Perjantai 12.2.2010
Aamu alkoi Vantaalta klo 6.00, josta pikaisen aamupalan jälkeen suunnaksi tuli Helsinki-Vantaan lentokenttä. Lennon oli määrä lähteä klo 9.10 ja olimmekin paikalla hyvissä ajoin. Ilmeisesti moni muukin oli paikalla yhtä hyvissä ajoin ja kaikki käytössä olevat check-in – pisteet olivat varattuja ja äärimmäisen hyvin jonotettuja. Ei auttanut kuin yhteistuumissa jonottaa ja tehdä samalla automaatissa lähtöselvitystä. Automaatti ei vain ollut halukas yhteistyöhön ja herjasi heti, kun sai Lufthansan valittua. Ei toiminut passilla, ei toiminut millään. Kentän henkilökunnalta ei juuri apuja ja ymmärrystä herunut, vaikka kello kävi armotta meitä vastaan. Lähtöselvitys piti tehdä klo 8.35 ja Tamskit seisovat vielä tolkuttoman kaukana check-in jonossa klo 8.25. Näinkö se oma unelmareissu jääkin sitten Helsinki-Vantaalle?! Pienellä hermopainostuksella saimme kuin saimmekin erityiskohtelun ja pääsimme pujahtamaan henkilökunnan toimesta lähtöporteille – huh, ehdittiin! Portille selvittiin klo 8.50 ja miltei saman tien pääsimme koneeseenkin, mutta kuinka ollakaan: koneen teknisten vikojen takia lento myöhästyi 1,5 tuntia! Koko aika istua napotimme lentokoneessa ja sinne oli vielä olevinaan kova kiire.
Alun perin Frankfurtissa piti olla n. 1,5 tuntia aikaa vaihtaa konetta, mutta koska Helsingin päässä aikataulut venyivät, oli lentokenttähenkilökunta valppaana Frankfurtissa. Meitä kiidätettiin lentokenttäbussilla pikavauhtia terminaalista toiseen ja päästiin saman tien Vancouverin koneeseen. Koneessa taas istuttiin aikamme, kunnes tuli kuulutus, jossa kerrottiin, että odotamme kolmea kreikkalaista vielä saapuvan samalle lennolle. Kreikkalaisten kun oli määrä päästä Olympialaisten avajaisiin. Lisää odottamista paikallaan istuen kertyi taas tunti! Kaiken kaikkiaan istuimme lentokoneessa tänään 16 tuntia, linja-autossa Vancouverissa 1,5 tuntia ja matkustimme yhtä soittoa 22 tuntia. Aikaero Vancouverissa on Suomeen verrattuna -10 tuntia, joten tällä hetkellä, kun paikalliset juhlivat Olympialaisten avajaisia, me olemme jo käymässä yöpuulle – paikallinen aika on 19.30, mutta elämme vielä Suomen ajassa, eli kello olisi 5.30…
Puuduttavan pitkä lento meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Vinkkinä kaikille lasten kanssa reissaajille voimme todeta, että ottakaa hyvät vanhemmat potta-ikäisille lapsille oma potta mukaan. Näin me säästyimme monilta raivareilta, sillä lentokoneen vessat ovat ainakin meidän neidistä pelottavia, pieniä koppeja. Etenkin, kun saksalaiset kisaturistit parkkeerasivat vessojen oven eteen parantamaan maailmaa oluttuoppiensa kera. Ja sitten sanotaan, että suomalaiset örveltävät, mutta kyllä nuo saksalaiset pistivät parastaan.
Erityiskehuja saa kyllä urhea 2,5-vuotiaamme, joka ei kertaakaan heittäytynyt lattialle huutamaan, juossut holtittomasti, tai kiukunnutkaan erityisemmin – aivan loistavasti on tyttö jaksanut mukana! Yhdessä jaksettiin vielä lennosta väsyneinä ihastella leutoa säätä, korkeita vuoria, vihreää ruohoa, Olympiamainoksia ja keskustan tunnelmaa. Huomenna on hyvä päivä aloittaa paikkoihin tutustuminen!
