Kävin äänestämässä ennakkoon eurovaaleissa. Enkä pitänyt asialla edes mitään erityistä hoppua. Kello oli ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä jo lähellä puolta päivää, kun poikkesin pääkirjaston ennakkoäänestyspisteessä.
Äänestyspäätöksen tekeminen eurovaaleissa oli tavattoman helppoa. Vaalipiirinä on koko maa, joten saatoin kerrankin äänestää varmuudella itseäni fiksumpaa ehdokasta.
Kymen vaalipiirin kansanedustajaehdokkaat eivät tässä suhteessa ole koskaan olleet yhtä vakuuttavia kunnallisvaaleista nyt puhumattakaan.
Äänestin nuorta, vähän yli kolmekymppistä naista, jolla on tohtorin tutkinto.
Nuoren ja erittäin hyvin koulutetun ehdokkaan äänestäminen oli minulta ennen muuta kannanotto Euroopan unionin puolesta. Europarlamentti ei voi olla mikään politiikan vanhojen kehäkettujen kultapossukerho ja jäähdyttelymesta, jos äänestäjä todella haluaa muutosta.
Suomen eduskunnassa hankitusta pitkästä kokemuksesta ei EU-ympyröissä ole myöskään todennäköisesti juuri mitään hyötyä. Luultavasti siitä on pikemminkin haittaa.
Akateeminen loppututkinto ei tietenkään ole mikään varma laadun tae. Nuorena suoritettu tohtorin tutkinto on kuitenkin niissä hommissa minusta minimivaatimus. Tämän päivän Suomessa se osoittaa, että kyseinen nuori aikuinen kykenee työskentelemään systemaattisesti ja tehokkaasti aina kipurajalle asti ja prosessoimaan tietoa. Lisäksi hänellä on tervettä kunnianhimoa.
EU:n ympyröissä päätöksiin ei vaikuteta olemalla kaikkien hyvä kaveri, vaan rautaisella asiantuntemuksella. Euroopan unioni on vallankeskittymä, jossa virkamieseliitti ja lobbareiden armeija vievät tavallista, laiskanpulskeaa riviparlamentaarikkoa kuin pässiä narussa.
Ehdokkaan puoluekannalla oli tietenkin valinnan kannalta suuri merkitys. Tässä suhteessa valintani lähti siitä perusajatuksesta, ettei integraatio ole mikään vaihtoehto, vaan ainoa mahdollisuus.
Käytin omien ajatusteni testaamisessa hyväkseni myös Ylen vaalikonetta. Valitsemani ehdokas ei sijoittunut tässä haussa kärkeen, vaikka listan kärkeen nousi useita muita ehdokkaita samasta puolueesta.
Vaalikonen kysmyksiin vastatessani olin valitsemani ehdokkaan kanssaan eri mieltä koko Euroopan unionia koskevaa minimipalkkaa koskevan väitteen suhteen. Asiaa harkittuani minun oli pakko myöntää, että valitsemani ehdokkaan kanta asiaan oli perusteltu, oikeastaan ainoa mahdollinen ja minun lonkalta valitsemani vaihtoehto täysin väärä.
Se ratkaisi. Ei tarvinnut enää miettiä.
Oliko tämä ehdokas Pilvi Torsti?