Silmät auki

”Moi mä oon Lenni eli Leka, kuten kaverit mua kutsuu” -Lenni-Kalle Taipale aloittaa itsensä esittelyn vieraillessaan Hirvelän koulussa Zest -asian puitteissa. Mikä se Zest oikein onkaan? Käännä KS s. 15. Se on ohjelma, joka on osa Nokian ja International Youth Foundationin nuoriso-ohjelmaa, joka toimii jo yli kahdessakymmenessä maassa. Sen tavoitteena on kehittää nuorten elämäntaitoja: Itseluottamusta, luovuutta, ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja sekä kulttuurien välistä ymmärrystä. Tähän hyväntekeväisyystiimiin kuuluvat Lenni-Kalle Taipaleen lisäksi Veikka Gustafsson, Heli Kruger, Samppa Lajunen, Mikko Leppilampi, Peter Nyman, Tiia Piili ja Eva Wahlström.

Lekan mielestä on tärkeää panostaa juuri siihen, mistä itse eniten pitää. Hän on oiva esimerkki siitä, sillä musiikki on ollut hänen intohimonsa aivan lapsuudesta asti.  Lenni-Kalle on toiminut muusikkona jo 13 vuotta ja ollut mukana Zest -toiminnassa neljä vuotta. Tämän neljän vuoden aikana Lenni on ehtinyt tehdä jopa noin 150 kouluvierailua, joista jokainen on ollut hänelle ikimuistoinen.

”Jokaisella ihmisellä on jokin hyvä ominaisuus. Se voi olla mikä tahansa, joku voi olla luokan matikkanero ja toinen puolestaan palapelimestari. Ominaisuuksia on vaikka kuinka paljon, mutta ne vain pitää löytää itsestään.” -Leka kuvailee yhtä vierailun pääteemaa.

Ota sinäkin siis opiksesi Lenni-Kallen painottamista asioista. Pienilläkin muutoksilla voi parantaa maailmaa. Monesti ajatellaan, että ei yksi ihminen riitä, että jotain saataisiin aikaiseksi. OIKEASTI tarvitaan aina se tietty ihminen, joka pistää jonkin hyvän asian alulle. Muistakaa siis luottaa itseenne ja mahtaviin kykyihinne, vaikka se saattaakin olla aivan mahdoton ajatus tiettyinä aikoina. Jokainen on hyvä jossakin,  sinun pitää vain etsiä se kyky, jolla tuot itsesi maailmankartalle!!

Oikein Hyvää Joulun odotusta jokaiselle upealle kyvylle siellä netin toisessa päässä…!

Nita Ahola
Kuusankosken lukion lehtilinkki

Ps. Jos kiinnostuit hankkeesta, kipaise sivulle www.zest.fi

Viime viikon blogini lukenut ajattelee varmasti, että ”taas hän käsittelee samaa aihetta.” Mutta näin teenkin! Pääkirjoituksessa ”Lasten leikki loppuu lyhyeen” kerrottiin lasten ajanpuutteesta.Nykyajan vanhemmat tunkevat lapsiaan harrastuksesta toiseen. Vanhemmat huhuuu! Mieti, jaksatko itsekään joka työpäivän jälkeen lähteä kuntosalille ja sieltä sitten käsityökerhoon ja tanssikurssille?Mieti, miltä 10 vuotiaasta tyttärestäsi tuntuu kun koulupäivän ja läksyjen teon jälkeen hän syö välipalaa autossa, kun olet viemässä häntä jalkapallotreeneihin ja pianotunnille. Kotiin tultaessa onkin jo ilta ja lapsesi nukkumaanmenoaika on mennyt jo puolituntia sitten. Hoputat häntä syömään puuronsa ja laittamaan seuraavan päivän kouluvaatteet valmiiksi, sillä aamullahan on kamala kiire, kun viet tytärtäsi kouluun ja meinaat itse myöhästyä töistä. Mieti, jaksaako tätä kauan? Lapsi alkaa stressaantua, et välttämättä huomaa sitä. Sinullahan on kiire, etkä ole kerennyt huomaamaan edes omaa stressiäsi.
Missä välissä lapsi leikkii? Missä välissä hän tapaa kavereita? Milloin hän lepää sohvalla, katsomassa piirettyjä? Ei hänellä ole aikaa.
Työkaverisi kertoo sinulle keramiikka kerhosta, missä hänen oma poikansa käy. Voi kivaa, oletkin aina itse halunnut käydä sellaisessa. Ruokatunnilla ilmoitat lapsesi mukaan kerhoon. Vaan minä päivänä hän sinne menee? Joka päivä on eri harrastukset. No, äkkiäkös sitä aikaa saa. Lapsi voi jättää läksyjen teon, sillä eihän se alakoulussa nyt niin tärkeää ole.

Opettajat hiillostavat koulussa, kun lapsesi ei tee läksyjä. Kotona hän ei kerkeä juurikaan edes vessassa käymään kun pitää jo juosta harjoituksista toisiin.

Te vanhemmat, jotka pidätte lapsenne kiireisinä jo vauva ikäisinä. Miettikää tätä mitä juuri kirjoitin. Aika leikkiä, ja vain olla ja palautua on myös lapsen oikeus, antakaa heille aikaa. Tietokonekin ylikuormittuu, miten käy siis ihmisten ja lapsien?

Kaisa
Hirvelän koulu

Suomi on tasa-arvoinen maa.

Näin kuvittelin ennen kuin luin tämän päivän lehden takasivulla olevan uutisen ”Naiseudesta yhä haittaa työelämässä”. Jutun mukaan yli puolet naisista on kokenut epätasa-arvoa työelämässään. Henkilökohtaisesti minua ihmetytti se, että erityisesti korkeasti koulutetut naiset tunsivat kärsivänsä sukupuolestaan palkkaustilanteissa.

Olisikohan muutosten tuulten aika puhaltaa? Siinäpä teille pähkinä purtavaksi, suur-Kouvolan uusi valtuusto.

”Miehen euro on naisen 80 senttiä”, kuuluu eräskin sanonta. Mutta miksi se on näin? Ovatko naiset muka jollain tapaa huonompia kuin miehet? Mitä me miehet olisimme ilman naisia? Emme mitään. Äitimme kantavat meitä ensin 9 kuukautta mahassaan, synnyttävät, imettävät, ruokkivat, kasvattavat, vaatettavat ja niin edelleen. Miehen osuus tässä on lähinnä alkusysäyksen antaminen, nainen saa hoitaa loput.

Naiset ovat ehkäpä tärkeimmät olennot maapallolla, sillä he ovat omalla tavallaan elämän alku. Kuinka moni meistä oikeasti ajattelee kaikkea, mitä äidit ovat meidän eteemme tehneet? Jospa me kaikki muistaisimme tästä eteenpäin sanoa ne pienet, tärketä sanat, kuten ”Kiitos ruoasta” tai ”Kiitos kyydistä”, kun äitimme meitä ruokkii tai kuljettaa. Se saattaa pelastaa monenkin äidin päivän.

Eero, KSAO Liiketalous

Sivulla 15 oli arvosteltu 4D: Maailman pisin nainen -telkkariohjelma otsikolla ”Oksettava ohjelma”. Kirjoittaja Ilkka Heiskari sai minut todella vakuuttuneeksi siitä, että ohjelma on tasan sieltä, minne valo ei yllä. Näinhän se menee: kun joku tarvitsisi kipeästi apua (kuten tämä ohjelman 253-senttinen nainen), sitä ei todellakaan saa, vaan kanssaeläjät hiissuttelevat pissi sukassa. Tai sitten ei edes tyydytä vaikenemiseen. Töllistellään ja pällistellään vaikeuksiensa kanssa kamppailevaa kuin sirkuseläintä. Ja sirkukseenhan tämäkin ihmisparka päätyi, kun muualta ei rahaa tipu. 4D:n tekijöille rahaa taitaa tippua useampaakin kautta, sillä tv-yhtiö jalosti lupasi ”auttaa” ohjelman naista lääkärikustannuksisssa, tottakai ohjelman kuvauslupaa vatsaan. Yök. Todellakin oksettavaa. Onneksi tapaus ei ole suomalainen.

