Artikkelit joissa on tagi ‘Lappeenranta’

Pyhää ja Ruotsia – entä Venäjää

perjantai 5. marraskuuta 2010

Se on huomenna Suomessa pyhäpäivä: pyhäinpäivä. Ja Ruotsalaisuuden päivä. Aihetta muistella, mistä olemme tulleet, miksi olemme tällaisia.

Lappeenrannassa pyhäinpäivällä on muista Suomen kaupungeista poikkeava merkitys. Kaupunki on aivan täynnä. Tiettävästi yhtään hotellihuonetta ei löydy vapaana. Vapaata ei ole edes markettien ja ostoskeskusten parkkipaikoilla. Eikä kaupoissakaan.

Venäjällä on pitkät vapaat.

Kauppa käy. Asiakkaita, kauppaa ja rahaa on tarjolla.

Mutta mitä tekee Suomi? Pistää kaupat kiinni.

Tokihan perinteiden kunnioittaminen on hyvä asia, ja pyhäin muisteleminen. Ja hyvähän se on hiljentyä välillä. Niinkuin varmaan useimmat suomalaiset pyhäinpäivänä hiljentyvät. Ja hyvähän se on hurskastella, välillä.

Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että kaupat ovat lauantaina Lappeenrannassa kiinni. Kun se laki estää, niin pitäisi lakia muuttaa. Lain tarkoitushan on tehdä hyvää.

Niin toimii kuitenkin demokratia, että ihan lähitulevaisuudessa, tämän sukupolven aikana, liikeaikaa säätelevää lakia ei varmaan muuteta. Sen verran tiukka vääntö vuosi sitten hyväksytyn lain läpimeno oli.

Mutta jos ei lainsäädäntöön järkeä löydy, niin toivoisi, että edes poikkeukset olisivat mahdollisia.  Vaikka alueellisesti ja ajallisesti rajatut. Edes sellainen, että Lappeenrannassa voisivat kaupat palvella asiakkaita, silloin kun niitä asiakkaita olisi.

Ehkä vikaa on lappeenrantalaisissakin. Hotellit ovat täynnä, mutta henkilökuntaa on normaalin rospuuttoajan verran. Ei ole riittänyt aamiaisella palvelua, ei kahvia, ei kuppeja. Kassajonoista päätellen kaupoissakin olisi pitänyt olla enemmän väkeä töissä. Venäläisten lomat eivät tulleet yllätyksenä.

Lahti-syndrooma

tiistai 2. marraskuuta 2010

Suomeen on tullut uusi ilmiö: Lahti-syndrooma.

Tämän spatiaalis-sosiaalisen oireyhtymän keskiössä on vääristynyt geopoliittinen analyysi, virheellinen tulkinta muusta maailmasta, ylikorostunut arvio omasta merkityksestä globaalissa maailmassa, omien myönteisten puolien vakava yliarvioiminen ja omien heikkouksien totaalinen kieltäminen.

Lahtelaiset näyttävät uskovan, että muu maailma on heistä erityisen kiinnostunut. Tähän kuuluu se, että Pietarin viiden miljoonan ihmisen uskotaan olevan erityisen kiinnostuneita Lahdesta, hyppäävän Allegro-junaan ja huristavan Lahteen.

Muun maailman suhtautumista helpottaa se, että lahtelaiset itse ovat laatineet kymmenkohtaisen luettelon, johon he itse uskovat. Taudin määrittely on jo tehty.

Ykkösasia on lahtelaisessa katsannossa se, että Lahti on logistisesti Suomen parhaalla paikalla. Nimittäin Vuosaaren satamaan on alle tunti. Hyvä olisi muistaa, että Vuosaaren satama on Helsingissä.

Lahtelaisten mielestä myös hyvät tie- ja raideyhteydet pääkaupunkiseudulle ovat etu. Hyvä olisi  muistaa, että pääkaupunkiseutu on jo valmiiksi pääkaupunkiseudulla.

Lahtelaisten mielestä nopea – 2,5 tuntia – junayhteys Pietariin on valtti.  Lappeenrannasta menee melkein tunti vähemmän.

