Silmät auki

Jee, ylioppilaskokeita! Lehdessä mainitaan lähes joka päivä kyseiset kokeet.
Oij sitä stressin, jännityksen ja paineen määrää.

Kuka voisi kehittää minulle aikakoneen, jolla voisin matkustaa ajassa kolme vuotta eteenpäin tehdäkseni YO-kokeet nyt. Kuullostaa hölmöltä, mutta en oikeasti malttaisi odottaa sitä päivää kun lukio tulee loppumaan, sillä sen jälkeen voisin hakea yliopistoon ja olla taas askeleen lähempänä toiveammattiani. Huono puoli tässä on se, etten vielä ole aloittanut edes lukiota.

Mutta kohtahan sekin päivä koittaa. Se päivä, jona ei ollakkaan enää koulun vanhimpia, vaan taas kerran alttiina mopotukselle.  Se päivä, jolloin jännitetään kaikkea uutta ja raikasta, ja tutustutaan uusiin ystäviin. Se on myös se päivä jona peruskoulun kasit telovat seiskoja käytävillä. Tuskin kuitenkaan enää lukiossa, sillä lukiossa ainakin kuulemani perusteella ”kaikki on aikuisempia, jopa opettajat”.  Lukio on myös kuulema paljon rankempaa kuin peruskoulu, myönnän uskovani ja kauhistuvani.

Onneksi olen vielä hetken peruskoululainen. Vaikka eräs opettajani väittääkin, ettei peruskoulu aiheuta stressiä, olen vahvasti erimieltä. Myönnän että peruskoulu ei ole mitään stressin aiheuttajana lukion tai yliopistojen rinnalla. Silti kehtaan olla erimieltä etteikö se sitä tuottaisi.

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki

Tänään lehti tuntui taas kumisevan minulle ei niin läheisiä tai minua vähän koskettavia uutisia. Oikeastaan ainoa mielenkiintoa herättävä juttu löytyi takasivulta uutisten alla.

Jutussa kerrottiin STT:n EU:n komissiolle tekemästä selvityspyynnöstä, joka koski Yleisradion uutisten ilmaisjakelua kaupallisissa palveluissa. Ylen päätös alkaa jakamaan uutisia ilmaiseksi eri mainoistauluissa on saanut aikaan aikamoista kränää eri yhtiöissä ja yhteisöissä. Minust koko juttu on saanut jo naurettavat mittasuhteet. Tahdon muistuttaa etten ole perehtynyt STT:n toimintaan ja siihen millä ehdoilla he uutisia välittävät eteenpäin ja mitä vastaanottavien tahojen tulee tästä maksaa, mutta seuraavanlainen minulle on syntynyt seuraavanlainen käsitys tapahtumasta:

Yleisradio ostaa STT:ltä oikeuden julkaista heidän välittämiään uutisia, eli Yle maksaa STT:lle. Kun Yle on maksanut STT:lle, minulle syntyy mielikuva siitä että Yle saa päättää tämän jälkeen kuinka uutisiaan käyttää. Minusta Ylen mainostauluissa julkaistavat ilmaiset uutiset ovat hyvä juttu ja edistystä, sillä miksi ihmisten täytyisi maksaa siitä, että he tietäisivät mitä maailmalla ja kotimaassa tapahtuu?

Vielä kerran, minä en ole perillä kaikista asianhaaroista, joten asiat saattavat toimia täysin eri tavoin kuin mitä ajattelen. Jos joku haluaisi valottaa minua asioiden oikeasta laidasta, olisin enemmän kuin kiitollinen asiasta.

Eero Mäkelä
KSAO Liiketalous

Olen jo pitkän aikaa halunnut kommentoida Juha Vesalan Hotakirjeenvaihtoa-pakinasarjaa. Tänään Kouvolan Sanomissa oli kyseisen sarjan osa 4, joten nyt pääsen kokoamaan sille mahtavan kehuvuoren! Vesala kirjoittaa tyylikkäästi ja oikeasti hauskalla tavalla, ilman väkinäistä huumoria. Mielestäni paras pätkä tämänpäiväisestä alkoi sanoilla ”Meil oli vappujuhlis simaa ja munkkei. Miä söin kaheksan, mut Viljo veti 14…” Loppu voisi olla jopa historiaa, sillä Vesalan pakinat ovat niin herskyviä, että niistä saisi loistavan kirjan! Hänen Hotakirjeenvaihtonsa ei ainakaan ole mitään ”ihan kivaa”, vaan joko suurenmoista tai aivan raivostuttavaa. Minä kuulun ensimmäisen kannattajiin.

Tiedättekös, päässä liikkuu silloin kaikennäköistä, kun lukee lehdestä oman koulunsa täysremontista. Kun me ”ysikolmoset” jätämme Eskolanmäen koulun, me todellakin jätämme sen, lopullisesti: meillä ei ole enää ikinä mitään, mihin palata. Ei se koulu ole sama, vaikka nimi ja sijainti säilyykin. Tietysti olen remontista iloinen, mutta harmittaa, ettei tuttuun ja nostalgiseen, jopa legendaariseen koulurakennukseen enää ikinä pääse. Se on hyvä koulu.

Oona, Eskolanmäen koulu 

 Meidän kaikkien rakastama, iki-ihana Barbie-nukke, täyttää tänään 50 vuotta! Eipä tuota kaunotarta uskoisi päivääkään yli 30-vuotiaaksi..

Barbie on monien nuorten tyttöjen lempileikki -sikäli mikäli lapset nyt enää millään leikkivät- nykyaikana, aivan kuten 50 vuotta sitten. Itsekin olen yksi niistä ”onnellisista” kuka sai viettää lapsuutensa parhaat vuodet puunaten ja pukien barbia, sijoittaen nukkeja milloin mihinkin ympäristöön. Noilla leikeillä oli aina yksi seikka yhteistä; lopussa kiltti ja kaunis Barbie sai komean ja kohteliaan miesbarbien (jotka minun leikeissäni olivat aina tyttönukkeja, joilta oli leikattu pitkä, vaalea tukka pois) jättäen ilkeän ja kateellisen (useimmiten myös mielikuvituksessani ruman) minkä milloinkin nimisen barbienuken lehdelle soittelemaan. Oikein sille lurjukselle!

Kenties toistan tässä hieman itseäni, mutta olen nyt, paljon barbieleikkivuosieni jälkeen, alkanut kapinoimaan tämän ko. nuken luomaa kauneusihannetta vastaan. Erityisesti se vaikuttaa niihin pieniin lapsiin, jotka ovat niin kovin, kovin vaikutuksille alttiita. KS:ssa julkaistiin taulukko; Barbie vs. keskiverto nainen. Barbien rinnanympärys on yli viisi senttiä suurempi kuin keskivertonaiselle, mutta vyötärö on YLI 40 cm kapeampi kuin normaalilla naisella.  Barbie on, suuresta rinnanympäryksestä huolimatta, n. 20 kg kevyempi ja 20 cm pidempi kuin naiset yleensä. Niinhän sitä sanotaan, että naisen malli luodaan lapselle pienestä pitäen. Harmittaa, että usein Barbieillakin on osuutensa asiaan.

Ottakaa kaikki mieluummin oppia Tarja Halosesta, joka ei ehkä aivan Barbielta näytä ulospäin, mutta uskallan väittää, että hän on saanut enemmän aikaan kuin Barbie ikinä. Halonen on mm. noussut maailman naisjohtajien neuvoston (CWWL:n) johtoon, kertoo meille KS. Go, Tarja, go!

Mieluummin minä ihannoin presidentti Halosta, koska a) hän ei ole tehty muovista, b) hänellä on myös älyllisiä lahjoja c) hänen menestyksensä ei perustu suuriin rintoihin ja vaaleaan tukkaan ja d) hän on inhimillinen.

Kati, Valkealan lukio

Laskettelu on talvisaikaan suosittu harrastus, mutta valitettavasti hieman vaarallinen sellainen.

Sivulla 5 oli juttu Mielakan rinnepäivystäjien SM-kilpailuista ja muutenkin rinneturvallisuudesta. Olen aina pitänyt rinnepävystäjiä hyödyllisinä, mutta lasketellessani hiihtolomalla Alpeilla sain oikein hämmästyä, miten paljon heitä tarvitaan. Ehdin vikon aikana nähdä useita kertoja loukkantuneita kuljetettavan kelkoilla, ja kylässä kepeillä kinkkaavia tuli vastaan joka päivä. Kotimaassakin onnettomuuksia on tänä vuonna käynyt paljon.

Mistäköhän suuri loukkaantumismäärä johtuu? Yhtä selitystä tuskin löytyy, mutta asiaa auttaisi varmaan, jos ihmiset eivät yliarvioisi kykyjään ja menisi liian vaikeille tai vaarallisille reiteille edes yllytettäessä. Duudsonleikit voi jättää myöhemmälle.

Lehdessä oli tänään muutenkin kiinnostavia juttuja, esimerkiksi Haitista kertova Joukkomurhan kaksi rantaa. En halua paasata maan kurjista oloista, mutta teksti oli vaikuttava ja järkyttävä ja se kannattaa lukea. Urheilusivuilla oli myös paljon luettavaa, vaikka innokkaana luistelijana minua häiritsi, ettei muodostelmaluistelun SM-kisoista ollut tehty edes pientä uutista. Tuloksissakin kilpailutulokset olivat hämäävästi vain Taitoluistelu-otsikon alla, eikä missään mainittu sanallakaan, että kyseessä on joukkuelaji.

Nautinnollista naistenpäivää kaikille naisille!

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Varmasti suurin osa Kouvolassa asuvista on joskus käynyt katsomassa koripalloa, oli se sitten SM -sarjaa tai jotain alempaa sarjaa, mutta kaikki tietätävät millaisesta lajista on kyse.

Koripallossa, niin kuin muissakin urheilulajeissa, tehdään mitä erilaisempia tilastoja mitä kummalisemmista asioista. Olen seurannut kauden 2008-2009 aikana Korisliigan tilastoja netissä ja suurin kummalisuus tapahtuu syöttötilastoissa. Välttämättä tavallinen tallaaja ei tiedä mistä koripallossa voidaan merkata tilastoihin koriin johtanut syöttöpiste, sillä se ei tule samalla tavalla kuin esimerkiksi jääkiekossa.

Syöttöpiste merkataan koripallossa sellaisesta tilanteesta, kun oman joukkueen pelaaja on syöttänyt toiselle pelaajalle niin, että tämä heittää tai tekee lay up:in suoraan syötöstä kuljettamatta itse lainkaan. Jos heitto menee koriin, heittäjä saa siitä joko 2 tai 3 pistettä, riippuen heittopaikasta ja hänelle syöttänyt pelaaja saa näin ollen yhden syöttöpisteen omiin tilastoihinsa. Mikäli pallo ei mene koriin, pisteitä ei jaella kummallekaan.

Kummallisinta Korisliigassa on se, että monen joukkueen kauden syöttötilastojen keskiarvot ovat alle kymmenen tai sen rajamaissa. Vain muutamalla joukkueella keskiarvo nousee paljon korkeammalle. Onko tällainen joukkue oikeasti niin hyvä? Tuskimpa. Koripalloa kauan seuranneet tietävät, miten harvassa yleensä syöttöpisteet ovat. Siksi herääkin kysymys, että miten toisella joukkueella voi olla 3 syöttöä ja toisella 20 päätössummerin soidessa? Voiko siis toinen joukkue olla näin paljon parempi syöttämään vai kusettaako tilastonpitäjät??

- Ja se on oikeasti koriin johtanut syöttö eikä syöttöpiste!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Kouvolan Sanomissa oli sivulla 9 juttu Jonna Kososesta, nyt jo hajonneen Nylon Beatin toisesta laulajasta. Itsekin nuorempana kuuntelin Naikkareita, ja Jonna oli aina suosikkini. On hienoa, että erittäin lahjakkaat Jonna ja Erin olivat osa suomalaista musiikkikulttuuria niinkin monta vuotta. Yhä edelleenkin saatan laittaa heidän levynsä soimaan ja vääntää volyymin lujalle.

Sivun 5 artikkeli Kouvolan tämän vuoden ihka ensimmäisestä vauvasta oli suloinen. Lisää tällaisia iloisia ja piristäviä uutisia, niistä tulee niin hyvä mieli.

Vielä kommentti koskien sivua 9: Lentokenttien turvatarkastusten suurensuuri hinta ei pitäisi olla mikään ongelma. Raha ei koskaan riitä mittamaan ihmisten turvallisuutta.

Oona, Eskolanmäen koulu 

 Jaahas, ja taas on vuoden kohokohta takana päin; uusi Miss Suomi on valittu. Tänä vuonna tuon halutun ja tavoitellun tittelin vei Essi Pöysti Jyväskylästä. Pöystisttä tulee hyvä edustaja ulkomaille, koska hän -omasta mielestään- ”sosiaalinen, kielitaitoinen ja iloinen”…sekä hänellä on hoikka, ruskettunut vartalo, joka näyttää hyvältä bikineissä, meikattu naama, laitetut hiukset ja valkoinen hymy.

Paljon puhuttu missien ”Suomen edustaminen ulkomailla” taitaa pääosin keskittyä muihin, suurempiin missikisoihin. Ja mitäs näissä muissa missikisoissa sitten arvioidaan? Sitäkö, että kellä missikandidaateisat on eniten ystäviä, paras kielitaito ja kuplivin nauru? Vai sitä, kuka näyttää parhaalta seisoessaan lavalla korkkareissa ja uimapuvussa? (ja tässäkin”parhaalta” siis vain nykyisen vallitsevan kauneuskäsityksen mukaan…)

Omasta mielestäni tuo ”maailman kaunein nainen” – titteli ei ole ollenkaan niin hieno, kuin miltä se kuulostaa. Lainausmerkit äskeisesstä sen takia, etten usko, että Miss Universumiksi valittu nainen oikeasti olisi maailman kaunein. Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan. Kenties nykyajan kauneskäsityksillä mitattuna Miss Universum on juuri sitä, mitä kaikki tahtovat olla. Minusta itsestäni vain, kun persoonallisuus on paljon kauniimpaa kuin virheetön iho ja naurunrypyt kertovat elämästä, eivätkä ole kauhistuksen aihe.

Ja itse olisin kyllä mieluummin ”maailman sosiaalisin ja iloisin nainen” kuin maailman ”kaunein” nainen.

Kati, Valkealan lukio

Lomamatkalta paluun jälkeen vielä hiukan uniset silmäni kiinnittyivät tänä aamuna sivun 14 kirjepapereista kertovaan juttuun. Ei kuulosta yllättävältä, etteivät ihmiset nykyään lähettele kirjeitä tai osta kirjepaperia: onhan internetissä paljon nopeampia ja monipuolisempia tapoja pitää yhteyttä.

Henna Mäkelin oli kuitenkin kirjoittanut hyvän kommentin kirjeiden merkityksestä. Kirjeet ovat sähköisiä viestejä henkilökohtaisempia ja pysyvämpiä, ja niitä on mukavampi lueskella jälkeenpäin. Ne ovat myös persoonallisempia. Ainakin kauempana asuviin ystäviin kirjeet ovat hyvä keino vaihtaa kuulumisia, sillä harvassa mesekeskustelussa tulee selitettyä ykrityiskohtaisesti viime aikojen tapahtumia ja mielentiloja. Sitäpaitsi – ainakin omasta kokemuksestani– kirjeitä on kivempi saada.

Lopuksi täytyy vielä ihmetellä samalla sivulla sijainnutta juttua Italian haute couture -huippumuotivaatteiden talousongelmista. Itse ainakin ymärrän hyvin, etteivät ihmiset ole valmiita maksamaan muotiluomuksita enää 25 000 euroa! Tosin en kyllä ymmärrä, miten kukaan on koskaan voinutkan maksaa vaatteesta niin paljon, vaikka se olisikin uniikki ja ties mitä muuta… Täytyy myöntää, ettei kauheasti heru myötätuntoa, vaikka rahavaikeudet ovat tietysti ikäviä.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki