Silmät auki

Nuorista kuljettajista kertova juttu kiinnitti huomioni perjantai-aamuna, vaikka flunssan kourissa mikään ei oikeen kiinnostaisikaan. Mikä meitä lehtilinkkejä vaivaa, kun Kaisakin on kipeä? Toivottavasti talviflunssa ei estä meitä kirjoittamasta!

KS:n juttu nuorista kuljettajista on täysin totta. Nuorena ihmisenä tiedän monta minua muutaman vuoden vanhempaa, ajokortin omaavaa nuorta. Vaikka luotan heidän ajotaitoihin, silti mietin muutaman kerran kenen kyytiin uskallan hypätä.

Vaikka varmasti nuoret aiheuttavat kaahailuillaan ja muilla kokeiluillaan onnettomuuksia, voi syy onnettomuuteen olla myös toisen osapuolen. Ikinä ei siis tiedä, mitä liikenteessä eteen tulee.

Olet sitten nuori tai vähän vanhempi, toivon, että mietit omaa ajoasi liikenteessä ja pyrit lisäämään turvallisuutta noudattamalla nopeuksia ja muitakin liikennesääntöjä. Tietysti liikaturvallisuus (=alinopeus) ei myöskään ole hyväksi, koska silloin takana ajavat kuljettajat hermostuvat ja yrittävät ohitusta joskus vakavin seurauksin. Niin kiire ei pidä olla, että ajetaan viidenkympin alueella satasta!

Liikenteessäkin on lupa käyttää maalaisjärkeä…!

Nita Ahola
Kuusankosken Lukion Lehtilinkki

Tämän päivän lehdessä ei ollut (mitään) omasta mielestäni kommentoitavia uutisia. Johtuisiko siitä, että olen flunssan kourissa ja lehden lukeminen kirvelee silmissä, vai siitä, että aiempina päivinä lehdissä on ollut niin paljon mielenkiintoista luettavaa, ettei tämän päivän lehdestä oikein mikään iskenyt.  Paha sanoa.

Ankea päivä, sarjakuvatkin tuntuivat tylsiltä! Ja minä kun nauran Fingerporille, vaikken edes ymmärtäisi tarinaa.

Ruoka sivulla iskin silmäni kuvaan, jossa oli jotain erittäin namua! Kuvassa oli miespuolisia tulevaisuuden ammattikokkeja, käsissään jälkiruoka annokset. Jälkkärit saivat veden kielelelleni!

”Miss Suomi saa uuden kruunun” Päätin lukea jutun miettiessäni, miksi ihmeessä.
Juttu nauratti, vaikka varkaushan on vakava asia. Jollain on nyt ainakin elävän tuntuiset prinsessa kutsut…

Valittamatta enempää tämän päivän, ja lehden,  tylsyydestä, päätän tämän mainitsemalla, että tietokone tuolini ympäristö näyttää siltä, kuin olisi koiranpentu vaara. Päivän lehti on levinnyt blogia kirjoittaessani ympäri huonetta.

Kaisa (aathhsi)
Hirvelän koulun lehtilinkki

P.s. En lukenut sivulta 13 juttua ”Monien tunnelmien pianoilta” mutta otsikko toi mieleeni, että parhaalla ystävälläni on lauantaina syntymäpäivät. Otan vapauden onnitella häntä . ONNEA!

Lueskellessani päivän lehteä silmiini osui sivulla 9 ollut juttu Kouvolan kaupungin järjestämästä MoveOn-projektista.

Periaatteeltaan yksinkertainen projekti pyrkii antamaan nuorille mahdollisuuden kokeilla uusia ja ehkäpä hieman erilaisia harrastuksia, kuten miekkailua ja kiipeilyä. Ideahan on kerrassaan mainio ja jalo, mutta toteutus mietityttää.

Jutussa olleet ryhmäkoot vaihtelivat kahdeksasta kymmeneen. Minun korvaani tämä kuulostaa hyvin pieneltä määrältä suhteutettuna koko uuden suur-Kouvolan nuorien lukumäärään. Esimerkiksi keilaamista pääsee kokeilemaan ilmaiseksi vain 8 ensimmäistä innokasta nuorta. Loput joutuvatkin sitten maksamaan radan vuokrauksen itse, mikäli keilaamista haluavat päästä kokeilemaan.