Lahtelaisten mielestä tärkeää on yli 100 000 asukkaan kaupunki ja 200 000 asukkaan maakunta. Yksin Euroopassa on järjetön määrä isompia kaupunkeja. Ja siinä ihan vieressä on mm. yli puolen miljoonan ihmisen Helsinki.

Lahtelaisten mielestä monipuoinen toimitila- ja yritystonttitarjonta on vahvuus. Rakennemuutoksen tyhjentämiä toimitiloja löytyy kyllä muualtakin, Ja tilaa riittää yritystonteille muuallakin. Lahden pinta-ala on 154 neliökilometriä. Lieksan 4068 neliökilometriä.

Kilpailukykyinen kustannustaso on lahtelaisten mielestä tärkeää. Se tarkoittaa sitä, että asuntoja saa halvalla. Niin saa, jos katsoo Helsingistä tai vaikka New Yorkista. Suomussalmella on vielä halvempaa elellä.

Lahtelaisten mielestä osaavan työvoiman saatavuus on hyvä. Työttömyyttä on liikaa muuallakin.

Lahti on mielestään neljän yliopiston ja ammattikorkeakoulun yliopistokeskus. Lahdessa on yliopistoilla toimipisteitä. Toistaiseksi.

Kuten Lontoossa sanotaan: last but not least. Lahtelaisten mielestä Lahdessa on viihtyistä yritys- ja asuinympäristö, monipuoliset vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Niin on. Tästä on henkilökohtaista kokemusta 15 vuoden ajalta. Ja se on kyllä taivahan tosi. Mutta niin on muun muassa Lappeenrannassa, Joensuussa, Porissa, Jyväskylässä, Oulussa. Puhumattakaan pääkaupunkiseudusta.

Alueiden kehittymisestä on työministeriöltä uusi julkaisu. Karua puhetta. Löytyy tästä.

Lahti-syndrooman hyvä ilmentymä oli maanantaina, kun Victoria ja Daniel vierailivat kaupungissa. Lahtelaiset tarjosivat lounaan, jossa kaupungin nettisivujen mukaan punaisena lankana oli lähiruoka. Helsingin Sanomien mukaan jopa aterian kaikki ainekset edustivat lähiruokaa.

Rautua, metsäkaurista, variksenmarjaa. Juomat Italiasta, Ranskasta ja Saksasta.

Lahtelaista, totta kai.

Mutta eiväthän he ole yksin. Kissanhännännostajat!

Onhan Lahti

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tuli postissa Innostu Lahdesta -lehti. Lahden Alueen Kehittämisyhtiön LAKESin ja Lahden Messujen yhteistyössä tekemä aikakauslehti. Komean näköinen. Ihan vaikuttaa, että Lahden seudulla oltaisiin innostuneita.

Olivat vääntäneet oikein Top 10 -listan Lahden seudun vahvuuksista. Kolmantena vahvuutena on nopea yhteys Pietariin – 2,5 tuntia vuoden 2010 lopussa.

Ja erikseen oli jutun pätkä otsikolla Pietarin radalla. Kuva Allegrosta.

”Onhan Lahti Pietarista katsottuna lähin yli 100 000 asukkaan EU-kaupunki”, kirjoittavat lahtelaiset.

Onhan se niinkin.

Mutta ei se ihan niinkään ole.

Pietarilaisittain 100 000 on vähän. Vaikka se on enemmän kuin Kouvolan 90 000 tai Lappeenrannan 72 000, niin Pietarista katsottuna luku on kutakuinkin sama.

Ison eron tekee se, että lahtelaiset taitavat olla tosissaan tämän Allegron kanssa. Houkutella pietarilaisia Lahteen. Ohi Vainikkalan, ohi Lappeenrannan, ohi Kouvolan.

Mitenhän Lappeenranta on Allegroon reagoinut? Tai halpalentoihin, joiden asiakkaiden enemmistö tulee Pietarista?

