Artikkelit joissa on tagi ‘palvelu’

Kapitalistit polvilleen

maanantai 21. marraskuuta 2011

Käydään Suomessa näinä päivinä ankaria neuvotteluja työn tekemisen ehdoista. Tiukkaa on vääntö, ja isoja asiat.

Mutta osattiinpa sitä ennenkin. Jo tsaarin aikaan. Pistivät Savonlinnassakin liikeapulaiset kapitalistit polvilleen, tes-neuvotteluissa.

Nimittäin 16.5.1897 olivat liikeapulaiset pitäneet kokouksen, ja päättäneet anoa, että työpäivää lyhennetään kahdella tunnilla. Joka päivä. Kahdella tunnilla!

Se on 12 tuntia viikkotyöajasta pois.

Perustelivat hurjaa vaatimustaan sillä, että tarvitsivat vapaata aikaa kartuttaakseen tietojaan opiskelulla.

Lyhennetty työpäivä olisi enää 13 tunnin mittainen. Siihen asti oli tehty 15 tunnin työpäiviä, kuutena päivänä viikossa. 90 tunnin viikkotyöaikaa. Ihan ymmärrettävää, että opinnot tahtoivat kärsiä.

Ja niin nytkähti kapitalistin polvi. Tosin vain toinen. Kesällä ei opiskella, ajattelivat kauppiaat. Ja kesällä liikkeet pidettäisiin auki totuttuun tapaan klo 6-21.

Mutta talvella, lokakuun alusta huhtikuun alkuun lyhennettiin työaikaa, ja liikkeet olivat avoinna ainoastaan 7-20. Jäi siinä aikaa opiskella, kun ei tarvinnut töissä olla kuin 13 tuntia kuutena päivänä viikossa.

Mutta tyytyikö työväki tähän?

No, ei.

Jo kahta vuotta myöhemmin tuli uusi anomus: pitäisi kesälläkin lyhentää työaikaa, yhdellä tunnilla.

Ja taas taipui kapitalisti. Huhtikuun alun ja lokakuun alun välisenä aikana liikkeet olivat auki 6-20. Arkisin. Lauantaita päätös ei koskenut. Lauantaisin kauppias sai itse määrätä aukioloajat. Yleistä oli, että lauantaisin kauppaa tehtiin jopa klo 23:een asti. Mutta taas taipui kapitalisti, nyt oma-aloitteisesti. Savonlinnan Liikemiesyhdistyksen kauppaosasto päätti keväällä 1899, että lauantaisin kaupat on suljettava viimeistään klo 20.30.

Eikä tässä kaikki.

Jo vuonna 1905 aukioloja lyhennettiin taas. Aloitteentekijä oli Savonlinnan Liikeapulaisyhdistys. Päätöksen mukaan 1.5.-1.10. liikkeet avattiin klo 6 ja suljettiin klo 19. Talvisin avattiin vielä tuntia myöhemmin.

Näistä  päätöksistä voidaan katsoa osaltaan Savonlinnan yleisen sivistystason nousun ja toisaalta kauppojen palvelutason laskun alkaneen.

Lähde: Juhani Auvinen. Savonlinnan kauppaseura 1868-1968.

Takseja. Perkele

tiistai 9. elokuuta 2011

Käytiin lauantaina Riiassa. Lappeenrannasta Aamulla sinne. Illaksi kotiin. AirBaltic toi, ja vei. Paljon tätä tekoa on ihmetelty, ja pidetty hölmön puuhana. Voihan se sitäkin olla. Yötä olisi pitänyt olla, jotta olisi ollut järkeä.

Monihan käy päivän reissulla Helsingissä. Riiassa on Lappeenrannasta hivenen nopeampi käydä, hinta on sama. En osaa tuota asian kokeneena mitenkään typeränä temppuna pitää. Joskus tehnyt hölmömpääkin.

Mutta se mikä jäi hampaankoloon, risomaan, on joukkoliikenne. Ja niistä se ylellisin. Taksit.

Eikä suinkaan Riiassa, vaan ihan Lappeenrannassa.

Riiassahan takseja on lentoaseman edessä useita. Hinnat kerrottu ovien teippauksissa. Matkustajamäärän mukaan voi valita sopivan auton. Ja menomatkalla kuski kyseli, tarvitaanko kyytiä takaisin lentoasemalle. Siinä samalla asia sovittiin, ja äijä kurvasi sovittuun paikkaan minuutilleen. Oli toki jättänyt käyntikorttinsa, jos jotain muutoksia tulee, tai kysyttävää. Aika hyvää palvelua.

