Artikkelit joissa on tagi ‘valtioneuvosto’

Risikon poka pitää

torstai 2. helmikuuta 2012

Suomessa ministerin on oltava rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen.

Looginen seuraus on, että ellei ole rehellinen ja taitava, ei voi olla ministeri.

Ministeriaikana ei saa hoitaa tehtäviä, jotka voivat vaarantaa luottamusta toimintaan valtioneuvoston jäsenenä.

Ministerin on annettava eduskunnalle selvitys sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa toimintaa valtioneuvoston jäsenenä.

Selvät säännöt, perustuslaissa. Ja niiden mukaan on kiitettävästi menty, ja mennään.

Aika tiukat ovat ohjeistukset. Ja aika alhainen on kynnys erilaisiin sidonnaisuuksiin, joilla voi olla merkitystä. Ministerin on syytä, erityistä syytä olla erityisen varovainen kaikenlaisten sidonnaisuuksien suhteen.

Siksipä onkin lievästi erikoista, että sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) on antanut haastattelun S-ryhmän asiakaslehdelle. Silmäaseman kevät -lehti on jaettu ainakin kaikkien S-ryhmän jäsenten kotiin. S-ryhmän omistajina on yli 1,5 miljoonaa suomalaista.

Verkosta lehti löytyy tästä. Sivu 25.

Kyseinen lehti on siis Silmäasema-ketjun lehti, silmälasikaupan erikoislehti. Risikko mainitaan jo lehden etusivulla. Ensimmäisellä aukeamalla on Risikon kuva. Ja sisäsivulla koko sivun kokoinen haastattelu. Varmaan on juttu mennyt Risikon avustajakunnan hyväksynnän läpi, ja varmaan on sanamuotoja hiottu huolella. Siihen on päädytty, että teksti ”Paula Risikko ja silmälasien tärkeys” toistuu etusivulla, ensimmäisellä aukeamalla ja myös jutun otsikkona. Onhan se toki sopivan neutraali, eikä siinä ministeri ota kantaa S-ryhmä silmälasiketjun erinomaisuuteen, eikä mainitse koko ketjua. Että sillä tavalla neutraalisti puhuu ministeri.

Eikä itse jutussakaan Risikko mainitse Silmäasemaa, tietenkään. Puhuu vain siitä, miten silmälaseista on nykyään tullut asuste, ja että ne ovat hänelle välttämätön, mutta tärkeä apuväline. Ja että ministerin työssä ”kaharet silämlasit on hyvä olla”.

Sekin käy ilmi, että Risikon linssit eivät ole mitkään varastolinnsit, vaan juuri hänen näköönsä sovitetut. Oikeiden linssien valinta on silmälääkärin ja optikon yhteistyötä.

Sosiaali- ja terveysministeri korostaa, että myymälän henkilöstöllä on erittäin suuri merkitys silmälaseja hankittaessa. Myyjän on oltava asiakaslähtöinen.

Eihän tekstissä sinänsä mitään. Yleisellä tasolla puhuu Risikko, Silmäaseman lehdessä.

Mutta joitain ajatuksia tällainen yhden ketjun, yhden kaupparyhmän asiakaslehdessä esiintyminen toki nostaa esiin. Jotta olisi tasapuolinen, antaisiko ministeri haastattelun Specsavers-ryhmälle, tai jollekin muulle ketjulle? Antaisiko ministeri K-ryhmän asiakaslehdelle yleisluontoisen haastattelun aiheesta, joka ei varsinaisesti eikä itse asiassa mitenkään kuulu hänen ministerin tehtäviinsä?

Vähän sellainen hämmästys nousee esiin, että miksi sosiaali- ja terveysministeri ylipäätään antaa haastattelun yhden ketjun lehdelle. Eikö ministerin kannattaisi – ja pitäisikin – julkisuudessa nostaa esiin oman ministeriönsä tärkeitä asioita. Silmälasien käyttö asusteena ei varmaankaan sellainen tärkeä asia ole.

