Kuukausiarkisto toukokuu, 2010

Vaihteeksi astetta synkempää

torstai 27. toukokuuta 2010

Ikään kuin menneiden helteiden vastapainoksi on viime päiviä sävyttänyt ikävät uutiset muun muassa Suomen heikosta menestyksestä Euroviisuissa sekä ties kuinka monetta viikkoa jatkuva öljyvuoto Yhdysvalloissa.

Euroviisuthan sujuivat Suomelle totuttuun tapaan. Suurella vaivalla etsittiin edustajat, sitten veikkailtiin kovasti menestystä, mutta lopuksi jäätiinkin viimeisten joukkoon. Kohta varmaan sitten ihmetellään, mikä loppujen lopuksi meni vikaan. Syy Suomen vuodesta toiseen jatkuvalle menestymättömyydelle on kuitenkin yksinkertainen: meitä äänestävien naapurimaiden liian vähäinen määrä. Jos sattuisimme asumaan Balkanilla, olisi tilanne toinen. Yhtään kyseisiä kilpailuja ja niitä seuraavia väheksymättä, helpoimmalla pääsee, kun jättää viisut kokonaan katsomatta.

Sitten pari sanaa ympäristöstä. Seuratessa uutisointia räjähtäneestä öljynporauslautasta ei ole muuta voinut kuin ihmetellä öljy-yhtiön saamattomuutta. Öljyä annetaan vuotaa mereen pitkän aikaa ennen kuin ryhdytään toden teolla toimimaan. Tietoa paikallisille ja viranomaisille annetaan vähän ja sekin viiveellä. Sitten edustajat levittelevät julkisuudessa käsiään, ja yrittävät uskotella tekevänsä kaiken voitavansa. Aika vastuutonta toimintaa teollisuudenalalta, joka on hyvää vauhtia viemässä maailmaa kohti peruuttamatonta kaaosta ja ympäristökatastrofia. Tämä tapaus on mielestäni erittäin hyvä osoitus siitä, että öljy alkaa pikkuhiljaa olla eilispäivän juttu. 40 vuoden kuluttua sen käytöstä tulee taloudellisesti kannattamatonta, jo sitä ennen olisi kuitenkin hyvä siirtyä johonkin muuhun.

Näin viimeisen Silmät auki-blogin kirjoitukseni myötä on sanottava vielä jäähyväissanat. Kiitos teille kaikille, etenkin kaikille uskollisille lukijoille. Lehtilinkkeys on ollut mielenkiintoinen kokemus, ja se on myös avannut aivan uusia ovia. Voin sanoa, että olen iloinen, että eräänä syyskuisena päivänä tartuin ennakkoluulottomasti tilaisuuteen. Voin suositella samaa vilpittömästi muillekin. Kiitos vielä kerran ja erittäin hyvää kesää ja loppuvuotta 2010.

-Valtteri, Haminan lukion lehtilinkki

Aihe: Kymen Sanomat | Ei kommentteja »

Kesä ilman odotuksia

maanantai 24. toukokuuta 2010

Olen aina ollut varsinainen kesän lapsi ja odottanut kieli pitkänä aurinkoisia päiviä ja valoisia öitä. Joka kevät olen suunnitellut ja miettinyt pitkän listan asioita joita haluan ehtiä kesän aikana tekemään – useimmiten suurin osa asioista jää kuitenkin odottamaan seuraavaa kesää. On festareita, kyläilyjä eri kaupungeissa asuvien ystävien luona, juhlia, pyöräretkiä, joskus myös ulkomaanmatkoja. Aina tarkoituksenani on ottaa mahdollisimman paljon irti muutamasta lämpimästä kuukaudesta ja saada hauskoja muistoja lämmittämään kylmiä talvia.
Olen ollut tänä keväänä harvinaisen kiireinen ja kesähaaveiluille ei ole jäänyt ylimääräistä aikaaa. Viime viikon helteiden yllättäessä heräsin ensimmäistä kertaa huomaamaan ovella koputtelevan kesän. Vilkaisin kalenteriani ja huomasin, että lähes tulkoon jokainen viikonloppu oli buukattu täyteen, tällä kertaa ilman omaa panostani. Siitäkin huolimatta rupesin entiseen tapaan itsekseni suunnittelemaan, mitä vielä voisin änkeä kalenteriini.
Ihme kyllä, silloin järjen ääni alkoi huudella päässäni. Olen töissä yli puolet kesästä, olen lähdössä kaksi kertaa ulkomaille, minulla on kirjoitukset syksyllä, puhumattakaan niistä muista kalenteriini päätyneistä tapahtumista. Silloin tein oman kesälupaukseni. Välttäisin kaikkea ylimääräistä suunnittelua sillä olemassa olevista riittää varmasti tarpeeksi muisteltavaa talven varalle.
Yksi haave/suunnitelma minulla kyllä olisi. Töiden päätyttyä aion viettää viikon maaten auringossa (tai sateessa), sulkea silmäni ja korvani maailman menolta ja nauttia olostani.

