Muistamme kaikki päivän, jolloin saatoimme ylpeinä suomalaisina todeta maamme olevan vähiten korruptoitunut valtio koko maailmassa. Tuo päivä on jo jonkin aikaa kuulunut hamaan historiaan, mutta me olemme sulkeneet silmämme tilastoilta ja korvamme naapurivaltioilta. Kai se on meille kaikille yhteistä jääräpäisyyttä, että itselleen epämiellyttävää totuutta on niin pirun vaikeaa nielaista ja vielä vaikeampaa sulatella. Kokonaisena se tulee ulos kumminkin, samanlaisena klönttinä, jollaisena se alunperin suuhun pantiinkin. Ja kun se kerta on pöntöstä huuhtaistu, voidaan palata vellomaan.
Tämän maanantain Etelä-Saimaassa oli mielenkiintoinen pikku artikkeli korruption kasvaneesta suosiosta poliisien keskuudessa. Minua häiritsi jutussa kaksi asiaa. Ensinnäkin, siinä selviteltiin muutamia syitä lahjustoiminnan vauhdittumiseen. Järkyttävintä oli se, että taustatekijäksi mainittiin Suomen rysähtäminen ykköspallilta viisi pykälää alaspäin. Siis poliisit ovat innokkaan vastaanottavaisia ajatukselle korruptiosta, koska Suomi ei enää näytä maailmalle esimerkkiä. Säälittävää. Oikein hävettää.
Tämä kielii juuri sellaisesta perussuomalaisesta asenteesta, jota vastaan meidän tulisi jollain tavalla kamppailla. Että kun kerta yksi asia uppoaa suvantoihin, niin heivataan sinne joukoksi kaikki loputkin rippeet, ettei sille ainokaiselle tule yksinäistä. Ja korkit narahtaa auki. Vaikka miksipäs me kulttuuritraditioitamme menisimme hylkäämään?
Se toinen mieltä kaihertava asia mainitsemassani artikkelissa oli sen pituus. Juttu olisi saanut olla huomattavasti pidempi tai ainakin huomiota herättävämpi. Tällainen asia kuin korruption lisääntyminen todella koskettaa meitä kaikkia. Kyllä, koko kansaa. Jokaisella maailman valtiolla tulee olla niitä suuria ylpeydenaiheita, jotka herättävät kunnioitusta ja raikuvia aplodeja muiden valtioiden keskuudessa. Omat kunniamerkkimme ovat hyvää vauhtia tummumassa, ja me vain sokeina jatkamme niiden kiillotusta valmiiksi likaisilla rievuilla.
On väärin yrittää piilotella tällaista totuutta. Sen sijaan, että viskaisimme kaiken suvantoon, tulee meidän nostaa se, mikä sinne alun perin katosi. On väärin ajatella, että nyt kun me se kärkipaikka hävittiin, niin yhtä lailla on kaikki muukin menetetty. Meidän tulee tarpoa tiemme takaisin sinne ykköspaikalle ja näyttää muulle maailmalle aidosti esimerkkiä. On väärin katsoa tilastoja vääristävien lasien lävitse, me emme todellakaan ole enää vähiten korruptoitunut kansa maailmassa. Ihmisiä tulisi läimiä muutamia kertoja poskille ja ravistella heitä pois omasta, suomalaisesta keskiöstään.
Poliiseista meidän on hyvä aloittaa.
Tomi Kiviluoma, Lappeenranta
