Silmät auki

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mistä kirjoittaa tänään! Iskin silmäni jo heti aluksi junioriurheilusta kertovaan juttuun. Paitsi että aihe oli mielenkiintoinen, juttu oli myös hyvin koottu, sillä esille tulivat monenlaiset näkökulmat aina ex-uimarista korisvalmentajaan.

Itsekin urheilua harrastavana olen huomannut, että yläkouluikäisenä monet lopettavat urheiluharrastuksensa.  Seuraukset eivät ole kovin hohdokkaat niin nuoren itsen kannalta (liikunnan terveysvaikutukset -virsi tähän väliin) kuin myöskään lajien kannalta. Tuntuu, että lähes kaikki pienempien paikkakuntien vanhempien ikäryhmien joukkueet kärsivät harrastajapulasta. Mitä sitten tekisi, että harrastuksia jaksettaisiin jatkaa?

Pääsyy lopettamiseen on varmaan se, että teininä valitaan, mihin panostaa: on se sitten urheilu,  muu harrastus tai koulu. Tapoja urheilemiseen harrastusmielessä pitäisi olla enemmän. Tasoryhmät ovat varmaan hyvä vaihtoehto, jos sellaiset on mahdollisuus järjestää ja se on nuorista itsestään hyvä. Pienellä porukalla niitä ei kuitenkaan voi tehdä. Silloin joukkueen pitäisi myötäillä vähemmän vihkiytyneitä harrastajia. Harjoituslaatua ei tietenkään saisi laskea, mutta harjoitusmäärä kannattaisi pitää sellaisena, että kaikki jaksavat niihin osallistua. Kokemuksesta tiedän, ettei joukkuetreeneistä tule mitään vain parin muun kanssa. Oikeasti urheiluun panostavat kyllä löytävät tiensä tähtiin.

Harjoitusmääriä lisää vanhempana myös ns. oheisharkat, joissa kehitetään peruskuntoa, koordinaatiota yms. Miksiköhän kellekään ei ole tullut mieleen yhdistää niitä eri lajien kesken? Kun porukkaa olisi enemmän, saisi helpommin ja halvemmalla järjestettyä ammattitaitoisen ohjaajan. Hyvää kuntoa ja lihashuoltoa tarvitsevat varmasti niin jääkiekkoilijat, ratsastajat kuin tanssijatkin. Lisäksi yhteisoheiset kasvattaisivat kaveripiiriä, lisäisivät urheilun monipuolisuutta ja lyhentäisivät vanhempien kuskausmatkoja, koska niitä voisi järjestää alueittain. Tässäpä taas yksi pähkinä uuden Kouvolan valtuustolle;)

Tsemppiä kaikille urheileville nuorille harrastuksiinne!

Ida Korpivaara

Valkealan yläkoulun tuore lehtilinkki

Jokainen päivä käännän lehden sivuja ja silmäilen otsikoita varovaisesti, silmät vain vähän raollaan kesken jääneiden yöunien takia. Vaikka aamuisin en oikein jaksa kiinnittää huomiota mihinkään kamalan erityiseen, silti jokainen päivä silmiini pistää artikkeli, jossa kerrotaan liikenneonnettomuudesta.

Miten näiltä voitaisiin välttyä? Näin talviaikaan pimeyden vallatessa päivän 24:stä tunnista noin 20, olisi tärkeää muistaa, miten autoilijat huomaisivat muut liikenteenkäyttäjät. Vastaus on erittäin yksinkertainen: Se on pieni tai vähän suurempi ”esine”, joka unohtuu erittäin helposti kotiin eteisen hyllylle tai takin taskuun. Mikä se on?? Heijastin tietysti!

Miksi sen muistaminen on niin vaikeaa? Itse pohdin tätä monesti, kun kuljen liikenteessä, sillä häpeän toden teolla jok’ikinen kerta, kun heijastin on unohtunut kotiin. Nykyään kaupassakin on monen kymmenen heijastimen valikoima, jotta jokainen varmasti löytää sen oman suosikkinsa. Jostain voit bongata heijastimen jopa ihan ilmaiseksi…

…Muista, että heijastimen käyttö ei todellakaan ole noloa, vaan kertoo siitä, että haluat suojella itseäsi!!

