Artikkelit joissa on tagi ‘työmarkkinat’

Kapitalistit polvilleen

maanantai 21. marraskuuta 2011

Käydään Suomessa näinä päivinä ankaria neuvotteluja työn tekemisen ehdoista. Tiukkaa on vääntö, ja isoja asiat.

Mutta osattiinpa sitä ennenkin. Jo tsaarin aikaan. Pistivät Savonlinnassakin liikeapulaiset kapitalistit polvilleen, tes-neuvotteluissa.

Nimittäin 16.5.1897 olivat liikeapulaiset pitäneet kokouksen, ja päättäneet anoa, että työpäivää lyhennetään kahdella tunnilla. Joka päivä. Kahdella tunnilla!

Se on 12 tuntia viikkotyöajasta pois.

Perustelivat hurjaa vaatimustaan sillä, että tarvitsivat vapaata aikaa kartuttaakseen tietojaan opiskelulla.

Lyhennetty työpäivä olisi enää 13 tunnin mittainen. Siihen asti oli tehty 15 tunnin työpäiviä, kuutena päivänä viikossa. 90 tunnin viikkotyöaikaa. Ihan ymmärrettävää, että opinnot tahtoivat kärsiä.

Ja niin nytkähti kapitalistin polvi. Tosin vain toinen. Kesällä ei opiskella, ajattelivat kauppiaat. Ja kesällä liikkeet pidettäisiin auki totuttuun tapaan klo 6-21.

Mutta talvella, lokakuun alusta huhtikuun alkuun lyhennettiin työaikaa, ja liikkeet olivat avoinna ainoastaan 7-20. Jäi siinä aikaa opiskella, kun ei tarvinnut töissä olla kuin 13 tuntia kuutena päivänä viikossa.

Mutta tyytyikö työväki tähän?

No, ei.

Jo kahta vuotta myöhemmin tuli uusi anomus: pitäisi kesälläkin lyhentää työaikaa, yhdellä tunnilla.

Ja taas taipui kapitalisti. Huhtikuun alun ja lokakuun alun välisenä aikana liikkeet olivat auki 6-20. Arkisin. Lauantaita päätös ei koskenut. Lauantaisin kauppias sai itse määrätä aukioloajat. Yleistä oli, että lauantaisin kauppaa tehtiin jopa klo 23:een asti. Mutta taas taipui kapitalisti, nyt oma-aloitteisesti. Savonlinnan Liikemiesyhdistyksen kauppaosasto päätti keväällä 1899, että lauantaisin kaupat on suljettava viimeistään klo 20.30.

Eikä tässä kaikki.

Jo vuonna 1905 aukioloja lyhennettiin taas. Aloitteentekijä oli Savonlinnan Liikeapulaisyhdistys. Päätöksen mukaan 1.5.-1.10. liikkeet avattiin klo 6 ja suljettiin klo 19. Talvisin avattiin vielä tuntia myöhemmin.

Näistä  päätöksistä voidaan katsoa osaltaan Savonlinnan yleisen sivistystason nousun ja toisaalta kauppojen palvelutason laskun alkaneen.

Lähde: Juhani Auvinen. Savonlinnan kauppaseura 1868-1968.

Vielä enemmän otsaa

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

AKT uhkaa jo koko suomalaista työmarkkinajärjestelmää, ja varsinkin työsopimuskiistojen sovittelua.

Valtakunnansovittelija on ollut erinomainen riitojen ratkaisuissa. Menestyksellinen toiminta perustuu tietenkin keskeisesti siihen, että kaikki osapuolet arvostavat sovittelijaa. Puolueettomuus on toiminnan ehdoton edellytys.

Nyt tämä on uhattuna.

AKT:n hallituksen jäsen, lappeenrantalainen Ali Pensasmäki sanoo Etelä-Saimaan haastattelussa AKT:n hylkäämästä sovintoesityksestä näin:

”Valtakunnansovittelijan esitys oli tehty aivan työnantajan sanelemana. Meidän mielestämme sovittelija ei ole täyspainoisesti hoitanut neuvotteluja.”

Jos näin on, niin koko järjestelmä on vakavasti uhattuna. Ja näinhän on, kun AKT:n hallitus näin näkee.

AKT:n mukaan valtakunnansovittelija on siis työnantajan asialla.

Väite, syyte, on erittäin vakava, ja saattaa sovittelijan toiminnan perin kyseenalaiseksi.

Erittäin vakava on syyte siitäkin, ettei Esa Lonka ole hoitanut neuvotteluja täysipainoisesti.

Jos kiistan osapuoli kokee Lonkan olevan muuta kuin puolueeton, niin edellytykset sovittelun jatkamiselle ovat perin ohuet.

Ja vaikka Pensasmäen kommentti olisikin pelkkää lakon aikaista työmarkkinapolitiikkaa ja huulenheilutusta, niin sen se kuitenkin osoittaa, että AKT ei paljon painoa anna valtakunnansovittelijalle. Sen verran raju hyökkäys, kesken sovittelun.

On otsaa

tiistai 2. maaliskuuta 2010

AKT se aloittaa lakkonsa kello 18. Pistää satojentuhansien ihmisten elämän sekaisin. Bussit eivät kulje, ruoka ei liiku, raaka-aineet seisovat, polttoaineet hupenevat, jätteet seisovat.

Mikäs siinä, toki lakko-oikeus on demokratian perusoikeuksia.

Mutta oikeudella on toki vastuunsakin.

Taloudessa ei ole erityisen helppoa muutenkaan. Viime vuonna bkt romahti 7,8 prosenttia. Se on järkyttävän paljon.

Lama on liipannut monen elämää. Irtisanomiset, lomautukset, myös maltilliset palkankorotukset ovat olleet osa kansalaisten sopeutumista.

Mutta mitä tekee AKT?

Autoliikenteen sopimuskorotukset ovat olleet kolmen viime vuoden aikana liki 16 prosenttia, sanoo työnantajien EK. Nousu on selvästi suurempi kuin teollisuuden toimialoilla keskimäärin, EK jatkaa.

Viime vuonna kuorma-autoalalta hävisi 1500 työpaikkaa. Nämä ihmiset ovat AKT:n väestä niitä, jotka joustavat.

Töihin jääneille pitäisi sitten saada muita aloja enemmän, ja irtisanottuja omia jäseniä enemmän. Erikoinen on AKT:n käsitys solidaarisuudesta.

Röyhkettä taas hipovat AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn eiliset kommentit. Kun valtakunnansovittelija oli jättänyt sovintoesityksen, työnantaja sen hyväksynyt ja AKT hylännyt, AKT ja Räty vaativat sovittelun jatkamista heti.

Siis heti! Heti kun itse on sovittelun tyrmännyt.

AKT näyttää haistattavan paitsi kansalaisille ja kansantaloudelle, myös valtakunnansovittelijalle – ja ylipäätään suiomalaisella, hyvin toimivalla työmarkkinajärjestelmällä.

AKT:n käyttäytyminen on vaikea pala demokratialle ja työmarkkinoille. Miten pitkälle voidaan sietää yhden, kohtalaisen pienen, mutta keskeisen alan öykkäröintiä ja oman edun tavoittelua? – Hyvin  pitkälle, tietysti, mutta jossainhan yhteiskunnan sietokyky tulee vastaan. Onhan näitä toki nähty, vaikeita työsopimusneuvotteluja ja avainalojen ahneutta. Ja nähdään varmaan vastakin, mutta tällaisessa, vuosikymmenten vaikeimmassa lamassa toivoisi vähän yhteiskunnallisen kokonaisvastuunkin kantamista. Solidaarisesti yhdessä.