Onkohan meillä, Lappeenrannalla, isompaa markkinointikampanjaa Pietarin seudulla? En tiedä, voi olla, ja toivottavasti on.

Onko Vainikkalan asema ja Lappeenrannan keskustan ja lentoaseman välillä hyvä, sujuva bussiyhteys? Sellainen jonka pietarilaiset tietävät, jota on helppo ja halpa käyttää? Jonka aikataulut sopivat juna- ja lentoyhteyksiin?

Mitä Kouvola on tehnyt pysäyttääkseen pietarilaiset ja muut venäläiset Kouvolaan, ennen Lahtea?

Ehkä Allegron alkuvaiheessa ei mitään suurta ryntäystä ole tulossa,  mutta vuorojen määrää ollaan nostamassa, ja juna on varmaan monelle houkutteleva vaihtoehto – ilman jonoja rajan yli.

Ja se vuoden 2010 loppu, Allegron aloittaminen, on aika lähellä.

Kuten uusi lentoyhteys Lappeenrannastakin, Brysselin lähelle Charleroi’an kentälle. Alkaa huomenna.

Ei railoja, pelkkää aukeaa

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ennen se raja railona aukesi.

Toista on nyt. Ei ole rajoja tuolla Euroopan suunnalla. Lappeenranta on osa Eurooppaa. Paremmin kuin Lahti, Kuopio, Jyväskylä tai Joensuu.

Tuosta lentokentältä pääsee, ja siihen takaisin. Vähän reilussa parissa tunnissa keskelle Eurooppaa, vähän lyhyemmässä ajassa eteläiseen Baltiaan. Ja niistä pääsee eteenpäin, helposti, nopeasti, edullisesti. Lentokoneella, junalla, bussilla, autolla.

Joskus on Estari-väki irvaillut, että hittoako kukaan johonkin Weezeen menisi. No eipä toki sinne, pieneen kylään. Mutta pointtihan on, että Lappeenrannasta pääsee keskelle Eurooppaa pari kertaa viikossa, edullisesti. Weezestä pääsee helposti pois. Ja kun on reissannut pari, kolme tuntia – sen verran mitä matka Lappeenrannasta Helsinki-Vantaalle kestää – niin onkin jo vaikka missä. Amsterdamissa, Hampurissa, Brysselissä, Pariisissa.

Saati jos jatkolento osuu hyvin. Vaikka Ibizalle.

Air Balticin Riian lentoihin pätee sama vapaus. Sieltä matkaa on luontevampi jatkaa lentokoneella. Vaihtoehtoja taitaa olla vielä enemmän kuin RyanAirilla Weezestä.

Ja marraskuun alusta pääsee Brysselin lähelle Charleroi’hin. Näyttäisi olevan joulukuun alussa matkalla hintaa 40,58 euroa. Edestakaisin. Meno tiistaina, paluu lauantaina.

Menomatka junalla Helsinkiin on 40,60. Pendolinolla 46,30 euroa.

Huikea on lappeenrantalaisen vapaus verrattuna moneen isompaan kaupunkiin. Kiitos siitä ei kyllä ihan meille itsellemme taida kuulua, mutta Euroopasta katsoen läheltä liippaa. Ilman Pietarin miljoonia ihmisiä näitä lentoja tuskin olisi. Mutta hyvä kun on, Pietari lähellä ja halpalennot Lappeenrannasta.

Hyvin piilotettu

torstai 19. elokuuta 2010

liikennepuisto

Tässäpä oiva uutinen monelle: Lappeenrannassa on liikennepuisto.

Liikennepuisto on varmaan Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan piilotetuin oiva juttu.

Se on keskellä kaupunkia, vesitornin juurella. Siellä lapset voivat ajella polkuautoilla, opetella liikenteessä liikkumista ja liikennemerkkejä, leikkiä ja nauttia. Liikennepuisto on hyvässä kunnossa, siisti ja mukava.

Mutta miksiköhän se on niin vaikea löytää.

Jos Lappeenrannan kaupungin sivuilla hakee sanalla Liikennepuisto, ei osumia tule yhtään.