Siis: Tuo itsesi esiin ja välky pimeässä..!

Nita Ahola (tulevaisuuden välkkyvin ihminen liikenteessä.. ;D)
Kuusankosken Lukion Lehtilinkki

Vaikka minun ilmeisesti kuuluisikin kirjoittaa torstain lehdestä, tiesin jo tiistaina rikkovani tätä sääntöä.
Tiistain lehdessä oli juttu, jonka otsikko ”Poika ei sopinut Lucia-ehdokkaaksi Voikkaalla” ei aamulla oikein pistänyt silmääni. Koulussa jutusta puhuttii kovaan ääneen.  Automaattisesti kotiin päästyäni hain lehden ja avasin lehden sivulta 11.

Juttu käsitteli Hirvelän koulun, eli oman kouluni huomista Lucia-aamun avausta.Jutun mukaan joku poika kolustani olisi saanut Lucia äänestyksessä 17 ääntä.

HUOH!

Olin itse mukana laskemassa äänestyksen tuloksia. Eniten ääniä saanut poika sai yhteensä jopa 2=KAKSI ääntä. Jutusta sai sellaisen käsityksen, että koulussani harrastettaisiin sukupuoli syrjintää.
Ei pidä paikkaansa, aiemmin Lucia-neito kulkueessa on ollut myös poikia tosin pukeutuneena tontuiksi. Varsinaisena Luciana on kyllä aina ollut tyttö.  Uskon kuitenkin, että kyseinen poika olisi halutessaan päässyt tontuksi kulkueeseen. Poika ei tuonut asiaa koulussa esille. Eikä kahdella äänellä kovasti voi kerskua. Lucia neito sai äänestyksessä lähemmäs 30 ääntä.
Toivottavasti sain jotenkin oikaistua tämän väärinkäsityksen heille joiden mielestäni koulussani olisi sukupuolisyrjintää.
Pyydän anteeksi seuraavaa: toimittaja olisi voinut ottaa äänistä paremmin selvää, tai tulla itse laskemaan ne.
Itse asiassa toivotan kyseisen toimittajan tervetulleeksi koululleni laskemaan ne äänet.

Kaisa
Hirvelän koulu

En tiedä, johtuiko se siitä, että olen luonteeltani hiukan hätäinen, mutta tänään lehteä selatessani en meinannut millään löytää jutun juurta blogiin. Kuitenkin löydettyäni Tiina Eskelisen kolumnin (sivu 4) aloitin sen lukemisen innostuneena. Aiheena oli Kouvolan Sanomien satavuotistaipaleen kunniaksi tehty huumoripitoinen tyttökalenteri. Idea kuulosti perin rohkealta, mutta toisaalta on ihan hyvä, jos lehden tyyli hiukan rohkaistuu.

Sivulla 6 kirjoitettiin huikean suurista koululuokista. Itse olen sitä mieltä, että luokkien kokoja ei missään nimessä saisi nostaa, pikemminkin vähentää! Viisitoista oppilasta per luokka olisi hyvä koko. Oppilaiden kannalta pieni ryhmä olisi paras, koska ykstyinen neuvonta on tärkeää. Paha sitä on vaikkapa matikkaa oppia, jos luokka olisi niin iso, ettei opettaja ehdi tunnissa kaikkia neuvomaan!

Tänään Seepran parasta antia oli salmiakkijuttu sivulla 8. Vaikka ulkomaalaiset eivät rakastuneetkaan mustiin pastilleihin, minä pidän salmiakista lähes yhtä paljon kuin suklaasta. Myöskin loisto kuva sivulla 10 sai hymyn kohoamaan suupieliini: on se Batman-lego vaan niin makea.