Ihan samaan eivät yltäneet tällä kertaa Lappeenrannan taksit.

Meitä oli kuusi ihmistä lähdöstä, samalta suunnalta.

Edellisenä iltana tilasin taksin aamuseitsemäksi. Pyysin tilataksia, keskuksen kanssa sovittiin, että jos ei tilataksia ole vapaana, niin kaksi tavallistakin kelpaa. Yleensä tilatut taksit ovat paikalla hyvissä ajoin, usein kymmenen minuuttia etuajassa.

No, kello tuli seitsemän. Ei näy taksia. Kolme yli. Ei näy. Viisi yli. Ei näy. Soitin keskukseen. Siellä väitettiin sujuvasti, että juu, hoidossa on. Vähän jäi tunne, että olivat unohtaneet koko homman, ja siinä samalla antoivat osoitteen kahdelle autolle – sen verran kauan niiden tuleminen kesti. No, onneksi oli jätetty aikatauluun reilusti väljää.

Kun positiivisesti ajattelee, niin eivät sentään sitä kuuden euron tilausmaksua perineet.

Illalla kone laskeutui ajallaan, kutakuinkin täynnä, lähemmäs 80 ihmistä. Valtaosa oli suomalaisia. Vettä satoi. Ja siihen ihmisiä kerääntyi lentoaseman sisäänkäynnin lipan alle, parikymmentä – odottamaan taksia.

Yksi taksi oli lentoasemalla. Sekin varattu. Kertoi kyllä soittaneensa yhden (yhden!) auton. Soitto taksikeskukseen paljasti, että autoja onkin tulossa kaksi (kaksi!).

Kyllähän niitä ajastaan tuli. Takseja. Perkele.

Olisikohan tuo ihan mahdoton järjestää, että kun lentokoneen saapumisaika on tiedossa, että siellä edes muutama taksi olisi. Sama koskee tietysti, ja vielä enemmän, rautatieasemaa – kovin harvoin sielläkään taksien tarjonta kohtaa kysynnän.

Pitäisiköhän taksien tarjontaa lisätä? Vai olla isommat firmat, jotka saisivat suunniteltua palvelun paremmin? Vai voisiko jotenkin nykysysteemiä kehittää siihen suuntaan, että asiakasta palveltaisiin silloin kun asiakas haluaa?

Kallista on tekemätön työ

tiistai 10. toukokuuta 2011

Posti palvelee.

Heh.

Näin lukee oikein Postia sinulle -lehdessä. Se jaettiin Suomen jokaiseen kotiin.

Kovasti on Postissa tehty työtä brändin rakentamiseksi. On pähkäilty arvoja, mietitty visioita, hahmoteltu strategioita. On päädytty siihen, että Postin ilme on iloinen. Sitä ainakin lehti toteuttaa – hymyileviä, iloisia kasvoja, herttaisia värejä, uudenaikaista ulkoasua, harkittuja tekstejä, paljon naisia, vähän miehiä. Siitähän se iloinen ilme.

Ja takakannessa vauva!

On ohjetta ja neuvoa. On hienoa yritysviestintää.

Kuten sekin, mitä lomalaisen pitää muistaa.

Ja tässä niitä ohjeita:

Määräaikainen osoitteenmuutos. Netissä 15,50 euroa, puhelimella tai lomakkeella 21,30 euroa.

Siis mitä? Postin kääntäminen loma-osoitteeseen yli 15 euroa, jos sen tekee itse. Ja liki 6 euroa päälle, jos joku Postin työntekijä tiedot syöttää.

Haloo! Onpahan hintaa.

Ja jakelun keskeytys: kahteen viikkoon asti netissä 9,20 euroa, puhelimalla tai lomakkeella 14,50.

Siis mitä? Jos postin ei tarvitse tehdä työtä, niin asiakas (asiakas!) joutuu maksamaan liki kympin. Ja loman jälkeen postinsa voi asiakas (asiakas!) käydä ihan itse hakemassa. Ei niitä tuoda.

Jakelun keskeytys 2 viikosta kahteen kuukauteen maksaa 15,50 tai 21,30. Tyly, perin tyly hinta.

Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä. Toki Postin asiakaspalvelu palvelee Facebookissakin, on se sillä lailla moderni ja ajan hermolla. Mutta onkohan sosiaalisen median olemus ymmärretty pikkuisen väärin?

Mutta nämä hinnat. Luulisi, että asia hoituu puhelinsoitolla ilmaiseksi, tai pientä, puhelun hinnassa perittävää korvausta vastaan. Mutta ei.

Eikä omalla yhteydenotolla saa sanomalehteä käännettyä. Ei, vaikka sama firma sen lehdenkin useimmiten jakaa, ja siellä se osoitteenmuutos tarvitaan. Mutta eivätpä lehtiyhtiöt tuollaisia summia osoitteenmuutoksesta peri.

Kilpailua?

Ei katukylttejä. Perkele.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kovasti velloo keskustelu Lappeenrannassa katukylteistä, niin Estareissa kuin Etelä-Saimaan yleisönosastossakin.

Väkevää on veljien ja siskojen todistus, vahva on tunteen palo, tuima on mielen lento, tyly on tuomio:

Jos Lappeenrantaan tulee Venäjän kieliset katukyltit, lupaan muuttaa pois täältä!

Ei meitäkään mielistellä ja pokkuroida Venäjällä.

Meinasi mennä aamupuurot väärään henkeen.

Muutetaan samantien koko kaupunki venäjänkieliseksi.

Lopettakaa heti tuo idän nuoleskelu.

Ettei ole kiihottamista kansakuntaa vastaan!

Eiköhän saman tien muuteta Lappeenrannan nimi venäjän kieliseksi.

(Kaupunginjohdon) Tilalle venäläiset johtajat.

Toisilla se on ilmiömäinen kyky lipoa noita venäläisiä. Tulis sota ja…

Laittakaa vaan kyrilliset kyltit. Se on viesti eurooppalaisille turisteille, että Lappeenrannassa asuvat enemmistönä venäläiset.

Tervemenoa rajan taakse venäläisiä katukylttejä lukemaan. Tätä maata asustavat suomalaiset.

Kansanäänestystä vaaditaan, johtajien erottamista.

Kova on meuhka, kurjassa Karjalassamme.

Mutta mistä on oikein on kyse? Estareiden kirjoittajien mielestä venäjänkielisten katukylttien ripustamisesta Lappeenrannan katujen varsille.

Kansalaiskeskustelu ja sananvapaus ovat ihania asioita, jota kaikkien tasa-arvon, demokratian ja ihmisen ystävien pitää puolustaa ja rajusti.

Sitäkin pitää puolustaa, että sananvapauteen ei liity minkäänlaista vaatimus siitä, että viestien pitäisi olla korkeatasoisia, tosiasioihin perustuvia, analyyttisia. Ei. Sananvapaus on arvo sinänsä, ja sen käyttäminen kansalaisen luovuttamaton oikeus. Ei kukaan demokraattisessa, vapaassa yhteiskunnassa pysty määrittelemään laatua, eikä sanomaan mikä mielipide tai sen ilmaus on parempi toista.

Toivoa toki voi.

Näinä päivinä voisi toivoa, että kansalaiskeskustelijat vähän perehtyisivät asiaan ennen kuin teilaavat ihmisiä tylysti. Sananvapauteen kuuluu toki myös vastuu, ja toisen ihmisen kunnioittaminen kuuluu ihmisyyteen.

Nyt Lappeenrannan kaupunkiyhtiöiden toimitusjohtaja Tom Hultinista on tehty suuri roisto, joka on tuomassa kyrilliset katukyltit tänne meille.

Mutta eihän siitä ole kyse.

Ei kyse ole Hultinin omasta, omapäisestä ideasta.

Eikä edes katukylteistä, vaan muutamasta opasteesta. Ihan eri asiasta.

Ei, kyse on Lappeenrannan kaupunginvaltuuston – meidän kaikkien – hyväksymästä Lappeenrannan kaupungin strategiasta. Ja siellä hyväksytyistä toimenpiteistä.

Muutama perusasia on hyvä muistaa. Lappeenranta on oikeasti ihan merkittävä yliopistokaupunki. Lappeenranta on ihan oikeasti aika kansainvälinen kaupunki, ainakin kokoisekseen. Lappeenrannassa on ihan oikeasti paljon matkailijoita, jotka tuovat – ihan oikeasti – tänne aika paljon rahaa, työtä ja palveluja.

