Kuukausiarkisto tammikuu, 2012

Hirvikosken susitragedia

maanantai 23. tammikuuta 2012

Viime viikolla kaksi sutta tappoi kotipihasta koiran Hirvikoskella. Koiramaailman viisaimpiin lukeutuva bordercollie löytyi 20 metrin päästä kotiovelta.

Hetkeä aikaisemmin pihalle tarpeilleen päästetty koira löytyi pahastai raadeltuna. Ilmeisesti talosta kantautuneet äänet ja valot pelästyttivät syömäpuuhissa olleet sudet paikalta. Koira piti lopettaa.

Olen useasti toveripiirissäni todennut, että Suomessa on liikaa kotieläimiä. Koirat luen kahteen joukkoon: lampunvarjostimiin ja funktiokoiriin. Jälkimmäiset tarkoittavat eläimiä, jotka on hankittu tiettyyn tarkoitukseen: metsästykseen, pelastustehtäviin jne. Lampunvarjostimiksi kutsun kotieläimiä, jotka hankitaan terveen ihmissuhteen korvikkeeksi viihdekäyttöön.

Oli ihmisellä millainen kotieläin tahansa, on varmaa, että sellaisen tappaminen kotipihaan tai kesken metsästyksen nostaa defenssit pintaan. Tämä on näkökulmakysymys: puissa tai bongaustorneissa kiipeilevän, koirattoman ajankuluttajan on vaikea ymmärtää, miltä koiransa menettäneestä tuntuu.

Torneista on helppo huudella, että susiin ei saa koskea. Tämä riekkuminen hyytyy todennäköisesti vasta sitten, kun susi puraisee Suomessa ihmistä. Toivotaan siis, että riekkuminen ei lopu.

En toivo sen enempää susien loppumista Suomessa. Koirattomana minun on helppo sanoa näin. Saattaa olla, että mielipide muuttuu, jos vaikka hirvimetsästysryhmämme koira joutuu joskus suurpedon takaa-ajamaksi.

 Pitäisikö minun silloinkin fatalistisesti vain todeta, että kaikki on isommassa kädessä? Pitäsikö siinä kohtaa lopettaa kokonaan hirvikannan sääntely, ja päästää tehometsätuotannon tekemään ekolokeroon sopeutunut hirvikanta juoksentelemaan autoteille valtoimenaan?

Susipakka laakista sekaisin

maanantai 16. tammikuuta 2012

Varsinais-Suomessa on nyt pakka pahasti sekaisin. Metsästäjät olivat saaneet poikkeusluvan nuoren suden kaatoon, mutta tilanteessa ammuttiinkin susilauman alfanaaras. Tällaisen johtoeläimen lopetus saa lauman sekaisin: toivottavasti loput sudet eivät löydä itseään varsinaissuomalaisilta takapihoilta.

Turun Sanomat kertoo tapahtumasta uutisessaan, jonka mukaan jotakin hyvää tilanteessa sentään on. Niin luonnonsuojelupiiri, poliisi, Suomen Riistakeskus kuin susijahtiin osallistuneet metsästäjätkin pitävät tapahtunutta erittäin pahana epäonnistumisena. Maa- ja metsätalousministeriökin pitää tapausta erittäin valitettavana.

Tilannehan lähti sunnuntaina susikarkosta, eli nuorta sutta ammuttiin huonosti. Se vinttasi haavakkona maastoon. Kun myöhemmin radiopuhelimella kerrottiin suden saapuvan aukealle, metsästäjä ampui.

Tämänhetkisen tiedon mukaan aukealle tullut alfanaaras oli sekin vintannut, eikä sen kaulassa ollutta pantaa huomattu. Otuksen oikea luonne huomattiin heti ampumisen jälkeen. Kun alueella oli myös nuori, haavoittunut susi, sekin piti tietysti lopettaa. Yhden sijasta ammuttiin siis kaksi sutta.

Maa- ja metsätalousministeriö on osoittanut tänään ripeyden elkeitä. Jo aamupäivällä se ilmoitti, että tapaus tutkitaan läpikotaisin: susi kun on metsästyslain nojalla täysin rauhoitettu laji.

Suojelusta voidaan kuitenkin poiketa muun muassa erittäin merkittävien vahinkojen vähentämiseksi tai yleisen turvallisuuden varmistamiseksi. Pöytyän susijahtiin oli saatu poikkeuslupa Suomen riistakeskuksesta,  koska Varsinais-Suomen alueella oli tavattu susia pihapiirissä.

Pöytyän seudulla on nyt monta metsästykseen osallistunutta miestä, joita varmasti hermostuttaa ja pännii syteen mennyt susijahti. Rikoslaissa suden tappaminen ilman lupaa luetaan törkeäksi metsästysrikoksi, josta tuomitaan vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Odotan mielenkiinnolla myös alkujärkytyksestä toipuvan luonnonsuojeluliikkeen mielipiteitä asiasta. Tästä ei takuulla selvitä ilman mediavetistelyä. Todennäköisesti näin karsea tötöily tulee vaikuttamaan poikkeuslupamenettelyyn jatkossakin.

