Kuukausiarkisto syyskuu, 2007

Totista lentoa yli käenpesän

perjantai 14. syyskuuta 2007

Miten hämäläinen tulee hulluksi? No tietenkin hitaasti, ja Lahden kaupunginteatterissa tämä hitaasti kiiruhtamisen taito osataan.
Ohjaaja Tiina Puumalainen ei pelkää totisia haasteita. Otetaan Ken Keseyn maailmankuulu romaani, josta Milos Forman ohjasi viiden Oscarin elokuvan ja viedään se Lahden kaupunginteatterin mittasuhteiltaan valtavan suurelle näyttämölle.
On ymmärrettävää, että Puumalainen on valinnut ohjauksessaan pelkistetyn tyylin. Ainakin melkein kaikki varttuneemmat katsojat ovat nähneet Formanin upean elokuvan. Jack Nicholsonin kanssa ei kannata lähteä kilpailemaan mielikuvien tasolla.
Lahdessa tarinan pienet ihmiset kamppailevat tutkainta vastaan lavastaja Kari Junnikkalan ja valosuunnittelija Kari Laukkasen suuren mittakaavan lavasteissa.
Kontrasti toimii. Kyllä Lahden kaupunginteatterin suuren näyttämön hullujenhuone hyvin kuvaa tämän päivän yhteiskuntaa pienoiskoossa. Mahtipontiset kulissit ovat kunnossa, vaikka sisältöä ei juuri olisikaan.
Näyttelijöille Lahden versio Keseyn tarinasta on totinen paikka. Näyttämöllä tepastelee harmaa ja yksi-ilmeinen joukko.
Keseyn tragikomediasta puuttuu Lahdessa se komedia. Katsojaa pelkästään haukotuttaa siinä vaiheessa, kun kohtaukseen rakennettu isku vihdoin pitkän kehittelyn jälkeen tulee ja pitäisi nauraa.
Lahden näytelmä näyttää edellisen vuosisadan modernismin reliikiltä, luiselta pyhäinjäännökseltä.
Katsojana odotin vähemmän kunnioittavaa suhtautumista klassikkoon, jollaiseksi Keseyn kohta 50 vuotta vanhan tarinan voi varmasti tulkita. Luulen, että Puumalaisen esiin manaama Shakespearekin olisi kaivanut tähän yhteiskuntaan pienoiskoossa lisää energisyyttä ja yllätyksellisyyttä.
Hyvää Lahden kaupunginteatterin esityksessä on se, että Puumalainen kertoo käsiohjelmaan painetussa tekstissä näkemyksiään näytelmästä ja sen perimmäisestä sanomasta.
Huonoa on taas se, että tätä tekstiä ei ole julkaistu ennakolta kaupunginteatterin nettisivuilla kokonaisuudessaan. Kokemuksesta tiedän, että ohjaajan omat sanat kertovat yleensä hyvin, mitä tuleman pitää, kun uusi produktio tuodaan ensi-iltaan.
”Yksi lensi yli käenpesän” on Lahden kaupunginteatterin tulkitsemana esitys, jonka takia ei ehkä kannata Lappeenrannasta Lahteen asti vaivautua.