Artikkelit joissa on tagi ‘Lappeenranta’

Helsinki vai Bergamo. Hmm

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Joskus tekee mieli matkustaa.

Kaakkois-Suomessa siihen on mainiot mahdollisuudet. Kun katsoo auringon nousuun, takana on länttä, edessä itä.

Sitä tässä muuten pohtinut, että millaistahan se oli historiassa, kun ihminen lähti vaikka Kouvolan seudulta, ja mieli oli etelään, korkeimman auringon suuntaan. Jalan piti mennä. Kun tuli Suomenlahden rannalle, oli vaihtoehtoja kaksi: vasemmalle tai oikealla.

Jos lähti oikeaan, olikin edessä pitkä taival. Perämeren pohjukkaan, sieltä nykyisten Ruotsin ja Norjan kautta Kuolan niemimaalle, sieltä Siperian selkää. Kymmeniätuhansia kilometrejä sai vaeltaa, aika ankeissa oloissa, ennen kuin vuosikausien kuluttua pääsi lämpimille seuduille. Hirvittävä, karmea matka.

Jos lähti vasempaan, päätyikin tuota pikaa Euroopan ytimeen. Ja kun aikansa, aika lyhyen toiseen vaihtoehtoon verrattuna, taivalsi, olikin Välimeren rannoilla. Siellä kelpasi.

Päättämättömät jäivät tänne.

Samathan ne on vaihtoehdot vieläkin. Itään voi mennä, länteen, ja pohjoiseenkin. Mutta suurin osa lähtee etelään – kun se nyt vain on fiksuinta.

Jos varaa matka-aikaa kolmisen tuntia, ja rahaa muutaman kympin suuntaansa, vaihtoehtoja on. Otan esimerkeiksei Helsingin ja Bergamon.

Junalla Lappeenrannasta Helsinkiin kestää 2 tuntia 10 minuuttia. Lippu maksaa 41,10 (perushinta) tai 55,49 (joustava hinta). Kouvolasta aikaa kuluu 1.26 tai 1.52, junasta riippuen. Ja hinnat 30,42 tai 41,07. Yhteen suuntaan.

Helsinki on hieno kaupunki. Kyllä siellä kannattaa käydä, ja viettää vaikka muutama päivä.

Mutta vaihtoehtokin on.

Lappeenrannasta lentää etelään kaksi lentoyhtiötä, RyanAir ja AirBaltic.

Mitäs, jos katsoisi sieltä vaihtoehtoja.

RyanAir tarjoaa Lappeenrannasta lentoja mm. Italian Bergamoon, Milanon lähelle. Hintaa näyttää tällä hetkellä olevan halvimmillaan 25,99 euroa, suuntaansa, yhdeltä. Päälle tulee toki muitakin kuluja, ruumaan menevästä matkalaukusta pari kymppiä, online-check-inistä vähän lisää. Samaa hintaa pyydetään lennosta Brysselin ja Düsseldorfin lähelle. Mutta hyvin samoissa pyöritään kuin junalla.

Toki halpalentoyhtiöillä hinnat vaihtelevat, suurestikin. Tammikuun 10. päivä meno Bergamoon maksaa 27,99. Paluu seuraavana lauantaina olisi 129,99, mutta seuraavana tiistaina taas 17,54. Jos olisi perillä viikon, matkat maksaisivat veroineen päivineen yhteensä 83,10 euroa hengeltä, edes takaisin siis. Lentoaika on hyvin tasan 3 tuntia.

RyanAir lentää noille kolmelle kentälle, AirBalticilla pääsee vaikka mihin, toki Riian kautta.

Tuntuu, että pikkuhiljaa Etelä-Karjalassa, ainakin Lappeenrannassa on oivallettu lentojen helppous.

Mutta mitenhän Kouvolassa? Lähdetäänkö sieltä yhä Helsinki-Vantaan kautta? Nopeampi Lappeenrannan kentälle on tulla, ja nopeampi toimia pienellä kentällä.