Sivu 16 käsitteli pääosin Obamaa. Olen iloinen, että Yhdysvallat sai järkevän presidentin, joka toivottavasti saa maansa asiat kuntoon. Tätä Amerikka on tainnut aina kaivata: tummaihoista presidenttiä. Kiitos siitä, että toive viimein toteutui.

Oona

Eskolanmäen koulu

Ihanaa istua sisällä lämpimässä ja katsella ulos, kun lunta sataa! Varsinkin kun tietää, ettei itse sinne tarvi lähteä kärvistelemään

Vietin suurimman osan viikonlopustani Savon sydänmailla Pieksämäellä. Lauantaina tv:ssä ja radiossa varoiteltiin myrskystä ja taisipa Savon Voimakin laittaa varoituksen asiakkailleen siitä, että sähköt saattavat katketa jossain vaiheessa. Kovaa tuulta ja lumisadetta siis odoteltiin. Ja sellainenhan sieltä tulikin. Tuuli ja pyrytti. Ja kyllä ne sähkötkin pari kertaa katkesivat. Onneksi osasimme varautua taskulampulla ja kynttilöillä.

Eniten eilisen myrskyssä minua itseäni kosketti VR:n toiminta. Odottelin Pieksämäen juna-asemalla kolmisen tuntia onnistuttuani myöhästymään junasta, jolla minun oli ensin tarkoitus matkustaa – siitä ainoasta, joka oli ajoissa! Aseman aikataulunäytöt muuttuivat aktiivisesti, kuulutuksia tuli ja meni. Monta kertaa ”Taajamajuna 123 lähtee raiteelta yksi. Hyvää matkaa!” ennen kuin koko juna oli saapunut. Joskus sama juna lähti kuulutusten mukaan useamman kerran ennen kuin se edes saapui paikalle. No, sainpahan siinä odotellessani ainakin luettua tämän päivän kokeeseen Ja kiitin siinä samalla myös onneani siitä, että a)Pieksämäen asemalla pääsee sisätiloihin ja b)ymmärrän suomea niin kuulutusten varsinainen sisältö ei jäänyt aivan hämäräksi – vaikkeivat nekään aina ihan ajan tasalla olleet.

Kotiin saavuin loppujen lopuksi noin viisi tuntia omasta aikataulustani myöhässä.

Kati, Valkealan lukio

Kouvolan Sanomien etusivulla on juttu, joka on jo vähän aikaa puhuttanut ihmisiä mediassa. Imatralainen pappi myöntää olevansa trasseksuaali, mikä johtaa väittelyyn, voiko hän jatkaa pappeuttaan.

Mitä siis papin oikeuksiin kuuluu? Voiko pappi olla transseksuaali? Papitkin ovat aivan normaaleja ihmisiä ja heillä on myös oma siviilielämänsä. Papitkin käyvät kaupassa ostamassa ruokaa ja wc-paperia, käyvät myös hammaslääkärissä ja parturissa. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä papitkin piereskelevät.. ;D Papit eivät ole mitään ”jumalia”, sillä hekin tekevät välillä vääriä valintoja ja tekoja elämässään. Myös papeilla on oikeus olla sellaisia kuin on, aivan kuten KS:n jutun Aallolla.

Olet itse nähnyt ja kuullut, kun pappi ei tee sitä aivan oikeaa ratkaisua elämässään ja se viestittää siitä, että myös he mokailevat. Olen ylpeä siitä, että Aalto kertoi jutustaan julkisesti, vaikka juttu on varmasti pohjimmiltaan rankkaa hänelle.

Papeilla on myös oikeus olla ihmisiä!

Kuusankosken lukion lehtilinkki
Nita Ahola

Tänään lastenoikeusienpäivänä lehdessä oli liikuttava juttu Voikkaan päiväkodin seinällä olevista piirrustuksista ja lastenoikeuksista.

Koko päiväni meni lukemalla kuivaa tekstiä kokeisiin. Meinasin jo jättää kirjoittamatta tämän päivän blogin kokonaan, kun ei lehdestäkään oikein irronnut mielenkiintoista tekstiä. Kunnes luin sivulta kahdeksan hellyyttävän jutun lastenoikeuksista. Se piristi kummasti!
Voin vain kuvitella kuinka taiteellisesti on työstetty ”minulla on oikeus puhtauteen” tai ”minulla on oikeus saada aikuisen apua” teokset. Mieleni tekisi mennä heti katsomaan miltä ne näyttävät.

http://www.kouvolansanomat.fi/page.php?page_id=5&news_id=200826207823

Ikäistäni ei luokitella aikuiseksi, eikä lapseksi. Joskus jopa loukkaannun, kun kuulen jonkun sanovan minua vielä lapseksi. Mutta jutun luettuani haluan minut luokiteltavan vielä, ainakin vähän aikaa, lapseksi. Sillä minäkin haluan, että minulla on oikeus satuihin ja oikeus löytää tuhatjalkainen! Eikä kukaan voi haukkua minua lapselliseksi, sillä minulla on oikeus siihen.

Taidankin mennä vielä ennen nukkumaan menoa tekemään pihalle lumilyhdyn, sillä ”Lapsilla on tietysti oikeus päästä peuhaamaan ensilumeen.”

Kaisa Hirvelän koulu

P.s. Kuka tulee leikkimään kanssani lumisotaa?

En tiedä, johtuiko se väsymyksestä, kriittisyydestä, vai mistä, mutta en löytänyt päivän lehdestä ainoatakaan juttua, jota voisin kommentoida. En viitsi toistaa itseäni Imatran kirkkoherraa koskevissa asioissa (joita käsittelin jo viime kirjoituksessani), ja muut uutiset ovat minulle yhtä tyhjän kanssa. Ainoa, joka kiinnitti huomioni oli sivulta 4 löytyvä Reija Kaskiahon Väliinputoajat-kirjoitus. Taitavan piikikäs teksti oli, ainakin minun näkökulmastani, mäiskäys suoraan päin päättäjien kasvoja. Teksti oli kuin suoraan omista ajatuksistani: Kansa voi huonosti, tehkää jotain! Raha varastaa ihmisarvon, miksi se on näin?!  Kiitoksia siis, Kaskiaho, että huusit myös minun puolestani.

Kommentoin Seepra-liitteen sivulla 6 ollutta juttua keikkojen hullunmyllystä. Vaikka artikkelin sävy oli neutraali, mielestäni se tuntui hiukan ylenkatsovan keikkojen kirkunaa, kyynärpäätekniikkaa ja idolien ihanuutta. Itse en ole kovinkaan kokenut keikkakävijä. KISS-yhtyeen (tiedän, että tekstissä nimi yleensä kirjoitetaan muotoon ”Kiss”, mutta kunnioitan idoleitani, ja kirjoitan heidän nimensä kuten se kuuluu.) näkeminen Hartwall-areenalla viime keväänä tulee aina olemaan minulle yksi rakkaimmista hetkistä elämässäni! Monen tunnin jonotus ennen sisällepääsyä, kymmenisen tuntia syömättömyyttä sekä paahtava kuumuus ja tungos olivat eturivipaikan arvoisia. Ja eturivissä minä olin silloin, tosin kirjavat, mutta hyvin rockit mustelmat polvissani. 