Jos hakukoneeseen kirjoittaa liikennepuisto Lappeenranta, tulee sentään 5 490 osumaa. Mutta ei kärkipäässä esitellä liikennepuistoa. Ei, ykkösenä tulee viime vuoden keväällä julkaistu tiedote kaupunkijunasta, jonka yksi pysäkki on liikennepuiston kohdalla. Kakkosenakin on kaupungin tiedote. Sen jälkeen alkaa tulla liikennepuistoon liittyviä uutisia ja nettikeskusteluja eri puolilla Suomea olevista liikennepuistoista. Kymmenentä on Sanan Suvipäivien verkkosivun uutinen.

Mutta itse loistavaa liikennepuistoa ei verkosta löydy. Eikä sitä kyllä moni löydä muutenkaan.

Ei ole liikennepuiston kohdalla Valtakadulla selkeitä opasteita. Epäilen – en tiedä – ettei lapsille ja lapsiperheille suunnatun Hiekkalinnan luona ole lapsille ja lapsiperheille suunnatusta liikennepuistosta kunnon esitteitäkään.

Miten sinne siis löytää, jos ei netistä löydä, eikä opasteitakaan ole. Ei edes suomeksi.

Eikö liikennepuistoa ole tarkoitettukaan käytettäväksi? Vai onko siellä jo nyt riittävästi kävijöitä, eikä enempää mahdu?

Luulisi että kesän matkailijoissa olisi ollut vähintään joitain tuhansia ihmisiä, jotka olisivat puistoon mielellään menneet. Saaneet lapsilleen mukavaa tekemistä, hyvän mielen, hyvän mielikuvan.

Luulisi että hienon puiston markkinoiminen olisi Lappeenrannankin etu.

Luulisi että hienoa puistoa voisi vielä kehittää. Pidentää aukioloaikoja (mitkä lienevät, netistä ei tietoa löydä) iltoihin ja viikonloppuihin ainakin kesällä. Järjestää jotain pientä myyntiä, ainakin mehua ja jotain pientä syötävää.

Luulisi että joku tällaista toimintaa haluaisi pyörittää. Jos ei kaupunki, niin ehkä puiston ylläpidon ja kehittämisen voisi ottaa vastuulleen joku järjestö. Rahoittaa sillä osittain toimintaansa, tarjota kesätöitä muutamalle nuorelle, tuoda hyvät palvelut ja hyvän mielen monelle.

Laiturin toinen elämä

torstai 10. kesäkuuta 2010

Ei ehkä olekaan Lappeenrannan Kanavansuun mattolaiturin elämä ohi.

Omakotiyhdistys otti yhteyttä virkamiehiin, ja voi olla, että hölmöläisten touhu saa lopun.

Kaupungin mukaan itse asiassa laituria ei ollutkaan tarkoitus nostaa järvestä ylös. Ei, siitä pitikin tehdä uimalaituri.

No, ylös on laituri nostettu, sillat purettu ja puutavarat laitettu peräkärriin poisvietäväksi.

Mutta – kertoo omakotiyhdistyksen väki – kaupungin mies olikin sanonut, että jätkät olivat sössineet. Ei laituria pitänyt nostaa ylös, ei siltoja purkaa, ei uimaportaita irroitella. Ainoastaan matonkuivausteline piti purkaa ja viedä pois.

Mutta siellä se oli nurmikolla, iso laituri. Mitä lie painoa, satoja kiloja. Nosturiautolla se on nostettu, ja sillä se laitetaan varmaan takaisinkin.

Rahaa palaa, eikä ihan vähän.

Mutta varma on varma vasta sitten, kun sen itse näkee. Saa nähdä, milloin mattolaiturista tulee uimalaituri.

Ei katukylttejä. Perkele.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kovasti velloo keskustelu Lappeenrannassa katukylteistä, niin Estareissa kuin Etelä-Saimaan yleisönosastossakin.

Väkevää on veljien ja siskojen todistus, vahva on tunteen palo, tuima on mielen lento, tyly on tuomio:

Jos Lappeenrantaan tulee Venäjän kieliset katukyltit, lupaan muuttaa pois täältä!

