Taloushistoria tuntee useita pankkien vararikkoja, jotka ovat johtuneet talletuspaosta. Luottamuksensa menettäneet asiakkaat ovat tyhjentäneet tilinsä. Lähde Wikipedia
Kreikan valtion kassakriisiä voi pahimmassa tapauksessa seurata kaikkien pankkikriisien äiti. Monen tavallisenkin säätäjän sormi on jo paniikkinappulalla, kun rahamarkkinat maanantaiaamuna avautuvat.
Luultavasti ainakin jokainen kynnelle kykenevä kreikkalainen siirtää rahansa kreikkalaisen pankin tileiltä johonkin turvallisemmaksi koettuun maahan, jos ei ole jo tehnyt niin. Valtion pankkitakauksella ei ole säästäjän kannalta mitään merkitystä, jos valtiolla ei ole yksinkertaisesti rahaa vastata huutoonsa.
Tilien tyhjentyminen talletuspaon seurauksena merkitsee hyvin todennäköisesti kreikkalaisten pankkien ajautumista vararikkoon.
Mutta riittääkö sekään? Kun luottamus pankkeihin menee, se tahtoo muuttua paniikin iskiessä totaaliseksi luottamuspulaksi. Ovatko rahat turvassa missään eurooppalaisessa pankeissa, jos paniikki leviää?
Se on hyvä kysymys ja samalla itse itseään toteuttava ennustus. Jos yritykset ja yksityiset kansalaiset alkavat muuttaa sijoituksiaan paniikissa esimerkiksi dollaripohjaisiksi, euron arvo alkaa heti huomenna pudota kuin kivi.
Jan Hurrin Taloussanomiin kirjoittaman analyysi tilanteesta ei jätä mitään enää arvailujen varaan.
Näin käy markkinoilla, joilla kaikki haluavat vain myydä eurojaan.
Amerikkalaisen sijoituspankki Lehman Brothersin konkurssin jäljiltä on tuoretta näyttöä siitä, miten yhden ainoan pankin vararikko voi johtaa maailmanlaajuiseen finanssikriisiin.
Lehman Brothers oli kuitenkin vasta neljänneksi suurin yhdysvaltalainen sijoituspankki kaatuessaan.
Amerikkalaiset liikepankit ottivat suuria riskejä luottaen siihen, että hajauttamalla riskit tarpeeksi laajalle, niistä tulee aina jonkun muun ongelma.
Suomessa on julkisuudessa laskettu suomalaisten eläkeyhtiöiden ja pankkien saamisia Kreikasta. Nämä muutamat sadat miljoonat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Kansainväliset rahoitussopimukset ovat hyvin monimutkaisia ja niiden ketjut tavattoman pitkiä, kun puhutaan suurista summista. Yhden palikan kaatuminen kaataa yleensä myös kaikki muut nappulat ja puhjetessaan kriisi iskee täydellä voimalla myös meihin.
Amerikkalaiset liikepankit eivät ole olleet kuitenkaan ainoita riskinottajia. Myös Euroopan rahaliiton (EMU) perustaneet poliitikot ottivat aivan tietoisia ja nyt realisoituvia riskejä, kun rahaliitto perustettiin. YLE:n pitkäaikaisen kirjeenvaihtajan Erkki Toivasen kolumni Euron ensimmäisestä kriisistä on hyvin valaiseva.
Tänään Brysseliin kokoontuneilla euroalueen pää- ja valtiovarainministereillä pitää olla vielä tänä iltana kerrottavanaan todella hyvä tarina siitä, miten euro ja eurooppalaiset pankit nostetaan kuiville tästä suosta.
Pelätään pahinta ja toivotaan parasta.