Tietenkin ymmärrän, että suuret ryhmät ovat sula mahdottomuus.

Myös syrjäkylän nuorten tilanne mietityttää. Itse olen asunut 16 vuotta elämästäni 40 kilometrin päässä Kouvolasta, eikä kotoani noin vain lähdettykään Kouvolaan kokeilemaan uutta harrastusta. Ensinnäkin kyse oli kyydeistä. Jos äiti ei olisi ollut töissä Kouvolassa, tuskin olisin enää illalla saanut kyytiä takaisin kotiinpäin. Viimeinen bussi kun sattui lähtemään takaisin kohti kotia jo kello 14.20 Kouvolasta. Tietysti tämä olisi ollut järjestettävissä kimppakyydein, mutta muualla kuin Kouvolassa työskentelevät vanhemmat olisivat tuskin lähteneet, ainakaan riemusta kiljuen, lapsiaan kuskaamaan töiden loputtua.

Pyydän anteeksi jos kuulostan pessimistiseltä ja yritän lyödä lyttyyn Kouvolan kaupungin järjestämää oikeasti hienoa projektia, mutta pakostakin alkaa mietityttää syrjäkyliä ja oman kotiseudun nuoria. Jos näitä harrastusmahdollisuuksia voisi kokeilla muuallakin ex-kuntaseitsikon alueilla, kuten esimerkiksi Elimäellä kirkonkylällä, voisi osallistujia olla myös syrjäisemmiltäkin seuduilta. Tästäkö alkaa jo se palveluiden keskittäminen syrjäkyliltä Kouvolaan, tosin nuorten harrastusmahdollisuuksien muodossa?

Eero Mäkelä
KSAO liiketalous

P.S. Kirjoitus sisälsi liiankin kanssa yleistystä, olettamuksia ja negatiivista energiaa.

En halua puuttua uskonasioihin saati loukata Jumalan nimeä, mutta tarkoitan tätä, mitä sanon: Luojan kiitos, että Barack Obamasta tuli Yhdysvaltojen presidentti! Päivän Kouvolan Sanomien sivulla 18 oli artikkeli Obaman ympäristöohjelmasta. Vihdoinkin myös minä voin huokaista helpotuksesta, näyttäähän siltä, että Amerikka on saanut presidentin, joka välittää myös luonnosta. Erästä asiaa kyllä ihmettelin. Uudistuksia täytyy odottaa vuoteen 2011, vasta silloin tulevat voimaan liikenneministeriön uudet säädökset autojen bensakuluista. Toivottavasti uutta alkua ei tarviste kokonaan niin pitkään odotella…

Napakoissa oli tänään runsaasti asiaa, sekä turhaa että oikeaakin. Tähän tyylin väittää eräs kirjoittaja: duunarit pysykööt omissa joukoissaan, alakastiin kun joutuisivat porvareiden seassa! Hyvin vanhanaikainen ja erittäin out kastiajattelu on tainnut pinttyä.

En tiedä, mistä tämä puhe hoitajien ulkonäöstä on saanut alkunsa, mutta hyviä kommentteja päivän Napakat aiheesta sisälsivät. Ulkonäön perusteella kun on paha mennä arvostelemaan, rockarit ynnä bodarit voivat olla mitä parhaita hoitajia siinä missä ihan kuka tahansa muukin. Tosin heillä voi olla poikkeuksellisen hyvä musiikkimaku.

Seepran joutsenlaulu kuultiin tänään. Viikkoliitteen viimeisellä sivulla kerrottiin, että Seepra tulee nyt olemaan osa perjantain lehteä. Itse olen pitänyt Seeprassa erityisesti Kansigalleriasta, joka esitteli vaihtelevasti hyviä sekä huonoja bändien levynkansia. Pidin myös Suomen virallisesta albumilistasta: sieltä oli kiva katsella, kun omat suosikit kipusivat ohittaen isklmäsankarit! Seeprasta löytyi aina luettavaa myös artikkelien puolelta. Mieleenpainuvin lienee ollut juttu rockin ”pakko nähdä ennen kuin kuolen” -paikoista. Vaikka Los Angelesia ei siellä mainittukaan.