Hähähää, Guns N’ Rosesin Chinese Democracy on EDELLEEN myydyin levy. Voi veljet!

Oona

Eskolanmäen koulun lehtilinkki

Lauantaina vietetään Suomen Itsenäisyyspäivää, jolloin televisiostakin näytetään aina niin seuratut Linnanjuhlat. Varmasti moni silmäpari katselee televisiota lauantai-iltana. Toiset äänestävät kauneinta tai kamalinta pukua, toiset vain vilkuilevat, että näkyisikö tuttuja kasvoja.

Onko pukuvalinta kaikista tärkein Linnanjuhliin mentäessä? Suomen tällä hetkellä ehkä kuumin pop-artisti, Anna Abreukin painiskelee pukuongelman kanssa, sillä varmasti huononnäköisestä tai epätyylikkäästä puvusta juorutaan pitkään kaikkien lehtien palstoilla. Kouvolan Sanomissa meille ehkä hiukan läheisempi kasvo oli kansanedustaja Jari Larikan vaimo, Merja Larikka, joka myös astelee linnanjuhliin miehensä kanssa. Merja esittelee KS sivuilla omaa sinistä pukuaan ja perustelee, että halusi jo aikaisemmin sinisen mekon.

Kun naisten pukeutumista vatvotaan lehtien palstoilla jo viikkoa ennen itse juhlapäivää, ihmettelen, miksei miehet koe samaa arvostelua?? Kyllä miehetkin panostavat omaan pukuunsa, jotkut ehkä enemmän kuin kukaan nainen, miksi miehet eivät kuule kehuja tai haukkuja?? Kyllä miehilläkin hymy nousisi kasvoille, jos joku vähän kehaisisi pukuvalintaa…

Shh! Nyt paljastan kaikille suurimman haaveeni… aikuisten oikeasti haluaisin itse päästä joskus Linnanjuhliin juhlistamaan itsenäisyyspäivää. Toivottavasti se päivä koittaisi joskus? Jos kutsu postilaatikkoon kilahtaa, aion varmasti pukeutua punaiseen prinsessamekkoon…!

Nauttikaamme kaikki Linnanjuhlien pukuloistosta, mutta ei unohdeta sitä kaikista tärkeintä:

Erittäin arvokasta Itsenäisyyspäivää kaikille!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Pakko se on myöntää, että kouluammuskelut eivät ole enää vain Amerikan juttu. Niin surullista kuin se onkin, kahden vakavan kouluammuskelun jälkeen koulu-uhkaukset ovat lisääntyneet huimasti. Kotimaan uutiset sisälsivät tänään jutun kyseisestä aiheesta. ”..Kauhajoen kouluammuskelun jälkeen poliisin tietoon on tullut yli 200 uhkausta…” Järkyttävää. Mutta millaisia varotoimia koulut uhkauksien varalle järjestävät. Ilmestyyköhän koulujen oville metallinpaljastimia, tai vartioita. Lisääköhän koulu kuraattoreita ja muita ihmisiä, joiden kanssa jutella kun olo on kurja.Mielestäni ei auta vaikka koulun ovella olisi kuinka hyvä metallinpaljastin tahansa. Jos tekijä on päättänyt, niin eiköhän hän saa esimerkiksi aseensa metallinpaljastimen ohi.
Olen myös sitä mieltä, että ”auttavan” henkilökunnan lisääminen olisi parempi vaihtoehto. Eivät opettajat välttämättä huomaa jos oppilas ei ole oma itsensä. Jos kouluissa olisi pakollisia koulukuraattori tapaamisia vaikka kerran vuodessa, pääsisi oppilas kertomaan tuntemuksistaan helpommin ja näin hänen ei tarvitsisi pelätä kuraattorille menemistä. Kouluavustajia alakouluissa on, mutta meidän koulussamme en ainakaan tiedä olevan. Kouluavustajien lisääminen yläkouluhin saattaisi toimia. Avustajaa on ehkä helpompi lähestyä kuin opettajaa, joka kiirehtii tarkastamaan kokeita eikä ehdi vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja tuntemuksiin.

