Silmät auki

Miettiessäni aihetta tämän päivän kirjoitukseen äitini puhui vanhojentanssipuvuista kertovasta jutusta, jonka hän oli lukenut. Tutustuttuani tekstiin itsekin sain yllättyä.

Olen aina luullut, että vanhojen tansseilla ei ole muuta tekemistä vanhojen kanssa kuin se, että tanssijat juhlivat tullessaan lukion vanhimmiksi. Jutussa kerrottiin kuitenkin, että aikaisemmin nuoret yrittivät näyttää oikeasti vanhuksilta vanhojen tansseissa. On aika vaikeaa kuvitella lukiolaisten pukeutuvan vanhoihin, mummolta ja papoilta lainattuihin vetimiin juhlapäivänä! Tekstissä haastateltu ompeluliikkeen yrittäjä kertoi uusien, oikeasti juhlavien vanhojentanssipukujen yleistyneen kuitenkin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Täytyy myöntää, että ainakin omasta mielestäni nykyinen tyyli kuulostaa paljon houkuttelevammalta…

”Uusien” vanhojentanssipukujen myötä vanhojen tanssien kustannukset ovat tietysti kasvaneet. Esimerkiksi tavallisiin juhla-asuihin ja jo tutuksi tulleisiin rippimekkoihin verrattuna vanhojentanssipukujen hinnat liitelevät kyllä omissa fääreissään: olkoonkin että mekko olisi hieno, yli 300 euron hinta pelkästä puvusta (jota käyttää korkeinataa parissa juhlassa) kuulostaa todella kalliilta. Siihen kun lisää vielä kengät, korut ja kampauksen, isille kertyy suuri summa maksettavaksi…

Kaikesta huolimatta odottan niin tämän vuoden vanhojen tanssien näkemistä (kuin omia tulevia juhliaankin) innolla!

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Tein jotain todella outoa: luin ”patarouvan” ruoka sivulta! En aiemmin ollut koskaan edes harkinnut asiaa, aiemmin ajattelin sen sisältävän vain tylsiä ruoka ohjeita.

Kirjoittaja kirjoitti sähköpostiviestistään, jonka oli saanut ystävältään. Pätkä kyseisestä sähköpostista ”Sanotaan, että on terveellistä syödä omena päivässä,ja banaani, että saa kalsiumia. Pitää myös syödä appelsiini, että saa C-vitamiinia! Ja on pakko juoda kuppi vihreää teetä päivässä, (ilman sokeria, ettei sairastu diabetekseen) jotta kolestroliarvo laskee…”

Oikeastaan minua alkoi naurattamaan tuo sähköposti. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin vakava sairaus, jos ihminen niin sanotusti ”yliampuaa” terveydestään huolehtimisen. Tämä sairaus, eli ortoreksia kuuluu syömishäiriöiden perheeseen ja silloin terveellisistä elämäntavoista tuleekin pakkomielle. Ei kuullosta kai kovin kamalalta, että jollakin on erittäin terveet elämäntavat? Oikeasti se on todella vakavaa ja siitä selviää vain psykologin avustuksella.

Voin ainakin itse olla nyt onnellinen. Olen siis terve, vaikka en joka päivä muistaisikaan käydä lenkillä, tai pureskele ruokaani vähintään 36 kertaa.

Kaisa

Hirvelän koulun lehtilinkki, joka ei aina joka päivä syö papuja, herneitä tai pähkinöitä.

Europarlamenttivaalit.

Turhimmat vaalit useimpien suomalaisten ihmisten mielestä. Silti nämä lähestyvät päivä päivältä, ja ehdokkaita lähtee mukaan kilpaan kohti Brysseliä meidän Kymenlaaksostakin. Mukana on useita asiansa hyvin osaavia ja mielipiteitä omaavia poliitikkoja, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet Suomen asioiden ajamisesta eteenpäin, mutta yksi asia minua ihmetyttää. Julkkisehdokkaat.

Tämän pohdiskelun aiheutti sivulla 8 oleva juttu, jossa kerrottiin puolueiden suunnitelmista koskien eurovaaleja. Erityisesti kuva ex-uimari ja Tanssii Tähtien Kanssa –ohjelman kilpailija Jani Sievisestä ja sen eurovaaliehdokkuudesta informoiva kuvateksti aiheutti aivoissa raksutusta.

Ovatko joka vaaleissa (lukuun ottamatta presidentinvaaleja) esiintyvät julkkisehdokkaat kuten esimerkiksi Tony Halme ja Pertti ”Veltto” Virtanen mukana vain ääniharavan roolissa mukana puolueiden ehdokkaina, vai ovatko he oikeasti valmiita ajamaan puolueensa asioita ja mielipiteitä? Ainakaan Tony Halmen tapauksessa näin ei käynyt, mutta enpä ole kuullut Veltto Virtasenkaan saavutuksista meneillään olevalla vaalikauden aikana. Minusta lähinnä äänestysaktiivisuutta nostattamassa olevat seinäkukkaset eivät kuulu vaaleihin. Ääniharavat vievät monen muun ehkäpä paremmin päättäjäksi sopivan henkilön paikan.