Kaikista paras muistoni Seeprasta liittyy kuitenkin tet-jaksooni Kouvolan Sanomilla. Sain tutustua varsin värikkääseen työryhmään ja ottaa selvää asioista, joista en aiemmin tiennyt mitään. Olen ylpeä siitä, että minäkin sain olla tekemässä tätä värikkään iloista viikkolehteä.

Kuunnelkaa Maria Lundin Sekaisin. Hyvä biisi. 

Oona

Maanantain KS:ssä oli artikkeli kiinalaisesta uudesta vuodesta ja kuinka sitä juhlittiin Kouvolassa.

Joukko kiinalaisia KYAMK:in opiskelijoita oli kokoontunut China Centerin ravintolaan syömään, juomaan, juhlimaan ja nauramaan. Jotenkin siitä jo heti erottui, ettei kyse todellakaan ollut suomalaisesta uudenvuodenviestosta, kun tuossa enemminkin se syöminen ja yhdessäolo näytti olevan pääasia, ei niinkään se juominen. Yleensä Kiinassa uusivuosi vietetään perheen kanssa, jutussa myös kerrottiin. ”Nuoret ja vanhat juhlivat samalla tavalla” kertoo Zeng Homei ja sanoo myös ”Istumme alas puhumaan tulevaisuuden suunnitelmista ja edellisen vuoden tapahtumista. Keskitymme enemmän iloon kuin suruun”.

Pientä kateuttahan tuo herättää, tuo yhdessäolon tuntu, avoimuus ja nauru. Pidän kuitenkin myös suomalaisesta uudenvuodenvietosta, kuinka -ainakin jo minun iässäni useimmat- vuoden vaihtuminen jaetaan enemmänkin ystävien kanssa juhlien. Olen kuitenkin innokas kokemaan muidenkin kulttuurien vuodenvaihtoperinteet ja toivon, että minulle tulee mahdollisuus kokea vuoden vaihtuminen Aasiassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Oseaniassa ja Euroopassa.

Ilokseni tämän päivän lehden kenties tärkein uutinen paistoi heti pääuutissivulta: Laura Lepistö voitti eilen naisten yksinluistelun Euroopan mestaruuden! Hän oli vieläpä ensimmäinen suomalainen yksinluistelija, joka saavutukseen ylsi. Suomalaisten menetys ei edes jäänyt siihen, vaan myös pronssimitalin voitto tuli kotiin Susanna Pöykiölle. Uskon, että vähitenkin taitoluistelusta kiinnostunut katsoja liikuttui Maamme-laulun kaikuessa Hartwall-areenalla.

Ohimennen uutisissa mainittiin myös ”suomalaispanoksen 5. sijallaan täydentänyt” Kiira Korpi. Itsekin luistelua harrastavana seurasin eilistä vapaaohjelmakilpailua (valitettavasti vain tv:stä) ja näin Korven suorituksen. Esitystä oli kestänyt vain hetki, kun hän kaatui vauhtia ottaessaan ja liukui vauhdilla päin laitaa. Ohjelma jouduttiin keskeyttämään ja ainakin Kiiran ilmeistä päätellen häntä sattui. Kaikesta huolimatta Kiira pystyi vaaditun ajan sisällä jatkamaan suoritustaan keskeytyneestä kohdasta ja sai vielä niin hyvät pisteet kokoon, että nousi vähennyksistä huolimatta seitsemännestä viidenneksi!

On tietysti aivan oikein, että mitalistit saavat huomiota enkä halua yhtään vähätellä Lepistön tai Pöykiön luistelua, varmasti kovien paineiden alla kumpikin. Kuitenkin urheilusta kerrottaessa pitäisi olla muitakin motiiveja kuin menestys. Esimerkiksi Kiira Korven osoittama sisukkuus on oikeaa suomalaista urheiluhenkeä ja hyvä esimerkki nuoremmille harrastajille ja muillekin: menestyjillekin sattuu virheitä ja niistä huolimatta pitää vain jatkaa ja jaksaa yrittää. Tämä ohje pätee varmasti jään ulkopuolellakin.

