Silmät auki

”Huumeet kalvavat tuhatta ihmistä Kouvolan seudulla”, lukee tämän päivän lehdessä suurin kirjaimin. Koska huumeet eivät kuulu sen kummemmin kiinnostuksen kohteisiini, sivuutin pääsivun otsikon (ja muut lehden huumejutut) nopealla silmäilyllä. Vasta sivun 13 Kun huomista ei ole -juttu sai minut syventymään aiheeseen – ja kauhistumaan.

Jutussa haastateltu huumeidenkäyttäjä oli aloittanut huumeidenkäytön alle yläasteikäisenä! Tiedän kyllä, että monet nuoret kokeilevat ja käyttävät päihteitä, mutta on silti vaikea kuvitella oman ikäisiäni saati sitten kuudesluokkalaisia polttamaan hasista tai ruiskuttamaan suoneen jotain opiaattia. Olisin luullut, ettei sellainen kävisi kovin helposti, mutta ainakin kyseinen käyttäjä oli onnistunut piilottamaan asian pitkään, vaikka oli käyttänyt aineita usein ja säilyttänyt niitä omassa huoneessaan.

 Jälkeenpäin haastateltu toivoo kuitenkin, että olisi jäänyt kiinni. Miedot huumeet johtivat vahvempiin, ja saivat aikaan riippuvuuden. Monia hänen tuttujaan on kuollut huumeidenkäytön seurauksena. Erityisen pelottavalta minusta kuulostivat lauseet, jolla haastateltu kuvasi nykyistä oloaan parikymppisenä: ”Mulla ei enää ole koskaan hyvä olla. Älytön vitutus vaan koko ajan.”

Itse ainakin toivon, etten ikinä tai ettei kukaan muukaan joudu sanomaan samoin. Toivottavasti haastatellun henkilön tarina toimii varoittavana esimerkkinä muille nuorille, ja koulun valistukset ja vanhempien valvonta riittävät pitämään ainakin alaikäiset erossa aineista. Otsikon sanoin, Asennetta -päihdekasvatuskampanjaa lainaten: Selvästi paras!

Ida Korpivaara, Valkealan yläkoulu

Ainut otsikko, joka sai kulmakarvani nousemaan aikaisin perjantaiaamuna, oli etusivun juttu torstain yo -kokeesta. En voinut uskoa silmiäni, kun luin mikä äidinkielen kirjoitusten aiheena oli. Teatteri? Mieleeni tuli heti, että mistähän pensaasta juttu on oikein tempaistu. Huh huh!

Tarkemmin luettunani tajusin, kuinka kahtia abieturientit olivat aiheen puolesta jakautuneet. Oli harvasosa niitä, joiden sydäntä aihe oli lämmittänyt, mutta ellen väärin ole asiaa pohtinut, niin suurimpaa osaa, noin 85% aihe oli kauempana kuin avaruuden mittassuhteissa voidaan ilmaista. Miksi siis tällainen aihe kirjoituksiin?

Perjantaina koulussa sain itse kokeen käsiini. Olin omalla tavalla iloinen, kun äidinkielenopettajamme haki varastosta nipun kokeita, pääsinhän tarkastelemaan sitä paremmin kuin mitä lehdestä sain irti. Heti kättelyssä vaivuin maan rakoon. Kerrassaan kamala aihe! (ainakin minun mielestäni) Koko koe oli kokonaisuudessaan epäselvä ja näytelmän pätkä oli erittäin hankalasti luettevaa ja ymmärrettävää. Voin vain toivoa, että juuri tämän kokeen tehneet pääsisivät siitä kunnialla läpi!

Toivottavasti omana abivuonnani äidinkielen esseekokeessa olisi paljon helpompi aihe, sillä tänä vuonna ihminen, joka ei tiedä mitään teatterista, ei mitenkään voi saada kaunista arvosanaa kokeesta! Yo -kokeiden sisältöjen päättäjät, miettikää seuraavalla kerralla ainakin kolme kertaa, ennen kuin iskette kokeet tulostimiin…!!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Ps. Kommentoikaa! Kaipaan muidenkin mielipiteitä! Lisäksi kaikkien kommentoijien kesken arvotaan mahtavia palkintoja…!

No, kirjoittamisen aiheista ei ainakaan pitäisi tulla pulaa, sillä päivän lehti sisälsi suuren määrän kiinnostavia artikkeleita! Maria Sipola oli kirjoittanut sivulle 4 kolumnin television varsin surkeasta ja suppeastakin ohjelmatarjonnasta. Olen itse samaa mieltä, kanavat tunkevat naaman eteen puuduttavaa höttöä tai vaihtoehtoisesti kirosanapitoista Suomi-synkistelyä. Eritysesti minut yllätti, että Sipola kertoi asuneensa Kairossa! Rohkea päätös ja varmasti ikimuistoinen elämys! Itsekin ulkomailla asumisesta haaveilevana olen hiukan kateellinen…

Asumisesta pääsenkin hyvällä aasinsillalla sivun 5 artikkeliin, joka kertoi Eeva Vauhkosesta ja hänen Utissa sijaitsevasta ratakiinteistöstään. Ihailen omaperäisiä asujia. Olisi hauskaa asua vaikkapa vanhalla paloasemalla! Tai majakassa.