Entäs Kotkasta? Lappeenrantaan on hivenen lyhyempi matka kuin Helsinki-Vantaalle, ja lentokentällä säästyy aikaa mennen tullen Helsinkiin verrattuna. Sieltäkin kannattaa lentää Lappeenrannan kautta.

Riita puoliksi – halli Lauritsalaan

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kova on tarve, ja kova on vääntö.

Lappeenrannan urheiluhallista.

Yhdet haluavat sen lentokentän laitaan. Toiset haluavat sen Joutsenoon.

Monet ovat sitä mieltä, että tarpeen on, ehdottomasti tarpeen.

Ja onhan se, tarve. Paljon on Lappeenrannan seudulla ihmisiä, jotka urheilevat mielellään. Ja talvella on monelle kesäurheilulajille erinomaisen huonot harjoittelumahdollisuudet. Toki talvellakin pitää kesälajeja päästä harjoittelemaan, ei lähde muuten vaikkapa Etelä-Karjalan jalkapalloilu nousuun. Eikä moni muu laji.

Ja toki hyvin suunnitellulla monitoimiurheiluhallilla on käyttöä ympäri vuoden. Eikä siitä varmaan pelkkä urheiluhalli olisi tulossakaan – monta toimintaa saa halliin mahdutettua, kun on taitoa ja ymmärrystä. Ja monelle toiminnalle olisi Etelä-Karjalassa kyllä käyttöä.

Mutta se paikka.

Kyllä ei ole monen mielestä hyvä paikka lentokentän laita. Eikä vielä useamman mielestä mitenkään tule kyseeseen, että Joutsenoon vietäisiin moinen halli.

Nyt kannattaisi ottaa kuningas Salomon viisaus avuksi, ja pistää – ei lapsi – vaan riita puoliksi.

Tehdään halli Lauritsalaan!

Tällä on monia perusteluja.

Lauritsala oli ennen virkeä ja vilkas. Nyt se on kurjistettu surkeuden esikartanoksi. Halli toisi eloa ja elämää, piristäisi merkittävää kaupunginosaa. Siinä olisi historian siipien havinaa – SaiPa pelasi aikoinaan Lauritsalassa, ja onhan kentällä järjestetty pikaluistelun SM-kisatkin. Ja monta, monta muuta tapahtumaa. Ja kun Lappeenrannassa aina vedotaan Lindin Arviin, niin eiköhän Arvikin ole siellä kouluaikoina pelaillut ja hikoillut.

Saisikohan Arvilta nimeäkin lainaan: Arvi-Areena. Lyhennettynä Arreena.

Lauritsala on maantieteellisesti erinomaisen hyvällä paikalla. Kun lentokentänlaidan ja Joutsenon välillä kiistellään, Lauritsala olisi maakunnan mainio komporomissi. Sen kaikki voisivat hyväksyä. Ehkä.

Lauritsalaan on helppo tulla. Kauempaakin – esimerkkinä mainittakoon Imatra – pääsee kuutostietä lähelle, ja liittymistä on lyhyt matka nousta Lauritsalaan. Ja vaikka vettä pitkin tulisi Kuopiosta tai Pietarista: kanavan suulta on muutama sata metriä. Junarata kulkee ihan vierestä. Paikallisbusseja menee vasemmalta oikealle, ja oikealta vasemmalle, useampi linja.

Lauritsalan monihalli tukisi mainioita liikuntapaikkoja. Lauritsalan suurstadion-alueella on jo uimahalli, yleisurheilustadion, hieno aitonurmi sekä uusi keinonurmi. Tenniskentät. Pururata. Ynnä muuta.

Pysäköintipaikat mahtuvat hyvin siihen viereiseen metsään. Puut vain nurin, ja selluksi.

Siitä vain kattamaan suurstadion-alueen alempaa kenttäaluetta! Hop!

Lentoon!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Lappeenrantalaisia on kohdannut uskomaton onni: täältä pääsee helposti pois.

Kiittäminen on RyanAiria ja Air Balticia.

Vai mitäs sanot: Lappeenrannasta Brysseliin, Dysseldorfiin ja Milanoon 25,99 euroa. Varausaikaa on vielä tänään, lennot marraskuun alun ja joulukuun puolivälin välissä.