Rentouttavaa kesää!

Minttu, Kotkan aikuislukio

Aihe: Yleinen | Ei kommentteja »

”Monta päivää peruskouluu!”

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Monet yhdeksäsluokkalaiset laskevat jäljellä olevia peruskoulun päiviä. Tällä hetkellä jäljellä on enää 10 päivää ja sen jälkeen koittaa vapaus. Niin kuulee monien sanovan, mutta onko se niin? Itsekin lasken päiviä ja odotan peruskoulun loppumista, mutta en kuitenkaan koe sitä vapautena. Minulle se on yksi etappi muiden joukossa.
Kevätjuhlapäivänä monet kokevat vapauden alkaneen, mutta unohtavat mikä syksyllä odottaa. Siirtyminen uuteen oppiympäristöön ja uusien opiskelujen alku. Itselleni on muistutettu, että peruskoulun jälkeen se opiskelu vasta alkaa.
En haluaisi, että peruskoulun päättymistä ajateltaisiin vapautena. Se on kuitenkin ollut suuri osa elämäämme ja on varmasti jättänyt jokaiseen muistoja. Kaikki muistavat varmasti ensimmäisen koulupäivänsä ja tulevat varmasti muistamaan yhdeksäsluokan viimeisen päivän. Silloin voisi sanoa, että ysiluokkalaisilla riemu repeää.
En kuitenkaan halua masentaa yhdeksäsluokkalaisia. Kehottaisin kaikki nauttimaan näistä viimeisistä peruskoulupäivistä ja ajattelemaan tulevaa kesää, jota jotkut sanovat varmasti unelmien kesäksi. Syksyllä puhaltavat uudet tuulet ja uudet kujeet. Se tuo jokaiselle varmasti haasteita, mutta samalla erilaisemman meiningin kuin peruskoulussa. Nautitaan siis näistä viimeisistä päivistä ja otetaan kaikesta ilo irti!

Lotta Raussi, Karhulan koulu

Aihe: Kymen Sanomat, Yleinen | Ei kommentteja »

Kiirettä pukkaa

maanantai 17. toukokuuta 2010

Se on kaikkialla. Toiset sitä halveksuvat, toiset taas tiedostamattaan jalostavat. 2000-luvun media on sitä ruokkinut ja tehdä siitä suoranaisen ajan ikonin. Meillä vain on aina kiire jonnekin.

Nuoret aikuiset elävät ristitulessa. Yhteiskunta vaalii perinteisiä arvoja, painostus on kauniissa omakotitalossa ja vaimossa, pihatiellä pyörällä ajamaan opettelevissa muksuissa sekä häntää huiskuttavassa hurtassa. Media taas sysää nuorta sukupolvea aivan toiseen suuntaan. Elämässä kun ei saisi jämähtää paikalleen, vaan pitäisi ehtiä nähdä maailma kaikessa koreudessaan ja karuudessaan. Mitä syrjäisempi ja epäsuositumpi matkakohde, sen parempi. Valtavimmat paineet kasautuvat yliopistovuosiin ja siihen kymmenen vuoden ideaaliin jaksoon kahden- ja kolmenkymmenen välissä.

Maanantain 17. toukokuuta Etelä-Saimaassa raportoitiin interreilauksen uudelleen hiljattain kasvavasta suosiosta. Toki reilaus on ollut suosittu ilmiö jo pitkän aikaa. Lipunmyyntiä vain söi halpalentojen tuleminen muutama vuosi sitten. Nyt nuoret ovat taas heränneet spontaanimpaan ja rosoisempaan tyyliin matkustaa ja kerätä kokemuksia. Rintamamiestalon edessä poseeraavan suomalaisperheen mallin rinnalle ovat nousseet uuden vuosituhannen ikonit; Madventures-Riku ja Madventures-Tunna. Hieno sarja, todellakin. Varsinkin, kun miehet todella tekevät sen, mistä niin monet tyytyvät vain hiljaa mutisemaan. Media tosin näki tässäkin hyvän apajan ja kävi kiinni. Ensimmäinen kausi oli tehty kahden miehen hartiavoimin, lähes ilman sponsoreita. Viimeisin, kolmas tuotantokausi vilisi rahoittajia ja miehet jopa väänsivät englantia vaihtelevalla menestyksellä.