Ei meitäkään mielistellä ja pokkuroida Venäjällä.

Meinasi mennä aamupuurot väärään henkeen.

Muutetaan samantien koko kaupunki venäjänkieliseksi.

Lopettakaa heti tuo idän nuoleskelu.

Ettei ole kiihottamista kansakuntaa vastaan!

Eiköhän saman tien muuteta Lappeenrannan nimi venäjän kieliseksi.

(Kaupunginjohdon) Tilalle venäläiset johtajat.

Toisilla se on ilmiömäinen kyky lipoa noita venäläisiä. Tulis sota ja…

Laittakaa vaan kyrilliset kyltit. Se on viesti eurooppalaisille turisteille, että Lappeenrannassa asuvat enemmistönä venäläiset.

Tervemenoa rajan taakse venäläisiä katukylttejä lukemaan. Tätä maata asustavat suomalaiset.

Kansanäänestystä vaaditaan, johtajien erottamista.

Kova on meuhka, kurjassa Karjalassamme.

Mutta mistä on oikein on kyse? Estareiden kirjoittajien mielestä venäjänkielisten katukylttien ripustamisesta Lappeenrannan katujen varsille.

Kansalaiskeskustelu ja sananvapaus ovat ihania asioita, jota kaikkien tasa-arvon, demokratian ja ihmisen ystävien pitää puolustaa ja rajusti.

Sitäkin pitää puolustaa, että sananvapauteen ei liity minkäänlaista vaatimus siitä, että viestien pitäisi olla korkeatasoisia, tosiasioihin perustuvia, analyyttisia. Ei. Sananvapaus on arvo sinänsä, ja sen käyttäminen kansalaisen luovuttamaton oikeus. Ei kukaan demokraattisessa, vapaassa yhteiskunnassa pysty määrittelemään laatua, eikä sanomaan mikä mielipide tai sen ilmaus on parempi toista.

Toivoa toki voi.

Näinä päivinä voisi toivoa, että kansalaiskeskustelijat vähän perehtyisivät asiaan ennen kuin teilaavat ihmisiä tylysti. Sananvapauteen kuuluu toki myös vastuu, ja toisen ihmisen kunnioittaminen kuuluu ihmisyyteen.

Nyt Lappeenrannan kaupunkiyhtiöiden toimitusjohtaja Tom Hultinista on tehty suuri roisto, joka on tuomassa kyrilliset katukyltit tänne meille.

Mutta eihän siitä ole kyse.

Ei kyse ole Hultinin omasta, omapäisestä ideasta.

Eikä edes katukylteistä, vaan muutamasta opasteesta. Ihan eri asiasta.

Ei, kyse on Lappeenrannan kaupunginvaltuuston – meidän kaikkien – hyväksymästä Lappeenrannan kaupungin strategiasta. Ja siellä hyväksytyistä toimenpiteistä.

Muutama perusasia on hyvä muistaa. Lappeenranta on oikeasti ihan merkittävä yliopistokaupunki. Lappeenranta on ihan oikeasti aika kansainvälinen kaupunki, ainakin kokoisekseen. Lappeenrannassa on ihan oikeasti paljon matkailijoita, jotka tuovat – ihan oikeasti – tänne aika paljon rahaa, työtä ja palveluja.

Ihan oikeasti kannattaa muistaa sekin, että suurteollisuuden suuruuden aika on ohi, yhteiskunnan rakenne muuttuu, palveluiden merkitys kasvaa, ja palvelun.

Jotta täällä pärjättäisiin edes sen, minkä muualla Suomessa, niin palvelujen – niin omille kuin matkailijollekin – pitää olla kunnossa.

Ja kun palveluja laitetaan kuntoon, kannattaa muistaa, että Lappeenrantaan tulee vuosittain Venäjältä noin 700 000 vierailua. Ei ihan yhtä monta ihmistä, kun osa käy useita kertoja. Matkailijoiden merkitys on iso. Tax free -kauppaa käytiin toukokuussa 3,5 miljoonalla eurolla, tänä vuonna 17,1 miljoonalla. Suurin osa on venäläisten euroja.

Kannattaako tuollaista ihmismäärää, tuollaista euromäärää väheksyä?

Vai kannattaisiko pikemminkin parantaa palveluja, jotta ihmisiä ja rahaa tulisi entistä enemmän?

Venäjältä tuleva euro on siitä hyvä, että se on maakunnan ja kaupungin kansantaloudelle uutta rahaa. Jos me toisiamme täällä palvelemme, niin eivät eurot lisäänny.

Ja katukylttien muuttamisesta venäjänkieliseksi ei siis ole ollut ollenkaan kysymys.

Kaupungin yhteisesti päättämänä tavoitteena on, että Lappeenrantaan tulisi muutama kansainvälisesti ymmärrettävä opaste ohjaamaan tärkeimmille paikoille. Varmaan keskustaan, satamaan, linnoitukseen, ehkä matkakeskukseen, vaikka uima- ja jäähalliin. Ne voisivat olla suomen lisäksi myös englanniksi – ja tietysti myös venäjäksi. Ei suomenkielisiä opasteita ole kukaan poistamassa.

Pääasiahan on, että ihmiset, venäläisetkin, löytävät helposti tarvitsemansa.

Mutta eikö englanti riitä? Ei. Venäläisiä on syytä palvella venäjäksi, senkin takia etteivät he kovin hyvin englantia osaa. Monelle kirjaimetkin ovat vähän outoja, ihan niin kuin monelle meistä kyrilliset kirjaimet.

Jos matkailija löytää tarvitsemansa, niin eikös se ole kaikkien yhteinen etu?

Opasteita. Monella kielellä. Perkele.

Tällainen mielipide.

Poriin löytyi rahaa

maanantai 31. toukokuuta 2010

Porin ydinkeskustaan investoidaan lähivuosina yli 100 miljoonaa euroa, kertoo Satakunnan Kansa.

Rahoilla tehdään vanhasta puuvillatehtaasta tieteen, taiteen, kaupan ja hallinnon keskus. Vanhat rakennukset säilytetään, mutta uuttakin rakennetaan. Vuokrattavaa pinta-alaa tulee lähes 100 000 neliötä, yrityksiä lähes 100 ja työpaikkoja 700-800. Rakennuksiin tulee hypermarket, vaate- ja vapaa-ajan kauppoja, terveyspalveluja, ravintoloita ja kahviloita.

Hankkeen rahoittavat Kiinteistösijoitusyhtiö Renor Oy ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.

Näin se pitäisi Lappeenrannassakin mennä, jos keskustaa halutaan kehittää.

City-korttelin ainoa järkevä kehittämistapa on tehdä kerralla kunnolla. Kortteliin tarvitaan pysäköintitilaa maan alle ja riittävän suuri rakennus. Se edellyttää ainakin osittain nykyisten rakennusten purkamista. Ja se edellyttää, että koko korttelia päästään kehittämään kerralla, suunnittelemaan koko korttelin käyttö. Tontti kerrallaan ei kaupungin tärkeintä korttelia ja kauppapaikkaa voi kehittää. Tarvitaan siis nykyisten kiinteistöjen omistajien yhteisymmärrys, yhteinen tahto.

Ja kaupungilta myös aktiivisuutta.

Jotta korttelista tulisi kaupungin keskus – mikä Lappeenrannassa olisi syvästi tarpeen – joku Porin tapainen rakennus on tarpeen. Monenlaisia kauppoja, monia ravintoloita ja kahviloita. Mainio ajatus on tuoda terveyspalvelut sinne missä ihmiset ovat. Mallia ja ideoita voisi käydä katsomassa myös Lahden Trion kauppakeskuksessa. Sielläkin on muuten terveyskioski, ja asiakkaita riittää.

Ja varmaan tarvitaan myös joku ulkopuolinen rahoittaja, joka uskoo Lappeenrannan seudun tulevaisuuteen.