Lappeenrannasta Lahteen maksaa junalla 24,76, ja Pendolinolla 30,06.

Tai jos kävisi Riiassa. Lähtisi vaikka marraskuun 3. päivä torstaina, ja tulisi takaisin 5. päivä lauantaina. Meno maksaa 45,59 ja paluu 36,36 euroa.

Juna Helsinkiin maksaa 55,49.

Ei ole kallista lentäminen.

Halvan hinnan lisäksi loistava etu on joustavuus ja helppous. Jos kone lähtee aamulla 8.05, riittää kun kotoa lähtee 7.20, jopa 7.30. Pienen kentän etu on se, että koneeseen voi kävellä lähes suoraan. Ainakin jos matkustaa vaikka päiväksi Riikaan, vain käsimatkatavaran kanssa.

Vielä mukavammalta tuntuu paluu. Parikymmentä minuuttia siitä kun kone on laskeutunut, onkin jo kotona.

Onhan se verrattoman paljon mukavampaa kuin laskeutua Helsinki-Vantaalle, etsiä autonsa jostain kilometrin päästä, ja lähteä ajelemaan kolmeksi tunniksi valtatielle.

Eikä tuo päivän reissu Riikaan mikä älytön ajatus ole. Jo ennen kymmentä on Riian keskustassa. Aikaa on hyvin puoli seitsemään illan suussa. Päivässä ehtii hyvin katsastaa ainakin vanhan kaupungin, syödä ja juoda. Tuntuu se enemmän oikealta matkalta kuin vaikka Lahdessa käynti, voin vakuuttaa. Molemmista on nimittäin kokemuksia.

Ja kyllähän lappeenrantalaiset lentävätkin, jonkin verran. Ihmisten puheista päätellen kuitenkin kovin vähän.

Kannattaisi lähteä lentoon.

Ja tori oli autio

torstai 18. elokuuta 2011

Tällainen pikkujuttu.

Etelä-Saimaan yleisönosastolla Timo Haimila, lappeenrantalainen Myö-ryhmittymän kaupunginvaltuutettu, teki kaupunkirakennetta koskevan merkittävän, ei mitenkään uuden, esityksen: tori olisi siirrettävä takaisin satamaan.

Nykyinen tori pitäisi myydä hyvään hintaan torin kauppakeskusta varten. Olisi tarpeeksi keskustassa, ja parkkitalokin olisi kuulemma valmiina. No, ehdotustahan se on tuokin. Kaipa parkkitalo tarkoittaa sitä Intersportin alakerrassa olevaa, tähän tarkoitukseen aivan liian pientä parkkitilaa.

Vähän epäilen, miten nykytorille mikään merkittävä, keskustaa elävöittävä kauppakeskus mahtuisi. Semminkin kun kaupungin oikeassa ydinkeskustassa, City-korttelissa, olisi tilaa. Siitä pitäisi purkaa kutakuinkin kaikki pois, ehkä Sampo-pankin (tai oliko se nyt Vaahdon veljesten) rakennusta lukuunottamatta. Sääli, että pari kiinteistönomistajaa pystyy ehkäisemään kaupungin ydinkeskustan kehittämisen, mutta omistusoikeus on tärkeä asia, ja sen ehdoillahan tässä on mentävä.

Haimilan mielestä rannassa olisi pysäköintitilaa riittävästi. Ihmettelen mie vähän tuota, mutta voihan se olla.

Uutta pitäisi rantaan rakentaa niin, että kauppahalli tehtäisiin Jaakkolan kirkon mallin mukaan. Saattaa olla hyvä ajatus, tai sitten ei.

Haimilan mielestä ikävää on, kun satama on lähes kuollut puolet vuodesta. Hänen mielestään satamasta saataisiin ympärivuotisesti toimiva.

Vertailukohdaksi ympärivuotisuuteen Haimila ottaa ”Savonlinnan upean torin satamassa”.