En tietenkään voi sanoa etteikö joku osaisi olla poliitikko julkkistaustasta huolimatta, mutta henkilökohtaisesti en lämpene tällaiselle. Jokainen ihminen on samanarvoinen oli sitten julkkis tai tavis – julkkikset vaan eivät kuulu politiikkaan.

 Eero Mäkelä
KSAO Liiketalous

 Matkustelu avaa uusia ovia. Tämän totesin – taas kerran- vietettyäni viimeisen kuukauden ulkomailla. Matkalle lähtemisessä on aina oma viehätyksensä, oli se sitten lomareissu mummolaan tai K2-vuoren valloittaminen Afrikassa.

Kaikki eivät siitä pidä ja se on aivan ymmärrettävää; välillä se sisältää verta, hikeä ja kyyneleitä, yllätyksiä, tylsistymistä, pettymyksiä ja muita suuria tunteita. Elämä kotimaassa on useimmiten helpompaa.

Itse olen aivan korviani myöten rakastunut maahan, joka sijaitsee lähes toisella puolella maapalloa. Se on sateinen ja eristyksissä ja matkaliput sinne maksavat omaisuuden. Toisaalta taas sen kauneus ja paikalliset ihmiset todella vievät sydämen. Enkä ole ainoa joka tämän on saanut huomata. Bloody New-Zealand, huh!

Sitä vain tässä tahdoin sanoa, että itselleni maailmalla matkaaminen on jotain mistä en isonakaan aio luopua ja kehotan kaikkia sitä kokeilemaan! Edes pienissä määrin. Viikonloppureissu Tampereelle voi olla aivan yhtä suuri kokemus kuin Brasilian viidakot.

Että ei muuta kuin mukavat kengät jalkaan, puhtaat alusvaatteet kassiin, passi ja lompakko mukaan ja menoksi! Ei se sen enempää vaadi.

Kati, Valkealan lukio

Äitini kertoi minulle aamulla, että Seepra-viikkoliite lopetetaan. Olin totta puhuakseni järkyttynyt! Viikottainen piristys harmaan arkisohjon keskellä on nyt loppu, finito, the end, miten vain. Lehden sivun 6 mukaan Seepra liitetään tulevaisuudessa Kouvolan Sanomien sivuille. Luin uudestaan sanat ”Seepra ei erillisena liitteenä ole lunastanut siihen liitettyjä odotuksia”. Minut Seepra koukutti vakituiseksi lukijaksi jo vuosia sitten.  

Seepran sivulla 7 Brtiney Spearsin uusi levy lytättiin arvostelussa, mutta se sai silti täydet viisi tähteä. Käviköhän pisteytyksessä pieni virhe?

Päivän lehden ensimmäinen sivu kirkui ihmedieettiä. Itse etusivulla oli artikkeli lastenpsykiatrian deletoimisesta Kymenlaaksosta. Mikä on vialla, kun psykiatreja ei palkata riitävän montaa ja heille ei makseta riittävän hyvää palkkaa? Eikö lääkärien täällä pitäminen ole tärkeää? Raha taitaa painaa enemmän kuin terveys… Omituista.

Lehden ylivoimaisesti paras uutinen oli sivulla 12: Golden Globet on jaettu. Olen iloinen, että todella lahjakas Kate Winslet voitti kaksi palkintoa. Eniten sydäntäni lämmitti Heath Ledgerin voittama paras miessivuosa täydellisestä Jokerin roolista. Nyt odotetaan Oscareita, sietää muuten mennä oikeille…

Loskaista lopputalven alkua!

Oona

Uuden vaakunan käyttöluvat, kunnanvaltuutettujen palkkiot, osoitemuutokset… Nyt kun uuden vuoden myötä on kuntaliitossolmut saatu sovittua, päästään ratkaisuja toteuttamaan käytännössä – mikä ei näytä olevan ihan ongelmatonta. Ainakin lehden sivuilta voi joka päivä bongata uusia asioita, joihin kuntaliitos vaikuttaa.

Tänään oli vuorossa taksiliikenne. Uuden kunnan myötä taksiluvat koskevat koko kuntaa, mutta tuntuu kyllä ihan järkevältä, etteivät taksit kilpaile koko Kouvolan alueella vaan vanhojen kuntien sisällä kuten ne ovat keskenään päättäneet. Lisäksi uudet osoitteet tuovat hankaluuksia takseille, sillä navigaattoreita ei ole vielä voitu päivittää.

