Imatralla tehdään loistavaa teatteria. Asialla on tällöin yleensä Kamran Shahmardanin vetämä Mustaa ja Valkoista –teatteri.
Tällaista teatteria näkee Wienissä, Prahassa, Krakovassa. Se että näin voimakkaasti näkemyksellistä teatteri voi nähdä myös Imatralla, on hämmästyttävää. Tekisi mieli sanoa, että se on ihme.
Shahmardan on kirjoittanut ryhmälleen nimikkonäytelmän Mustaa ja Valkoista. Se on kirjoittajansa mukaan myyttinen tarina sokeasta pojasta, joka kiertää maailmaa valoa etsien.
Tarinan opetus on selvä. Sen on vertauskuva taiteen tekemisestä ja sen kokemisesta. Ihminen ei näe silmillään, vaan aivoillaan, ja samassa paikassa syntyvät myös suuret tunteet.
Sokean pojan vaellustarina toimi tietenkin hyvin allegoriana myös azerbaidzhanilaisen Shahmardanin omalle muukalaisuudelle.
Esitys on niin kutsuttua mustaa teatteria. Sen napakasti ohjatuista kohtauksista näkyy hyvin Shahmardanin koulutus. Hän on opiskellut elokuvaohjaajaksi Moskovan elokuvainstituutissa.
Shahmardan lopettaa tällä kertaa esityksensä hieman pateettisesti. Näytelmän loppukohtaukselle löytyy kuitenkin selitys. Shahmardan kertoo käsiohjelmassa omistaneensa näytelmänsä perheen syntymättömän tyttären Ingridin muistolle.
Nukkehahmoille äänensä antavat näyttelijät ovat Teatteri Imatran ammattinäyttelijöitä ja imatralaisia teatterin harrastajia.
Näytelmän näyttelijöistä Pirjo Arponen on kunnostautunut aikaisemmin muun muassa Irti-teatterin ohjaajana ja näyttelijänä. Pekka Kettunen on imatralainen kuvataiteilija.
Nimien perusteella myös tätä esitystä on ollut tekemässä hyvin kansainvälinen joukko.
Shahmardanin ryhmä on järjestänyt Imatralla neljänä kesänä kansainvälisen nukketeatterifestivaalin. Viides Mustaa ja Valkoista –teatterifestivaali on tarkoitus järjestää ensi toukokuussa.
Aikaisemmilla festivaaleilla on ollut vieraita aina Iranista asti. Hyvä saavut teatterilta, joka toimii minimaalisen julkisen tuen varassa.
Juhlapuheissa imatralaiset päättäjät muistavat tätä ryhmää. Tavalliset imatralaiset eksyvät liian harvoin ryhmän esityksin. Kyllä kannattaisi. Yleensä näin hyvän teatterin perässä pitää matkustaa maailman ääriin.
Imatralaisten onneksi ainakin tässä asiassa maailma on tullut Imatralle.