Kyllähän se nyt on tasan tarkkaan niin, hyvä herra Haimila, että Savonlinnan tori on ehkä upea, mutta ei se toimi mitenkään ympärivuotisesti. Kesäkuun puolivälistä  elokuun alkuun. Vähän yli 1,5 kuukautta ei ole 12 kuukautta.

Vielä toukokuussa tori on aivan hiljainen. Ei myyjiä, kahvikojut kiinni, jokunen ihminen silloin tällöin kävelee aukion poikki. Syyskuussa on yhtä hiljaista, talvikuukausina on vähän hiljaisempaa. 

Ei Savonlinnan tori ole vähimmässäkään määrin ympärivuotisessa käytössä haimilalaisessa katsannossa.

Savonlinnaan – ja moneen muuhun pikkukaupunkiin ja isompaankin verrattuna – Lappeenrannan tori on harvinaisen elävä. Meillä on täällä erinomaisen vilkas kahvilakulttuuri, ollut jo vuosikymmenet. Myös muulloin kuin ydinkesällä. Ihmisiä riittää, väki vaihtuu, puhetta riittää. Eihän ne kahvikojut mitään kaunistuksia ole, mutta tehtävänsä täyttävät, ja ovat osa eteläkarjalaista kulttuuria. Torimyyjiä on vähintään sen, mitä Savonlinnassa.

Ei kannata uskotella, että ruoho olisi aidan toisella puolella vihreämpää, kun se on jo ihan kellastunut.

Nyljetään, nyljetään

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Lappeenrannassa valitaan parhaillaan kaupunginjohtajaa. Vaihtoehtoina on kolme miestä, Vihdin kunnanjohtaja Kimmo Jarva, Savonlinnan kunnanjohtaja Janne Laine ja Uudenmaan liiton maakuntajohtaja Ossi Savolainen.

Valintaa valmistellut työryhmä on työnsä tehnyt, kaupunginhallitus tuskin tekee nimestä esitystä, vaan kaupunginvaltuusto pääsee valitsemaan vapaasti, myös ilman ryhmäpäätöksiä uuden johtajan suljetulla lippuäänestyksellä 29. päivä elokuuta.

Valintaprosessi on ollut ihan kunniaksi Lappeenrannalle. Ehdokkaista on kerrottu, vaihtoehtoja – oikeita – on ollut ja on yhä tarjolla, puolueet ovat olleet maltillisia. Kaupungissa on oikeasti etsitty parasta mahdollista kaupunginjohtajaa, kaupungin ja kaupunkilaisten etu mielessä. Se on hyvä se.

Ehdokkaatkin ovat olleet fiksuja.

Kerrankin on Lappeenrannassa näyttänyt julkisuuskin hyvältä.

Mutta ei hyvää, ettei jotain pahaa.

Onko ehdokkaissa sittenkin ketkuja? Onko ketunhäntää kainalossa?

Rahasta – mutta ei vain siitä – oli tulla kiista.

Savon mies, Laine, oli lähettänyt muille ehdokkaille sähköpostin, jossa ehdotti, että kaikkien palkkavaatimus olisi 13 500 euroa kuukaudessa. Summa on sama, mitä nyt maksetaan Seppo Miettiselle. Vihdin Jarva oli esittänyt jo haastatteluissa samaa palkkaa.

Mikäs siinä. Eikös ole reilu peli, että seuraajalle maksetaan se, mikä nykyiselle? Samat tehtävät, samat vastuut, sama palkka. Työelämän kestävä triangeli.

Vai onko?

Ei.

Ei työn tekemisen, ei kannustavuuden, ei työnantajan oikeuksien, ei työantajan velvolllisuuksien kannalta. Eikä myöskään ihmisen itsensä motivoinnin kannalta.

Kun Seppo Miettinen aloitti kaupunginjohtajana, hänelle maksettiin noin 11 000 euroa. Siitä se on noussut nykyiseen noin 13 500:een.

Mistä se kertoo? Siitä, että työnantaja on ollut tyytyväinen Miettisen työhön. Siitä, että Miettinen on sitoutunut tehtäväänsä, ja hoitanut sen hyvin ja kehittyen. Siitä, että Lappeenrannassa hyvästä työstä myös palkitaan. Siitä, että asiat on hoidettu fiksusti.