Ihan oikeasti kannattaa muistaa sekin, että suurteollisuuden suuruuden aika on ohi, yhteiskunnan rakenne muuttuu, palveluiden merkitys kasvaa, ja palvelun.

Jotta täällä pärjättäisiin edes sen, minkä muualla Suomessa, niin palvelujen – niin omille kuin matkailijollekin – pitää olla kunnossa.

Ja kun palveluja laitetaan kuntoon, kannattaa muistaa, että Lappeenrantaan tulee vuosittain Venäjältä noin 700 000 vierailua. Ei ihan yhtä monta ihmistä, kun osa käy useita kertoja. Matkailijoiden merkitys on iso. Tax free -kauppaa käytiin toukokuussa 3,5 miljoonalla eurolla, tänä vuonna 17,1 miljoonalla. Suurin osa on venäläisten euroja.

Kannattaako tuollaista ihmismäärää, tuollaista euromäärää väheksyä?

Vai kannattaisiko pikemminkin parantaa palveluja, jotta ihmisiä ja rahaa tulisi entistä enemmän?

Venäjältä tuleva euro on siitä hyvä, että se on maakunnan ja kaupungin kansantaloudelle uutta rahaa. Jos me toisiamme täällä palvelemme, niin eivät eurot lisäänny.

Ja katukylttien muuttamisesta venäjänkieliseksi ei siis ole ollut ollenkaan kysymys.

Kaupungin yhteisesti päättämänä tavoitteena on, että Lappeenrantaan tulisi muutama kansainvälisesti ymmärrettävä opaste ohjaamaan tärkeimmille paikoille. Varmaan keskustaan, satamaan, linnoitukseen, ehkä matkakeskukseen, vaikka uima- ja jäähalliin. Ne voisivat olla suomen lisäksi myös englanniksi – ja tietysti myös venäjäksi. Ei suomenkielisiä opasteita ole kukaan poistamassa.

Pääasiahan on, että ihmiset, venäläisetkin, löytävät helposti tarvitsemansa.

Mutta eikö englanti riitä? Ei. Venäläisiä on syytä palvella venäjäksi, senkin takia etteivät he kovin hyvin englantia osaa. Monelle kirjaimetkin ovat vähän outoja, ihan niin kuin monelle meistä kyrilliset kirjaimet.

Jos matkailija löytää tarvitsemansa, niin eikös se ole kaikkien yhteinen etu?

Opasteita. Monella kielellä. Perkele.

Tällainen mielipide.

Vai Bulgaria

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Googlen Suomen maajohtaja Anni Ronkainen on tyly ihminen. Hänen mielestään Suomi on Bulgarian tasolla.

Ei ole nätisti sanottu, ei.

Vaikka ei ihan kaikessa bulgarialaisia ollakaan, vaan vain verkkomarkkinoinnissa.

Vaikka Ronkainen puhuukin (Kauppalehti 25.3.) omassa asiassaan, niin eivät näkemykset ihan turhaa huulenheilutusta ole.

Ja voihan Ronkaisen näkemyksiä pohtia vähän laajemminkin. Mitä tapahtui Suomen loistavalle asemalle sähköisissä palveluissa?

Moni asiahan on hyvin. Laajakaistaa on levitetty lähes koko maahan, laitteet ovat huippuluokkaa, sähköisten vempaiden käyttö on yleistä.

Mutta jostain kiikastaa.

Ronkaisen mielestä suomalaisten markkinointipäättäjät eivät osaa käyttää verkkoa hyväkseen. Yrityksissä verkkomarkkinoinnin asema on epäselvä ja vastuut sopimatta.

Mikäs siinä, yritykset hoitavat asiansa tietysti niin kuin haluavat. Mutta on sillä merkitystä kuluttajan kannalta, ja vähän Suomenkin. Ronkaisen mukaan kansalaiset ostaisivat ihan mielellään verkosta. Mutta kun touhu on kehittymätöntä, suomalaisten verkko-ostoista meneekin ulkomaille 35-60 prosenttia. Ei ole ihan huono arvaus, että verkkokauppa vain kasvaa. Mukavampi olisi, jos siellä pyörivistä rahoista iso osa jäisi Suomeen.