Kulttuurisivulla oli arvosteltu Operaatio Valkyrie -elokuva. Tom Cruise Hitleristä kertovassa elokuvassa sai minut ensin huvittumaan, mutta ilmeisen hyvin hän siitä suoriutui. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Itse aloin väistämättä pohtia, miten asiat olisivat muuttuneet, jos suunnitelma Hitlerin murhaamisesta olisi onnistunut?

Sivulla 16 kerrottiin Lontoon lumisateesta. En tiedä, johtuuko tämä maantiedon tunnin opeista vai  mistä, mutta alan vakaasti uskoa, että tämäkin Lontoon tapaus on osa ilmastonmuutosta. Ihmiset, eikö vihdoin voitaisi tehdä jotain? Vaikka päättäjät säätäisivät miljoona erilaista suositusta, mikään ei pelastu, jos ihmiskunta ei muutu.

Tuhatkertainen kiitos sunnuntain lehden kulttuurisivusta, jossa oli arvostelu Axl Rosen elämänkertakirjasta. Arvostelu oli oikein hyvä. Kirja on loistava.

Oona

Eskolanmäen koulu

 Maanantain KS:ssä oli iso juttu kouluruoasta, ja kuinka se on säilyttänyt tasonsa näinä vaikeinakin aikoina. Se, joka ei siitä pidä on nirppanokka, jutussa sanotttiin.

Allekirjoitan väitteen osittain. Ruokailu on usein päivän kohokohta ja ilman sitä päivä olisi paljon rankempi. Mutta harmikseni kouluruoan tason säilymisestä en voi täysin samaa mieltä olla. Ymmärtäähän sen, kun määrärahat ei kasva samaa tahtia ruoan hinnan kanssa, että jostain täytyy tinkiä. Ja ilmeisesti Kouvolan alueella ollaan siirtymässä jonkinlaiseen yhteiseen ruokajärjestelmään tai siitä ainakin jossain vaiheessa puhuttiin.

Valkealan lukio ruoan taso on siellä viettämieni vuosien aikana laskenut. Usein sitä perustellaan juuri määrärahojen puutteella.

Mietitäänpä. Lihan hinta on noussut radikaalisti, kasvikset ovat yhä verrattain halpoja.  Lihakarja tuottaa suuret määrät ksvihuonekaasuja ja metsää raivaataan niiden laitumiksi, kasvisten tuotto on ekologisempaa. Näiden tietojen perusteella esittäisin yhden ratkaisun ongelmaan; kasvisruokien määrää koulussa lisäämällä säästettäisiin rahaa ja luontoa. Ei ruoan tasoa, vaan lihapitoisuutta laskemalla.

No, sen haluan kuitenkin sanoa, että ei tämä valitus ollut, vaan parannusehdotus. En usko päättäjien näkevän ruoan tason laskua suurenakaan ongelmana, eiväthän he syö samaa ruokaa.  Ja haluaisin myös sanoa kiitokset keittäjälle!

Kati, Valkealan lukio

Tänään se vihdoin alkoi: helmikuu. Tammikuun synkkyys on takanapäin ja kevät edesä… tai no, ainakin kohta.

Päivän lehdessä oli mielenkiintoinen juttu vapaaehtoisesta pelastustyöstä. Vapepan eli vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsijät lähtevät tarpeen vaatiessa säällä kuin säällä rämpimään metsään kadonneita etsien. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei varmasti aina ole. Palellessani aamupäivän ulkona vain tällaisessa ”pikkupakkaessa” arvostan etsijöitä ainakin itse hyvin paljon. Muutenkin minusta vapaaehtoinen, toisten hyväksi tehtävä työ on hieno tapa auttaa.

Sivulla 7 oli hieman toisenlainen juttu hyväntekeväisyydestä. Tekstissä harmiteltiin, miten motoristien veteraaneille keräämien varojen Kiitos-logoa käytetään häikäilemättä hyväksi piraattituotteissa. Asia on todellakin sääli, sillä piraattituotteet vievät varmasti uskottavuutta oikealta keräykseltä. Jos ei itse halua auttaa, mielestäni ei silti pitäisi estää toisia toimimasta.

Lopuksi haluan vielä muituttaa samasta asiasta, mistä Kaisakin vähän aikaa sitten kirjoitti. Huomenna alkaa sanomalehtiviikko, ja nuorille on luvassa graffitikilpailu ja arvottavia palkintoja graffiteja äänestäneiden ja tätä blogia kommentoineiden kesken. Osallistukaa! Ja Pilkku on mielestäni muuten hieno nimi maskottikoiralle… Hyväntekeväisyydestä vielä tuli mieleeni, että tänään alkoi myös Yhteisvastuu-keräys.

Hauskaa helmikuuta kaikille!

Ida korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki