Artikkelit joissa on tagi ‘ruoka’

Kalaa kuoreen

torstai 15. huhtikuuta 2010

Joskus on ihmisen hyvä pitää kynttilänsä vakan alla. Joskus on hyvä laittaa kalafileet piiloon, taikinakuoren alle. Paras on usein piilossa.

Otetaan kaksi kappaletta puolen kilon painoista lohen tai kirjolohen fileetä. Nahat voi jättää tai ottaa pois.

Ruodotonta kalaa (hauki on mainio) 300 grammaa, kermaa 1,5 desiä, kaksi kananmunaa ja pari ruokalusikallista kuivaa valkoviiniä. Lisäksi silputtua tilliä ruokalusikallisen verran, suolaa ja valkopippuria. Nämä kaikki laitetaan ensin kylmään, sitten – lohifileitä ja keltuaisia lukuunottamatta – tehosekoittimeen, jauhetaan hienoksi. Noin sata grammaa katkarapuja pienitään pikkuisen, vaikka puolikkaiksi elleivät ole pieniä jo valmiiksi, sekoitetaan seokseen.

Kasviksia ei pidä unohtaa yhtenäkään päivänä. Tähän tarvitaan kerän verran vihreää salaattia. Lehdet erotellaan, kiehautetaan minuutin verran ja valutetaan hyvin.

Otetaan reilu pala foliota. Levitetään puolet salaatin lehdistä foliolle, päälle suolalla ja pippurilla maustettu lohifilee. Sen päälle kala-katkarappumössö. Tavoitteena on kalanmuotoinen paketti. Toinen suolattu ja pippuroitu lohifilee päälle, ja sen päälle loput salaatinlehdet. Salaattilehtien päät pyöräytetään koko paketin ympärille.

Eikä tässä vielä kaikki: tarvitaan voitaikinaa puoli kiloa. Se kaulitaan kahdeksi levyksi, muutaman millin paksuiseksi, kalapakettia hieman pitemmäksi ja leveämmäksi,. Kalapaketti nostetaan taikinalevyn päälle, folio pois, leikellään taikinan reunoja sen verran, että tulee kalan muotoinen paketti.

Toinen taikinalevy kaiken päälle. Taikinan reunat voidellaan vedellä ja painellaan hyvin, tiukasti yhteen.

Kun taikinaa leikatessa jää ohuita nauhoja, niistä voi väsäillä koristeita: evät, pyrstön, ja vaikka vähän suutakin ja pyöreän silmän. Pippuri tai kapris silmän keskellä on iloinen yllätys. Jos hienostelee, voi taikinan pintaan leikata varovasti saksen kärjillä suomut.

Piirakka voidellaan keltuaisilla. Ensin uuni 220 astetta ja vartti, sitten 200 astetta ja puolisen tuntia.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Kastikkeen voi tehdä maustumaan jo vähän etukäteen. Tarvitaan desin verran kermaviiliä, puolisen desiä majoneeisa, ruokalusikallisen tomattipyreetä, muutama tippa tabaskoa, ruokalusikallinen tuoretta, raastettua piparjuurta, suolaa ja pippuria. Ne sekoitetaan hyvin.

Kala leikataan parin sentin viipaleiksi, soosit viereen. Siinä se.

Tags: , , , , , , ,
Aihe: ruoka | Ei kommentteja »

Maksan maine pilaa

torstai 8. huhtikuuta 2010

Maksan hyvä puoli on siinä, että suuri osa ihmisistä tuntuu sitä inhoavan. Herkkua siis kaupoista  löytyy.

Maksan hyvä puoli on siinä, että ihminen voi yllättyä iloisesti ja tulla hyvällle mielelle. Ainakin jos on vähänkään kykyä nauraa itselleen ja omille ennakkoluuloilleen.

Hyvä puoli on sekin, että uuden löytäminen on aina ilo. Sehän on uutisenkin syvin olemus. Maksa on monelle uutinen, liian monelle.

Maksa vetoaa aisteihin. Monen mielessä maksa haisee pahalle, näyttää perin epäilyttävältä, maistuu tympeälle, tuntuu niljakkaalta. Vain kuulohavainto puuttuu.

Se ei ole maksan koko kuva. Suurta herkkua on hän. Hyvää helpolla ja halvalla.

Maksaa saa kokonaisena, mutta myös viipaloituna. Parasta olisi vasikanmaksa, mutta marketeista sitä löydä. Nautaa kyllä. Ehkä kauppahallista saisi vasikkaa. Sian maksaa ei tähän kannata yrittää.

Neljälle ihmiselle riittää puoli kiloa maksaa. Jos ostaa kokonaisen, pitää kalvot poistaa ja leikata ohuiksi viipaleiksi. Valmiiksi viipaloidulla pääsee helpommalla, vaikka viipaleet vähän paksuja ovatkin.

Lisäksi 350 grammaa sipulia, nippu persiljaa, nelisen ruokalusikallista oliiviöljyä, pari ruokalusikallista voita ja desin verran vahvaa lihalientä tai valkoviiniä. Sekä suolaa ja pippuria.

Sipulit kuoritaan ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Puolet persiljasta silputaan. Voi ja oliiviöljy kuumennetaan isossa paistinpannussa, sipulit ja persiljat keitellään kuulaiksi keskilämmöllä. Pannulle lihaliemi tai viini, lämpöä lisää ja maksaviipaleet sekaan. Keitellään viitisen minuuttia, vähän vajaa. Liian kypsäksi ei maksaa pidä päästää. Pihvejä on hyvä käännellä useita kertoja. Loput persiljat silputaan ja lisätään suolan ja pippurin kanssa.

Siinä se. Yksinkertaista ja hyvää.

Lisäksi perunasosetta tai vaikkapa polentapuuroa ruskitettuna. Polentan ohje esim. tässä. Juomaksi tukevaa italialaista valkoviiniä vaikka Veneton alueelta – onhan klasikkoruuankin nimi maksaa venetsialaiseen tapaan.

Tags: , , ,
Aihe: ruoka | Ei kommentteja »

Villaa ylle, lammasta suuhun

torstai 1. huhtikuuta 2010

On se kumma, miten joidenkin mielestä lammas maistuu villalle.

Viime vuosina villan syöminen on jäänyt vähiin, mitä nyt lapsena tuli lumisia lapasia imeksittyä. Eihän se kaksinen maku ollut, vetistä. Ihan toiselta maistuu lammas. Jota voi ilman huolen häivää syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä, jos haluaa hyvää mieltä muulloinkin kuin pääsiäisenä.

Eläimenähän lammas on tyhmä kuin pässi. Mutta ihminen ei ole sitä, mitä syö.

Jos on kiire, ei lammaspaistista kannata haaveilla. Jos on aikaa, kannattaa haaveilla, ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä lammaspaisti.

Otetaan yksi lampaan viulu, paisti siis. Kotimainen on ylivertaista. Muuta tarvitaankin runsaasti: voita, tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia ja persiljaa, jos ei niitä ole, niin vaikka oreganoa tai minttua), valkosipulinkynsiä. Kohtalaisen runsaasti pieniä perunoita, sipuleita sekä  porkkanoita. Muutama laakerinlehti, suolaa ja pippuria.

Siinä ne, tarveaineet. Lisäksi voipaperia, sanomalehtipaperia ja narua. Laiskemmalle paistopussi.

Lampaasta leikellään mahdolliset rasvat pois. Siihen hierotaan suolaa ja pippuria. Ja pintaan paksulti (oikeasti paksulti) voita. Sen päälle reilusti (oikeasti reilusti) yrttejä ja valkosipulia.

Voihan sen laittaa sitten paistopussiin, perään pieniä, kuorittuja ja kokonaisia sipuleita, pilkottuja porkkanoita ja kuorittuja perunoita. Pussi kiinni, kulma auki ja 150 asteeseen 3-4 tunniksi.

Parempaa saa, jos vähän malttaa. Otetaan iso pala voipaperia, paisti päälle ja viereen sipulit, perunat ja porkkanat. Paketti suljetaan mahdollisimman tiiviisti ja kääritään sanomalehteen moneen kertaan. Narulla paketti kiinni, ja 150 asteisiin uuniin 5-6 tunniksi.

Tags: , , ,
Aihe: ruoka | Ei kommentteja »

Jos rasvaa puuttuu, sitä pitää lisätä

torstai 25. maaliskuuta 2010

Broileri on siitä hyvä ruoka, että se on vähärasvaista. Vähärasvaisuus on hyve ja tavoite, paitsi ruuassa, myös ihmisessä itsessään.

Syö vähärasvaisesti, elät pitkään. Kuivasti syöt ja elät.

Broileri on siitä hyvä ruoka, että siihen saa rasvaa lisättyä. Ja makua. Ei ole kuivaa. On maukasta.

Otetaan yksi kokonainen broileri. Pakastettuja kun enimmäkseen ovat, on hyvä ostaa vuorokautta ennen. Sulatetaan siis se jääkaapissa.

Lisäksi sitruuna, ilmakuivattua kinkkua paketti, pari valkosipulinkynttä, puntti yrttejä (timjami käy oikein hyvin, miksei myös rosmariini tai oregano). Voita saa olla reilu sata grammaa. Lisäksi kilon verran perunoita ja suuri selleri tai pari pienempää.

Sula broileri huuhdotaan päältä ja sisältä ja kuivataan. Sormet työnnetään varovasti (mielellään hyvin varovasti) rintalihojen ja nahan väliin, erotellaan nahkaa niin pitkälle kuin sormi yltää. Ei pidä nahkaa rikkoa.

Sitruuna pestään, kuoritaan keltainen pinta pois ja silputaan. Kinkut pilkotaan pieniksi. Valkosipulit kuoritaan ja pilkotaan. Yrtin lehdet revitään varsista ja pilkotaan nekin. Nämä kaikki, suola ja pippuru, sotketaan huoneenlämpöiseen voihin. Seosta työnnellään nahan alle se mikä menee, ja loput broilerin päälle.

Kuorittu sitruuna halkaistaan ja työnnetään broilerin sisään.

Tällä välin uunissa oleva pannu on kuumentunut 240 asteen. Broileri kuumalle pannulle ja uuniin 15-20 minuutiksi.  Sillä välin kuorituttuja ja pilkottuja perunoita keitellään kymmenisen minuuttia ja kaadetaan vesi pois. Samalla välin kuoritaan ja pilkotaan selleri.

Broileri otetaan uunista, nostetaan se hetkeksi pannulta syrjään, ja heitetään pannulle perunat ja selleri. Niitä pyöritellään voisulassa, broileri päälle, ja pannu uuniin. Saa olla reilusti yli puoli tuntia, kolmisen varttia. Reidestä voi kypsyyttää kokeilla – kirkasta pitää nesteen olla.

Ota ruoka uunista, nostele broileri lisukkeineen vadille ja pidä lämpimänä. Pannuun lisätään kanalientä, tai fiinimmin viiniä. Kiehautetaan, vähän keitellään ja siinä se.

Tags: , ,
Aihe: ruoka | Ei kommentteja »

Kuin lehmän häntä

torstai 18. maaliskuuta 2010

Hännistä puheen ollen, se on merkillistä, että kun nautaeläimissäkin uroksia ja naaraita on kutakuinkin yhtä paljon, niin kaupoissa löytyy vain härän häntiä. Ei yhtään lehmän häntää.

Sillähän ei sinänsä ole väliä, kun lopputulos on hyvä. Häntä kuin häntä. Häntä kannattaa syödä.

Vaikka niin, että ottaa reilun kilon häränhäntiä, lihaliemikuution, sipulin, 8 kuivattua luumua, neljä ananaskiekkoa, pari ruokalusikallista konjakkia ja saman verran voita, 5 ruokalusikallista kermaa, pari kolme teelusikallista rosmariinia, laakerinlehden, mausteneilikan, puolikkaan kanelitangon, hivenen cayennenpippuria, suolaa ja jauhettua mustapippuria.

Neilikka ja laakerinlehti pistetään sipuliin. Laitetaan se ja häränhännät – jotka kannattaa ostaa kauppahallista ja valita lihaisat palat – lihaliemeen niin että peittyvät. Keitellään 2½ tuntia. Tämän voi tehdä etukäteenkin. Jos hännät jäähtyvät, paistetaan niitä uunissa 10 minuuttia pitempään.

Sillä välin luumut liotellaan konjakissa. Voi ne jättää liottamattakin, mutta kiva säväys tulee konjakista. Luumuja ja kanelitankoja keitellään niukassa vedessä vartin verran.

Kypsät häränhännät nostetaan liemestä, kuivataan, suolaa ja pippuria päälle,  uunivuokaan, ja 240 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ruokalusikallinen voita sulatetaan ja kaadetaan päälle. Häntiä on hyvä välillä käännellä, että ruskistuvat joka puolelta.

Lihat otetaan uunista lämpimille lautasille.

Paistinpannussa kuumennetaan reilu teelusikallinen rosmariinia ja pari ruokalusikkalista voita, ruskistetaan ja siivilöidään häränhäntien päälle.

Paistovuoka huuhdellaan parilla desillä lihalientä, annetaan kiehua, lisätään kerma, loput rosmariinit ja ripaus cayennepippuria. Annetaan saostua miedolla lämmöllä.

Ananasviipaleet paistetaan lopussa voissa, nostetaan lautasille ja koristetaan luumuilla.

Voipi tarjoilla nauhamakaronin ja juustoraasteen tai riisin kanssa. Viini saa olla aika tuhtia. Niin on häntäkin, ja mieli kun tämän syö.

Tags: , , ,
Aihe: ruoka | 1 kommentti »

Hapanta, ja makiaa

torstai 11. maaliskuuta 2010

Ruottalaiset ovat siinä viisaita, että heikäläisillä on hyvä sanonta: äta bör man, annars dör man. Syödä pitää, muuten kuolee.

Meikäläisethän ovat tämän saman oivaltaneet myös.

Joskus voi syödä vaikka hapanimelää kalaa kiinalaiseen tapaan. Sikäläinen tapa sopii myös täkäläiseen suuhun.

Otetaan kilon, vaikka vähän vajaakin, kokonainen kala. Ei hyvin ruotoinen. Perataan ja suomustetaan, jätetään pää paikalleen. Huuhdotaan ja kuivataan. Kylkiin viilletään muutama viilto poikittain, lähes selkärankaan asti.

Otetaan 2 ruokalusikallista soijaa ja saman verran kuivaa sherryä. Sotketaan ja sivellään kalaan. Annetaan marinoitua puolisen tuntia.

Hienonnetaan 1 sipuli, pari valkosipulinkynttä, muutaman sentin pituinen ohut viipale inkivääriä, ja ehkä pieni punapippuri.

Sekoitetaan kastiketta varten muutama ruokalusikallinen viinietikkaa, pari ruokalusikallista soijaa, 1½ desiä vettä ja pari teelusikallista perunajauhoa.

Kala voidellaan ohuesti öljyllä ja lykätään 175 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kun kala on kypsä, nostetaan  se tarjoiluvadille ja valmistetaan hapanimelyys.

Paistinpannuun öljyä pari ruokalusikallista, kuumennetaan niin että se savuaa. Inkivääri, punapippuri, sipulit ja desin verran sokeria pannuun ja paistellaan koko ajan kunnolla sekoittaen minuutti, puolitoista. Kastike sekaan, kiehautetaan, ja kaadetaan kalan päälle.

Lisäksi vaikka riisiä.

Viinien kanssa on turha pelailla, eivät ne tämän kanssa maistu. Ellei jostain löydy kiinalaista viiniä. Tai sitten kuivaa sherryä, lämmitettynä.

Tags: , , , ,
Aihe: ruoka | Ei kommentteja »