Silmät auki

Tänään päätin keskittyä kirjoituksessani asiaan, joka niin harvoin jää huomioimatta. Mainoksia ja mainontaa on lähes jokaisessa lehdessä ainakin jossain muodossa. Tämän päivän Kouvolan Sanomissa mainokset alkoivat etukannesta, ja niitä oli aina viimeiseen sivuun asti. Nyt, ettei kukaan saisi väärää käsitystä, kerron oman mielipiteeni: mainonta on ihan hyödyllistä! En sitä millään tavoin ylenkatso.

Sivulla 5 mainokset painottuvat vaatteisiin, Nanson ja Vero Modan tuotteisiin. Kulttuurisivulta löytyi teatteria, eli mainonnan asettelu oli onnistunutta. Olen huomannut, että sanomalehdissä mainostetaan usein tietynlaisia tuotteita. Yleisimpiä ovat kännykkä- vaate- ja automainokset. Kouvolan Sanomissakin oli tänään nämä kaikki ryhmät edustettuina.

Mainonnan ideaksi kärjistetään myynti. Mutta mitä myyvät esimerkiksi TV:stä tutut Unicefin Ole hetken äiti -mainokset? Eivät mitään varsinaista tuotetta, vaan jotakin arvokkaampaa, jota ei rahalla saa. Täytyy muuten myöntää, että itse itken joka kerta, kun näen tuon kyseisen mainoksen.

Tänä laskusuhdanteen aikana mainoksista valtaosa kehoittaa ihmisiä ostamaan. Kulutus ei katoa, lamasta huolimatta. Sehän on henkilökohtainen valinta, mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Oona, Eskolanmäen koulu

Hieman väsyneet silmäni kiinnittyivät tänään ensimmäisinä juttuun lukioden käyttörahoista. Itsekin tänä keväänä yhteishaun tehneenä tuntuvat lukioista kirjoitetut jutut kumman läheisiltä. Ensi vuonna sitä taas saa olla uuden koulun nuorin yläkoulun vanhimman aseman sijaan…

Jutun mukaan pienet lukiot kärsivät käyttörahojen jaossa nyt eniten, mikä tuntuu näin maalaiskylässä hieman huolestuttavalta. Kaikkia edellisvuosien etuja varsinkaan retkien osilta ei enää pystytä tarjoamaan. Toisaalta, onhan rahojen jaon peruste, oppilasmäärä, ihan reilu. Parasta mielestäni kuitenkin on, että rahojen niukkuuden vakuutettiin johtuvan taantumasta eikä kuntaliitoksesta. Toivon mukaan asiat paranevat jatkossa.

Täytyy vielä kommetoida Oonan esille tuomaa aihetta: eilen illalla vietettiin maailmalla Earth Hour -tuntia. Tempauksen ideana oli, että ympäri maailmaa sammutettaisiin valot yhdeksi tunniksi kansalaisten mielenilmauksena luonnonvarojen haaskausta vastaan. Oli hienoa lukea lehdestä miten hyvin kampanja oli otettu vastaan: Suomessa yli 100 kuntaa ja maailmalla mm. Empire State Building ja Gizan pyramidit pimenivät. Suomessa pimeys teki osallistumisen ehkä hankalaksi, mutta muuten tapa oli loistava keino kiinnittää huomio tärkeään asiaan – toivottavasti se myös toimi.

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Vaikka aurinko onkin paistanut lupaillen kevätkesää. Ja linnut ovat laulullaan luoneet tunnelmaa heräävään luontoon. Tänään lehdessä oli selvä keväänmerkki! Juttu KPL:n miehistä. Nyt vain odotellaan ensimmäistä peliä. Voi sitä pelin hurmaa! Voin jo nyt kuvitella mielessäni kuinka kera ystävien, jännitetään pelin kulkua.

Jutussa kerrottiin joukkueen menevän Espanjaan viikoksi, tosin harjoittelemaan. Moni fani haaveilee varmasti pääsevänsä mukaan, vaikka ei miehillä tosin ole kovinkaan paljon aikaa ottaa aurinkoa kovien treenien välissä. Hyvä vain, jotta pelit sujuisivat taas ensi kesänä.

Oli ihanaa lukea taas pesäpallosta, vaikkei juttu tyydyttänytkään pesis nälkääni. Tosin siihen tarvitaan vain lämmin kesäilta ja jännä peli, sellaista odotellessa: http://www.kouvolanpallonlyojat.net/ .

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki

Hymy levisi kasvoilleni kun näin monta erikokoista ja -näköistä nokkahuilua Kulttuuri-sivuilla olevassa kuvassa.

Mieleeni nousi saman tien lapsuusmuistot erityisesti ala-asteen ensimmäisiltä luokilta, kun jok’ikisessä (isommassa ja pienemmässä…) juhlassa oppilaat saivat soittaa yhden jos toisenkin serenadin nokkahuiluillaan. Toiset esitykset menivät jopa hyvin mutta toisissa kymmenen pienen oppilaan soraääninen nokkahuilukuoro sai taputuksia lähinnä säälistä…

En edes tiennyt että Pohjois-Kymen musiikkiopistossa on mahdollista opiskella nokkahuilunsoittoa, vaikka kävin siellä pianotunneilla kuutisen vuotta. Kaipa nokkahuilun soittaminen ei ole yhtä hieno juttu kuin vaikkapa kitaran soittaminen pop/jazz-puolella.  Mutta mikäpä siinä, vaatii varmaan rohkeutta kohdata lukukauden päätöskonsertissa monikymmenpäinen yleisö, joka odottaa varmaankin lähinnä ala-astetasoista nokkahuilusooloa, vaikka tarkoituksena onkin soittaa Beethovenin viidenteen sinfoniaan verrattava kappale nokkahuilulla.

Mutta mikäpä siinä, ehkäpä viikonloppuna kotiin eksyessäni pengon laatikoita ja etsin käsiini vanhan kunnon muovisen palvelijan ja päräytän ilmoille koko perheen iloksi nokkahuilusoolon jostakin kappaleesta, jota tuli jo ala-asteella soitettua…

Eero
KSAO Liiketalous

Jokainen meistä on käynyt läpi ensimmäisen luokan, ja siihen liittyvän jännityksen. Mielestäni ensimmäinen kouluvuosi on tärkein jakso perusopetuksessa, siksi siihen täytyykin panostaa roimasti. Lapsille pitää taata riittävän pienet luokkakoot, koska tällöin luokkatovereita ei ole valtavaa määrää ja heihin kaikkiin tutustuu kunnolla. Myöskään opettajan ei tarvitse kiirehtiä koululaisia neuvoessaan. Siksipä Niskalan päivänkodin (josta Kouvolan Sanomat kertoi sivulla 5) adressi on mielestäni hyvä idea. Ajatus adressista, joka puoltaa pienempiä luokkakokoja, lähti liikkeelle esikoululaisten vanhemmilta. Toivottavasti adressi otetaan huomioon luokkakokoja suunniteltaessa.

Uusi maailmanennätys on tehty. Sivulla 9 kerrottiin Brysselin vessajonosta, joka on todistetusti maailman pisin. Vessaan pääsyä jonotti kaikkiaan 765 ihmistä. Unicef oli liittänyt tempaukseen tavoitteen levittää tietoisuutta puhtaan veden vähyydestä. Ehkäpä kampanja saa krooniset käsienpesijät (joihin itsekin lukeudun) hiukan hillitsemään hanan käyttöä.

Oona, Eskolanmäen koulu

P.S. Sammuttamalla valosi 28.3. klo 20.30-21.30 osallistut Earth Hour -tapahtumaan ja lähetät tärkeän viestin päättäjille. Valojen sammuttaminen kuvastaa ihmisten huolta ilmastonmuutoksesta. Tapahtumaan osallistuu lukuisia suurkaupunkeja, muun muassa New York, Pariisi, Hong Kong, Rooma ja Ateena. Olethan sinäkin mukana? Lisätietoja:

 http://www.earthhour.org/about/fi:fi

”Miehistä ehkä noin 70 % ja naisista 30 % lähtee lähetystyöhön”, arvioi tämän päivän lehdessä haastateltu mormoni, lähetyssaarnaaja Tyler Condie. Vaikka mormonikirkko tunnetaankin saarnaajistaan, määrä kuulostaa suurelta: melkein kolme neljästä!