Median vaikutus ihanteisiimme on huomaamatonta ja juuri siksi vaarallista. Valtio ja yhteiskunta jäävät väkisinkin lähtöviivoille, mutta huomaavat tämän vasta, kun media jo juhlii palkintokorokkeilla. Hienoahan se olisi kirmata kaikki vainiot ja viettää elämää tien päällä, mutta aina se ei onnistu. Liian monet harmistuvat tai manaavat menetettyjä vuosia jälkeenpäin, jos eivät ole ”saavuttaneet” mitään. Nuorena sitä ei vielä tajua, että vanhanakin ehtii ja varmasti jaksaa. Vanhempana kiireen käsite muuttuu häilyväksi ja iloa löytyy myös rauhallisesta arjesta. Minä ainakin harkitsen suuntaavani kesällä maanantain Etelä-Saimaassa esitellyn Imatran kauneimman omakotitalopihan piiriin ja lepuuttaa silmiäni Kokkojen kätten töissä. Unohtaen ehkä hetkeksi Madventuresit ja takana vilistävät Take Away -kupit.

Tomi Kiviluoma, Etelä-Saimaa

Aihe: Etelä-Saimaa | Ei kommentteja »

Karhuongelma

torstai 13. toukokuuta 2010

Lappeenrannassa liikuskelee kolme karhua ihmisten ilmoilla ja Pohjanmaalla yksi. Pohjanmaalla karhu ammuttiin poliisin toimesta melko nopealla toiminta-ajalla. Miksi näin?

Karhu luokitellaan Suomessa uhanalaisiin eläinlajeihin. Suomessa kanta on 800-850 yksilöä ja sanotaan, että kanta on nousemaan päin. Karhuja kaupunkiin ajaa niiden omien elinolosuhteiden huonontuminen ja kenties myös ravinnon puute – tässä tapauksessa kaupunkien jätteet voivat kiinnostaa. Mutta jos kanta kasvaa kuten keskiviikon 12.5. Etelä-Saimaassa todettiin, onko turhaa sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että karhuista tulisi ihmisystävällisiä kuten sudelle on käynyt. Onko mahdollista, että karhu voitaisiin kesyttää ja muutamien vuosikymmenten päästä risteyttää kotieläimen kanssa? Voisiko karhusta tulla samanlainen kotieläin kuin koirasta – suden kesytetystä muodosta?

Miksi kaupunkikarhuja pidetään aina vaarallisina? Kukaan ei ole vielä yrittänyt kesyttää orpoa karhunpentua risteyttääkseen sen jonkin toisen Ursidae – heimoon kuuluvan karhun kanssa. Nyt varmasti tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että karhuntapaisia olentoja käytettäisiin päivittäin kävelylenkeillä hihnassa, mutta näin oli varmasti silloinkin, kun susia alettiin kesyttää. Tänä päivänä vastaantulevat, remmissä kulkevat koirat ovat ihan arkipäivää. Nalle Puh ja Risto Reipas – parivaljakko voi olla ihan mahdollinen muutamien vuosituhansien päästä.

Karhut nähdään niin valitettavan usein vaarana, että luultavasti ihmisillä on epäluuloa karhujen kesyttämistä kohtaan. Mutta nykyään kaikki tuntuu olevan mahdollista, niin tavallisten ihmisten avaruuslomamatkat ja lentävät autotkin, joten mikseivät myös lempeämieliset karhut? Siinäpä vasta mietittävää helatorstain jatkoksi.

Jenny Rantanen
Ruokolahden Kirkonkylän koulun lehtilinkki

Karhutiedon lähteenä käytetty: www.wwf.fi

Aihe: Etelä-Saimaa, Juhlapäivät | Ei kommentteja »

Suomesta tulee vielä maailmanmestari

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Suomi on aina keväisin monessa kainsainvälisessä tapahtumassa mukana. Euroviisut ja jääkiekon MM- kilpailutovat kovasti esillä. Mitä tästä Suomelle oikein koituu?

Itse seuraan Euroviisuja ja jääkiekkoa kuin viimeistä päivää, vaikka Suomi aina häviääkin. Molemmissa puoleensa vetää tietty yhteenkuuluvuuden tunne.  Jokaisen kannattaa mielestäni kokea tämä tunne vähintään kerran vuodessa.

Euroviisuissa on tietysti se, että haluan myös itse muodostaa kantani siitä kuka sopisi parhaiten voittajaksi. Viime vuonna Alexander Rybak otti viisuvoiton oikeutetusti Norjaan. Suomelle taas kävi niin kuin oletin: he jäivät finaalissa viimeiseksi. Tänäkin vuonna laulusta ja esityksestä tuleekin mieleen vain Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja halpa kopio Rybakin esityksestä, joka oli täynnä iloa ja voimaa. Sellainen joka on viime vuonna voittanut ei enää tänä vuonna pärjää. Tänä vuonna onkin havaittavissa haikeita ja kaipailevia lauluja, joissa ei tunnu olevan alkua eikä loppua.

Jääkiekko on vaan sellainen asia, ettei sitä voi Suomessa sivuuttaa. Sitä on nautinnolllista katsoa ja kuunnella Antero Mertarannan koomisia selostuksia. Vuosittain pohditaan voisiko Suomi jälleen voittaa maailmanmestaruuden kuten vuonna 1995, tämä on mielestäni tympivin asia koko jääkiekossa. Kyllä se Suomi joskus voittaa, mutta ei se syliin kapsahda ainakaan tänä vuonna. Kansallistunne on kova silloin kun Suomi johtaa, vaikka lähetystä katsoisi yksin kotona. Tänä vuonna Tanska on kyllä aika kova ja Suomella, ehkä hiukan liian kokematonta sakkia pelaamassa. Isäni sanoin:’Ei siellä ketään kunnon pelaajia ole, pitäis olla Selänne ja Koivu.’ Tähän totesin, että onhan siellä niitä nuoria lupauksia. Isäni totesi vain, ettei niistä ole mihinkään. Itsekseni ajattelin, että ovathan ne Selänne ja Koivukin joskus olleet nuoria.

Näistä tunnelmista jokaiselle iloista kevään jatkoa ja hauskoja hetkiä Euroviisujen ja jääkiekon parissa!

Eveliina Kunttu

Aihe: Etelä-Saimaa | Ei kommentteja »

Kreikkaa joka tuutista

tiistai 4. toukokuuta 2010

Kukaan ei ole voinut viime aikoina välttyä kolmelta aiheelta mediassa: Islannin tuhkapilvi, Madeleinen ja Jonas Bergströmin ero ja Kreikan talous. Tuhkapilvi ei minua onneksi koskettanut, Ruotsin kuninkaallinen ero ei sekään hetkauta, mutta joka tuutista tällä hetkellä pursuava Kreikka ärsyttää sitäkin enemmän.

Suomi on lainaamassa Kreikalle 1,5 miljardia euroa, ja miksi? Kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa. Siis mitä ? Tämän päivän KS kuulutti että Kreikalle menee miljardeja euroja, mutta reumasairaalalle ei heru edes muutamaa miljoonaa. Minä olen sitä mieltä, että vaikka Kreikan huono talous laittaa koko muunkin Euroopan talouden kuralle, pitäisi silti auttaa kotimaassa apua tarvitsevia ensin. Tai vaikka ei edes ensin, kunhan meidän hyvinvointivaltiossamme edes osattaisiin taata että sen kansa voi nimensä mukaisesti hyvin.

Kuulin myöskin tällaisen kumman jutun: kreikkalaiset kuulemma saavat lisää palkkaa jos he tulevat ajoissa töihin. Eikö ajoissa töihin tuleminen ole itsestäänselvyys? Suomalaisille ainakin on. Voin vain kuvitella minkälaisia muita juttuja kreikkalaisista tulen kuulemaan, eivätkä ne naurata muuta kuin ehkä epäuskoisesti. Olen sitä mieltä, että kun Suomi voi hyvin lainata Kreikalle sen 1,5 miljardia, niin se voi samantien antaa jonkinlaisen summan Reumasairaalalle, ja lopettaa tämän naurettavuuden.

Minna Markkanen, EYA

Aihe: Kouvolan Sanomat | Ei kommentteja »