On se kumma, miten joidenkin mielestä lammas maistuu villalle.
Viime vuosina villan syöminen on jäänyt vähiin, mitä nyt lapsena tuli lumisia lapasia imeksittyä. Eihän se kaksinen maku ollut, vetistä. Ihan toiselta maistuu lammas. Jota voi ilman huolen häivää syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä, jos haluaa hyvää mieltä muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Eläimenähän lammas on tyhmä kuin pässi. Mutta ihminen ei ole sitä, mitä syö.
Jos on kiire, ei lammaspaistista kannata haaveilla. Jos on aikaa, kannattaa haaveilla, ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä lammaspaisti.
Otetaan yksi lampaan viulu, paisti siis. Kotimainen on ylivertaista. Muuta tarvitaankin runsaasti: voita, tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia ja persiljaa, jos ei niitä ole, niin vaikka oreganoa tai minttua), valkosipulinkynsiä. Kohtalaisen runsaasti pieniä perunoita, sipuleita sekä porkkanoita. Muutama laakerinlehti, suolaa ja pippuria.
Siinä ne, tarveaineet. Lisäksi voipaperia, sanomalehtipaperia ja narua. Laiskemmalle paistopussi.
Lampaasta leikellään mahdolliset rasvat pois. Siihen hierotaan suolaa ja pippuria. Ja pintaan paksulti (oikeasti paksulti) voita. Sen päälle reilusti (oikeasti reilusti) yrttejä ja valkosipulia.
Voihan sen laittaa sitten paistopussiin, perään pieniä, kuorittuja ja kokonaisia sipuleita, pilkottuja porkkanoita ja kuorittuja perunoita. Pussi kiinni, kulma auki ja 150 asteeseen 3-4 tunniksi.
Parempaa saa, jos vähän malttaa. Otetaan iso pala voipaperia, paisti päälle ja viereen sipulit, perunat ja porkkanat. Paketti suljetaan mahdollisimman tiiviisti ja kääritään sanomalehteen moneen kertaan. Narulla paketti kiinni, ja 150 asteisiin uuniin 5-6 tunniksi.
