä suomalaiseen susikantaan tulee, muistutan, että yhteistä rajaa on niin länteen kuin itään. Eläimet, eivät edes älykkäät sudet, osaa kunnioittaa valtionrajoja. Olisiko kannan koon kannalta järkevämpää siis tarkastella koko sitä biotooppia, jossa susi liikkuu? Olisiko se niin, että susi on vähän kuin ihminen lampaan vaatteissa. Se vetää narua niin pitkälle kuin saa. Jos asutusten lähettyviltä lähtee helpommin elämisen perustarpeet kuin korvesta, niin sinnehän se uhkarohkeasti käyttäytyvä nuori susikin kulkeutuu.

Metsästäjien halveksunta yksittäisten esimerkkien nojalla on aivan yhtä typerää kuin uskoa, että kaikki luonnonarvoja arvostavat luontoaktivistit voisivat olla yhtä kiihkeitä ja mustavalkoisia kuin sinä Pekka. Uskon kuitenkin, että tahdot maailmaan ihan vilpittömästi hyvää.

Voisitko sinä tehdä asialle jotain, kun sinun lehtesi julkaiseen näissä petoasioissa vain toista näkökantaa edustavia mielipidekirjoituksia. Edes kirjoituksiin, joissa minut on nimeltä mainittu, ei ole vastinettani julkaistu.

Edustamasi lehden agenda petopelon levittäjänä menettää nimittäin uskottavuuttaan, jos se on näin räikeän yksipuolista

Kysyisin kuitenkin sinun ja Matin mielipidettä tähän uutiseen.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/01/susikiistat_karjistyvat_savossa_3211917.html

”- Alueella on ajettu kelkalla suden perässä. On ollut hiihtäjiä ja heillä pyssyt kädessä, eli arvailujen varaan ei jää paljon, hän (Ronkainen) sanoo.”

Onko tämä sinusta sitä ”taajamasusien” poistoa?

Samassa jutussa paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja uhoaa että kohta laki otetaan omiin käsiin, vaikka on aivan ilmeistä että niin on tehty jo aikoja sitten.

unohdat kirjoituksessasi johdonmukaisesti sen, että helpon ruuan perässä pyörivät taajamien välittömässä laheisyydessä elävät sudet eivot varmaankaan ole geeniperimältään sitä parasta A-luokkaa jonka kannataa antaa pilata metsäsuden perimää.
Sudet ovat olleet rauhoitettuja vuodesta 1973 lähtien. Tuosta ajankohdasta lähtien on Suomessa ehtinyt kasvaa vähintään 4-6 susisukupolvea , joiden ei ole tarvinnut ihmisistä väistää. Ihmiset ovat sutta väistäneet toisten metsäneläjien kanssa aina kohdatessaan.
Jo historiasta tuttu ja susia tutkivien tiedemiesten hyvin tuntema monivaiheinen kehitys suden käyttäytymisessä on nyt vaarallisessa vaiheessa. Susi ei enää kunnioita ihmistä eikä yritä piiloutua koska sitä ei metsästetä. Susi ei ole oppinut pelkoa emolta ja muilta lauman jäseniltä. Sukupolvi toisensa jälkeen on entistä rohkeampi. Susi tietää nyt tietää olevansa vahvempi kuin aseeton ihminen. Hyökkäävä käytös on tullut väistelyn tilalle ja kotieläimet viedään silmien alta. Seuraava vaihe on ihmisuhrit. Kysymys kuuluu milloin?
Taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä viihtyvät sudet ovat alkaneet pitää aluettaan omana reviirinään, koska kaikki niitä väistävät ihminen mukaan lukien. Mitähän mahtaa tapahtua kun sutta vastaan tulee lapsi, joka ei ymmärrä väistää?
Mikäli em. pääsettään tapahtumaan suojelemalla vanhoja, sairata ja kokemattomia susia Taajamissa, mikää ei enää pelasta Suomen susikantaa.
Mielestäni elämme tässä suhteess kokoajan veitsen terällä ja toivoisin, että jos 10-20 % kannasta kaadetaan tarkaan harkiten, jäljelle jää 80 % hyvää perimää ja se saa vahvistusta jatkuvasti Venäjältä tulevista susista.

Unohdan kirjoituksessasi johdonmukaisesti joitakin perusasioita.

Populaatiogeneetikot ovat laskeneet että Suomen susikanta tulisi olla MINIMISSÄÄN 250 yksilöä, että se pysyisi geneettisesti terveenä ja elinvoimaisena. Nyt se on selvästi sen alle, joten myös oikein kohdistettu valikoiva metästys heikentää susikannan elinvomaan ja geneettistä pohjaa entisestään.

Kunhan saamme tämän viihdetappajien rupusakin ojennukseen ja susikannan kestävälle pohjalle, voidaan sinun suosittelemia keinoja ottaa käyttöön. Jos ne otetaan käyttöön samaan aikaan laajan salatappamisen kanssa, ne eivät johda sinun tavoittelemaan tilanteeseen.

Se, että suden näkeminen olisi jotenkin luonnotonta, on kyllä höpöpuhetta. Se vaatii hyvää tuuria ja oikeita olosuhteita, mutta ei susikaan mikään ylimaallinen olento ole, vaan voi aivan hyvin joutua tilanteeseen, jossa se ei voi vältää havaituksi tulemista. Harvinaista herkkuahan se on ja suurin osa ”susihavainnoista” onkin todellisuudessa jotain satunnaista metsähiiren ja hirven välimaastosta. Vasta kun petoyhdysmies on käynyt toteamassa jäljet suden jäljiksi, voimme olla melko varmoja että kyseessä on ollut koira.