Saimaan rannalla

Joistakin asioista, ihmisistä, yrityksistä, tehdään julkisuudessa niitä itseään suurempia liittämällä nimeen mitä oudoimpia määritteitä, attribuutteja.

Nokia on useimmiten kännykkäjätti. Vaikka kaikki tietävät, että se on suuri kännyköiden valmistaja.

Microsoft on ohjelmistojätti. Vaikka kaikki tietävät, että se on softa puolen suuria.

Nyt Arto Merisalosta on tehty kohuliikemies.

Ihmettelen mie tuota.

Ei pelkästään Merisalon attribuuttia, vaan koko Merisalon kohtelua tiedotusvälineissä. Ikäänkuin journalismin tolkku, järki ja ylevät periaatteet eivät koskisi tätä Merisaloa. Vähän samanlaista on Merisalon kohtelu kuin Peter Fryckmanin. Äijät saavat viestinsä perille.

Narussahan se kulki pässikin.

Mikä se on tämä Merisalo? Vähän näyttää, että pientä bisnestä suurilla kustannuksilla. Vähän näyttää, että pientä vaikutusvaltaa suurella uholla. Vähän näyttää, että perinpohjaista väärinymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan – niin bisneksen kuin politiikankin – toiminnasta. Mutta toki suurta taitavuutta median pyörittämisessä, ns. kusettamisessa.

Mies oli Nova Groupin toimitusjohtaja. Konkurssi tuli. Oikeudenkäynti kai tulee.

Mies oli Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n aktiivi. Rahoitti toki avokätisesti muiden rahoilla, luuli liikaa, ja nolosti kävi.

Nyt mies pyörittää mediaa mennen tullen Tiura-jupakassa.

Ilmeisesti Merisalo on kuvitellut, että voi vaikuttaa puolueiden hallitusneuvotteluihin ja ministerivalintoihin.  Ilmeisesti jotkut vähemmän ammattitaitoiset poliitikot, Tiura siis, ovat olleet yhteyksissä Merisaloon ja puhuneet läpiä päähänsä, puolin ja toisin. Nyt Merisalo kertoo, että nauhoilla on kaikki keskustelut. No, ei ihan kaikki mutta tärkeimmät. No, ei ehkä tärkeimmät, mutta jotakin olennaista. No ehkä ei välttämättä olennaista, mutta kuunnellaan lomailevan juristin kanssa läpi ensi viikolla. Henkivakuutus muka.

Höpö-höpö.

Merisalon selitykset ovat sujuvasanaisia, sopivan pelottavan kuuloisia, hienosti annosteltuja, sopivan epämääräisiä, hyvin käsikirjoitettua saippuaopperaa. Enemmän fiktiota kuin faktaa. Ja tätä Suomen politiikan toimitukset seuraavat ja tekevät, tämän hetken tärkeimpänä asiana.

Kukas se politiikan viihteellistääkään?

Näyttää vähän siltä, että Tiuralla ja tämän taustajoukoilla on mopo karannut. Pirkanmaalta piti saada kokoomusministeri, nimenomaan Tiura kun ääniäkin oli niin hirveästi. Eihän siinä mitään  – tottahan jokainen vaalipiiri soisi saavansa ministerin. Kyse on siitä, miten ammattiataitoisesti asiat hoidetaan, miten ja millä eväillä, millaisella yhteistyöllä ja työllä tavoitteet saavutetaan. Miten puolueet valintansa tekevät. Ja tietysti siitäkin, millaiset edellytykset tavoitteisiin pääsemiseen on.

Jos ministeripaikat jaettaisiin niin, että aktiviisin tarjokas olisi vahvoilla, ei siitä hyvää seuraisi. Kunkin puolueen valinnat ovat monen tekijän yhteensovittamista. Alueellisuus ja sukupuoli ovat mukana kriteereissä, mutta eivät ne saa keskeisiä olla. Kyllä ammattitaito, osaaminen, yhteistyökyky ja ihan älykin ovat tärkeämpiä. Jos niistä on kapelo, niin ei tyrkkyä pidä ministeriksi kelpuuttaa.