Ollaan ylpeitä siitä, mitä suomalaisella sisulla saa aikaan!

Ida Korpivaara, Valkealan yläkoulun lehtilinkki

 P.S. Viron syytökset Suomen ennaltasovituista sijoituksista kuulostavat aika kummallisilta, eikö teistäkin?

Odotin perjantaita ja päivän lehteä, koska tiesin, että nuortensivulla on juttu energiajuomista. Juttu kiinnosti myös sen takia, että itse annoin kommentin siihen. Siispä aijon jatkaa samaisesta aiheesta..

KS:ssa Palapelisivulta löytyvässä jutussa toimittaja haastatteli erilaisissa töissä olevia henkilöitä, jotka ovat törmänneet työnsä puolesta uudehkoon energiajuomakulttuuriin. Nuoret käyttävät yhä enemmän ja enemmän piristäviä energiajuomia ja asiaa ei yhtään auta se, että uusia juomia kehitellään jatkuvasti ja kauppojen hyllyt täyttyvät mitä erilaisimmilla ja monipuolisimmilla vaihtoehdoilla.

Valmentajana näkökulmani asiaan on ehdottomasti kielteinen. Energiajuomista ei ole kuin haittaa: hampaat huononevat ja muutenkin suun hyvinvointi heikkenee, mahan ja muun elimistön hyvinvointi laskee ja oikeasti energiaa itseensä saadaan lepäämällä, eikä energiajuomia nauttimalla.

Ohjaajana kiellän kaikkenlaiset energiajuomat harjoituksissa, enkä muutenkaan suosittele niiden käyttöä treenisalin ulkopuolella. Valmentajana tehtävänäni on tietysti ohjata itse lajia, mutta samalla ohjaajan kuvaan kuuluu myös muun hyvinvoinnin opettaminen. Tähän ohjausmenetelmään kuuluu esimerkiksi se, että vesi on ainut oikea treenijuoma urheilijoille. Tietysti periaatteita on useita, mutta myös itse pyrin olemaan esimerkkinä kaikille urheileville nuorille.

Loppuun kerron tapauksen, joka sattui samaisena energiajuomaperjantaina. Olimme menossa äidinkielentunnille ja pojat astelivat luokkaan viimeisinä energiajuomatölkit kädessä. Tähän äidinkielenopettajamme tokaisi: ”Pojat, pojat, mitä ihmettä työ teette?!?? En ois uskonu, et lukiossa alennutaan peruskoulutasolle ja aletaan litkiä noit kofeiinijuomia. Just viime tunnilla heitin muutaman kolmosen luokast ulos, ku ne ei uskonu, et noit ei täs koulus juoda!”

Ottakaa oppia äikänmaikastamme ja juokaa janoon vain vettä!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Jee! Graffiti-kilpailu! Kouvolan Sanomat järjestävät nuorille graffiti-kilpailun, jonka aiheena on se mistä itse haluaisi nuorten puhuvan enemmän. Luettuani ilmoituksen mieleeni ilmestyi heti kuva kaikkia yksityiskohtia myöten.

Paha vain etten osaa toteuttaa sitä niin kuin se mielessäni piirtyi. En ole kovinkaan taitava piirtäjä, joten melkein masennuin kun ymmärsin, että osallistumiseni olisi todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa.
Mutta onnea kaikille osallistujille, käyn varmasti äänestämässä suosikkiani maaliskuussa.

Huom! Samaisessa ilmoituksessa mainittiin myös, että kaikkien juuri TÄMÄN blogin ja tuon graffiti-kilpailun kommentoijien kesken arvotaan tuotepalkintoja. *Vinkvink*

Argh! Luettuani, että Kuusankosken lukion abiturientit eivät saa perinteisesti polttaa pulpettia tulin äkäiseksi.
Vaikka asiahan ei minua koskekkaan, ja omiin penkkareihini on vielä jokunen vuosi, minua alkoi silti ärsyttää. Jos tämän vuoden abit eivät saa polttaa pulpettia, niin tuskin tulevaisuudessa omissanikaan penkinpainajaisissa tätä tullaan tekemään. Toivon hartaasti, että heidän sallitaan sytyttää pulpetti liekkeihin.