Sama logiikka koskee tietysti koko verkon hyväksikäyttöä. Suomi putosi kelkasta jo vuosia sitten, varmaan ns. IT-kuplan krapuloissaan. Paljon jää tehokkuutta, kuluttajapalvelua ja parempaa maailmaa saamatta, kun verkon mahdollisuuksia ei ole kehitetty.  Ja paljon jää osaamista kertymättä. Ja se tuo tehottomuutta, ylimääräisiä kustannuksia. Eikä se ole kenenkään etu.

Eikä tämä koske pelkästään verkkomarkkinointia, vaan koko suomalaista yhteiskuntaa. Julkinen sektori ei ole lainkaan viaton, vaikkapa terveyhuollon tietojärjestelmien ja tiedon kulun kannalta. Siellä veroeurot palavat ihan hukkaan.

Kuten Mauno Koivisto sanoi, jotain tarttis tehdä.

Aitoa tympeyttä

maanantai 22. helmikuuta 2010

Ei ole VR:llä hyvin mennyt.

Eikä varmaan tule menemäänkään. Yhtiön koko toimintakulttuuri taitaa olla hanurista.

Joustavuus, palveluhalu ja ammattitaito eivät ole ensimmäisinä mieleen tulevat sanat VR:stä. Taitaa yhtiö käydä malliesimerkiksi siitä, että maine perustuu sittenkin tekemiseen ja osaamiseen. Kivimies-mainoksilla VR on vuosikausia yrittänyt luoda itsestäänkuvaa ympäristöystävällisenä, palvelevana, hyväntuulisena yrityksenä.

Vaikeuksien tullen nämä mielikuvat pyyhkiytyivät hetkessä pois.

Markkinoinnin keinot ovat rajalliset, vaikka mainosbudjetti onkin näyttänyt rajattomalta. Kivimiehistä tulee kyllä mieleen VR. Mutta millainen: jäykkä, sopeutumaton, asiakkaista viisvälittävä, vaikeuksissa jähmettyvä, ammattitaidoton.

Vähän luulen, että ylimielistä jäykkyyttä on koko firma täynnä. Asiakaspalvelun täydellisestä osamattomuudesta kertoo vaikkapa se, että VR:n pitäisi tarjota matkustajille juoma- tai ruokalippuja jos juna on paljon myöhässä. No, toki tarjoaakin, mutta vain jos asiakas osaa pyytää ja vaatia. Mitäs palvelua se on?

Tiedottaminen myöhässä olevista junista on ollut aivan ala-arvoista. Ihmisiä on seisotettu asemilla odottamassa – milloin ei heitetty ulos pakkaseen. Kai tietoa voisi jakaa vaikka megafonilla, huutamalla tai ihan lappuja jakamalla, jos näyttötaulut ovat rikki.

Perin kuvaava on esimerkki perjantailta. Tampereelta klo 17.07 lähtenyt juna oli myöhässä. Samoin Lahdessa liityntäyhteytenä Lappeenrantaan ollut Helsingistä lähtenyt juna. Lahdessa junaa vaihtaneet ehtivät kuitenkin aiempaan junaan, joka kulki sopivasti  myöhässä, sattumalta aika lailla seuraavan junan aikataulussa. Kaiken perjantain katastrofin keskellä siis osa ihmisistä oli pääsemässä perille kutakuinkin aikataulujen mukaiseen aikaan. Eikös se ole VR:n tehtävä, kuljettaa ihmiset sinne ja silloin kun nämä haluavat?

Mutta mitä teki konduktööri? Ilmoitti matkustajalle, että tämä on ihan väärässä junassa. Kehotti hyppäämään Kouvolassa junasta odottamaan seuraavaa, pari tuntia myöhässä olevaa junaa!

Mitä siitä, että yhtiön tehtävä oli toteutumassa ja asiakas saamass sen palvelun mistä on maksanut. Ei, tärkeintä oli kaaoksen keskellä, että pumaskat on kunnossa, ja oikea lippu oikeassa junassa. Ihmisestä viis.

Tiukassa on palvelemattomuuden ja asiakasta ymmärtämättömyyden asenne VR:llä.

Auto rules.

VR kokeilee palvelua!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Jo on aikoihin eletty. VR kokeilee palvelua.

Kyseessä on sen verran merkittävä poikkeama yhtiön normaalista toiminnasta, että asiasta on erikseen tiedotettu. Tiedote on lähtenyt tänään Suomen medialle (omaa sukua joukkotiedotusvälineet), ja toki siitä informeerataan myös yhtiön verkkosivuilla.

Mihinkään yltiöpäiseen palveluhommaan VR ei sentään ryhdy.

Tänä vuonna – tai tällä vuosikymmenelle – palvelu ajoittuu ensi perjantaihin ja lauantaihin.

Spatiaalisessa katsannossakaan ei lähdetä näin alkuvaiheessa taivaita tavoittelemaan. Palvelu sijoittuu perjantaina illansuussa Helsinkiin ja lauantaina aamusta Rovaniemelle.

Sen verran on VR toki palvelua pohjustunut henkisesti, että se varautuu kokeilemaan palvelua ”mahdollisesti myös muina sesonkiaikoina”. Mitään pysyvää palvelukonseptia VR ei siis ole pystyttämässä.

Tällä kertaa palvelu kohdistuu helsinkiläisiin hiiihtolomalaisiin, jotka matkustavat junalla Rovaniemelle. Helsingin päässä on perjantaina klo 15:stä lähtien kolme pistettä, jossa palvelua voi pyytää. Siis nimenomaan pyytää. Tiedotteen mukaan VR ei palvelua oma-aloitteisesti tarjoa.

Rovaniemellä palvelua on tarjolla matkatavaroiden kantamiseen aamupäivän.

Tiedotteen otsikossa puhutaan tosin vain perjantaista ja Helsingistä. No, onhan se Helsinki sentään toista maata kuin muu Suomi. Hieno kaupunki.

Jotta matkustajat eivät ihan menisi sekaisin, niin nämä pyydettäessä palvelua tarjoavat henkilöt tunnistaa liiveistä, jossa on VR:n logo.

No, hyvä juttuhan tämä. Tavaraahan riittää. Ja asiakkailla palvelun tarvetta, aika jatkuvasti. Ja apu on ilmaistakin.

Sitähän tässä lähinnä ihmettelen, että on niitä maailmassa hienoja titteleitä. Kuten VR:llä palvelukonseptisuunnittelija. Liekö tuorekin virka?

Normaalitahtia

maanantai 4. tammikuuta 2010

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on ollut perin kaoottista. Jos koneet ovat kulkeneet, niin matkalaukut eivät.

Finnairiinhan vuoden vaihteen matkalaukkusuma ei sinänsä liity, mutta sen nilkkaan ja tahraantuneeseen imagoon nämäkin laukut kolahtavat.

Finnairin syytä tavaroiden viivästyminen ja monen ihmisen loman ja matkan pilalle meneminen ei ole.

Syytä on säässä, ja monessa muussa. Mutta myös ihan tavallisissa, rehellisissä ja ahkerissa suomalaisissa, kovissa työmiehissä ja -naisissa.

Sillä mitä sanoikaan Helsinki-Vantaan maapalveluiden pääluottamusmies Pekka Kähkönen 30. joulukuuta Helsingin Sanomissa:

”Kun oltiin osa Finnairia, löytyi enemmän tsemppihenkeä. Silloin painettiin ruuhka-ajat urakkatahdilla. Nyt työtä tehdään normaalitahtia”.

Siinäpä sitä, työmoraalin mallia!

Siis ennen tehtiin työt kunnolla, asikkaista välittäen, palvelua tarjoten. Nyt ei. Nyt mennään normaalitahtia.

Olisikohan syynä se, että Finnairilla saattoivat edut olla aikamoiset. Olisikohan tarjolla ollut lentoja. Nyt kun maapalveluväki on osa Barona Holdingia, ei ehkä etuja ole.

On vain työ.

Jota ei tarvitse hoitaa kovin kaksisesti. Kunhan siellä käy, normaalitahtiin.

Olisikohan liian kaukainen ajatus, että kun on palveluammatissa, niin kiireisenä aikana palvellaan vähän tehokkaammin.

Ehkä se on liikaa vaadittu. Ehkä normaalitahti on hyvä. Katsotaan sitten mihin se riittää. Viime viikolla riittii 4000 matkalaukun ruuhkaan. Tuhansien ihmisten elämän hankaloittamiseen. Ehkä se on normaalia, italialainen lakko.