Jos uudelle kaupunginjohtajalle olisi maksettu heti kättelyssä se, mihin edeltäjä oli päässyt aktiivisen toimintansa ja työantajan aktiivisen ja kannustavan palkkapolitiikan ansiosta, niin mihinpä olisi uusi sitten tähdännyt? Vielä suurempaan palkkaan? Vai olisiko tyytynyt siihen, että jos hommat eivät oikein suju, niin peruutellaan sitten siihen kokemattoman kaupunginjohtajan 11 000 euron tasoon?

Ja mikä olisi ollut työnantajan kannustavuuden ja aktiivisen palkkapolitiikan rooli ja tavoite? Kasvattaa aina vain kaupunginjohtajan palkkaa?

Vai kertookohan korkea palkkatoive siitä, etteivät hakijat, siis lähinnä Laine, luota lainkaan kaupunkiin työnantajana?

Toivottavasti ei.

Ja onneksi maltti ja järki voitti jo ennen sen suurempia kahnauksia. Ja onneksi Lappeenrannan kaupungilla oli selkeä, johdonmukainen linja, josta pidettiin kiinni.

Ei ole hullu se, joka pyytää. Viisas on se joka ei maksa. – Sanonta Saimaan rannalta.

Takseja. Perkele

tiistai 9. elokuuta 2011

Käytiin lauantaina Riiassa. Lappeenrannasta Aamulla sinne. Illaksi kotiin. AirBaltic toi, ja vei. Paljon tätä tekoa on ihmetelty, ja pidetty hölmön puuhana. Voihan se sitäkin olla. Yötä olisi pitänyt olla, jotta olisi ollut järkeä.

Monihan käy päivän reissulla Helsingissä. Riiassa on Lappeenrannasta hivenen nopeampi käydä, hinta on sama. En osaa tuota asian kokeneena mitenkään typeränä temppuna pitää. Joskus tehnyt hölmömpääkin.

Mutta se mikä jäi hampaankoloon, risomaan, on joukkoliikenne. Ja niistä se ylellisin. Taksit.

Eikä suinkaan Riiassa, vaan ihan Lappeenrannassa.

Riiassahan takseja on lentoaseman edessä useita. Hinnat kerrottu ovien teippauksissa. Matkustajamäärän mukaan voi valita sopivan auton. Ja menomatkalla kuski kyseli, tarvitaanko kyytiä takaisin lentoasemalle. Siinä samalla asia sovittiin, ja äijä kurvasi sovittuun paikkaan minuutilleen. Oli toki jättänyt käyntikorttinsa, jos jotain muutoksia tulee, tai kysyttävää. Aika hyvää palvelua.

Ihan samaan eivät yltäneet tällä kertaa Lappeenrannan taksit.

Meitä oli kuusi ihmistä lähdöstä, samalta suunnalta.

Edellisenä iltana tilasin taksin aamuseitsemäksi. Pyysin tilataksia, keskuksen kanssa sovittiin, että jos ei tilataksia ole vapaana, niin kaksi tavallistakin kelpaa. Yleensä tilatut taksit ovat paikalla hyvissä ajoin, usein kymmenen minuuttia etuajassa.

No, kello tuli seitsemän. Ei näy taksia. Kolme yli. Ei näy. Viisi yli. Ei näy. Soitin keskukseen. Siellä väitettiin sujuvasti, että juu, hoidossa on. Vähän jäi tunne, että olivat unohtaneet koko homman, ja siinä samalla antoivat osoitteen kahdelle autolle – sen verran kauan niiden tuleminen kesti. No, onneksi oli jätetty aikatauluun reilusti väljää.

Kun positiivisesti ajattelee, niin eivät sentään sitä kuuden euron tilausmaksua perineet.

Illalla kone laskeutui ajallaan, kutakuinkin täynnä, lähemmäs 80 ihmistä. Valtaosa oli suomalaisia. Vettä satoi. Ja siihen ihmisiä kerääntyi lentoaseman sisäänkäynnin lipan alle, parikymmentä – odottamaan taksia.

