Silmät auki

Voisin kerrankin keskittyä vain yhteen aiheeseen, joka tänään on Lukijalta-sivulla ollut kirjoitus nimimerkiltä Uupunut Äbä. Jokaisessa maassa on köyhiä, Suomessakin. En voi mennä väittämään, ettei köyhyydelle tehtäisi mitään, mutta sen voin kyseenalaistaa, että miksei tehdä riittävästi? Suomi käyttää hyvinvointivaltion nimeä, joten sen pitäisi myös näkyä!  Välillä tosiaan miettii, mihin ne verot menevät… Päättäjien palkkoihin? Ruoka, terveys ja vaatteet ei ole mielestäni kovin paljoa pyydetty. Perustoimeentulo kaikille olisi enemmän kuin ihan kiva.

En silti ala valittamaan, pyydän vain toimimaan. Politiikasta ei niin väliä. Ihmisistä kylläkin. Niin, ”kaupungin johtopojat”, tiedättekö te, mitä on köyhyys?

Oona,

Eskolanmäen koulu

Oletko ikinä ajatellut, että ruotsista saattaa olla hyötyä koulun jälkeenkin? Sunnuntaisivuilla oli tänään mielenkiintoinen haastattelu esimerkistä, jossa väite pitää kutinsa. Petra Louhimies on lähtöisin täysin suomenkielisestä kodista Kouvolasta, mutta opiskelee nykyään Åbo akademissa Turussa ruotsiksi kauppatieteitä. Aika saavutus, ja antaa ainakin näin A-ruotsin lukijalle edes hitusen lisämotivaatiota pänttäämiseen.

Kouvolasta kotoisin -juttusarja on mielestäni erinomaista sisältöä paikallislehteen. On hienoa, että jossain esitellään julkisuuden henkilöitä ja muita menestyjiä, myös nuorempia sellaisia, jotka ovat lähtöisin juuri tältä seudulta. Suomalaiset kun helposti vähättelevät omaa osaansa. Usein sanotaan, että ”ei meillä ole täällä mahdollisuuksia, kun ei ole sitä ja tätä” tai ”minkäs teet, kun olet tällaisesta tuppukylästä kotoisin”. Siinä sitä näkee: moni Kouvolastakin ponnistanut on päässyt pitkälle.

Päivän piristävin uutinen löytyi kuitenkin sivulta 8. Utissa oli lauantaina tehty tämän kevään lämpöennätys, jopa 20,8 astetta! Täällä oli vieläpä Suomen komanneksi korkeimmat lukemat. Ainakin usko vähän vahvistui, että kyllä se kesä pian tulee…

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Sunnuntaina 19.4 oli Kouvolan Sanomissa kohta viikon puhuttanut juttu. Vanhusten hoitomaksuja nostetaan huomattavasti. Miten tämä on mahdollista?

Ja vielä järkyttää enemmän kun eilisen, eli keskiviikon lehdessä ilmoitettiin Kouvolan kaupungin johtajien saavan 1700 euroa lisää palkkaa kuukaudessa! Miten kaupunginjohtajamme kehtaavat ottaa tuota palkankorotusta vastaan, kun he tietävät vanhusten tilanteen?

Vanhukset ovat sentään rakentaneet kotimaatamme, että meillä olisi hyvä olla. Ja useammat heistä ovat puolustaneet Suomeamme sotimalla. Näinkö heitä kiitetään? Heitä tulisi kunnioittaa. Nyt heitä vaaditaan maksamaan hoidostaan enemmän, niin paljon, ettei sunnuntain lehden mukaan pysty ostamaan enää edes sukkahousuja!

Vanhusten ruokamaksua nostetaan, onkohan tuosta päättäneet nähneet sen mitä vanhuksille syötetään palvelukodeissa? Henkilökohtaisesti voin sanoa, että kouluruokakin näyttää paljon herkullisemmalta. Ymmärrän, etteivät pula-ajalla eläneet vanhuksemme osaa/kehtaa valittaa asiasta.
Tosia-asia on, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Kysympähän vain: onko reilua, että vanhuksiltamme kynitään kaikki, melkein viimeistä senttiä myöten, kun toisaalla Kouvolan kaupungin johtajat kylpevät Roope Ankan lailla palkankorotuksessaan?
Toiko kukaan tätä asiaa esille, silloin kun alettiin puhua kuntien yhdistymisestä?..

