Artikkelit joissa on tagi ‘Suomi’

Miehen vuosi

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kovasti on tällä viikolla pidetty meteliä siitä, että naisen tilivuosi on jo täynnä, että naisen palkanmaksu päättyi keskiviikkona.

Totuuden kertoi toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK.

STTK perustaa tietonsa siihen totuuteen, että naiset ansaitsevat maassamme keskimäärin 18 prosenttia vähemmän kuin miehet. Ja vuosipalkaksi muutettuna tämä 82-prosenttinen palkka on maksettu lokakuun 26. päivä.

Kyseessä on vakava yhteiskunnallinen epäkohta.

Vai onko?

Julkisen totuuden olemus tuntuu olevan, että faktojen kanssa sillä ei ole paljonkaan tekemistä. Kollektiivinen tajunta erehtyy.

Se on vähän kuin uutinen: usein faktat pilaavat hyvänkin uutisen. Onneksi journalismissa sentään faktat useimmiten tarkistetaan.

Totuus – ainakin yksi sellainen, tieteellisesti tutkittu kuitenkin – on, että naisen euro ei suinkaan ole 80 tai 82 senttiä, vaan 96-97 senttiä. Tlivuosi täyttyykin joulukuun 15. päivä. Tällaiseen totuuteen päätyi Helsingin yliopistossa väitellyt Tomi Kyyrä. Tästä kirjoitin jo muutama vuosi sitten, toivoen Totuutta peliin.

Mutta ei tieteellinen totuus mielipiteiden ja -kuvien markkinoilla pärjää.

Entäs tämä:

Miehen vuosi täyttyy joulukuun 1. päivä. Naisella on vielä loppuvuosi aikaa.

Mitäs tämä on?

Tämä on karmea totuus Suomesta.

Suomalainen mies elää keskimäärin 75,9 vuotiaaksi. Suomalainen nainen elää keskimäärin 82,8 vuotiaaksi.

En nyt ole täysin varma, ovatko luvut ja ihan täsmälleen totta. Näin kerrotaan BBC:n hauskalla monesko ihminen maailmassa olet -sivustolla.

Kun tuosta laskeskelee, niin miehen vuosi on 0,917 vuotta.

Kun vuoden 365 päivästä ottaa 91,7 prosenttia, tulee 335 päivää. Miehen vuodesta jää elämättä kokonainen kuukausi.

Miehen mitta täyttyy joulukuun 1. päivä.

Lissää löylyä

perjantai 19. elokuuta 2011

Sauna ja Suomi. Niin se vain on.

Vaan eipä ole.

Sauna ja Saksa. Niin se on kuulkaas nyt.

Lappeenrannan Rauhassa rakennetaan pirunmoista kylpylähotellia. Siis hotelleja. Hotelleja tulee kolme erilaista. Vuodenpaikkoja tulee yhteensä 984. Tässä alkuvaiheessa. Asiasta on Jyrki Nuottimäen mainio juttu perjantain Etelä-Saimaassa sivulla 10. Verkosta löytyy näköislehdestä. Osta hyvä digilehti, esaimaa.fi/digilehti!

Kylpylähotellin tärkein asia on tietenkin altaat ja saunat. Saunoja tulee lasten sauna, savusauna, höyrysauna, suolasauna ja diskosauna. Ainakin. Ja Suomessa kun ollaan, niin ne saunat ovat tietenkin tärkein asia.

Ja meillähän tätä saunakulttuuria riittää. Me olemme maailman parasta saunakansaa. On osaamista, tietotaitoa (vaikka englanniksi know how’ta). Jotkut muutkin yrittävät saunoja rakennella, mutta sellaista pikkuisen säälittävää turaamistahan se tahtoo olla. Liian pienet lämmöt. Tai pyyhe ympärillä. Jossain ei saa löylyäkään heittää. Jotkut lukevat lehtiä saunassa.

Moni sitä maailmassa yrittää, saunoa, mutta eihän siitä oikein ulkomaalaiselta tahdo onnistua.

Meillä on sauna hallussa. On savusaunaa, rantasaunaa, mökkisaunaa, kaupunkisaunaa, turvesaunaa, jatkuva- ja kertalämmitteistä, sähkösaunaa.

Mutta Rauhasta kuuluu kummia. Ei pojat, ei me osatakaan saunoja rakentaa.

Kun tarvitaan erikoissauna, niin kaikki niiden tekijät tulevat ulkomailta, lähinnä Saksasta.

Sauna Saksasta!

Taisi käydä niin, että ei se sauna olekaan ikiaikainen, muuttumaton, pyhä. Ja taisi käydä niin, että kun me lauteilla tuijottelimme omaa erinomaista napaamme, niin ne löylyä heittämättömät pösilöt istuivat lauteilla, ja tekivät tuotekehitystä. Että ne mitään ymmärtämättömät saunalehdenlukijat kehittivät saunaan nykyaikaiseen, monipuoliseen suuntaan.

Ja me, löylynlyömät, löimme lisää löylyä.

Jos katsoo pahamaisesta internetistä, niin alkaa vähän oivaltaa, mistä on kyse.

Suomalainen saunatoimittaja Pakkanen: tässä nettisivu tuotteista.

Saksalainen, Rauhaankin neljä saunaa toimittava Klafs: tässä nettisivu.

Onko eroa osaamisessa, markkinoinnissa, visuaalisessa suunnitelussa? Ajattelussa?

On. Ja takkiin tuli, tulee ja tulee tulemaan.

Löylyä lissää!

Selkä länteen

torstai 31. maaliskuuta 2011

Siellähän ne olivat, Lontoossa. Monet maat, pohtimassa ja jatkojalostamassa YK:n päätöstä.

Hyvällä asialla, ihmisen, ihmisoikeuksien asialla. Sortoa, väkivaltaa ja diktatuuria vastaan.

Eikä tässä maailmassa mandaatti, lupa toimia, voisi olla suurempi kuin YK:n.

Vaan emme olleet me, me Suomi.

Kovasti nyt ulkopoliittinen johto selittelee, että ei meidän tarvinnutkaan olla siellä. Nato-maathan ne kokoontuivat. Ja sitten oli muutama muu, muun muassa Ruotsi. Ei ollut Suomen paikka siellä, Lontoossa. Kun sota-asioistakin puhuivat. Ei me sinne.

Voihan se olla suurta viisautta, sekä kauko- ja avarakatseista ulkopolitiikkaa. Pysytellä syrjässä. Missä Nato, siellä Suomi ei. Paitsi joskus, ja jotenkin vähän vaivihkaa, ja ainakin silloin kun pyydetään, ja innolla silloin, täysin rinnoin. Mutta ei sillai reilusti ja rehellisesti, eikä ainakaan Nato-pöytiin pyrkien. Samanlaiset aseet hankitaan toki, tukijärjestelmät, mutta ei me Natoon haluta, ei haluta keskustella, eikä olla niiden kanssa sillai. Paitsi että olisihan se hyvä, samassa pöydässä, kun meitäkin koskevista asioista puhuvat. Mutta eihän me nyt, kun Libyasta, ja sapelit kalisevat. Kyllä me sitten demokratiaa ja ihmisoikeuksia, kun on ensin pakotettu, ja sitten kun on humanitaarisen avun vuoro.

Vähän näyttää vaikealta Suomen suhtautuminen vaikeisiin kansainvälisiin asioihin.

Ajoitus oli tietysti sattumaa, mutta eihän se hyvältä näyttänyt, kun Lontoon sijasta tasavallan presidentti matkusti Turkkiin, ja vakuutteli siellä Suomen tekevän kaikkensa, että Turkki pääsisi EU:n jäseneksi.

Samaan aikaan demokratian esitaistelijat ja ihmisoikeuksien (vaikka pommein, perkele) puolustajat pohtivat, miten saada islamilaiseen Välimeren maahan demokratia ja ihmisoikeudet. Ja me siellä meren toisella rannalla, islamilaisessa Välimeren maassa, jutellaan mukavia.

Vähän näytti, että Suomi käänsi selkänsä länteen. Tai, mikä pahempaa, länsi käänsi selkäänsä meille.

Tauluri ja älykkä

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kuten pari viikkoa sitten kirjoitin, tietotekniikan maailmassa suomi on vähän kömpelö kieli.

Kosketusnäytöllinen tietokone on aivan järjettömästi sanottu. Eikä tabletti sen parempi ole. Älypuhelin on ihan älytön termi.

Se että suomi ei ole oikein taipunut tekniikan kehityksen vauhtiin, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi taipua.

Ja suomalaiset keksiä hyviä sanoja näille uusille kilkuttimille, vitkuttimille ja koskettimisille.

Mukavakin niitä on pohtia.

Taulutietokone, tabletti, voisi olla tauluri ainakin arkikielessä.

Ja älypuhelin voisi olla älykkä.

”No, mitäs tässä. Älykällä vähän netissä surffailen.”

Vrt: ”Kiitos kysymästä. Voin oikein hyvin. Olen juuri älypuhelimeni välityksellä etsimässä tietoa internetistä.”

”Onpas mukava lelu tää mun uus tauluri.”

Vrt: ”Uusi kosketusnäytöllinen tietokoneeni on erinomaisen miellyttävä teknologinen laite, jonka kanssa aikani tuntuu kuluvan siivillä ja jolla on miellyttävä tehdä erilaisia asioita.”

Kansakunnan koko kuva

torstai 25. helmikuuta 2010

Suomi voitti.

Ruotsi hävisi.

Kumpi on parempi?

Vahingonilo on syvintä iloa.

Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomat

iltalehti

Tässä jutut:

Ilta-Sanomat

Iltalehti

Väärin ymmärretty

maanantai 30. marraskuuta 2009

Sofi Oksasen löysistä puheista nousi kova kohu.

Ihan väärin ymmärretty, sekä Oksasen jutut ja niiden yhteiskunnallinen merkitys. Ja ennen kaikkea Oksanen on ymmärtänyt ihan väärin suomalaisen yhteiskunnan.

Oksanen esiintyi Tanskan television Deadline-ohjelmassa. Tässä linkki. Toki ohjelma kannattaa katsoa, ennen kuin siitä jyrkän mielipiteen muodostaa.

Ei anna Oksanen kovin fiksua kuvaa Suomesta, mutta ei myöskään – ja ennen kaikkea – itsestään.

Kova kohuhan noista puheista tuli. Ihan syyttä.

Onhan tällaisia ohjelmia televisiot täynnänsä. TV-ryhmä menee johonkin maahan tai kaupunkiin tekemään reportaasia todellisuudesta. Helpoiten todellisuuden saa selville, kun etsii jonkun räväkän, sanavalmiin, julkisuushakuisen puoli- tai kokojulkisen ihmisen, joka tykkää olla televisiossa. Sitten kierrellään, ja jutustellaan. Haastateltavalta tulee tekstiä, joka ei ole erityisen harkittua, ei tilastoihin tai muuhun oikeaan tietoon perustuvaa, ohjelma leikataan mukavan mittaisiksi pätkiksi ja lähetetään ulos.

Hyvää journalismia? Ei. Helpolla tehty, kiva keikka Helsinkiin oli tanskalaisilla ollut.

Jos tarkoitus oli kertoa tiivis ja totuudenmukainen kuva Suomesta, niin pieleen meni.

Mutta ei siitä pidä välittää suomalaisen. Eivät tanskalaisetkaan näitä tv-reportaaseja totuutena katso. Viihde on television genre, ja pysyy.

Eikä noista Sofi Oksasen puheitakaan sen kummempaan arvoon pidä nostaa. Televisio-ohjelman täytettä siinä missä kuvatkin.

Kuten Noam Chomsky sanoi, kielen rajat ovat maailman rajat. Siksi äidinkieli on niin tärkeä. Ja siksi ei vieraalla kielellä pitäisi kovin syvällisiä lähteä puhumaan. Litteä kieli litistää maailman. Eikä tuo Sofin englanti muuta ole kuin litteää maailmankuvaa. Ei edes kahta ulottuvuutta, yksiulotteinen Suomi. Vieras kieli ei ole mielipide, saati tieto. Sen este se usein onn.

Kun kielestä puuttuvat sävyt ja aivoista syvällinen yhteiskunnan ymmärrys, on tuloksena kärjistyksiä, vääristynyttä kuvaa todellisuudesta – toden irvikuva. Fiktio.

Ei sitä faktana pidä ottaakaan. Kuten ei sitäkään, että kaikki suomalaiset söisivät Atrian sinistä ja joisivat olutta saunan päälle. Tai että kaikki haaveilevat omakotitalosta keskellä kaupunkia järven rannalta, ja kultaisesta noutajasta. Tai että tyypillisellä suomalaisella miehellä ei ole kieltä tunteiden ilmaisemiseen. Tai että koti on ainoa paikka jossa mies voi valtaa näyttää. Tai että suomalaiset ovat perimmältään rehellisiä ja ujoja. Tai että suomesta ja Suomesta puuttuu small talk. Tai että meillä on paljon itsemurhia, kun emme kestä kasvojen menettämistä. Tai että meillä miehet voivat piestä vaimojaan, kun lainsäädäntö ei ole riittävän tiukka.

Näin Sofi väitti.

Ihan höpö-höpö-puhetta.

Mutta kiva ohjelmahan se, silti.

Ihmisten puolue on kyllä minusta parempi.

Ei senkään Suomi-kuva niin siloiteltu ole, mutta ei siitä lehdet kirjoittele.

Kielteistä ja myönteistä

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ei se journalismi muuta elämää kummempaa ole. Siinäkin maailmaan suhtaudutaan asenteella. Asenne voi toki olla hajuttoman ja mauttoman neutraali, mutta hyvän elämän ja hyvän journalismin kuuluu olla muuta kuin mitätöntä nolluutta. Pitää olla joko kielteinen tai myönteinen – siitä ne elämykset kumpuavat. Kielteisestä asenteesta kielteiset, myönteisestä myönteiset.

Esimerkki kielteisestä:

Ruotsi vei vitsikullan Suomen nenän edestä

Esimerkki myönteisestä:

Maailman parhaimmat vitsit – Suomi voitti hopeaa
Ensin mainittu on Helsingin Sanomista, jälkimmäinen Ilta-Sanomista.

Ilta-Sanomien uutisten perässä on nykyisin Haku aihepiiristä -toiminto. Ohjelma tarjoaa vitsikkääksi jutuksi otsikkoa Kannattaako uusi suhde heti eron jälkeen. Hesarilla vitsien aihepiiriin kuuluu uutinen Hitchcockin Linnuista uusintaversio. Digihuumoria, varmaan.

Kaakkoissuomalaisittain ilahduttaa, että maailman toiseksi parhaan vitsin on Valittujen Palojen kilpailuun lähettänyt kotkalainen Marika Koski. Kotkalaisethan tunnetaan vitseistä.