Yksi taksi oli lentoasemalla. Sekin varattu. Kertoi kyllä soittaneensa yhden (yhden!) auton. Soitto taksikeskukseen paljasti, että autoja onkin tulossa kaksi (kaksi!).

Kyllähän niitä ajastaan tuli. Takseja. Perkele.

Olisikohan tuo ihan mahdoton järjestää, että kun lentokoneen saapumisaika on tiedossa, että siellä edes muutama taksi olisi. Sama koskee tietysti, ja vielä enemmän, rautatieasemaa – kovin harvoin sielläkään taksien tarjonta kohtaa kysynnän.

Pitäisiköhän taksien tarjontaa lisätä? Vai olla isommat firmat, jotka saisivat suunniteltua palvelun paremmin? Vai voisiko jotenkin nykysysteemiä kehittää siihen suuntaan, että asiakasta palveltaisiin silloin kun asiakas haluaa?

Pyhää ja Ruotsia – entä Venäjää

perjantai 5. marraskuuta 2010

Se on huomenna Suomessa pyhäpäivä: pyhäinpäivä. Ja Ruotsalaisuuden päivä. Aihetta muistella, mistä olemme tulleet, miksi olemme tällaisia.

Lappeenrannassa pyhäinpäivällä on muista Suomen kaupungeista poikkeava merkitys. Kaupunki on aivan täynnä. Tiettävästi yhtään hotellihuonetta ei löydy vapaana. Vapaata ei ole edes markettien ja ostoskeskusten parkkipaikoilla. Eikä kaupoissakaan.

Venäjällä on pitkät vapaat.

Kauppa käy. Asiakkaita, kauppaa ja rahaa on tarjolla.

Mutta mitä tekee Suomi? Pistää kaupat kiinni.

Tokihan perinteiden kunnioittaminen on hyvä asia, ja pyhäin muisteleminen. Ja hyvähän se on hiljentyä välillä. Niinkuin varmaan useimmat suomalaiset pyhäinpäivänä hiljentyvät. Ja hyvähän se on hurskastella, välillä.

Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että kaupat ovat lauantaina Lappeenrannassa kiinni. Kun se laki estää, niin pitäisi lakia muuttaa. Lain tarkoitushan on tehdä hyvää.

Niin toimii kuitenkin demokratia, että ihan lähitulevaisuudessa, tämän sukupolven aikana, liikeaikaa säätelevää lakia ei varmaan muuteta. Sen verran tiukka vääntö vuosi sitten hyväksytyn lain läpimeno oli.

Mutta jos ei lainsäädäntöön järkeä löydy, niin toivoisi, että edes poikkeukset olisivat mahdollisia.  Vaikka alueellisesti ja ajallisesti rajatut. Edes sellainen, että Lappeenrannassa voisivat kaupat palvella asiakkaita, silloin kun niitä asiakkaita olisi.

Ehkä vikaa on lappeenrantalaisissakin. Hotellit ovat täynnä, mutta henkilökuntaa on normaalin rospuuttoajan verran. Ei ole riittänyt aamiaisella palvelua, ei kahvia, ei kuppeja. Kassajonoista päätellen kaupoissakin olisi pitänyt olla enemmän väkeä töissä. Venäläisten lomat eivät tulleet yllätyksenä.

Lahti-syndrooma

tiistai 2. marraskuuta 2010

Suomeen on tullut uusi ilmiö: Lahti-syndrooma.

Tämän spatiaalis-sosiaalisen oireyhtymän keskiössä on vääristynyt geopoliittinen analyysi, virheellinen tulkinta muusta maailmasta, ylikorostunut arvio omasta merkityksestä globaalissa maailmassa, omien myönteisten puolien vakava yliarvioiminen ja omien heikkouksien totaalinen kieltäminen.

Lahtelaiset näyttävät uskovan, että muu maailma on heistä erityisen kiinnostunut. Tähän kuuluu se, että Pietarin viiden miljoonan ihmisen uskotaan olevan erityisen kiinnostuneita Lahdesta, hyppäävän Allegro-junaan ja huristavan Lahteen.