Kaisa
Hirvelä koulun lehtilinkki

Etelä-Afrikan parlamenttivaalit.

Vielä jutun kirjoitushetkellä on apartheidin (eli rotuerottelun) lopettaneen ANC-puolueen voitto melkeinpä selvää pässinliha, mutta paljon vähemmällä ylivoimalla kuin aikaisemmin. Syiksi mainittiin esimerkiksi epäluottamus puolueen toimiin ja epäilyt sen toimintakyvystä.

Nuorten asenne politiikkaa ja päättäjiä kohtaan tuntui olevan melko lailla negatiivinen – ainakin sellaisen kuvan juttu välitti. Toiset sanoivat ANC:ssä olevien poliitikkojen humaltuneen vallantunteesta, kun taas toiset olivat vain menettäneet uskonsa parempaan tulevaisuuteen, ainakaan politiikan avulla.

Millä tavoin eteläafrikkalaiset saisivat nuorisonsa uskomaan parempaan tulevaisuuteen? Jutussa kerrotut rikollisuusluvut eivät olleet kaunista katseltavaa ja elinolosuhteet vähintäänkin heikot. Olisikohan länsimaiden aika ojentaa auttava kätensä sinne, missä sitä tarvitaan? En väitä, että Etelä-Afrikka olisi ainoa kehitysmaa koko maailmassa joka apua tarvitsee, eikä välttämättä pahimmastakaan päästä.  Mutta eikö silti olisi aiheellista auttaa myös maata, joka toipuu vasta rasismintäyteisestä menneisyydestä, eikä välttämättä ole saanut karistettua sen pölyjä pois tulevaisuuden tieltä? Minusta tuntuu, että yksinkertaisesti koulutuksen turvaaminen useammalle ihmiselle kuin tällä hetkellä saattaisi tuottaa jo jonkinlaisia tuloksia.

Ehkäpä jonain päivänä Etelä-Afrikkakin pääsee kehitysmaan ”tittelistään” ja pääsee kehittymään eteenpäin. Pitkä ja synkkä menneisyys takana – loistava tulevaisuus edessä?

Eero Mäkelä
KSAO Liiketalous

Itselleni tämä viikko on todella kiireinen. Mielenkiintoista, että osa kiireeni syistä näkyy Kouvolan Sanomissa! Sivulla 11 kerrottiin hiukan tulevasta Muodin Yöstä, jonne minäkin suuntaan. En ole koskaan innostunut Muodin Yön esiintyjistä, minua kiinnostaa ennemminkin tarkkailla ihmisten pukeutumistyylejä. Houkuttavathan alennukset ja tarjouksetkin, mutta viime aikoina olen yrittänyt tehdä itsestäni tiedostavampaa kuluttajaa. Muodin Yönä saattaa kädessäni kyllä roikkua jonkun vaatemyymälän tuore kassi…

Samalla sivulla oli myös menovinkki koskien Kansalaisopiston kevätjuhlaa. Toinen tämän viikon esiintymisistäni on juuri tuossa juhlassa. Toinen taas on koulumme bändi-ilta. Jännittäjäluonteelle kaksi esitystä per viikko on aika raastavaa, mutta itse olen tieni valinnut, ja olen kyllä ylpeä siitä, että saan molemmissa tilaisuuksissa esiintyä.

Erityishuomiointi vielä sivun 14 jutulle ”Eskolanmäen koulu salibandyn ykkönen”. You are the winners!

Oona,

Eskolanmäen koulu

Näin taantuman aikaan oli piristävää lukea lehdestä juttua, jossa sanottiin, että nykyinen taloustilanne on jopa nopeuttanut joidenkin ihmisten haaveiden toteutumista. Kyllähän lamalla voi olla toisille hyviäkin seurauksia, mutta ne tuntuvat jäävän kurjempien uutisten jalkoihin.