Ei tuo Pori nyt niin paljon ihmeellisempi paikka ole, ilman yliopistoakin siellä joudutaan selviämään. Väkeä Porissa on 82 000, Lappeenrannassa 72 000.

Varmaan Renor ja Ilmarinen ovat selvittäneet muitakin kaupunkeja kuin Poria, kun ovat päättäneet 100 miljoonan euron investoinnista. Ehkä Lappeenranta hävisi tällä kertaa, mutta toivottavasti lähiaikoina rahoitus löytyy.

Takki kääntyy – rakentaa pitää

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ei ole ehkä monen muunkaan helppo tunnustaa olleensa väärässä.

Kova on meteli Lappeenrannassa Kartanon alueen rakentamisesta. Uutta kaavaa, uusia rakennuksia, uusia koteja, uusia asukkaita vastustetaan pontevasti verkkoadressilla, lehtien yleisön osastoissa, tekstiviesteissä, puheissa ja ajatuksissa.

Eikä vastustaminen vailla pohjaa ole. Kartanon alue on ainutlaatuinen, hieno, historiallinen, säilyttämisen arvoinen.

Olisikohan tuo myös kehittämisen arvoinen?

Minäkin olen mennyt lisärakentamista vastustamaan. Mutta enpä ole enää ihan varma. Luulen olevani väärässä.

Katselin Kartanon aluetta vähän isommassa perspektiivissä, kanavan toiselta puolelta. Ja kyllä sieltä katsoen näyttää, että Kartanon itäpuolella, kartanon ja uuden asuinalueen välissä tilaa riittää. Niin paljon, että lisää taloja mahtuu. Eivätkä ne mene Kartanoon kiinni, eivätkä sitä pilaa. Miksei myös Kartanontien varteen voisi lisää rakentaa. Kyllä sielläkin tilaa on.

Se harmittaa, että Hartmanninkadun ja Savanderinkadun talot on annettu rakentaa ympäristöön erityisen huonosti sopiviksi. Tuollaisia taloja on Suomen asuinalueeksi kaavoitetut pellot täynnä. Kaavalla olisi voinut ohjata rakentamista ympäristöön sopivammaksi, vaikka vanhaa jäljitteleväksi. McMansion-tyyppiset, hyvällä sanottuna, talot olisivat alueella paikallaan, vaikka se varmaan arkkitehtuuri-kitchiä onkin.

Ehkä uuteen kaavaan voisi tällaisia määräyksiä ottaa.

Ihan mitätön asia ei ole kansalaisten oikeus ja yhdenvertaisuus. Kun nyt alueella asuvat saavat asustella miellyttävässä, kauniissa, kulttuurihistoriallisesti arvokkaasssa ympäristössä, niin eikö sama oikeus pitäisi olla muillakin? Kansalaisella pitää olla oikeus hyvään asumiseen, ja toki Kartanon alue sitä tarjoaisi. Ei uusi asukas ole nykyisiltä pois.

Ja monet ihmiset ovat – ainakin kaupungin ja muidenkin maanomistajien mukaan – ilmaisseet halunsa muuttaa Lauritsalaan, Lauritsalan seudulle. Tarvetta olisi, ihmisillä ja Lauritsalalla. Tontteja ei.

Lappeenrannan kaupungin kehittämisenkin kannalta rakentaminen olisi perusteltua. Lauritsalan ennen perin viehättävä,  funkishenkinen taajama on kurjistunut. Palvelut vähenevät, kaupat lähtevät. Toki paljon on pilattu karmealla rakentamisella ja järkyttävillä liikennejärjestelyillä, mutta uudet asukkaat voisivat tuoda lisää elämää, lisää ihmisiä, lisää euroja, lisää palveluja.

Eikä tätä Saimaan rantaa pitkin luikertelevan kaupungin pituutta enää kannattaisi hirveästi lisätä. Ihan yhdyskuntateknisestä sekä ihmisten liikkumiseen, ympäristön sietämiseen, rantojen rauhoittamiseen ja moneen muuhun liittyvistä syistä.