Pointtini ei kuitenkaan ollut tällä kertaa taksien toiminta-alueet, vaan tulin ajatelleeksi takseilla tehtäviä koulukyytejä. Kuten jutussa haastatellut taksikuskit Elimäellä, myös Valkealassa taksit kuljettavat paljon oppilaita kouluun. Osa luokkakavereistanikin saa herätä melkein kukonlaulun aikaan, jotta ehtii taksille ja sen jälkeen ehkä vielä bussille. Ironisinta on, että Valkealan raja-alueilta saattaisi olla vain kivenheitto naapurikunnan kouluun. Muutenkin julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi linja-autoilla, on hankala liikkua ja parannettavaa löytyisi ainakin näin valkealalaisen nuoren näkökulmasta. Itse en ainakaan valittaisi, jos busseja keskustaan kulkisi useammin ja hinnat laskisivat…! Toivottavasti asiat muuttuvat uudessa Kouvolassa.

Ida korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki

Siinäpä vasta kysymys. Kysymykseen ei todellakaan ole helppoa vastausta, sillä syitä riitelyyn on useita. Päivän KS:ssa kiinnitin huomioni etusivun juttuun, jossa käsiteltiin romanien välistä välienselvittelyä.

Miksi yleensä riitelyssä pitää käyttää väkivaltaa? Tai miksi aseet ovat tulleet mukaan riitelykuvioihin? Siinä kysymyksiä, joihin en edes itse osaa vastata, mutta mielestäni riidellä voi myös rakentavasti. Rakentavalla riitelyllä tai kinastelulla, miten sen haluaa itse ilmaista, voi oppia paljon myös itsestään ja etenkin muista.

Riitelyynkin on paljon erilaisia kaavoja ja jokainen voi oppia löytämään sen omansa. Helppoa se ei silti ole – niin kuin ei riitely koskaan – mutta pienellä vaivalla saa helposti hyviä ratkaisuja aikaiseksi. Tietysi se edellyttää, että molemmat osapuolet osaavat kuunnella toista ja joustaa asioissa.

Usko tai älä, riitelyssä yksi sana on kaikista tärkein: ANTEEKSI.

Sitä sanaa kuuleekin aivan liian harvoin…!

Nita Ahola
Kuusankosken Lukion lehtilinkki

Jaa-a. Näinköhän omat uudenvuoden lupaukseni tällä kertaa pysyvät. Oikeastaan mietin ne todella tarkasti, jotta ne olisi helppoa pitää. Lupasin itselleni: neulovani ystävänpäivä lahjaksi kavereille villasukat, kieltämättä voi olla etten ”kehtaa” antaa sukkia jotka näyttävät, tai eivät oikeastaan näytä miltään, korkeintaan ekaluokkalaisen neulomilta pipoilta, jotka ovat neulottu silmät kiinni.
Toinen lupaukseni oli vieläkin helpompi: päätin lukea kirjan joltain kirjailijalta, jonka kirjoja en ennen ole lukenut. Siinä ei ole ongelmaa, sillä normaalisti olen pysynyt vain samoissa kirjailijoissa.

Päivän lehdessä, sivulla 8 käsiteltiin myös erästä hyvää uudenvuoden lupausta: tipatonta tammikuuta. Vaikka kyseiseen juttuun haastateltu mies piti tipatonta teennäisenä. Teennäisen siitä tekee vain ”salaa tissuttelu”. Henkilökohtainen mielipiteeni on; loistava idea! Ehkä tipaton tammikuu jatkuu jollain ympäri vuoden.

Urheilu sivulla taas mainittiin Herman Kare paini turnauksesta Kouvolan Mansikka-ahon urheiluhallissa. Tsemppiä kaikille Kouvolan seudun painijoille Herman Kare-turnaukseen! En tiedä vielä pääsenkö itse seuraamaan paikan päälle, toivon ainakin. Hyvää kansainvälisyyttä tälle alueelle, tuleehan painijoita Irakista asti.

Kaisa
Hirvelän koulu

P.s. Päivän Nemiä lukiessani, ymmärsin vihdoin miksi jotkut pitävät naisia vaikeina. : D