Kiinnostavaa kyseisessä tekstissä oli tutkimustulos siitä, mihin suomalaiset haluavat rahansa pistää. Suurin osa ei havitellut suinkaan materiaalisia etuja, vaan listan kärjessä oli taloudellinen riippumattomuus. Mielestäni kuulostaa terveeltä, että ihmiset unelmoivat enemmän vapaa-ajasta kuin tavarakasoista, ja samoilla linjoilla olisin itsekin. Jos olisin rikas, olisi ihanaa matkustella ympäriinsä kuluttaen rahaa kokemuksiin ennemmin kuin vaikkapa kalliisiin vaatteisiin, joihin kyllästyisin heti ostettuani lempiputiikkini tyhjiksi…

Tutkimuksesta mainittiin myös, ettei kukaan suomalainen halua kutsua itseään rikkaaksi. Asia on helppo ymmärtää: vaatimaattomuushan on tunnetusti suomalaista, ja lisäksi rikkaus herättää aina niin ihailua kuin kateuttakin. Pitäisi kuitenkin varoa, ettei varallisuudesta tule ”huono” asia. Rahansa ansaittuaan on myös reilua, että niistä voi rauhassa nauttia.

Koulussakin voi usein kuulla asiasta huomautuksia ”vitsin porvari”. Useinhan kyseessä on harmiton pila, mutta sanojaan kannattaa silti miettiä. Kyseinen letkautus ei ehkä ole mukavin mahdollinen kommentti esimerkiksi uusista merkkivaatteista.

Ida Korpivaara

(vielä 6 viikkoa) Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Eilen alkoi televisiossa taas pyöriä Suomen huippumalli haussa -ohjelma, ja päivän lehdessäkin oli siitä artikkeli sivulla 9. Itse olen seurannut alkuperäistä amerikkalaista versiota aina, ja mielestäni erot ovat todella selkeitä. Amerikassa uskalletaan enemmän kuin Suomessa, ainakin vielä. Silti rapakon takaakin on löytynyt näitä, jotka valittavat hiuksien leikkuusta tai vastaavasta. Malliksi pyrkivän täytyy olla valmis katkaisemaan kutrinsa, jos tilanne sitä vaatii. Ne ovat vain hiuksia! Itse artikkelissa olleen tytön uskon pärjäävän kisassa melko hyvin.

Ja sen sanon: Suomessakin riittää k***päitä! Sivulla 7 kerrottiin pääsiäisenä tapahtuneen kaksi tappoa, ja humalainen oli uhkaillut nuoria teräaseella. Tämähän alkaa jo muistuttaa juhannusta. Monista juhlapyhistä on tullut väkivallan, krääsän ja viinan täyttämiä tapahtumia, joista nauttiminen on monelle vuosi vuodelta vaikeampaa. Suomessakin asuu paljon kristittyjä, jotka tahtovat rauhoittua juhlaan, mutta ilmeisen vaikeaksi sen nyky-yhteiskunta tekee.

Sivulla 7 puhuttiin myös eläinten salakaadoista. Itse artikkelia en lukenut, mutta kuvatekstin kylläkin, ja sen esittämä asia oli oksettavinta, mitä olen pitkään aikaan lukenut: ”Eläin tapetaan ajamalla sen ylitse moottorikelkalla.” Kuvottavaa.

Oona

Eskolanmäen koulu

Pääsiäinen on kristinuskon juhla, jolloin on lomaa koulusta, JEE! Pääsiäisjuttuja on esiintynyt lehden palstoilla jo viikon verran, kun noidat eli trullit kävivät virpomassa palmusunnuntaina.

Pääsiäistä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen ja siihen liittyvien tapahtumien juhlana, joka on myös kirkkovuoden vanhin juhla. Pääsiäistä edeltää ns. hiljainen viikko, joka alkaa palmusunnuntaista. Suomessa hiljaisen viikon jokaiselle päivälle on annettu omat nimet: palmusunnuntai eli virposunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai eli pääsiäissunnuntai.

Pääsiäiseen liittyy paljon rituaaleja, kuten virpominen ja Jeesuksen ylösnousemuksen juhlistaminen. Joillakin saattaa olla jo suvussa kiertäneitä perinteitä, kuten vaikka kukon muninta ja kirkossa vierailu. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole ahkeria käymään kirkossa, joka viestii siitä ettei pääsiäistä arvosteta samalla tavalla kuin esimerkiksi joulua. Mutta voihan pääsiäisestä nauttia ihan kotoa käsinkin!