Risikko ei näyttäisi olevan S-ryhmän luottamustehtävissä. Se on hyvä.

Keskaria Elopille

perjantai 18. helmikuuta 2011

Nokian ja Microsoftin kihlauksella on arvaamattomat ja moninaiset seuraukset. Kaakkois-Suomen kannalta se saattaa olla katastrofi.

Ei sillä, että täällä olisi Nokian toimipisteitä.

Ei sillä, että massiiviset irtisanomiset meitä uhkaisivat.

Ei, vaan sillä, että saattaapa valtion rakennemuutosrahat suuntautua tästä lähtien aivan toisaalle.

Se olisi metsäteollisuuden riivaamassa Kaakkois-Suomessa katastrofi.

Teollisuuden, ja yhteiskunnan ylipäätään, rakennemuutos on koetellut Kaakkois-Suomen kovalla kädellä. Pitkään, vuosikymmenet, vuosisadan, hyvinvointi on täällä rakentunut puun jalostamiselle. Toki täällä jotain säilyy, mutta paljon on jo mennyt. Rakenteet ovat muuttuneet, tehtaita suljettu ja tuhansia ihmisiä irtisanottu, tuhansia työpaikkoja menetetty.

Valtio on helpottanut Kaakkois-Suomen tuskaa monin tavoin, ja ovathan toki metsäyhtiötkin olleet mukana, samoin monet viranomaiset, kunnat ja yritykset, ihmisten ohella. Paljon on saatu aikaan, uutta työtä, uusia työpaikkoja, uutta toimeentuloa, uutta rakennetta. Uuden rakentaminen ei ole helppoa, ja valtion rahat ovat olleet suuri apu.

Selvää on, että valtionkin aluetukirahoilla on joku raja.

Jos – kuten pahimmat pelot ovat – Nokia irtisanoo lähikuukausina satoja, jopa tuhansia ihmisiä, ohjautuu rajallisista rahoista iso, hyvin iso osa ihan muualle kuin Kaakkois-Suomeen.

Ongelma on, että Nokia on sijoittunut kasvukeskuksiin. Tai toisinpäin, mihin Nokia on sijoittunut, siitä on tullut kasvukeskus. Oulu, Salo, Tampere eivät ole valtion rakennerahoja tarvinneet. Nyt tarvitsevat.

Ja jos kyse on tuhansista työpaikoista, rahaa tarvitaan paljon. Mauri Pekkarinen on jo lupaillutkin – kuten oikein on – että valtio tulee apuun.

Ei tuo valtion taloustilanne kuitenkaan niin häävi ole. Tuskin rakennerahoja kasvatetaan Nokian tuoman rakennemuutoksen verran. Se tarkoittaa sitä, että nykyiset rakenne– ja muiden tukien saajat joutuvat tulemaan toimeen vähemmällä.

Ei tästä ole kauan, kaksi päivää, kun työ- ja elinkeinoministeriön rakennemuutokseen reagointi -työryhmä esitti Kouvolan seutua tukijärjestelyn piiriin. Asia menee valtioneuvoston päätettäväksi, ehkä jo ensi viikolla. Se on tähän asti aina hyväksynyt työryhmän esitykset, mutta nyt voi päätös lykkääntyä.

Kaakkois-Suomen karua menneisyyttä kuvaa hyvin se, että Kouvolan seudulla metsäteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet 20 000:sta 1 700:een parissakymmenessä vuodessa. Tukea on tarvittu, tukea tarvitaan.

Olisi vähintään suotavaa, että Elop ei meiltä rahoja veisi. Vaikka tuskaa Oulussa, Tampereella ja Salossa koetaankin. Niin koetaan täälläkin.

Yhdenvertainen ihminen

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Se on Suomessa kiva, kun täällä kaikki ovat yhdenvertaisia. Varsinkin lain edessä, määrää jo perustuslakikin. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Eri asema voi toki olla huonompi,  mutta voihan se olla parempikin asema.

