Saara Cantellin elokuvassa näytellään hengästyttävän upeasti. Anneli Sauli ja Maryan Guuleed yhdessä elokuvan avainkohtauksista. Kuva Jolle Onnismaa
On ainakin yksi juttu, jota kannattaa harkita Kansainvälisenä naistenpäivänä sen jälkeen, kun kukat on ojennettu, halit ja pusut vaihdettu. Kannatta mennä katsomaan Saara Cantellin elokuvaa Kohtaamisia.
Kriitikot ovat menneet polvilleen Cantellin elokuvan edessä, eivätkä syyttä. Ylisanat ja tähtisade ovat olleet ihan paikallaan.
Kohtaamisia on kypsä ja ehjä työ. Siinä näytellään aivan upeasti, mikä sai myös minut lankeamaan loveen oikein kunnolla. Se on vakuuttava näyttö Cantellin kyvyistä ohjaajana.
Cantell on julkisuudessa sanonut, haluavansa tehdä nimenomaan lyhytelokuvia. Tätä tarvetta Kohtaamisia leffan episodimainen rakenne palvelee hyvin.
Ehkä kiinnostavinta Kohtaamisissa on kuitenkin Cantellin hieno käsikirjoitus. Ainakin minua elokuvan tarinat jäivät askarruttamaan kovasti.
Luulen, että Kohtaamisten käsikirjoituksessa on paljon myös kirjoittajalle hyvin henkilökohtaista sisältöä.
Elämä on matka kehdosta hautaa. Tähän marssijärjestykseen meillä ei ole minkäänlaista muutoksenhakuoikeutta. Tämä elämään liittyvä vääjäämättömyys on vahvasti läsnä Cantellin elokuvassa
Jonkinlaista itsemääräämisoikeutta voimme yrittää haalia itsellemme vain väliasemilla. Mennäänkö tuhannen kapakan kautta, vai otetaanko vähän rauhallisempaan tahtiin.
Toisten ihmisten kohtaamiset tällä matkalla voivat olla satunnaisia, mutta eivät koskaan pieniä asioita, vaan niitä kaikkein oleellisimpia juttuja.
Miehet ovat Cantellin elokuvassa aika ikäviä otuksia Tiitus Rantalan mainiosti tulkitsemaa pikkupoikaa lukuun ottamatta.
Mutta eivät elokuvan naisetkaan mitään pulmusia ole. Cantellin elokuvan voi nähdä myös meidän yksilöä korostavan ja nautintoja palvovan elämäntapamme kritiikkinä.
Edes se kaikista huumeista ne taivaallisimmat fibat antava intohimoinen rakkaus ei tässä elokuvassa ole jalustalla. Toisen naisen aviomieheen rakastunut Meri (Meri Nenonen) jää miettimään onko tämä omien toiveiden täyttymys oikein.
Pitää olla tarkkana sen kanssa, mitä toivoo. Joskus nimittäin kaikkein suurimmatkin haaveet saattavat toteutua.
Kontrastina Cantell käyttää kahta maahanmuuttajaa. Elämänarvot menevät kohdalleen, kun ihmisen pitää taistella lapsensa ja ihmisarvonsa puolesta. Tämän kontrastin vaikuttavuutta lisää se, että Cantell on löytänyt venäläisen ja afrikkalaistaustaisen hoitajan rooleihin loistavat näyttelijät. Elena Spirina ja Maryan Guuleed ovat naisia, joista me varmasti kuulemme vielä.
Cantellin elokuva on myös tärkeä puheenvuoro maahanmuuttajista käytävään keskusteluun. Kohtaamisia on elokuva, jossa näkyy ja kuuluu sen tekijän omantunnon ääni. Hienoa.
