Silmät auki

Tämän päivän lehden mukaan, tänä keväänä on  sytytetty tahallaan  jo 700 tulipaloa. Mitä tyydytystä nämä ihmiset tuosta saavat? Sairaushan se on, mutta eikö sitä voi mitenkää hillitä.

Imatralla nainen kuoli asuntopalossa. Hui! Vaikka palon syytä ei vielä oltukaan saatu selville, mieleen saapuu hiipivä ajatus: tuhopoltto?
Pelastusala varoittaa tuhopolttajista ja antaa vinkkejä miten välttyä tältä ilkivallalta, joka saa pahimmillaan aikaan todella suurta vahinkoa. ” Parhaiten tuhopoltto estetään sillä, että huolehditaan  jätehuoltotilojen valaistuksesta ja lukituksesta.”

Tosin, ei pyromaaneja voi syyttää. Ovathan he sairaita. He sytyttävät paloja kaavamaisesti, ilman motiivia ja ymmärrystä. Enemmän minua henkilökohtaisesti huolettaa pyrofiilit, jotka sytyttelevät paloja vain tuhotakseen.
Onneksi tänään oli sateinen päivä. Paloja on vaikeampi sytyttää.

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki

Sivulla 9 kerrottiin lukiolaisten, erityisesti tyttöjen, lisääntyvästä väsymyksestä ja kiireestä koulunkäynnin suhteen. Pitkä koulupäivä saattaa kestää jopa klo 16 asti, ja sen jälkeiset aktiviteetit ovatkin jo liian rankkoja, joten täytyy mennä vain kotiin tekemään kuuliaisesti läksyjä. Kun tulee koeviikko, on aika linnoittautua omaan pikku huoneeseen ja hautautua kirjojen keskelle. Nokkaa ei pistetä ulos huoneesta ennen kuin kirja tai pari on luettu, ja mitä nyt kavereiden näkemiseen tai muuhun tekemiseen tulee, eihän sitä ehdi tekemään – on liian kiire lukea kokeisiin!

Henkilökohtaisesti minulla olisi yksi neuvo jok’ikiselle lukiolaiselle – ottakaa nyt vähän rennommin!

Vaikka olenkin ammattikoulussa ja teen lukiota samaan aikaan, aina löytyy aikaa rentoutua tai aikaa nähdä kavereita. Tässäkin jaksossa minulla on useampi kahdeksan tunnin koulupäivä, jonka päälle tulee helposti myös autokoulu, töitä, iltalukio, kaverit. No, kaipa me amikset ei vaan osata asennoitua kouluun niin kuin se olisi henki ja elämä, ja mikäli emme suoriudu parhaamme mukaan, olemme pettäneet itsemme tai vanhempamme.

Kuten tekstistä jo huomaa, olen enemmän kuin ärsyyntynyt lukiolaisiin, jotka valittavat koko ajan läksyjensä määrää, koulun rankkuutta, ajan puutetta. Uutisväläys teille lukion kiireessä rämpiville: laskekaa kirjat käsistä ja nauttikaa! Ette ole ainoita joilla on rankkaa. Miettikääpä vaikkapa koeviikkoanne: te käytte tekemässä muutaman kokeen, joihin luette aina kun mahdollista. Ammattikoulussa lukiotutkintoa tekevät oppilaat sen sijaan tekevät aivan yhtä vaikean lukiokokeen, käyvät tavallisilla tunneilla ja ovat koulussa neljään asti, päästäkseen kotiin rättiväsyneinä odottamaan seuraavan päivän koetta  tai kokeita (henkilökohtaisesti kokeita on enimmillään ollut 7 kappaletta viitenä koulupäivänä…).

Tiivistettynä: lukiolaiset, älkää tehkö itsestänne marttyyreitä varsinkaan opiskelujenne varjolla. Me amikset olemme aivan yhtä kovilla koulun kanssa kuin tekin, osaamme vain olla kertomatta elämän vaikeudesta jokaiselle joka meitä vain jaksaa kuunnella.

Eero Mäkelä
KSAO Liiketalous

Graffitteja ja katukirjoituksia yleensäkin pidetään epäsiisteinä, törkyisinä, ”köyhän kaupungin” tunnusmerkkeinä. Kuitenkin Punainen Risti käyttää juuri tätä väylää juhlistaakseen juhlaviikkoaan (KS s. 7). Punaisen Ristin perustajan syntymästä tulee perjantaina kuluneeksi 181 vuotta. Kouvolan keskutaankin on kirjoitettu viestejä, jotka kertovat Punaisen Ristin toiminnasta. Mielestäni tämä on hienoa! Se todellakin osoittaa, että järjestö toimii apua tarvitsevien ihmisten parissa eikä heidän yläpuolellaan. Mielestäni katukirjoitukset ovat varsin symbolisia. Ne kertovat, että elämä on kaduilla, ihmisten keskellä, eikä pilvenpiirtäjissä, seurapiirikamareissa tai viiden tähden hienostohotelleissa.

Oona

Eskolanmäen koulu

”Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai”

Ja tottahan se on. Usein maanantai  tuntuu saapuvan liian usein, kuten tänäkin viikolla. Vaikka vapaata on vapun kunniaksi neljä mahtavaa ja aurinkoista päivää takana, tuntuu maanantai silti tulleen liian aikaisin. Olisin silti halunnut jäädä siihen samaan olotilaan, joka tulee auringosta, ystävistä, vapunpäivän piknikistä, serpentiinistä, pitkistä illoista ja rennoista aamusta. Juuri sen olotilan aikana aika kulkee niin kovin, kovin nopeasti. Mutta siitä myös aina seuraa parhaat muistot. Ja sellaisen viikonlopun jälkeen uuden viikon aloittaminen on paitsi pakollista myös mukavaa, koska kauniit muistot tulevat kulkemaan koko elämän läpi.

Maanantai on myös aina uuden alku; silloin aloitetaan dieetit, kuntokuurit, tupakkalakot ja muutenkin parempi elämä.   Niinpä loppuun lainaan muutaman säkeen lisää Apulannan Maanantai -kappaletta.

”tie pelastaa

tie pelastaa jos uskaltaa

tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa”

Kati, Valkealan lukio

Taas on vappu ohi – mutta jäljet näkyvät. Järkytyin tänään lukiessani sivulta 9 pienen uutisen Kaivopuiston siivoamisesta. Helsingin tunnetusta vapunjuhlimispaikasta oli piknikkien päätyttyä kerätty 33 vaihtolavallista eli yli 250 kuutiota roskaa! Niiden lisäksi pullojenkerääjien saaliiksi oli jäänyt tuhansittain pulloja. Kaiken kukkuraksi yöllä juhlijat olivat sytytelleet roskista nuotioita ja heitelleet pulloilla sammuttamaan tulleita palomiehiä.

Tiedän kyllä, että juhlimispaikoille usein jää muutama roska huolimattomuudessa. Silti 250 kuutiota ei kasaannu ihan pienestä, vaikka ihmisiä olisi paljon. Pahinta on, että Kaivopuistonkaan juhlijat eivät ole oppineet mitään edellisistä vuosista: jätettä on vuosi vuodelta enemmän. Ympäristöasioista jaksetaan sättiä päättäjiä, mutta ihmisten oma vastuu luonnosta tuntuu olevan pahasti hukassa. Onneksi Helsingissä oli sentään varauduttu tilanteeseen: puistoja siivosi 30-henkinen porukka. Kuohuviinipulloja saatiin kerättyä 29 000 kpl tempauksessa, jossa ne palauttamalla sai leffalippuja. Loistava idea kannustaa ihmisiä toimimaan edes hiukan!

Roskaaminen ei ole valitettavasti pelkkien juhlien ja isojen kaupunkien ongelma. Olin koululuokkani kanssa siivoamassa pari viikkoa sitten Valkealan kk:ta ja törmäsin sielläkin käsittämättömään välinpitämättömyyteen. Miten ihmeessä 50mx50m alueelta, jolla on kolme roskapönttöä, voi kerätä parissa kymmenessä minuutissa pienen jätesäkin täyteen roskaa? Ja miten ihmiset saataisiin ymmärtämään, miten pieni vaiva oman roskan korjaaminen on sen haittoihin nähden?

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun tuohtunut lehtilinkki

Perjantain vappulehdessä kiinnitin huomioni Juha Vesalan ja Jukka Toijalan pyöräilyreissusta kertovaan juttuun. Vesala oli aiemmin kirjoittanut Kouvolan Sanomienkin sivuilla, että jos Kouvolan Kouvot ei pääse välieriin miesten SM-Sarjassa, eli neljän parhaan joukkoon, hän lupaa polkea pyörällä Lahden Urheilutalolta Mansikka-ahon Urheiluhallille vielä Namika Lahden pelipaita yllään.

Mitä sitten kävikään? Kouvot hävisi Tampreen Pyrinnölle puolivälierissä suoraan 3-0, joka johti Kouvojen aikaiseen kesälomaan. Vesala lupas minkä lupas, joten Kouvojen karsiuduttua kuulun urheilutoimittajan oli lähdettävä rankalle ja pitkälle pyöräilyreissulle.

Vesala toteutti lupauksensa vappuaattona ja omana syntymäpäivänään. Yllättävää kuitenkin oli, että matkaseuraksi huipputoimittaja sai Jukka Toijalan, Kouvojen päävalmentajan. Toikan sanojen mukaan hän on osasyyllinen tappioon, joten koki myös ansaitsevansa rangaistuksen. Siinä vasta on pelimies!

Ilma onneksi oli pyöräilijöille suotuisa lukuunottamatta kovaa vastatuulta. Siitäkin huolimatta tässä saattavat olla tulevaisuuden huippukilpapyöräilijät?? ;D

Hyvää, iloista ja kaunista Vappua kaikille!!

Nita Ahola
Kuusankosken Lukion lehtilinkki