Muun maailman suhtautumista helpottaa se, että lahtelaiset itse ovat laatineet kymmenkohtaisen luettelon, johon he itse uskovat. Taudin määrittely on jo tehty.

Ykkösasia on lahtelaisessa katsannossa se, että Lahti on logistisesti Suomen parhaalla paikalla. Nimittäin Vuosaaren satamaan on alle tunti. Hyvä olisi muistaa, että Vuosaaren satama on Helsingissä.

Lahtelaisten mielestä myös hyvät tie- ja raideyhteydet pääkaupunkiseudulle ovat etu. Hyvä olisi  muistaa, että pääkaupunkiseutu on jo valmiiksi pääkaupunkiseudulla.

Lahtelaisten mielestä nopea – 2,5 tuntia – junayhteys Pietariin on valtti.  Lappeenrannasta menee melkein tunti vähemmän.

Lahtelaisten mielestä tärkeää on yli 100 000 asukkaan kaupunki ja 200 000 asukkaan maakunta. Yksin Euroopassa on järjetön määrä isompia kaupunkeja. Ja siinä ihan vieressä on mm. yli puolen miljoonan ihmisen Helsinki.

Lahtelaisten mielestä monipuoinen toimitila- ja yritystonttitarjonta on vahvuus. Rakennemuutoksen tyhjentämiä toimitiloja löytyy kyllä muualtakin, Ja tilaa riittää yritystonteille muuallakin. Lahden pinta-ala on 154 neliökilometriä. Lieksan 4068 neliökilometriä.

Kilpailukykyinen kustannustaso on lahtelaisten mielestä tärkeää. Se tarkoittaa sitä, että asuntoja saa halvalla. Niin saa, jos katsoo Helsingistä tai vaikka New Yorkista. Suomussalmella on vielä halvempaa elellä.

Lahtelaisten mielestä osaavan työvoiman saatavuus on hyvä. Työttömyyttä on liikaa muuallakin.

Lahti on mielestään neljän yliopiston ja ammattikorkeakoulun yliopistokeskus. Lahdessa on yliopistoilla toimipisteitä. Toistaiseksi.

Kuten Lontoossa sanotaan: last but not least. Lahtelaisten mielestä Lahdessa on viihtyistä yritys- ja asuinympäristö, monipuoliset vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Niin on. Tästä on henkilökohtaista kokemusta 15 vuoden ajalta. Ja se on kyllä taivahan tosi. Mutta niin on muun muassa Lappeenrannassa, Joensuussa, Porissa, Jyväskylässä, Oulussa. Puhumattakaan pääkaupunkiseudusta.

Alueiden kehittymisestä on työministeriöltä uusi julkaisu. Karua puhetta. Löytyy tästä.

Lahti-syndrooman hyvä ilmentymä oli maanantaina, kun Victoria ja Daniel vierailivat kaupungissa. Lahtelaiset tarjosivat lounaan, jossa kaupungin nettisivujen mukaan punaisena lankana oli lähiruoka. Helsingin Sanomien mukaan jopa aterian kaikki ainekset edustivat lähiruokaa.

Rautua, metsäkaurista, variksenmarjaa. Juomat Italiasta, Ranskasta ja Saksasta.

Lahtelaista, totta kai.

Mutta eiväthän he ole yksin. Kissanhännännostajat!

Onhan Lahti

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tuli postissa Innostu Lahdesta -lehti. Lahden Alueen Kehittämisyhtiön LAKESin ja Lahden Messujen yhteistyössä tekemä aikakauslehti. Komean näköinen. Ihan vaikuttaa, että Lahden seudulla oltaisiin innostuneita.

Olivat vääntäneet oikein Top 10 -listan Lahden seudun vahvuuksista. Kolmantena vahvuutena on nopea yhteys Pietariin – 2,5 tuntia vuoden 2010 lopussa.

Ja erikseen oli jutun pätkä otsikolla Pietarin radalla. Kuva Allegrosta.

”Onhan Lahti Pietarista katsottuna lähin yli 100 000 asukkaan EU-kaupunki”, kirjoittavat lahtelaiset.