Ihan mielenkiinnosta, haluaisin kuulla syyn miksei näin saisi käydä! Syytä kun ilmeisesti heille ei olla edes kerrottu.

Kaisa
Hirvelän koulun lehtilinkki

Maailmaa on puhuttanut viime päivinä tapahtumasarja, joka huipentui tiistai-iltana Washington D.C:ssä. USA:n uusi presidentti vannoi virkavalansa kahden miljoonan silmäparin ollessa paikan päällä seuraamassa tätä monen amerikkalaisen (ja oikeastaan koko maailman) odottamaa tapahtumaa.George W. Bush siirsi valtansa virallisesti USA:n ensimmäiselle tummaihoiselle presidentille.

Vaikken itse seurannut tapahtumaa television välityksellä eilisiltana, voin kuvitella järkyttävän tungoksen kaikkien halutessa nähdä uniikin tapahtuman paikan päällä omin silmin. Mikäli uusi presidentti pitää edes murto-osan tilaisuudessa antamista lupauksistaan, nostan hänelle hattua ja kiitän kovasti. Minun silmissäni Amerikka on ollut hieman tuuliajolla, ja ehkäpä Obama saa suurvallan taas seilaamaan oikealle kurssille.

Uuden presidentin parannusehdotusten listalle mahtuu mm. Guantanamon vankileirin sulkeminen. Ihmisoikeuksien rikkomisesta surullisenkuuluisaksi tullut leiri on voinut hyvin ja ollut voimissaan Bushin hallintokaudella, mutta muutoksen tuulet puhaltavat myös sillä rintamalla. Mikäli Obama haluaa todella onnistua tavoitteissaan, täytyy hänen, aivan kuten jutussa sanottiin, pyyhkiä Bushin kauden pölyt harteiltaan ja parantaa USA:n imagoa ja yleistä suhtautumista maahan, sillä molemmat taitavat olla aika pitkälti negatiivisia tällä hetkellä.

Amerikassa kaikki on suurta. Niin tuntui olevan myös tämän suuren ilon juhlan budejttikin. Nelipäiväisille juhlallisuuksille kertyi hinnaksi vain vaatimattomat 125 miljoonaa dollaria, joka vastaa noin 94 miljoonaa euroa. Tuntuu ehkä hieman ristiriitaiselta kuluttaa moinen summa juhlallisuuksiin, kun samalla summalla olisi saanut tehtyä jo muutamat sanat teoksi. Mutta mikäli Amerikka haluaa juhlistaa uutta presidenttiä, juhlistakoon. No, kait se heille sallittakoon. Bye bye Bush, welcome Obama!

Eero Mäkelä
KSAO Liiketalous

Kouvolan Sanomat oli tyhjä tänään. Ainut lehdestä löytämäni kiinnostava juttu oli sivulla 12, miniartikkeli otsikolla ”Punk ja yäk kertoo suomipunkin tarinan”. Se kertoi tulevasta Punk ja yäk -nimisestä neljän levyn boksista, joka esittelee suomalaista punkia. Olen kuullut monen sanovan, ettei punk ole musiikkia. Punkissa viehättää sen suoruus ja turhan brassailun romuttaminen. Itse arvostan Eppu Normaalia kovasti, heidän musiikkinsa on huikeaa! Harvapa suomalainen kävelee vastaan ja sanoo Eppujen olevan kuraa.

Miksei nuortensivu voisi ilmestyä lehdessä vaikkapa kahdesti viikossa?

Seepran aukeama 12-13 oli mielenkiintoinen. Juttu Pushing Daisies -sarjasta sai minut innostumaan! Sarjaa verrattiin jutussa Saksikäsi Edwardiin ja kyseinen leffa on yksi suosikeistani. Taidanpa katsastaa Pushing Daisiesin ensimmäisen jakson…

Lisäksi aukeamalla esiltetiin bändi nimeltä Pintandwefall. Yhtye kuulosti energisesltä ja erikoiselta, joten kävin kuuntelemassa youtubesta heidän musiikkiaan. Sopivan outoa, suosittelen!

Ei muuta tänään.

 Oona