Kouvolan Sanomat oli valitettavan tyhjä tänään. En kommentoi mitään lapsien hyväksikäyttötapauksesta kertovasta jutusta. En pysty, muuten oksennan.

Ainut juttu, jonka luin tämän päivän lehdestä kokonaan, oli Liisa Kukkolan sivulle 12 kirjoittama kirja-arvostelu. Itse opusta arvioinnissa ei juurikaan käsitelty, mutta juttu oli hyvä. Pysähdyttävä otsikko ”Mihin kulkee, jos kulkee aina vain eteenpäin?” sai minut pohtimaan omia mielipiteitäni. Koko jutun herättävin oivallus oli se, ettei maailmassa todellakaan ole piirrettyjä linjoja, ei leveyspiirejä yhtään enempää kuin pituuspiirejäkään. Huomasin ajattelevani, että ne ovat vain ihmisten vapaudenriistoyrityksiä luonnolle. 

Seepra tarjosi jonkin verran luettavaa. Sivun 9 Vaihda fetissi hifismiin -juttu oli hauska, naisellinen ja sopivasti feministinen. Itse kyllä käyttäisin toisenlaista taktiikkaa tekniikkahullun ihmisen taltuttamiseen: ”Minulla on oikeus ostaa yhtä monta Guccin laukkua kuin sinä ostat HD-videokameroita!” Toisaalta, minä en ole ikinä oppinut käyttämään edes perustietokonetta kunnolla. Mutta Guccin laukku on hienompi, sen takaan.

Seeprassa oli arvostelu paljon puhutusta Guns N’ Rosesin uudesta levystä. Itse olen yhtyeen fani, tosin vanha tuotanto on kaikkein rakkainta. En ole uutta levyä vielä kuullut (paitsi Betterin, joka on loistava) enkä ala Seepran artikkelia kommentoimaan, mutta kyllä tuli hyvä mieli, kun katsoin myydyimpien levyjen listaa: 1. GUNS N’ ROSES: CHINESE DEMOCRACY!!!!! Sinne jäi Il Divot, Juha Tapiot, Tomi Metsäkedot ynnä Johanna Kurkelat kauas, kauas jämäpaikoille. Rock ‘n’ roll rytisee ykköseksi voimalla, johon mikään muu musiikki ei tule koskaan pystymään.

Oona

Eskolanmäen (hyvin iloinen) lehtilinkki

Rasististen rikosten määrä on Kouvolan seudulla pysynyt lähes samana kuin viime vuonna, kertoo KS tänää. Tapauksia on tänä vuonna tullut esille yhdeksän viime vuoden lukumäärän ollessa kymmenen. Suuntahan tässä on aivan oikea! Ensi vuonna kahdeksan, sitten seitsemän, kuusi, viisi jne.

Erityisen huolestuttavaa on se, että yleisin rasistinen rikos Kouvolan alueella on pahoinpitely. En tietenkään sano, että lievemmät rikokset ovat hyvästä, mutta pahoinpitelyssä mennään jo aivan sinne toiseen ääripäähän. Hävetkää pahoinpitelijät! Jos ei naamat täällä miellytä, niin muuttakaa muualle. Helppoa ja yksinkertaista!

Jotta rikos on rasistinen, ei sen ole pakko kohdistua etnisesti taustaltaan tai ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavaan ihmiseen vaan se voi kohdistua kehen tahansa (eli siis myös rasisti itse voi joutua rasistisen rikoksen uhriksi). Jos rikos todetaan rasistiseksi, voi se olla syy tuomion koventamiseksi ja usein onkin.

Toivotan kaikille siis erittäin väkivallatonta ja suvaitsevaista joulunalusaikaa!

Kati, Valkealan lukio

p.s. Kävin luovuttamassa viime viikolla verta. Suosittelen! Helppo ja erittäin halpa joululahja, joka varmasti tulee jollekulle tarpeeseen.