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Kulttuuri sivun The Beatlesin tuotannon remasturoinnista kertova juttu meinasi jäädä ohi suun. Onnekseni kuitenkin bongasin sen. Jutussa kerrottiin myös 9. syyskuuta ilmestyvästä videopelistä. Vaikkei nuo pelit oikeastaan ikinä iske, kieltämättä tuo peli houkuttelee testaamaan.

Koko Beatles innostukseni sai alkunsa Kuusankosken Teatterin esityksestä, joka kertoi bändin ”elämäntarinan”.
Ehkä parempi että lopetan Beatlesista kirjoittamisen heti alkuunsa. Tiedossa olisi muuten loputon tarina.

”Kiusaaja viihdyttää porukkaa ja hakee valtaa”. Oli ainakin minun tiedossani jo ennen tätä juttua. Tosin tämä on aihe, jota ei voi jauhaa loppuun. Sillä koulukiusaamista on ollut, on ja tulee aina olemaan, sillä tuskin se koskaan tulee kokonaan katoamaa kouluistamme.Viime viikon perjantain lehdessä oli juttua tukioppilas toiminnasta. Siinä yksi hyvä keino rajoittaa koulukiusaamista, mutta paljon on kiinni tukioppilaan tehtävään valituista henkilöistä.http://www.kouvolansanomat.fi/page.php?page_id=185

Ylläri-pylläri jutun tukioppilaat olivat juuri minun koulustani. Voin siis aivan henkilökohtaisesti huomaneena todeta, että tukioppilastoiminta todella toimii. Vinkkinä niille kouluille joissa sitä ei vielä ole, kokeilkaa! Mitä menetätte kokeilemalla?

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki

Minulla on monenmoisia mielipiteitä taiteesta. Ensinnäkin, taide on vapaata. Taiteilija ei tunne sääntöjä. Kuitenkaan mikä tahansa lyijykynäsöhry tai yhden soinnun epävireinen renkutus ei mielestäni yllä taiteen tasolle. Taitelijian on oltava poikkeuksellisen lahjakas, erotuttava joukosta taidoillaan. Oli hänen teoksensa minkälainen tahansa, sen olisi pystyttvä ilmentämään samaa tunnetta, kuin tekijällä oli tuotosta luodessaan. Minun mielestäni taiteen idea on tunteen välityksessä.

Kouvolan Sanomissa oli sivulla 12 artikkeli taidenäyttelystä. Itse hiukan karsastan modernia taidetta: jos vaikkapa taulu ei esitä oikein mitään, se ei myöskään luo tunnetta. Taiteen rajojen rikkominen on toki hyvä, jopa suotava asia. Parhaiten nykykuvataide onnistuu mielestäni sarjakuvissa. Ja Kouvolan Sanomien sivua koristanut Hermann Waldenbergin Omenoita muoviastiassa -maalaus oli minusta vaikuttava.

Ikuisuuskysymys: Mikä on taidetta? Onko Sibeliuksen tuotanto yhtä arvokasta kuin Hanoi Rocksin? Mikä erottaa Mona Lisan ja Aku Ankan? Eri aikoina on arvostettu erilaisia asioita, mutta mielestäni Walt Disney oli aivan yhtä taiteilija kuin Leonardo Da Vincikin. Kouvolan Sanomien sivulla 14 kerrottiin Juuli Pienimäestä, joka pitää KISS-yhtyeen musiikista (kuten minäkin). Myöskin KISS on omalla tavallaan taidetta, vaikka viihdemusiikista onkin kyse. En ymmärrä niitä, jotka nyrpistelevät nenäänsä populaarikulttuurille. Siltäkin saralta löytyy sadoittain osaavia taiteilijoita. Ainakin itselleni Björkin Dull Flame of Desire -kappale on aina ollut suurempi taide-elämys kuin vaikkapa Beethovenin Für Elise.

On viihdettä ja on taidetta, eikä niillä ole selvää rajaa. Mukaillusti lainailen yhtä suurta suomalaista taitelijaa, Mr. Lordia: ”Kaikki taide on viihdettä, mutta välttämättä kaikki viihde ei ole taidetta.” Melko totta, etten toisin sanoisi.

Oona, Eskolanmäen koulu