Veronmaksajan kannalta tietysti on hyvä, että kaupunki käyttää omaisuuttaan tuottavasti. Muutama vuosi sitten se osti isolla rahalla ison alueen, Kartanoineen, maineen. Kyllä investoinnille pitäisi myös katetta saada. Kartanon pellolla se onnistuu. Tontit menevät varmasti kaupaksi, infrastruktuurin rakentaminen ei ole tolkuttoman kallista, kun vieressä on jo valmista.

Ja pirullisesti jos sanoo, niin missäs se menee se vanhan ihannoinnin raja? Jos Kartanon alue halutaan säilyttää entisessä asussaan, entisessä loistossaan, niin pitäisikös oluttehtaan rakennuksesta tehdä taas oluttehdas, kievarista taas hotelli? Oltaisiiin oikein retroja, ja vaalittaisiin kulttuurihistoriaa. No, ei niin tietenkään pidä menetellä. Mutta kehitys vaatii kehittämistä.

Mitä ne siitä SaiPasta

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

SaiPa on auttamatta mopolla liikkeellä moottoritiellä, kirjoitti Ilta=Sanomat viime syyskuun 10.  päivä.

Ja lehti jatkaa: Jumbosijan välttäminen on SaiPan mestaruus.

Ja lehti kysyy: Joko kellot alkavat soida?

Entäs Ilta=Sanomat Ilveksestä? ”Ilveksen joukkueet ovat aina terrierimäisiä, jotka roikkuvat, raastavat mukana ja taistelevat viimeiseen mieheen. Ilveksessä Heikki Mälkiällä on paremmat pelaajaresurssit toteuttaa pelitapaansa kuin SaiPassa.”

Helsingin asiantuntijoiden arvio Pelicansista? ”Siirtoruljanssi kääntyi voiton puolelle. Vanhasta rungosta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Pelicansin peleissä saattaa riittää rähinää.”

Entäs Ässät? ”Joukkueen ilmapiiri on varmasti vapautunut. Tulos voi olla hyväkin.”

Omansa Helsingin media toki tuntee. ”Jokerit on yrittänyt juniorien peluuttamista monena vuonna aiemminkin, ja aina Jokerit on sortunut kokeneiden pelimiesten hankkimiseen.” Niin sortui.

Päävalmentaja Ari-Pekka Selin kertoi Etelä-Saimaassa juuri ennen ensimmäistä peliä, että realismia on lähteä parantamaan edelliskauden sijoitusta. ”Varsinainen tavoite oli lähteä taistelemaan mukaan kympin junaan”.

Hyvin tunsi Selin joukkueensa ja liigan. Eikä varsinaisesta tavoitteesta paljon jääty.

Heikki Mälkiän esimiehet olivat antaneet tavoitteeksi pronssin kirkastamisen, edellisen Mälkiän Ilves-kauden saavutuksen. Mälkiän mukaan mahdollisuuksia siihen oli, kertoi Etelä-Saimaa.

No, ei ihan tarkasti osunut Etelä-Saimaankaan arvio. Lehti veikkasi SaiPaa ja Ässiä sijoille 13-14. Sijoille 8-12 lehti veikkasi HPK:ta, Ilvestä, Pelicansia, Tapparaa ja TPS:ää. Kärkikolmikko oli Etelä-Saimaalla HIFK, JyP ja KalPa.

Ei ole tulevaisuuden ennustaminen aina helppoa, eikä jälkiviisautta imelämpää viisauden lajia.

Ennakkoarvioihin, lähtökohtiin, budjettiin ja ehkä pelaajien taitoonkin nähden SaiPan kausi oli suuri menestys.  Kun haaveet nousivat viime kierroksilla korkeiksi, niin sitä suurempi oli tietysti kahden viimeisen pelin paha epäonnistuminen. Paskan maku jäi suuhun, mutta kannattaa katsoa koko kausi.

Ja antaa tunnustus varsinkin Selinille, muille valmentajille, monille pelaajille ja koko SaiPalle.

Hyvinhän se meni. Mitä ne jätkät.