Onhan se niinkin.

Mutta ei se ihan niinkään ole.

Pietarilaisittain 100 000 on vähän. Vaikka se on enemmän kuin Kouvolan 90 000 tai Lappeenrannan 72 000, niin Pietarista katsottuna luku on kutakuinkin sama.

Ison eron tekee se, että lahtelaiset taitavat olla tosissaan tämän Allegron kanssa. Houkutella pietarilaisia Lahteen. Ohi Vainikkalan, ohi Lappeenrannan, ohi Kouvolan.

Mitenhän Lappeenranta on Allegroon reagoinut? Tai halpalentoihin, joiden asiakkaiden enemmistö tulee Pietarista?

Onkohan meillä, Lappeenrannalla, isompaa markkinointikampanjaa Pietarin seudulla? En tiedä, voi olla, ja toivottavasti on.

Onko Vainikkalan asema ja Lappeenrannan keskustan ja lentoaseman välillä hyvä, sujuva bussiyhteys? Sellainen jonka pietarilaiset tietävät, jota on helppo ja halpa käyttää? Jonka aikataulut sopivat juna- ja lentoyhteyksiin?

Mitä Kouvola on tehnyt pysäyttääkseen pietarilaiset ja muut venäläiset Kouvolaan, ennen Lahtea?

Ehkä Allegron alkuvaiheessa ei mitään suurta ryntäystä ole tulossa,  mutta vuorojen määrää ollaan nostamassa, ja juna on varmaan monelle houkutteleva vaihtoehto – ilman jonoja rajan yli.

Ja se vuoden 2010 loppu, Allegron aloittaminen, on aika lähellä.

Kuten uusi lentoyhteys Lappeenrannastakin, Brysselin lähelle Charleroi’an kentälle. Alkaa huomenna.

Ei railoja, pelkkää aukeaa

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ennen se raja railona aukesi.

Toista on nyt. Ei ole rajoja tuolla Euroopan suunnalla. Lappeenranta on osa Eurooppaa. Paremmin kuin Lahti, Kuopio, Jyväskylä tai Joensuu.

Tuosta lentokentältä pääsee, ja siihen takaisin. Vähän reilussa parissa tunnissa keskelle Eurooppaa, vähän lyhyemmässä ajassa eteläiseen Baltiaan. Ja niistä pääsee eteenpäin, helposti, nopeasti, edullisesti. Lentokoneella, junalla, bussilla, autolla.

Joskus on Estari-väki irvaillut, että hittoako kukaan johonkin Weezeen menisi. No eipä toki sinne, pieneen kylään. Mutta pointtihan on, että Lappeenrannasta pääsee keskelle Eurooppaa pari kertaa viikossa, edullisesti. Weezestä pääsee helposti pois. Ja kun on reissannut pari, kolme tuntia – sen verran mitä matka Lappeenrannasta Helsinki-Vantaalle kestää – niin onkin jo vaikka missä. Amsterdamissa, Hampurissa, Brysselissä, Pariisissa.

Saati jos jatkolento osuu hyvin. Vaikka Ibizalle.

Air Balticin Riian lentoihin pätee sama vapaus. Sieltä matkaa on luontevampi jatkaa lentokoneella. Vaihtoehtoja taitaa olla vielä enemmän kuin RyanAirilla Weezestä.

Ja marraskuun alusta pääsee Brysselin lähelle Charleroi’hin. Näyttäisi olevan joulukuun alussa matkalla hintaa 40,58 euroa. Edestakaisin. Meno tiistaina, paluu lauantaina.

Menomatka junalla Helsinkiin on 40,60. Pendolinolla 46,30 euroa.

Huikea on lappeenrantalaisen vapaus verrattuna moneen isompaan kaupunkiin. Kiitos siitä ei kyllä ihan meille itsellemme taida kuulua, mutta Euroopasta katsoen läheltä liippaa. Ilman Pietarin miljoonia ihmisiä näitä lentoja tuskin olisi. Mutta hyvä kun on, Pietari lähellä ja halpalennot Lappeenrannasta.