Arkisto aiheelle ‘Juhlapäivät’

Karhuongelma

torstai 13. toukokuuta 2010

Lappeenrannassa liikuskelee kolme karhua ihmisten ilmoilla ja Pohjanmaalla yksi. Pohjanmaalla karhu ammuttiin poliisin toimesta melko nopealla toiminta-ajalla. Miksi näin?

Karhu luokitellaan Suomessa uhanalaisiin eläinlajeihin. Suomessa kanta on 800-850 yksilöä ja sanotaan, että kanta on nousemaan päin. Karhuja kaupunkiin ajaa niiden omien elinolosuhteiden huonontuminen ja kenties myös ravinnon puute – tässä tapauksessa kaupunkien jätteet voivat kiinnostaa. Mutta jos kanta kasvaa kuten keskiviikon 12.5. Etelä-Saimaassa todettiin, onko turhaa sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että karhuista tulisi ihmisystävällisiä kuten sudelle on käynyt. Onko mahdollista, että karhu voitaisiin kesyttää ja muutamien vuosikymmenten päästä risteyttää kotieläimen kanssa? Voisiko karhusta tulla samanlainen kotieläin kuin koirasta – suden kesytetystä muodosta?

Miksi kaupunkikarhuja pidetään aina vaarallisina? Kukaan ei ole vielä yrittänyt kesyttää orpoa karhunpentua risteyttääkseen sen jonkin toisen Ursidae – heimoon kuuluvan karhun kanssa. Nyt varmasti tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että karhuntapaisia olentoja käytettäisiin päivittäin kävelylenkeillä hihnassa, mutta näin oli varmasti silloinkin, kun susia alettiin kesyttää. Tänä päivänä vastaantulevat, remmissä kulkevat koirat ovat ihan arkipäivää. Nalle Puh ja Risto Reipas – parivaljakko voi olla ihan mahdollinen muutamien vuosituhansien päästä.

Karhut nähdään niin valitettavan usein vaarana, että luultavasti ihmisillä on epäluuloa karhujen kesyttämistä kohtaan. Mutta nykyään kaikki tuntuu olevan mahdollista, niin tavallisten ihmisten avaruuslomamatkat ja lentävät autotkin, joten mikseivät myös lempeämieliset karhut? Siinäpä vasta mietittävää helatorstain jatkoksi.

Jenny Rantanen
Ruokolahden Kirkonkylän koulun lehtilinkki

Karhutiedon lähteenä käytetty: www.wwf.fi

Isien ikioma päivä

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Heräsin väsyneenä marraskuun toiseen sunnuntaihin. Hetken loikoiltuani juoksin isän luo, toivotin isänpäiväonnittelut ja pahoittelin samalla ettei minulla ollut muuta lahjaa kuin itseni. Luulen kuitenkin, että omat lapset ovat isänsä paras lahja. Omasta mielestäni isänpäivän ydin on yhdessäoloa omalla perheellä. Tämä ei vaadi minusta mitään suuria hienouksia, kalliita lahjoja tai täydellisen seesteistä päivää.

Isänpäivä juontaa juurensa mistäpä muualtakaan kuin Yhdysvalloista. Isänpäiväperinteen Pohjoismaihin toivat ruotsalaiset kauppiaat ja Suomessa juhlapäiväksi vakiintui marraskuun toinen sunnuntai. Isien ikiomaa päivää on nyt juhlittu Suomessa viisi vuosikymmentä hyvällä menestyksellä. Se on varmasti jokaiselle isälle tärkeä päivä. Onhan se heidän isyytensä juhla.

Jokainen isä on erilainen. Itse pidän omaa isääni maailman parhaana, mutta niin pitää varmasti moni muukin. Isä on useimmille lapsille esikuva ja miehen malli. Isät vaikuttavat käytöksellään, arvoillaan ja toimintamalleillaan hyvin paljon myös lapsensa kasvuun. Lapsen ollessa pieni, äiti on todella keskeisessä roolissa lapsen vanhempana. Silloin isä saattaa tuntea alemmuutta tai suorituspaineita lapsen hoidossa, kun äitiä tarvitaan niin monessa asiassa. Isien on kuitenkin hyvä muistaa, että hekin ovat tosi tärkeitä ja he ovat myös osallisia lapsen syntymään. Isien ei aina tarvitse olla supermiehiä tai muita samantapaisia, parasta on vain olla oma itsensä ja yrittää parhaansa. Epäonnistumisia tulee jokaiselle ja ne kuuluvat elämään. Lapsen on hyvä nähdä myös, kuinka ongelmia ratkaistaan ja vaikeuksista voi selvitä.

On siis varmasti hienoa olla isä! Haluankin omistaa tämän blogini omalle, maailman parhaalle isälleni ja toivottaa myös muille isille ja isoisille leppoisaa isänpäivää!

-Hilla, Armilan koulun lehtilinkki Lappeenrannasta