Oona

Eskolanmäen koulu

 Tänään KS:ssa oli juttu siitä, mitä muiden kaupunkien matkailuvirkailijat ja muutamat helsingissä asioivat tietävät Kouvolasta; vastauskavalkadi oli vähän surkeaa luettavaa. Rautatie, Vekaranjärvi ja Tykkimäki taidettiin sanoa useampaan kertaan. Myös ilmaus kesäkaupunki tuli esiin. Useammin kuitenkin mainittiin jotain tyhjyyteen tai tylsyyteen viittaavaa.

 Juuri viime viikolla koulussa keskustelimme siitä, miksi Kouvola on Suomen turhimman kaupungin maineessa. Suoraa vastausta tähän kysymykseen ei tietenkään ole, mutta sitä voi jokainen miettiä itse. Miksi kaupunki, jolla olisi kaikki edellytykset olla viihtyisä ja toimiva, on niin tylsä?

 Artikkelissa tänne kaipailtiin jonkin asteisia festareita. Kannatan! Puistoja löytyy kuitenkin useampia kappaleita, ja vaikkeivat ne suuria olekaan, niin voitaisiinko niitä käyttää tässä hyödyksi? Myös muut tapahtumat ovat tervetulleita; messut, teemakokoontumiset, urheilukisat jne.  Samalla saataisiin myös mediaseksikkyyttä lisää, varsinkin kun viime aikoina mediassa ei Kouvolan kannalta paljon iloisia uutisia juuri ole ollut.

 Toinen ehdotus; lisää kouluja tilaukseen, kiitos! Lukion jälkeen ei tänne tule jäätyä, kun ei kouluja juurikaan ole. Siinäpä teille lisää miettimistä, valtuutetut.

Kati, Valkealan lukio.

Perjantain lehdessä oli yksi ainut juttu, josta henkilökohtaisesti diggasin. (lainaten Idols tuomari Patrik Sarinia) Juttu oli etusivulla ja koski kauppojen aukioloaikoja. Aihe puhuttaa paljon ihmisiä, niin mediassa, kävelykadulla kuin kaupoissakin.

KS:n jutun mukaan kauppojen työntekijät ovat hyväksyneet ehdotuksen, että kaupat olisivat auki myös sunnuntaisin. Jutulla on hyvät, että huonot puolet. Monien mielestä plussaa on se, että ostoksia voitaisiin tehdä seitsemänä päivänä viikossa. Nuoret naiset ja miehet olisivat mielissään päätöksestä, koska pääsisivät shoppailemaan ja vinguttamaan Visaansa myös pyhäpäivinä. Kauppojen työntekijätkin saisivat sunnuntaipäivän mukaista palkkaa. Mutta kuinka moni työntekijä haluaa istua kaupassa sunnuntaina?? Tietysti on ihmisiä, esimerkiksi opiskelijoita, jotka oikeastaan tarvitsisivat vain viikonlopputyötä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että sunnuntai pitää jatkossakin ”pyhittää” pyhäksi, jolloin on levon ja rauhan aika.

Aiheesta voi esittää monia erilaisia kysymyksiä ja yksi niistä kuuluukin: Kuinka moni perheenäiti tai -isä haluaa olla viikonloppuna töissä, kun voisi olla perheensä kanssa kotona? Monet perheet viettävät sunnuntaisin ainoaa yhteistä aikaansa vaikkapa yhteisten aterioiden ääressä. Monet puolestaan pitävät sunnuntaita ”vierailupäivänä”, jolloin tavataan kauempana asuvia sukulaisia tai tuttuja. Kirkossakin käydään useimmiten sunnuntaisin…

Puhuttaako, ketuttaako, ihastuttaako, vihastuttaako vai mietityttääkö aihe sinua? Kommentoi!

Nita Ahola
Kuusankosken Lukion lehtilinkki