Pienet artikkelit olivat tämän päivän lehden parasta antia. Lukijalta-palstalle nimimerkki ”Kummitäti” oli kirjoittanut lasten kasvatuksesta. Kirjoittaja kertoi näkemästään tapauksesta, vanhemmat pienen lapsen kanssa kaupassa sekä näiden kasvatusmenetelmistä.  Itse ajattelen kieltämisen olevan siedettävä keino lapsen hallitsemiseksi, sen sijaan huutaminen ja kiinni käyminen ovat ilkeyttä lasta kohtaan. Muistan erään tapauksen omalta kauppareissultani: Melko pieni lapsi alkoi kauppakeskuksessa itkemään ja kävi istumaan maahan, kun äiti kannatteli painavia ostoksiaan. Ei puhettakaan siitä, että ruokakassit olisi laskettu maahan, lapsi otettu syliin ja rauhoiteltu. Äiti riuhtaisi pojan yhdellä kädellä ylös maasta ja lähti retuuttamaan tätä pois. Olin todella tyrmistynyt. Mikä muka oikeuttaisi lapsen väkivaltaisen kohtelun?! Eli mielestäni komentaminen käy päinsä, mutta lasta ei saa satuttaa. Se on ehdotonta. Onneksi ”Kummitäti” tuntui olevan kanssani samaa mieltä.

Napakoissa nuoriso tuomittiin aneemiseksi, pussikaljoittelevaksi ja peliriippuvaiseksi, kun uuden vuoden keikka ei tuottanut odotettua yleisöryntäystä. Tiedättekös, mikä oli monella nuorella syynä siihen, että he jättäytyivät keikalta pois? Ei ole kovinkaan miellyttävää kuunnella räkäkännisten aikuisten huutelua kaupungilla ja väistellä heidän sinne tänne sinkoilevia raketteja.

Seepran sivulla 6 oli mielenkiintoinen juttu kirjastojen elokuvavalikoimista. Itse kiittelen Kouvolan Kaupungin kirjastoa paitsi laajasta kirja- ja levyannista, myös elokuvista. Kotkan ja Kouvolan kirjaston suosituimpiin leffoihin lukeutuvat There will be blood, Thelma & Louise ja aina loistava Moulin Rouge! (joka oli artikkelissa ilman huutomerkkiä, vaikka se elokuvan nimeen kuuluukin).

Kouvolan Sanomien uusia tv-ohjelmatietoja on paljolti kiitelty, mutta itse pidin vanhasta järjestelystä enemmän. Se oli persoonallisempi. Sarjakuvatkin oli pistetty uuteen uskoon. Toivottavasti Nemi ja Fingerpori eivät katoa, muuten tulee iso itku…  

Taistelu Englannista -elokuvan lyhyessä arvostelussa Michael Cainea sanottiin patuksi. Hän ei sitä ole, vai jäikö joltain katsomatta kaksi viimeisintä Batman-filmiä?

Ensi tiistaihin! 

Oona

Lukiessani Kouvolan Sanomia näin sunnuntaina tavanomaista tarkemmin kiinnitin huomiota myös pieneen, mutta mielenkiintoiseen juttuun Kouvolan historiavisa (sivulla 15). Nimensä mukaisesti visassa selvisi faktoja Kouvolan menneisyyteen liittyen. Näin tullessani itsekin kouvolalaiseksi valkealalaisen sijaan uuden kotikuntani historia tuntui kiinnostavalta – ja mitä siitä paljastuikaan.

Otsikossa mainitsemani Käffuala on yksi niistä muodoista, missä Kouvola on esiintynyt keskiaikaisissa asiakirjoissa (täällä on siis ollut jo silloin elämää!) Kofvalan, Kovalan ja Coulan ohella. Kuntamme nimen eri muotoja enemmän minua ihmetytti kuitenkin jutussa selvinnyt Kouvolan nimen merkitys. ”Kouvo” eli kouko on alun perin merkinnyt aavetta, kummitusta, karhua, sutta tai huutavaa lintua ja koukon äänen kuuleminen lähestyvää kuolemaa. Aika kummallista… Onkohan Kouvolan nimi sittenkään ihan sopiva uudelle kunnalle?

Tämän päivän lehdessä oli yllin kyllin muutakin lukemisen arvoista. Esimerkiksi Elämysmatkailijan pääkaupunki -jutussa oli kiitettävästi vinkkejä mielenkiintoisista, erilaisista käyntikohteista, joista usein kirjoitetaan vaan ulkomaankohteiden yhteydessä. Eniten minut pisti ajattelemaan kuitenkin velkajärjestelyistä kertova teksti. Jutussa haastatellun Seijan kohtalo sai yhteiskuntaopin tunneilla puhutut lainan takaamisen vaarat tuntumaan paljon konkreettisemmilta. Vakuutuin luettuani myös siitä, etten ikinä takaa kenenkään lainaa, vaikka se olisi aviomies. Olin myös samoilla suunnilla Johanna Tenovirran kommentin kanssa: vaikka yksityishenkilön velkajärjestely on varmaan hyvä tapa päästä jaloilleen, sitä pitäisi kehittää niin, että työtä tekemällä hyötyisi eikä vain rangaistaisi. Yritteliäisyydenhän pitäisi olla hyvä asia!

Ajattelun aiheita uuteen vuoteen,

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun lehtilinkki