Lukiessani juttua mormonilähetyssaarnaajista en voinut olla ihailematta heidän optimistista ja päättäväistä asennetaan. On aika iso asia sitoutua kahdeksi vuodeksi pestiin ulkomaille. Meillä sitä sitten valitetaan, kun pojat joutuvat selviämään puoli vuotta armeijassa vain viikonloppulomilla…

Toki ymmärrän, että mormoneilla saarnaajaksi ryhtyminen ei ole pakollista. Vaikuttaa kuitenkin, että työ saa olla joko tosi mielekästä tai sitten ”suosittelu” on pikemminkin painostusta, kun noin moni hommaan ryhtyy. Mihinkään perinteiseen vaihto-oppilasvuoteen lähetyssaarnausta ei voi verrata, sillä ohjelma on ainakin jutun perusteella aika tiukka: herätys seitsemältä, opiskelua, uskosta kertomista, vapaapäiviä vain yksi viikossa… Saarnaajiksi lähtevät eivät saa myöskään päättää kohdemaata itse, vaan päätyvät sinne, missä heitä tarvitaan.

Jos täällä nuorille mainittaisiin sana lähetystyö, suurelle osalle tulisi varmasti mieleen mummojen lähetyspiirit ja lähetyslounaat. Mormoneilla työtä tekevät kuitenkin nuoret. Mitenköhän tavalliset mormoninuoret kokevat asian? Olisi mukavaa kuulla tästä myös suomalaisten nuorten mietteitä: kuinkahan moni nuori täällä olisi valmis lähtemään lähetystyöhön samanlaisin käytännöin?

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Vaikka kehitys on tuonutkin meidät ulos luolista ajat sitten, ja olemme luoneet tekniikan ihmeitä tulemme kehittämään niitä ja uskon meidän myös kehittyvän. 
   Jotkut yksilöt ovat harmiksemme jääneet luolatasoa edeltävällä ajalle ihmisyytensä kannalta.

   Jotkut ihmiset ovat raakalaisia. Tämän perustelen sillä, että varmasti sinäkin, lukija, olet huomannut mediassa mm. nämä viimeiset: koulusurmat, kaikenmaailman muut murhat, surmat ja kuolemantuottamukset, insesti-isän julkisuus.
   Mieleeni herää kysymyksiä: Kuka pitää omaa tytärtään vankina kellarissa ja saattaa tämän 7  kertaa raskaaksi?
   Millainen ihminen tappaa tuntemattomia ihmisiä kouluissa/kodeissa/kadulla?
Totuus lienee: perusihminen psyykkisene ongelmineen.
   Vaikka mieleen tulee etteivät kaikki ole tuomoisia, luulisin kaikilta ihmisiltä löytyvän juonia, ja ehkä hiukan ilkeitäkin piirteitä. Kaikki eivät vain ole niin alhaisia näyttääkseen piirteitään kaikille.
  Ihminen on ”peto” joka ajaa aina jollain tapaa omaa etuaan. Ihminen on ihminen.

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki, joka meni sanattomaksi kuullessaan ensimmäistä kertaa insesti-isästä.

Eräällä nettisivulla rasismi määritellään seuraavasti: ”ideologiaa tai toimintaa, jossa ihmisten ulkonäön, fyysisten piirteiden tai väitetyn rotuluonteen erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää”.

Maanantaina alkoi rasisminvastainen viikko. Kouvolan Sanomat oli hyvin mukana teemassa sivun 3 artikkelillaan maahanmuuttajaopiskelijoiden kuvaelmasta. On ollut hienoa huomata, kuinka hyvin rasisminvastainen viikko on otettu esille. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset oppivat hyväksymään toisensa. Ei maailmassa muuten selviä. Jotkut sanovat hassusti, että ”Suomi kuuluu suomalaisille.” Keitä ovat suomalaiset? Suomessa syntyneet? Puoliksi suomalaiset? Ihmiset, joiden juuret ovat Suomessa, mutta jotka ovat syntyneet muualla? Vaiko Suomeen elämänsä aikana saapuneet?

Ajattelutapa ”en ole rasisti, koska hyväksyn kaikki ihonvärit” ei ole vielä täydellinen, sillä rasismia on myös syrjintä uskonnon, ulkonäön, varallisuuden tai vaikkapa iän takia. Hyvä mietinnänaihe löytyi lehden sivulta 8. Mitä mieltä sinä itse olet homoseksuaaleista? En usko, että kukaan täysjärkinen pitää homoutta enää sairautena saati rikoksena, silti aihe on joillekin melkoisen tabu. Ehkä homoviha ei ole suoranaista rasismia, mutta siinäkin periaate on aivan sama, eli ryhmän syrjintä.