Ja sukupuolten tasa-arvoakin edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelusuhteen ehdoista määrättäessä. Myös miesten tasa-arvoisuus otetaan huomioon.

Jokaisella on myös yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä mukaisesti muuta kuin perusopetusta. Vaikka hankkia ylempi korkeakoulututkinto.

Ja onpa jokaisella oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä.

Julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen.

Hyvä on olla ja elää, Suomessa, yhtäläisesti,  yhdenvertaisesti.

Vähemmistövaltuutetun virkaan vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Viime viikolla valtioneuvosto myönsi Eva Biaudet’lle erivapauden tästä vaatimuksesta.

Vähemmistövaltuutettu valvoo syrjimättömyyden toteutumista.

Virkaan haki 31 ihmistä. 29:llä on akateeminen loppututkinto.

Instituutio vai yksilö

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kova riita on saatu aikaan Suomen edustajasta EU:n huippukokouksissa.

Onhan siinä ongelmaa, ja asia on oikeasti tärkeä. Ja pitäisi saada ratkaistua pikaisesti. Eikä tällaista kiistaa ylipäätään olisi pitänyt syntyä.

Perusongelma on se, että ennen selkeä ulko- ja sisäpolitiikan raja on nyt perin häilyvä. Suurin osa EU:n ja huippukokousten asioista on EU:n sisäisiä asioita, ja siis Suomen sisäpolitiikkaa. Se on selkeästi pääministerin tontilla.

Jotkut asiat ovat EU:n ja myös Suomen ulkopolitiikkaa. Silloin asia kuuluu myös tasavallan presidentille, yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Mutta pitäisikö presidentin silloin olla kokouksissa mukana? Vai pääministerin? Perustuslain 93 §:n mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa”. Tässä presidentin asemaa korostetaan. Toisaalta perustuslain mukaan ”valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä”. Tässä taas korostuu pääministerin asema. Ja kun presidentti on ulkona EU-valmistelusta, niin aika outoa olisi, jos Suomen edustaja olisi presidentti.

Voisikohan ihan maallikkona ja kansalaisena tulkita, että perustuslaki on vähän huonosti kirjoitettu. Ehkä 10 vuotta sitten ei sittenkään osattu varautua siihen, miten lähelle EU tulee sisäpolitiikkaa.

Vai olisiko tuolloisten lainsäätäjien tarkoitus ollutkin vähentää presidentin valtaa, ja perustuslaki kirjoitettiin tarkoituksella hieman epämääräisesti.

Tässä ongelmassa taitaa sittenkin olla kyse enemmän yksilöiden kuin instituutioiden kiistasta.

Kun presidentti istuu varmasti viimeistä kauttaan, niin ehkä hän jää – ja jätetään – siitäkin syystä syrjään valmistelusta, päätöksenteosta ja informaatiosta. Ehkä informaatiokatkoksiin vaikka rauhanturvaajista on osasyynä se, että presidentin kanslian sisällä eivät viestit kulje ihan kuten pitäisi. Kun presidentti on keskeisesti ulkopoliitiikan johtaja ja syrjässä paljosta muusta valmistelusta ja päätöksenteosta, eikä ulkopolitiikkaa enää vanhassa, selkeässä merkityksessä ole, ehkä presidentin merkitys on vähentynyt maailman kehityksen myötä. Ehkä taustalla on ihan yksilöönkin käyviä syitä.

Se tässä perustuslaillisessa kiistassa on vähän kaivertanut, että SDP tekee asiasta niin selkeästi päivänpoliittisen  ja oppositiopoliittisen  kysymyksen. Itse perustuslakia hyväksymässä ollut puolue asettaa kommenteillaan Tarja Halosen ikäänkuin demariksi, jota puolue tukee. Ja syventää kiistan vastakkainasettelua, vaikka perustuslakiin liittyvät kiistat kannattaisi pyrkiä ratkaisemaan yhteistyössä, yhteistä hyvää etsien.