Monilla nuorilla on meneillään kuumottavat ajat, onhan kevään yhteishaku käynnissä. Juttelin eilen erään yhdeksäsluokkalaisen kanssa, joka paniikinomaisesti pähkäili mihin hänen tulisi hakea. Tämän nuoren kohdalla ongelmana ei ollut tietämättömyys tulevaisuuden toiveammatista, vaan hänen pähkäiltävään oli valitakko kaksoistutkinto jolloin edessä olisi muutto kotikaupungista vai oman kaupungin lukio. Lisähuolta mietintöihin toi joka suunnalta tulevat ohjeet ja neuvot, jopa lievä painostus, joihin moni muukin nuori varmasti törmää.
Omasta yhteishaustani on jo muutama vuosi aikaa, mutta muistan kirkkaasti millaista päänvaivaa haku minulle tuotti. Vaihtoehtoja on monia ja päätös tuntuu sillä hetkellä elämää suuremmalta.
Omalla kohdallani päätöksenteko osoittautui niinkin mahdottomaksi, että päätin pitää välivuoden ”normaalista” opiskelusta, ja opiskella vuoden musiikkiteatteria kansanopistossa. Se oli ehdottomasti paras päätökseni tähän mennessä. Ilman vuotta kansanopistossa olisin jäänyt paitsi monista kasvattavista kokemuksista.
Mielestäni jokaisen tulisi kuunnella itseään näissä vaikeissa päätöksissä. Vanhempien, opettajien ja kavereiden neuvot ovat useimmiten hyvää tarkoittavia, mutta jokaisen on kuitenkin tehtävä päätös itse. Ja ennen kaikkea tulee muista yksi seikka. Näitä päätöksiä pohtivilla on melkoinen määrä vuosia jäljellä, joten jos oma ala ei putkahda mieleen ennen yhteishaun loppumista, elämä ei siihen kaadu. Olkaa rohkeita päätöksissänne, ja muistakaa pitää omaa päänne!
Minttu, Kotkan aikuislukio