Emmekös me kaikki elä, hengitä, syö, kävele, nuku ja niin edespäin? Olemme kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin yksilöitä. Lokerointi ja luokittelu on melko hataraa, koska tuskin kukaan ihminen on radikaalisti vain yhdenlainen.

Rasismi on hyvin yksiselitteinen asia. Joko olet rasisti tai et ole. Toivon, ettet.

Vielä lopuksi: mielestäni sivun 9 kuva gambialaisista tytöistä Päivi Laineen kanssa oli ihana. Tyttöjen suilla pilkahtelee ujoja hymyjä, vaikka he asuvat yhdessä maailman köyhimmistä maista. Ehkä onni tuleekin jostain muusta kuin rahasta.

Oona, Eskolanmäen koulu

Ehkäpä aiheeltaan (ja kuvitukseltaan) hauskin juttu tämän päivän lehdessä oli Flirttailemalla samalle aaltopituudelle. Olen tekstissä haastatellun Sanna Lintosen kanssa samaa mieltä siitä, että kevyttä, ei-iskemiseen-tähtäävää flirttailua voisivat suomalaisetkin harrastaa enemmän. Kuten jutussa tarkennettiin, iskuyritysten lisäksi pelkkä kehujen ääneen lausuminenkin voi olla flirttailua. ”Onpas sulla hieno paita” -tyyliset kommentitkin vievät jo pitkälle ja piristävät päivittäistä jutustelua!

Lintonen vertasi jutussa myös suomalaisten flirttailua Välimeren maihin ja se toi mieleeni suositun tv-sarjan Serranon perheen. Espanjalaisten vilkas puhetapa ja elekieli ei käy suomalaisilta ehkä ihan luonnostaan, mutta pieni muutos iloisempaan ja vähemmän juroon kulttuuriin ei olisi varmaan mahdotonta ja tekisi epäilemättä hyvää. Ainakin Serranon perheen suosio tuntuisi puhuvan sen puolesta, että eloisastakin tyylistä pidetään. Kuka tietää, ehkäpä joskus suomalaisten kommunikointitaidot tunnetaan muustakin kuin formulatähtien verbaalisista taidonnäytteistä…;)

Lopuksi vielä muistutan, että ensi viikolla on tärkeä teema: rasismin vastaisuus. Erilaisuudenkin voi nähdä rikkautena, ja mielestäni tähän tarjotaan hieno mahdollisuus ensi viikon tapahtumissa, esimerkiksi Tarinoita maailmalta-illassa ja Mahdollisuuksien torilla.

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Perjantain lehdessä huomioni kiinnitti Palapeli -sivulla oleva artikkeli, joka kertoo kondomiajokortista ja sen hankinnasta. Valkealan yläkoulun kahdeksasluokkalaiset voivat yrittää sen hankintaa OnnelliSEKSI – rakkautta vai piikkilankaa? -teemaviikolla.

Jutun mukaan kondomiajokortilla on kolme korttiluokkaa: A, AB ja ABC. A -luokan kortin eli mopokortin saa vastaamalla monivalintakysymyksiin, AB kortin eli parisuhteen peruskortin saavuttaa kun on pukenut kondomin oikein kurkun päälle ja ABC -luokan kortin eli kyntäjäkortin saa, kun onnistuu AB kortin tehtävästä sokkona, eli kädet pahvilaatikossa.

Mielestäni teemaviikon idea on aivan loistava ja kondomiajokortin keksijä on suorastaan nero. Miksei minun kouluissani ole järjestetty vastaavaa? Olisi hauska päästä kokeilemaan kondomiajokortin hankintaa. Mitähän muuta huumorilla höystettyä teemaviikolta löytyy?

Toivottavasti Valkealan yläkoulun kahdeksasluokkalaiset osaavat ottaa kaiken ilon irti teemaviikosta, sillä on hienoa että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ehkä samantyylisiä teemaviikkoja, kondomiajokortin hankinta mukaanlukien, järjestettäisiin muissakin Kouvolan kouluissa?

Kondomiajokortit kaikille taskuihin..!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki