Sandra /Annu Sankilampi), Sinead (Kirsi Sulonen) ja Hammy (Jukka-Pekka Mikkonen). Kuva Riku Suonio
Hitaasti kiiruhtamisen mestarit tulivat tänä vuonna Tampereen teatterikesään Jyväskylästä. Jyväskyläläisen Teatterikoneen Pumpgirl oli yksi Tampereen teatterikesän epävirallisen off-sarjan helmistä.
Pumpgirl on irlantilaisen Abbie Spallen läpimurtoteos, josta on tehty jo myös elokuva.
Teatterikone on vuonna 2003 perustettu pieni ammattiteatteri. Teatterikoneen yhdessä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa toteuttama Pumpgirl on Spallen näytelmän kantaesitys Suomessa.
Teatterikoneen Pumpgirl on myös Imatran Irti-teatterissa uransa aloittaneen näyttelijä Aaro Vuotilan esikoisohjaus.
Spallen tarina on se tavallinen. Hammy (Jukka-Pekka Mikkonen) on kanalassa työskentelevä duunari, joka ajaa vapaa-aikoinaan jokamiesluokkaa, juo, laiminlyö lapsiaan ja vaimoaan ja panee aikansa kuluksi kylän huoltoasemalla aputyttönä työskentelevää Sandraa (Annu Sankilampi).
Spallen syventää tätä arkista triangelidraamaa yhä karmaisevammilla yksityiskohdilla ja ryydittää sanottavansa arjen absurdeista ilmiöistä kumpuavalla mustalla huumorilla. Näytelmän taitekohdassa Hammy ja hänen kaverinsa raiskaavat porukalla Sandran, jonka he ovat juottaneet ensin humalaan.
Spallen osaa kuitenkin myös nostaa roolihahmonsa takaisin valoon tästä pimeyden ytimestä. Käänne tapahtuu juuri siinä kohtaa, jossa yleisö on psyykattu odottamaan, että jotain vielä pahempaa tapahtuu.
Sandra, Hammy ja Hammyn vaimo Sinead (Kirsi Sulonen) kertovat kukin oman tarinansa pitkinä monologeina.
Spallen teksti ei kaipaa ympärilleen mitään koristuksia. Vuotila on ohjaajana myös oivaltanut hiljaisuuden arvon näin painavan tekstin tehokeinona. Monologien väleihin sijoitettujen pitkien taukojen aikana tämä hiljaisuus alkaa puhua. Näytelmän roolihahmot saavat uutta syvyyttä.
Teatterikoneen perustaja ja johtaja Sankilampi on vakuuttava Sandrana, huoltoaseman pumpputyttönä, joka miesmäisyytensä takia on yhteisönsä pilkan kohteena. Mikkonen on hyvä itsestään suuria luulevana, mutta todellisuudessa kavereittensa mennen tullen vedättämänä Hammyna ja ehkä kaikkein parhaiten kolmikosta onnistuu Sulonen miehensä laiminlyömänä ja seksuaalisesti turhautuneena Sineadina.
No ehkä teatterikesän esityksessä hitaasti kiiruhtamisen estetiikka välillä hieman lipesi sekä Sankilammen että Mikkosen hyppysistä. Pitkät monologit hyppäsivät välillä ikään kuin ylikierroksille.
Se miten Spallen näytelmä päätyi pienen jyväskyläläisen ammattiteatterin suomenkieliseksi kantaesitykseksi, on oma tarinansa ja loistava esimerkki verkostoitumisesta. Kannattaa käydä katsomassa.
Tags: Aaro Vuotila, Annu Sankilampi, Pumpgirl, Tampereen Teatterikesä, Teatterikone
