Artikkelit joissa on tagi ‘kala’

Optimoimaan!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Ostin kalastusluvan. Olin hölmö. Hakukoneoptimointi kannattaa.

Kalastuslupahan ostetaan niin, että kirjoitetaan hakukoneeseen kalastuslupa, vilkaistaan hakutuloksia ja klikataan oikealle sivulle.

Niinhän sitä toimitaan, digimaailmassa.

Ja kaikki sujui hyvin, helposti ja nopeasti. Valtion kalastuksenhoitomaksu 22 euroa ja läänikohtainen viehekalastusmaksu 29 euroa. Mutta kappas: näyttääpä tulevan toimituskuluja 3 euroa. No, kun ei sen ohikaan pääse, niin maksetaan.

Lupa tulostuu pdf:lle nätisti luottokortin kokoisena. Tsup-tsup, ja siinä se.

Vähän jäi risomaan tuo toimituskulu. No, ei ihan vähän. Miten itsepalvelusta voidaan veloittaa 3 euroa toimituskulua? Vartin verran suorastaan vitutti, valtion touhut.

Meinasin jo maa- ja metsätalousministeriöön lähettää kansalaispalautetta.

Mutta kuten yleensä: kannattaa hetki istua, tuumia ja ottaa asioista selvää. Ja ymmärtää digimaailmaa.

Eihän se toimituskulu mennytkään valtiolle, ei. Olinkin tyhmyyttäni Kalastusluvat.net -palvelussa, nurmeslaisen Nuotivo Oy:n palvelussa. Ja tokihan yksityinen firma voi periä vaikka mitä maksuja. Hölmö on vain maksaja. Nuotivo on ilmeisesti tehnyt valtion kanssa asiamiessopimuksen, ja vain myy lupia.

Mutta fiksusti toimii firma. Se on ymmärtänyt, että tärkeintä nykymaailmassa on hakukoneoptimointi.

Googlessa haku kalastuslupa tuottaa Nuotivon sivut kolmen kärkeen. Neljäntenä on maa- ja metsätalousministeriö. Sitten Smilehouse ja Ahven.net. Bing antaa hieman erilaisen hakutuloksen, mutta ykkösenä on Nuotivon kalastusluvat.net.

Jotta menestyisit ja kauan eläisit, opi optimoimaan!

Kalaa kuoreen

torstai 15. huhtikuuta 2010

Joskus on ihmisen hyvä pitää kynttilänsä vakan alla. Joskus on hyvä laittaa kalafileet piiloon, taikinakuoren alle. Paras on usein piilossa.

Otetaan kaksi kappaletta puolen kilon painoista lohen tai kirjolohen fileetä. Nahat voi jättää tai ottaa pois.

Ruodotonta kalaa (hauki on mainio) 300 grammaa, kermaa 1,5 desiä, kaksi kananmunaa ja pari ruokalusikallista kuivaa valkoviiniä. Lisäksi silputtua tilliä ruokalusikallisen verran, suolaa ja valkopippuria. Nämä kaikki laitetaan ensin kylmään, sitten – lohifileitä ja keltuaisia lukuunottamatta – tehosekoittimeen, jauhetaan hienoksi. Noin sata grammaa katkarapuja pienitään pikkuisen, vaikka puolikkaiksi elleivät ole pieniä jo valmiiksi, sekoitetaan seokseen.

Kasviksia ei pidä unohtaa yhtenäkään päivänä. Tähän tarvitaan kerän verran vihreää salaattia. Lehdet erotellaan, kiehautetaan minuutin verran ja valutetaan hyvin.

Otetaan reilu pala foliota. Levitetään puolet salaatin lehdistä foliolle, päälle suolalla ja pippurilla maustettu lohifilee. Sen päälle kala-katkarappumössö. Tavoitteena on kalanmuotoinen paketti. Toinen suolattu ja pippuroitu lohifilee päälle, ja sen päälle loput salaatinlehdet. Salaattilehtien päät pyöräytetään koko paketin ympärille.

Eikä tässä vielä kaikki: tarvitaan voitaikinaa puoli kiloa. Se kaulitaan kahdeksi levyksi, muutaman millin paksuiseksi, kalapakettia hieman pitemmäksi ja leveämmäksi,. Kalapaketti nostetaan taikinalevyn päälle, folio pois, leikellään taikinan reunoja sen verran, että tulee kalan muotoinen paketti.

Toinen taikinalevy kaiken päälle. Taikinan reunat voidellaan vedellä ja painellaan hyvin, tiukasti yhteen.

Kun taikinaa leikatessa jää ohuita nauhoja, niistä voi väsäillä koristeita: evät, pyrstön, ja vaikka vähän suutakin ja pyöreän silmän. Pippuri tai kapris silmän keskellä on iloinen yllätys. Jos hienostelee, voi taikinan pintaan leikata varovasti saksen kärjillä suomut.

Piirakka voidellaan keltuaisilla. Ensin uuni 220 astetta ja vartti, sitten 200 astetta ja puolisen tuntia.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Kastikkeen voi tehdä maustumaan jo vähän etukäteen. Tarvitaan desin verran kermaviiliä, puolisen desiä majoneeisa, ruokalusikallisen tomattipyreetä, muutama tippa tabaskoa, ruokalusikallinen tuoretta, raastettua piparjuurta, suolaa ja pippuria. Ne sekoitetaan hyvin.

Kala leikataan parin sentin viipaleiksi, soosit viereen. Siinä se.

Hapanta, ja makiaa

torstai 11. maaliskuuta 2010

Ruottalaiset ovat siinä viisaita, että heikäläisillä on hyvä sanonta: äta bör man, annars dör man. Syödä pitää, muuten kuolee.

Meikäläisethän ovat tämän saman oivaltaneet myös.

Joskus voi syödä vaikka hapanimelää kalaa kiinalaiseen tapaan. Sikäläinen tapa sopii myös täkäläiseen suuhun.

Otetaan kilon, vaikka vähän vajaakin, kokonainen kala. Ei hyvin ruotoinen. Perataan ja suomustetaan, jätetään pää paikalleen. Huuhdotaan ja kuivataan. Kylkiin viilletään muutama viilto poikittain, lähes selkärankaan asti.

Otetaan 2 ruokalusikallista soijaa ja saman verran kuivaa sherryä. Sotketaan ja sivellään kalaan. Annetaan marinoitua puolisen tuntia.

Hienonnetaan 1 sipuli, pari valkosipulinkynttä, muutaman sentin pituinen ohut viipale inkivääriä, ja ehkä pieni punapippuri.

Sekoitetaan kastiketta varten muutama ruokalusikallinen viinietikkaa, pari ruokalusikallista soijaa, 1½ desiä vettä ja pari teelusikallista perunajauhoa.

Kala voidellaan ohuesti öljyllä ja lykätään 175 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kun kala on kypsä, nostetaan  se tarjoiluvadille ja valmistetaan hapanimelyys.

Paistinpannuun öljyä pari ruokalusikallista, kuumennetaan niin että se savuaa. Inkivääri, punapippuri, sipulit ja desin verran sokeria pannuun ja paistellaan koko ajan kunnolla sekoittaen minuutti, puolitoista. Kastike sekaan, kiehautetaan, ja kaadetaan kalan päälle.

Lisäksi vaikka riisiä.

Viinien kanssa on turha pelailla, eivät ne tämän kanssa maistu. Ellei jostain löydy kiinalaista viiniä. Tai sitten kuivaa sherryä, lämmitettynä.