Surullinen tapaus.

Missä luonnonsuojelijat, kun ilveksiä etsittiin?

torstai 12. tammikuuta 2012

Kuten edellisessä blogissani mainitsin, vietin loppiaisen jälkeisen sunnuntaina ilveksen jälkiä etsiessä. Osumia nolla.

Tiesin toki, että liikkeellä oltiin isolla joukolla. Savossa ja Keski-Suomessa oli Helsingin Sanomien mukaan ilveksen jäljillä samana viikonloppuna 4000 metsästäjää. Näin me metsästäjät vietämme laatuaikaa harrastuksemme parissa.

Läpinäkyvyyden vuoksi myös luonnonsuojelijoita oli pyydetty ilveksen jälkitarkastusvaiheeseen mukaan. Yksikään laskenta-alueilla vaikuttavista 5000 rekisteröidystä luonnonsuojelijasta ei osallistunut.  Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Helvi Heinonen-Tanski perusteli Helsingin Sanomissa osallistumattomuutta sillä, että luonnonsuojelijat luottavat suurpetolaskentaan.

Mukava kuulla tällaisiakin kommentteja!

 

Samana päivänä (12.1.2012) Helsingin Sanomissa surkuteltiin myös harjalinnun kohtaloa Turun seudulla. Turun Laukkavuoressa vielä joulun aikaan hyväkuntoisena tavattu lintu piti toimittaa hoitoon.

Ilmeisesti lintuharrastuksen vastustajat ehtivät jo levittää tietoa, että lintu ajautui huonoon kuntoon lintubongarien ahdistelun vuoksi. Harjalintuhan on melko harvinainen Suomen vieras, ja sen eläminen vielä jouluna suomalaisessa maastossa oli tapaus: lintubongarit siis kuvasivat lintua paikan päällä alati.

Nyt luontokappale toipuu Turun eläinhoitolassa. Kuvaukset jatkuvat: lintua saa kuvata häkin raollaan olevasta ovesta kerran päivässä.

Toivottavasti Harja-Tarjaksi nimetty lintu toipuu kuntoon, ja sille saadaan ostettua riittävästi jauhomatoja. Tulee kuulema kalliiksi, kun kourallinen matoja maksaa 20 euroa, eikä kourallinen riitä kuin pariksi päiväksi. Tässähän on ilmiselvä kansalaiskeräyksen paikka suomalaisille lintuharrastajille.

Facebook-keräys pystyyn pojat!

Ei jälkeäkään ilveksestä

maanantai 9. tammikuuta 2012

Loppiaispyhistä jäi tänä vuonna hyvä maku suuhun. Vaikka sää vielä perjantaina oli plussan puolella, lumeton ja märkä, kaikki muuttui lauantaiksi kuin taikaiskusta. Metsä oli puuterilumen peitossa, pakkasta vajaat viisi astetta ja haulikko olalla!

Saalishan ei metsästyksessä ole se tärkein asia, vaan ulkoilu luonnossa. Metsässä ihminen sulautuu luontoon! Siellä minäkin lauantaina poljin hankea päijäthämäläisessä maastossa. Jäniksenjälkiä haisteltiin, vaan ei löydetty ensimmäistäkään. Laku-koirakin jäi kokonaan ilman hajua. Yksi kärpän jälki sentään löytyi.

Jänisrupeaman kruunasi reitille osuneet neljä hirveä. Ensin näin 50 metristä lapiosarvisen uroon laukassa, mutta kun seurasin menojälkiä, löysin mäen takaa vielä lehmän ja kaksi pienempää hirveä. Olisiko toinen ollut tämänvuotinen vasa?

Sitä ei kaupungissa käsitä, miten sulavasti ja äänettä hirvi voi kuusikossa laukata. Musta ruho kiitää valkealla hangella äänettömästi kuin aave. Ei ihme, että hirveä kutsutaan metsän kuninkaaksi. Kyllä siinä sellaista siniveristä meininkiä on!

Tuloksettoman jänislauantain jälkeen harjoitin viihdetappamisharrastuksen toisenlaista ulottuvuutta. Osallistuin sunnuntaina ilveksen laskentaan. Valitettavasti alueeltamme ei löytynyt ensimmäistäkään ilveksen jälkeä. Hirviä oli vaikka muille jakaa, joten ensi kauden jälkeenkin on lihaa pakkaseen luvassa.

Parista kohtaa löytyi myös tuoreet näädän jäljet. Pitäsiköhän panna loukku vetämään?

PS: Jälkitarkastalta tuli tänään kommentti, että alueellamme on parikin eri sutta. Tämä tietää kauriille kovaa talvea.