Jälkipeli

Moi Saipalaiset!

Viimen viikon maajoukkuetauko on ohi ja viimeiset kuviot runkosarjan loppuun on hiottu kuntoon. Runkosarjaa on enää 12 ottelua jäljellä: nyt on aika napsia tärkeitä pisteitä, jotta haluttu playoff-paikka saavutetaan. Se on mahdollista, jos jatkamme hyviä otteita. Eroa ei ole tällä hetkellä paljoa, mutta mitä vaan voi tapahtua.

Tauolla keskityttiin ihan perusasioihin, muun muassa maalintekoon. Tottakai vietimme joukkueena aikaa myös rennommissa merkeissä; rentoutuen saunassa ja paljussa, sekä pelaillen sunnuntaina ulkojäällä. Sitä ei olekaan pitkään aikaan tullut tehtyä! Ulkojäällä pelailu oli erittäin hauskaa mahtavien joukkuetovereiden kanssa, ilmakin suosi meitä sunnuntaipelailijoita. Ehkä voisimme useamminkin käydä pelailemassa ulkona, oli mukavaa vaihtelua arkeen.

Ulkojäältä palattiinkin sitten tiistaina takaisin tositoimiin kaukaloon. Paluu sujui mainiosti, tuloksena maukas kolmen pisteen voitto kotiareenalla. Loppuviikosta edessä on vielä toinen kotipeli perjantaina ja lauantaina matka jatkuu Tampereelle. Tiiviillä ottelurytmillä mennään runkosarjan loppuun, ja samanlaisella ryminällä jatketaan, jotta pelit jatkuvat pidemmälle kevääseen. Vielä ehtii hallille ihailemaan keltamustien taistelua! Eiköhän täytetä Kisapuisto äärimmilleen jokaiseen kotipeliin!

Hallilla nähdään!
Terveisin Jesse

Hei taas kaikki jääkiekon ystävät! Elmeri kirjoittelee kuulumisia taas kaukalosta ja sen ulkopuolelta.

Runkosarjassa olemme ylittäneet jo puolimatkan krouvin, pelejä olemme pelanneet 39 kappaletta. Joukkoon mahtuu siis lukematon määrä reissuja ympäri Suomen. Viime viikolla olimme perinteisellä länsirannikon kiertueella, jolloin pelasimme Ässiä sekä Lukkoa vastaan! Saaliiksi tarttui yksi kolmen pisteen voitto, sekä useita henkilökohtaisia voittoja shakkipelissä jarskia (Jarno Koskiranta) vastaan. Tästä hän ei tietenkään selvinnyt ilman naljailua vastustajaltaan.

Tunteja bussissa kertyy kauden aikana satoja, joten aktiviteettejä täytyy olla, muuten matka käy todella pitkäksi..Lukko pelin jälkeen pääsimme lähtemään hallilta noin 22.00, joten paluu Lappeenrannan jäähallilla tapahtui vasta 03.00. Tästä huolimatta harjoitukset jatkuivat jo aamupäivällä, sillä palautuminen ja kropan virittäminen pelikuntoon seuraavan päivän peliä varten täytyi aloittaa. Valmistautuminen Pelicans peliin olikin onnitustunut. Voitto pitkästä aikaa kotikaukalossa maistui hyvälle ja se oli todellakin lyhyiden yöunien arvoista

Olemme kärsineet tällä kaudella uskomattoman paljon maalin tappioita. Joukkueessamme vallitsee kuitenkin tappioista huolimatta erittäin hyvä joukkuehenki, mikä on tärkeää pitkän kauden aikana! Pitkään ei voi jäädä tappioita surkuttelemaan, sillä uusi peli tulee nopeasti vastaan. Uutta matoa koukkuun vaan. Pelimme on kuitenkin pääsääntöisesti ollut hyvää ja taistelun puutteesta joukkuetta ei ainakaan voi syyttää.

Haluaisin loppuun vielä kertoa tähän loppuun erään tarinan ”pukukoppijäynästä”… Noin kuukausi takaperin olimme lähdössä Turkuun pelaamaan TPS:ää vastaan. Lähdimme päivää ennen peliä reissuun, koska matka Turkuun on pitkä ja pitkä bussimatka ennen peliä samana päivänä ei ole kovin järkevää. Pelipäivänä siis ”jäynien” tekeminen on ehdottomasti kielletty. Tällä reissulla näin kuitenkin tilaisuuteni tulleen.

Aamutreenien jälkeen pakkasimme varusteita kasseihin normaaliin tapaan ja sen jälkeen suuntasimme hallin ravintolaan syömään. Olin itse jäänyt viimeisten joukossa pakkaamaan omia varusteita, kun sain idean, että laitetaanpa 10 kg painokiekkolimppu erään puolustajan kassiin. Painokiekko sujahtikin kätevästi pelihousujen sisälle piiloon. Ruokailtuamme hallilla lounaan, ryhdyimme pakkaamaan kasseja linja-autoon. Kyseinen puolustaja ihmetteli muutamaan otteeseen kopin ja linja-auton välillä ”miten ihmeessä tämä kassi voi painaa näin paljon?? ” Turun päässä jatkui vielä sama laulu! Ripustelimme varusteitamme Turun päässä pukukoppiin niin saimme kyllä hyvät naurut, kun kyseisen pelaajan kassista paljastui metallinen 10 kg:n levy..No tulipahan kannettua vähän ylimääräistä! Pelaajan nimeä en viitsi tarinassa paljastaa, mutta luulen hänen jo ottaneen selvää kuka oli juonen takana. Hänen kostoretkeään siis odotellessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän kertaisen kertomuksen…

-Elmeri Kaksonen-

So where’s all the snow Lappeenranta? It is Christmas time and I know for a lot of you it might not feel like it without some snowy flakes falling from the sky. And although fun and beautiful and wintery, the lack of snow is not unusual for a kid from Hermosa Beach. For a lot of people, the white on the ground and the frost on the trees let everyone know that Santa was soon to come. For myself, I knew Christmas was around the corner when the front page of the newspaper featured old St. Nick surfing his long board.

I am having a lot fo fun learning about the different Finnish holiday traditions. We have some pretty fun traditions and family customs we celebrate together at home. We always drive through a neighborhood famously known for their over the top and beautiful Christmas lights and decorations. Here you will find extraordinary light shows synced to Christmas songs covering nearly every inch of a person’s house and lawn. Check it out on YouTube. It really is amazing what people do. Most featuring hours and hours of work dedicated to hundreds of thousands of lights.

The adults of the extended family choose a name from a hat for who they buy a present for. As a youngster this is great because you generally open presents from everyone. Each year dreadfully waiting the day your name is thrown in the hat at Christmas time and the amount of gifts significantly decrease. We get together on Christmas Eve and have a very eclectic array of food always featuring my Aunt Evie’s famous deviled eggs. Which few get to enjoy because my father is always close by, as they are his favorite. We visit, talk, and excitedly find out who drew our name, while the children run around happily with their new gadgets and toys from everyone.

Christmas day is spent with our respective immediate families and seems like present opening is pushed back later every year. Allowing everyone to sleep in a little later. After, the entire family makes their way to my aunts house for brunch. My family always manages to show up late, leaving us with the delicious leftovers . We enjoy each others company as the kids brag about what Santa Claus brought them the night before. There is always a competitive game of pictionary as people always hope to be on my Nina’s team. My grandmother sits in the other room as the judge and jury of all disputes. She never plays but I think she knows the answer just a little ahead of everyone else.

This year I will be spending Christmas in Helsinki and I am very excited. Having only been there briefly for games, I can’t wait to be a tourist and shop and eat and take pictures. It will be nice to get away for a bit and relax.

Let’s do some catching up on my previous blog. There has been some bowling since then. But, frankly, I think guys are a little bit intimidated of myself and Sagge’s skills. And probably a little sick of losing. I have done better finding my way through the super market and feel a bit more comfortable. I still have a man crush on Fazer chocolate and even had an offer to visit the factory! I am going to be a grown up Augustus Gloop from ”Charlie and the Chocolate Factory”.

I want wish everyone a merry Christmas and a wonderful new year!

Hyvaa joulua!

Respectfully

Brian Salcido

Hello and moro hockey fans!

Well, I have been back in Lappeenranta for a little over a month now, and I must say, it is great to be back.  I had a great summer and it was good to be home, but I always miss the team, being in the locker room, and the ups and downs of the season.  We are well underway and approaching the first break.  It is always a good time for guys to take a step back and clear our heads, and let our bodies heal from the inevitable bumps and bruises of a season.  Generally we have practice and work on some things, but it is definitely beneficial mentally and physically.

I got selected this year to participate in the Deutschland Cup with Team USA.  I am very honored and thrilled and excited to say the least.  I have never represented my country before, and it is something I have always wanted to do.  A whirlwind of three games in three days in Munich, Germany.  It is going to be a lot of fun.  But lets delve into the life a hockey player away from the rink a little bit.

I really love it here.  I try and describe Lappeenranta to friends and family and often times have a lack of words.  It is such a unique place.  A small town with a big town feel.  I really enjoy living so close to and spending time with the guys.  On other teams, in other cities, this is sometimes not the case.  After practice you can bet that you will find a group of us discussing politics and religion (not quite) at the Coffee House enjoying some fresh brewed beans.  This is something that I love the most about my profession.  Not the coffee, not the time away from the rink.  But spending time with the friends and teammates that you go to battle with on the ice.  I love being in the locker room, I love the camaraderie, I love sharing a common goal and passion to be the best.  I am very fortunate and grateful to do something that I love for work, but I really cherish the friends and team mates I have met along the way.

I think that is enough sentimental mushy stuff for this month.  We have worked our way into a fun routine on Sunday’s now.  We have been going bowling lately, rolling that 14 pound ball at the ever so elusive pins.  We have been making teams and placing small wagers to make it interesting.  Today, we had Finland versus the world in a best of three epic showdown.  There was Juha, Simon, and Jesse representing the white and blue, against Per, Richard, and myself.  Citro said he has never played before and let me say, it looked like it.  He shares his style and ball speed with my 87 year old grandmother.  I was worried he might not break the score of 50 without the aid of bumpers. However, I must say, he did improve quite bit, and managed to mix in a few strikes.  Sagge has got to be the most improved since the first day, and I am sure the pins tremble as they see him approach the line 60 feet away.  Simon claims to have not played much and would not be that good, but that was flat out a lie as he put together a very impressive first game.  Jeppe is very consistent and after having some troubles in the third game, managed to find his stroke with a simple fatherly tuck of his shirt. Kinu, the captain of Team Finland, lead by example and gave his team a chance in game 3 with a fine game.  But Team World proved to be too much and we won two games to one.

Man do I miss the food back home.  I would do anything for a double double animal style from in-and-out or burrito from Chipotle.  Finnish food is, well, unique.  And I have found some really good spots and dishes I really like.  I guess I just really miss food back home.  I have been trying to recreate some meals I have made back in my kitchen in the states but I am still unable to find all the ingredients necessary.  Not to toot my own horn, but I consider myself a fairly good chef.  And by good chef I mean I watch the food network a lot.  It is just hard sometimes not having what you are used to.  What I really need is an enchilada made by a Mexican or a big thick steak.  I will say this.  Finland has some really great chocolate.  I hope U.S. Customs does not bust me for the amount I am going to bring back to share with friends and family.

As I say goodbye, I want to leave with a terrible joke told my Mr. Jesse Saarinen. What did the fish say when he walked in the bar?…….Water!  Yeah, I didn’t laugh either.  I guess it is funnier in Finnish.

Sals
Yeah buddy

Kirjoittaessani tekstiä olemme matkalla kohti Suomen suurinta jäähallia Hartwall areenaa. Illalla vastaamme asettuu Helsingin Jokerit! Koska Helsinki sijaitsee vain muutaman tunnin päässä Lappeenrannasta, suuntaamme pelipaikalle pelipäivänä. Kerron teille nyt hieman elämää bussista pelipäivänä.

Jokainen valmistautuu peliin omalla tavallaan, mutta bussimatka aiheuttaa tietenkin hieman rajotteita valmistautumiseen. Kaikille on kuitenkin muodostunut se hyvä ja omintakainen tapa viettää automatka! Linja-auto starttaa kello 12.30. Pelaajat asettuvat omille paikoilleen,jotka pysyvät samana reissusta toiseen. Tämä on osa rituaalia, ja ehkä joillekin jopa hieman taikauskoa. Ensimmäisenä etappina on ruokailu vain viiden minuutin ajomatkan päässä hallilta. Noin 45 minuutin pysähdyksen jälkeen varsinainen matkantekeminen saa alkaa.

Osa pelaajista lukee iltapäivälehtiä, toiset kirjoja. Muita aktiviteettejä ovat mm. ristikot, elokuvat, sekä musiikin kuuntelu. Itse vietän alkumatkani rentoja vierustoverien kanssa jutellen, sekä luen päivän lehden. Päiväunet kuuluvat lähes jokaisen pelaajan rutiineihin ja itse lukeudun myös tähän ryhmään. Unet eivät omasta mielestäni saa olla liian pitkät, jotta on valmiina peliin heti alusta pitäen! ”Päikkäreiden” jälkeen pysähdymme huoltoasemalle hieman jaloittelemaan ja kukin ostaa itselleen välipalaa, jos katsoo sen olevan tarpeen. Matka jatkuu…

Ajomatkaa on jäljellä noin tunti. Laitan korvanapit korvaan ja kuuntelen musiikkia. Soittimesta löytyy kappaleita laidasta laitaan, mutta peliä ennen kuuntelen jotain fiilistä nostattavaa! Nautin myös kupillisen kahvia musiikin lomassa. Bussissa on tarjolla myös erilaisia hedelmiä, sekä kahvin lisäksi myös erimakuisia vichyjä. Nesteitä tulee juoda myös riittävästi, sillä pelin aikana kulutus on todella suuri ja nestettä irtoaa kropasta kovalla tahdilla.

Pelin jälkeen aikaa kuluu yleensä reilun tunnin verran, ennen kuin jokainen on suorittanut tarvittavat palauttelut ja ruokailun. Bussi starttaa noin kello 22.00, riippuen siitä onko peli mennyt jatkoajalle vai loppunut suoraan varsinaiseen peliaikaan. Paluumatka sujuu menomatkaa nopeammin, koska emme ota pysähdyksiä matkalla. Käytettävissä on tietenkin bussin wc, jotta kenenkään ei tarvitse rakkoaan halkaista!

Takaisin Lappeenrantaan palatessa bussin tv-näytöiltä pyörivät Löfmanin hakemat elokuvat, joita jokainen kattoo oman valintansa mukaan. Toisinaan matkaan mukaan on sattunut jokunen katottava elokuvakin! Itse yleensä selailen nettiä ja jutustelen mukavia, riippuu tietenkin siitä onko takana voittopeli vaiko tappio. Tappion jälkeen mielentila on hieman synkempi, joten jutunheitto on paljon vähäisempää. Tänään tullut tappio painaa itseäni takaraivossa, mutta ei auta kuin suunnata kohti tulevaa!

Allekirjoittanut täyttää ristikkoa yhdessä Anssin kanssa. Siinä saa siirrettyä ajatuksia pois tappiosta ja mietittyä samalla muutamia vanhan kansan sanoja, jotka eivät aina aukea nuorille jannuille. Onneksi paikkani takana istuu joukkueen kippari Koho, joka on myös vanha ristikkojen täyttelijä ja vinkkejä tulee niinkuin ”konkarilta” kuuluukin! Yhteisvoimin ristikko kuin ristikko saa täyden onnistumisen.

Hieman ennen kello yhtä saavumme Kisapuiston pihaan. Alkaa yksi reissun ilkeimmistä vaiheista, varusteiden laitto kuivumaan jokainen omille paikoilleen. Homma ei ole kovin pitkäkestoinen, mutta väsyneenä se tuntuu yllättävänkin vaikealta. Huolto jatkaa vielä toimiaan pelaajien poistuttua jo hallilta. Pyykkien pesu kuuluu ohjelmaan, jotta jokaiselle on puhdasta päälle pantavaa seuraavan aamun harjoituksiin. Heille kuuluu iso kiitos työstään, joka on erittäin arvokasta! Kiitos!

Noin puoli kahden aikaan on Kaksonenkin on saavuttanut jo kotiosoitteen ja painaa pään tyynyyn. Seuraavana aamuna suuntaan virkein mielin hallille poistamaan edellispäivän pelissä saatuja kuona-aineita pois kehosta.

Tässä oli hieman pintaraapaisua jääkiekkojoukkueen reissuelämään. Bussissa siis tulee vietettyä useita tuhansia kilometrejä vuodessa, joten mielen on pysyttävä virkeänä! Joukolla kaikki kannustamaan MUSTAPAIDAT voittoon kisapuistoon!!!

Vuoden 2011 terveisin Elmeri Kaksonen

As of the Christmas break we are certainly not where we would like to be in the standings, but have battled many injurys and since the recent editions of Lintner and Salcido the team has played much better of late and showed signs that we are capable of winning every game and moving up the standings, and with 27 games remaining we have lots of time.

Personally I have struggled putting the puck in the net but have continually gotten chances to score and hopefully I can start to finish my chances to and help get our team the big goal that we have been missing.

Lintner and Salcido have both been great additions to the team and have played a lot of minutes and improved are puck moving ability from the back end as well as the power play, and lintner brings a lot of experience and leadership to the team. Very unfortunate for Brian and the team that he was hurt in our last game but that seems to be the kind of bad injury luck we have to battle thru this yr.

The Scott Barney incident was a very unfortunate incident that the team chose to handle in it’s on way that definetly hurt our team from a playing standpoint but there are certain things as an organization that you cannot allow. Scott was a great teammate and person and he and his wife Tara are missed by all the players and there wives but and we was very sad to leave and to let the team down and wished nothing but the best for all the players and the team. I have nothing but good things to say about Scott as a player and teammate and wish him all the success in chzech that he was having in Finland.

Maajoukkuetauko alkoi aikamoisella tavalla hävityn Ilves ottelun jälkeen. Kyseisessä ottelussa näkyi alkukauden tasomme. Peruspaketti ei pysynyt kasassa, hirvittävä määrä virheitä ja tuloksena seitsemän maalia omiin kotipelissä.

Joukkue kärsi ennen taukoa kolhuista, joten harjoituksissa oli vain osa pelaajista. Itsekin olin silloin Lahden Hennalassa armeijassa. Kun palasin joukkueen harjoituksiin muutaman päivän jälkeen tunne oli vähän sekava. Joukkueesta oli poistunut ja joukkueeseen oli tullut pelaajia. Kaikesta huolimatta keskityimme tulevaan, emmekä jääneet pohtimaan menneitä sen suuremmin.

Tauon jälkeiset pelit olivat nekin ailahtelevia. Tiukkoja vääntöjä ja ajoittain ihan hyvääkin pelaamista, mutta vain ajoittain. Puolustuspelissä ja maalinteossa kohtasimme suurimmat vaikeudet. Aika tuskaista pelaamista oli kun tappiota seurasi toinen tappio, vaikka koko joukkue taisteli. Istuimme joukkueen kanssa alas ja tulimme tulokseen, että kaveria täytyy auttaa ja kannustaa enemmän kuin tähän saakka!

Joukkueen henki onkin parantunut viime aikoina ja niin on itse pelikin. Virheitä tulee vieläkin liikaa, mutta puolustamme tiiviimmin, joten takaiskut ovat vähentyneet. Parempaan suuntaan ollaan menossa ja kehitymme joukkueena päivä päivältä.

Kohtasimme TPS:n kaksi kertaa peräjälkeen ja molemmissa otteluissa taistelimme voitosta loppuminuuteille saakka. Turun matkalta jäi käteen yksi piste jatkoaikatappion jälkeen. Lauantaina 27. päivä saimme vieraaksemme Pelicansin ja koossa meillä oli voiton eteen todella taisteleva joukkue. Pelipäivän aamuna muutama pelaaja oli vielä epävarma pelikunnostaan, mutta päättivät taistella joukkueen puolesta. Joukkueena nappasimme lahtelaisilta kolme pistettä! Tappioputken jälkeisen kolmen pisteen kotivoiton kruunasi Andyn nollapeli!

Pelit jatkuvat nopeasti kolmen pelin viikkotahdilla, joten poimitaan positiiviset asiat mukaan ja suunnataan katseet tulevaan.

Tervetuloa kaikki Kisapuistoon kannustamaan keltamustat voittoon!

Jesse Mankinen

My arrival in lappeenranta was 2 weeks later than most as I attended a close friends wedding, but upon my arrival it was very nice to come into the room and see all the familiar faces from last year. The last few weeks of august were very nice and enjoyable to be outside in the nice weather. Lappentanta is a very pretty city in the summer months, much better than the freezing winter months.

Life at the rink is pretty ritual as we all go thru our rputines of preparing for practices and games. Only weird thing I can think of is some strange Swedish guy ( daniell son dell) placing tape in my shoes several times. But it s alright cuz I seem to win lunch from him every day in a post practice game of posts or shooting from a veer hard angle. A couple times we even played a bounce of the wall tape ball into the garbage inside the dressing room. Anything to keep it intereting and fun around the rink we like to do.

Last nights game in Espoo vs blues was a real tuff loss. The guys all battled hard and were taking and giving lots of hits in a hard fought game. One bounce or break are way and we could have come away with the 3 points, but that’s hockey and we will take the positives onto the next game vs tappara.