Saimaan rannalla

Sofi Oksasen löysistä puheista nousi kova kohu.

Ihan väärin ymmärretty, sekä Oksasen jutut ja niiden yhteiskunnallinen merkitys. Ja ennen kaikkea Oksanen on ymmärtänyt ihan väärin suomalaisen yhteiskunnan.

Oksanen esiintyi Tanskan television Deadline-ohjelmassa. Tässä linkki. Toki ohjelma kannattaa katsoa, ennen kuin siitä jyrkän mielipiteen muodostaa.

Ei anna Oksanen kovin fiksua kuvaa Suomesta, mutta ei myöskään – ja ennen kaikkea – itsestään.

Kova kohuhan noista puheista tuli. Ihan syyttä.

Onhan tällaisia ohjelmia televisiot täynnänsä. TV-ryhmä menee johonkin maahan tai kaupunkiin tekemään reportaasia todellisuudesta. Helpoiten todellisuuden saa selville, kun etsii jonkun räväkän, sanavalmiin, julkisuushakuisen puoli- tai kokojulkisen ihmisen, joka tykkää olla televisiossa. Sitten kierrellään, ja jutustellaan. Haastateltavalta tulee tekstiä, joka ei ole erityisen harkittua, ei tilastoihin tai muuhun oikeaan tietoon perustuvaa, ohjelma leikataan mukavan mittaisiksi pätkiksi ja lähetetään ulos.

Hyvää journalismia? Ei. Helpolla tehty, kiva keikka Helsinkiin oli tanskalaisilla ollut.

Jos tarkoitus oli kertoa tiivis ja totuudenmukainen kuva Suomesta, niin pieleen meni.

Mutta ei siitä pidä välittää suomalaisen. Eivät tanskalaisetkaan näitä tv-reportaaseja totuutena katso. Viihde on television genre, ja pysyy.

Eikä noista Sofi Oksasen puheitakaan sen kummempaan arvoon pidä nostaa. Televisio-ohjelman täytettä siinä missä kuvatkin.

Kuten Noam Chomsky sanoi, kielen rajat ovat maailman rajat. Siksi äidinkieli on niin tärkeä. Ja siksi ei vieraalla kielellä pitäisi kovin syvällisiä lähteä puhumaan. Litteä kieli litistää maailman. Eikä tuo Sofin englanti muuta ole kuin litteää maailmankuvaa. Ei edes kahta ulottuvuutta, yksiulotteinen Suomi. Vieras kieli ei ole mielipide, saati tieto. Sen este se usein onn.

Kun kielestä puuttuvat sävyt ja aivoista syvällinen yhteiskunnan ymmärrys, on tuloksena kärjistyksiä, vääristynyttä kuvaa todellisuudesta – toden irvikuva. Fiktio.

Ei sitä faktana pidä ottaakaan. Kuten ei sitäkään, että kaikki suomalaiset söisivät Atrian sinistä ja joisivat olutta saunan päälle. Tai että kaikki haaveilevat omakotitalosta keskellä kaupunkia järven rannalta, ja kultaisesta noutajasta. Tai että tyypillisellä suomalaisella miehellä ei ole kieltä tunteiden ilmaisemiseen. Tai että koti on ainoa paikka jossa mies voi valtaa näyttää. Tai että suomalaiset ovat perimmältään rehellisiä ja ujoja. Tai että suomesta ja Suomesta puuttuu small talk. Tai että meillä on paljon itsemurhia, kun emme kestä kasvojen menettämistä. Tai että meillä miehet voivat piestä vaimojaan, kun lainsäädäntö ei ole riittävän tiukka.

Näin Sofi väitti.

Ihan höpö-höpö-puhetta.

Mutta kiva ohjelmahan se, silti.

Ihmisten puolue on kyllä minusta parempi.

Ei senkään Suomi-kuva niin siloiteltu ole, mutta ei siitä lehdet kirjoittele.