Artikkelit joissa on tagi ‘liikenne’

Liikennemerkit matalammalle

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Paljon on maailmassa insinööreillä valtaa. Monessa asiassa onneksi – sen verran pätevää ja nohevaa väkeä ammattikunnasta löytyy. Ja valta vain lisääntyy, kun teknistymme entisestään, päivä päivältä. Siinä mielessä maailma muuttuu paremmaksi.

Ihan kaikilla elämänaloilla ja innovaatioiden soveltamisessa insinöörien osaaminen ei kuitenkaan edusta inhimilisen osaamisen parasta tasoa. On lukuisia esimerkkejä, jossa tekniikka jyrää ihmisen, kun insinööri ymmärtää tekniikan mutta ei ihmistä. Voi olla, että maailmassa on ihmisiä, ns. humanisteja, jotka oikein harrastuksekseen näitä jyräyksiä etsivät.

Ruotsalaisille, sekä pakko- että ihan vapaaehtoisilla, on jo kielessä pieni piruilu insinöörille. Ingenjör on titteli på svenska. Hyvin, jopa pirullisen lähellä sanaparia ingen gör – ei mittään tee. Piruilua vai turhaa optimismia?

Yksi elämänalue, jossa insinöörien ihmistä ymmärtämättömyyteen törmää, on liikenne. Ja liikennemerkit.

Niiden sijoittelun on suunnitellut joko koripalloilija tai sitten kuorma-autosta maailmaa tarkkaileva liikenneinsinööri.

Liikennemerkit ovat aivan liian korkealla.

Niiden pitäisi olla noin metrin korkeudella.

Nyt liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista annetun liikenneministeriön päätöksen muuttamisesta määrittelee, että ”alimman liikennemerkin tai lisäkilven alareunan korkeuden tulee olla 1,5 – 3,2 metriä ajoradan pinnasta, jalkakäytävällä ja pyörätiellä kuitenkin 2,0 – 3,2 metriä näiden pinnasta mitattuna”.

Kun henkiöautolla ajelee, niin moni merkki jää huomamatta. Varsinkin kun ne sijoitetaan lähelle risteystä ja korkealle, niin helpostipa jää näkemättä.

Liikenneministeriön päätöksen mukaan ”liikennemerkkejä on, ellei jäljempänä toisin määrätä, kolmea kokoa: suurikokoisia, normaalikokoisia ja pienikokoisia.” Oivaltavaa sanankäyttöä tämä. Näistä normaalisti saa käyttää normaalikokoisia.

Olisikohan mahdollista, että otettaisiin reilusti käyttöön myös nuo pienikokoiset. Sijoitettaisiin ne matalle, vaikka noin metriin.

Jos insinöörin ja liikenneministeriön on vaikea tahi mahdoton luopua päätöksensä muuttamista koskevan päätöksensä määräyksistä, niin ehkäpä niitä voisi täydentää. Olkoon ne ”normaalikokoiset” yhä siellä korkealla, koripalloilijoiden ja kuorma-autoilijoiden ilona, mutta jospa meille matalammalta ymmärryksen ja maailmantarkkailun tasolta todellisuutta havainnoiville ihmisille olisi myös sellainen pieni, ihmisen mittainen liikennemerkki. Ihan huomattavaksi.

Mopoille lisää vauhtia

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Siellähän taas ovat. Kuten ennen vanhaan Ifat, aina jonon kärjessä. Nyt mopot.

Vaikka vieressä olisi kevyen liikenteen väylä, jossa mopolla saisi ajaa, niin eiväthän ne siellä, mopot. Ajoradalla, autojen edessä. Ajavat sen minkä pääsevät. Lain  mukaan 45 kilometriä tunnissa, käytännössä vähän kovempaa. Mutta eivät kuuttakymppiä kulje – paitsi viritetyt.

Perässä on pian autojono. Ja jonossahan suomalaisen autoilijan hiha palaa herkästi. Ohi pitää päästä, ja ajaa rajoituksen mukaan, ja vähän yli. Alle sallitun ei ajella.

Ei ole hyvä tilanne maassamme. Mopoilijaa pelottaa ohi suihkivat autot, ja autoilijaa risoo edessä köröttelevät mopot.

Jotain tarttis tehdä.

Lakisääteisiä vaihtoehtoja on kaksi.

