Ei ole helppoa olla Yleisradion toimitusjohtaja, eikä Mikael Jungner. Sanottavaa on, viestittävää riittää, mutta ei mediatalon toimitusjohtaja pääse tekemään juttuja, ei ottamaan kuvaa, ei tuomaan omia mietteitään julki.
Paitsi nyt, kun on sosiaalinen media.
Sen käytössä Jungner on aika ylivoimainen ykkönen Suomen mediapomoista. Vaikka, kuten monella muullakin, ilmaisukeinot ovat tunnetusti vähän hakeneet muotoa. Nyt Jungren alkaa kuitenkin löytää oikean tavan. Ja toisin kuin suurimmassa osassa sosiaalisen median viesteilystä, Jungnerilla on myös sanoma.
Jungnerin YouTube-video tässä.
Onkohan siinä jotain hassua, että Yleisradion toimitusjohtaja joutuu käyttämään sosiaalista mediaa päästäkseen ääneen, saadakseen julki mielenkiintoiset, tärkeätkin ajatuksensa median muutoksesta?
Onko mediayhtiön johtaja sosiaalisessakin mediassa mediayhtiön johtaja?
Onkohan siinä jotain hassua, että Yleisradion toimitusjohtajan mielestä enää ei toimi malli, jossa mediayhtiön johtaja kertoo, mikä sinua kiinnostaa juuri nyt?
Kun mediayhtiön johtaja puhuu sosiaalisessa mediassa siitä, minkä pitäisi minua kiinnostaa juuri nyt, niin kumoaako Jungren itse itsensä? Vai eikö minua pitäisi Jungnerin ajatusten kiinnostaakaan?
Lievästi vakavammin puhuen Jungrenin ajatukset ovat mielenkiintoisia, samoin foorumi, väline. Video on huolella tehty, rentoudestaan huolimatta harkittu. Ja hyvinhän siinä Yleisradionkin merkitystä korostetaan, ja firman etua ajetaan. Uudenaikaista yritysviestintää, tämä.
Tarjolla on mielenkiintoinen, punnittu puheenvuoro sosiaalisesta mediasta, viestinnästä ylipäätään, tiedon merkityksestä. Hyvä on tietää, mitä ison mediayhtiön iso johtaja ajattelee. Olkoonkin, että välillä – ehkä tarkoituksella – näkemykset ovat hieman naiiveja, yksinkertaistettuja ja idealistisia.
”Aiemmin ihmisten huomion sai huutamalla, nyt riittää kuiskaus.”
Vai niin.
”Aiemmin ideat olivat ammattilaisten heiniä, nyt kenen tahansa ideat voivat käynnistää lumivyörön.”
Niinkö?
”Enää ei toimi malli, jossa toimittaja tai mediayhtiön johtaja kertoo, mikä sinua kiinnostaa juuri nyt.”
Niinpä. On toki viestintää ja viestintää. On joukkotiedotusta, on sosiaalista mediaa. Kuka näistä miljoonista kuiskauksista ja kenen tahansa ideoista poimii sen olennaisen, yhteiskunnallisesti merkittävän, yhteisesti ja yksityisestikin kiinnostavan, jos ei joku organisaatio (mediayhtiö) tai yksilö (toimittaja) sitä tee?
Eiköhän kuluttajan haluaman olennaisen, yhteiskunnallisesti tärkeä, yksilöä kiinnostavan tiedon valinta, jalostaminen, jakelu ole pikemminkin kasvussa – tässä huutojen ja kuiskausten maailmassa.
Eikä sosiaalista ja perinteistä mediaa kannata vastakkaisina nähdä. Molemmilla on omat funktionsa, omat tehtävänsä. Molemmat täyttävät ihmisten tarpeita, molempia tarvitaan. Molemmat täydentävät median, ihmisten ja yhteiskunnan moninaisuutta.
Ihan kuten välineetkin. Sisältöä voi jakaa paperilla, verkossa, mobiililla, eReaderilla. Pushina ja pullina.
Monenlaisella liiketoimintamallilla. Maksua vastaan ja ilman maksua.
Moninaisuus lisääntyy. Valinnanvapaus lisääntyy. Vapaus lisääntyy. Kuluttaa ja tuottaa.