Mopot saavat ajaa kevyen liikenteen väylällä silloin, kun se on on liikennemerkillä sallittu. Tämä pitäisi tehdä pakolliseksi. Nyt osa mopoista ajaa autojen seassa, osa pyöräilijöiden ja kävelijöiden seassa. Parempi olisi, jos mopot pakotettaisiin kevyen liikenteen väylälle aina silloin kun se on mahdollista. Siis nykyiset Mopolla ajo sallittu -kyltit muutettaisiin niin, että ne velvottaisivat mopoilijat pois ajoradalta.

Outoa sinänsä, että Tiehallinnon Liikennemerkit-sivulla ei tätä Sallittu mopoille -merkkiä ole lainkaan. Eiköhän se olekaan liikennemerkki?

Kaikkialla näitä mopoille sopivia kevyen liikenteen väyliä ei ole. Eikä turvallisuudenkaan kannalta ehkä ole hyväksi, että mopot suhaavat viittäkymppiä pyörien seassa.

Parempi, paras, kestävä ja järkevin vaihtoehto olisi nostaa mopojen sallittua nopeutta kuuteenkymppiin, tai oikeastaan kuuteenviiteen. Nykyiset mopot siihen kykenevät.

Tuloksena olisi sujuvampaa liikennettä, vähemmän vaarallisia ohituksia, vähemmän jonoja, ja tyytyväisempiä mopoilijoita. Ehkä se vähentäisi myös intoa virittää mopoja laittomasti.

Sitä paitsi mopo-liikennemerkeissä pitäisi vanha pappa-Tunturi jo korvata vähän nykyaikaisemmalla mopon kuvalla.

Ja mopo-kortin saaminen pitäisi tehdä vähän vaativammaksi. Aika heppoisilla tiedoilla näyttävät monet suhaavan liikenteessä. Poliittisesti näyttää olevan nykyiselle liikenneministerille tekemätön paikka.

Nasta juttu

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ei ole enää kuin kuusi yötä, ja sitten se alkaa: talvirengaspakko.

Ei uskoisi. Sellainen rapina on käynyt Karjalan teillä jo viikkoja. Nastathan ne siellä pitävät iloista ääntänsä, ja syövät asfalttia. Ja asfaltti nastaa.

Ajokeli on ollut jo pitkään niin sanotusti normaali. Ei mikään normaali talvikeli, vaan lähinnä normaali kesäkeli. Märkää tosin, mutta ei tietoakaan lumesta, ei jäästä, ei liukkaasta.

Mutta ei se auta: kalenterin mukaan mennään. Järki sikseen!

Lain mukaanhan talvirenkaiden pitokausi alkoi jo marraskuun 1. päivä. Laki sanoo myös, että ei pidä pelkkää kalenteria tuijottaa, vaan ”kulloisetkin käytännön sää- ja keliolosuhteet” määräävät, kuten viestintä- ja liikenneministeriö leikkisästi sanoo.

Jos joku nihilisti tuota tekstiä lukee, niin voisi kai sen niinkin päin tulkita, että nykyinen, kulloinen käytännön sääolosuhde sallisi ajamisen kesärenkailla. Myös ensi viikolla, jos ja kun silloinen ja kulloinen, käytännön sääolosuhde jatkuu nykyisenkaltaisena, kuten Ilmatieteen laitoksemme ennakoi.

Ministeriö antaa sentään vähän päätäntävaltaa tänne maakuntiin. Täällä voinee ottaa huomioon täkäläisen, meikäläisen kulloisenkin käytännön sääolosuhteen. Eikä tarvitse nöyrän alamaisesti ajatella sikäläistä, siis heikäläistä (helsinkiläistä) käytännön keliolosuhdetta. Tietysti eri asia, jos täkäläisestä olosuhteesta lähtee pohjoiseen, täkäläisittäin myös heikäläiseen olosuhteeseen. Silloin voi – jos ministeriötä oikein tulkitsen – ihan itse päätellä ensisijaisesti kulloisenkin sikäläisen tai heikäläisen kulloisenkin sää- ja keliolosuhteen.

Paitsi jos lähtee ensi viikolla, jolloin jo kalenterikin – ei sää- ja keliolosuhde -  sekä lain yleissääntö määrää, että tiistaina alkaa varsinainen talvirengaspakko.

Vähemmän olisi meteliä, kulloisesti, jos ajeltaisiin säiden mukaan.