Artikkelit joissa on tagi ‘kaavoitus’

Takki kääntyy – rakentaa pitää

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ei ole ehkä monen muunkaan helppo tunnustaa olleensa väärässä.

Kova on meteli Lappeenrannassa Kartanon alueen rakentamisesta. Uutta kaavaa, uusia rakennuksia, uusia koteja, uusia asukkaita vastustetaan pontevasti verkkoadressilla, lehtien yleisön osastoissa, tekstiviesteissä, puheissa ja ajatuksissa.

Eikä vastustaminen vailla pohjaa ole. Kartanon alue on ainutlaatuinen, hieno, historiallinen, säilyttämisen arvoinen.

Olisikohan tuo myös kehittämisen arvoinen?

Minäkin olen mennyt lisärakentamista vastustamaan. Mutta enpä ole enää ihan varma. Luulen olevani väärässä.

Katselin Kartanon aluetta vähän isommassa perspektiivissä, kanavan toiselta puolelta. Ja kyllä sieltä katsoen näyttää, että Kartanon itäpuolella, kartanon ja uuden asuinalueen välissä tilaa riittää. Niin paljon, että lisää taloja mahtuu. Eivätkä ne mene Kartanoon kiinni, eivätkä sitä pilaa. Miksei myös Kartanontien varteen voisi lisää rakentaa. Kyllä sielläkin tilaa on.

Se harmittaa, että Hartmanninkadun ja Savanderinkadun talot on annettu rakentaa ympäristöön erityisen huonosti sopiviksi. Tuollaisia taloja on Suomen asuinalueeksi kaavoitetut pellot täynnä. Kaavalla olisi voinut ohjata rakentamista ympäristöön sopivammaksi, vaikka vanhaa jäljitteleväksi. McMansion-tyyppiset, hyvällä sanottuna, talot olisivat alueella paikallaan, vaikka se varmaan arkkitehtuuri-kitchiä onkin.

Ehkä uuteen kaavaan voisi tällaisia määräyksiä ottaa.

Ihan mitätön asia ei ole kansalaisten oikeus ja yhdenvertaisuus. Kun nyt alueella asuvat saavat asustella miellyttävässä, kauniissa, kulttuurihistoriallisesti arvokkaasssa ympäristössä, niin eikö sama oikeus pitäisi olla muillakin? Kansalaisella pitää olla oikeus hyvään asumiseen, ja toki Kartanon alue sitä tarjoaisi. Ei uusi asukas ole nykyisiltä pois.

Ja monet ihmiset ovat – ainakin kaupungin ja muidenkin maanomistajien mukaan – ilmaisseet halunsa muuttaa Lauritsalaan, Lauritsalan seudulle. Tarvetta olisi, ihmisillä ja Lauritsalalla. Tontteja ei.

Lappeenrannan kaupungin kehittämisenkin kannalta rakentaminen olisi perusteltua. Lauritsalan ennen perin viehättävä,  funkishenkinen taajama on kurjistunut. Palvelut vähenevät, kaupat lähtevät. Toki paljon on pilattu karmealla rakentamisella ja järkyttävillä liikennejärjestelyillä, mutta uudet asukkaat voisivat tuoda lisää elämää, lisää ihmisiä, lisää euroja, lisää palveluja.

Eikä tätä Saimaan rantaa pitkin luikertelevan kaupungin pituutta enää kannattaisi hirveästi lisätä. Ihan yhdyskuntateknisestä sekä ihmisten liikkumiseen, ympäristön sietämiseen, rantojen rauhoittamiseen ja moneen muuhun liittyvistä syistä.

Veronmaksajan kannalta tietysti on hyvä, että kaupunki käyttää omaisuuttaan tuottavasti. Muutama vuosi sitten se osti isolla rahalla ison alueen, Kartanoineen, maineen. Kyllä investoinnille pitäisi myös katetta saada. Kartanon pellolla se onnistuu. Tontit menevät varmasti kaupaksi, infrastruktuurin rakentaminen ei ole tolkuttoman kallista, kun vieressä on jo valmista.

Ja pirullisesti jos sanoo, niin missäs se menee se vanhan ihannoinnin raja? Jos Kartanon alue halutaan säilyttää entisessä asussaan, entisessä loistossaan, niin pitäisikös oluttehtaan rakennuksesta tehdä taas oluttehdas, kievarista taas hotelli? Oltaisiiin oikein retroja, ja vaalittaisiin kulttuurihistoriaa. No, ei niin tietenkään pidä menetellä. Mutta kehitys vaatii kehittämistä.

Ihan kartanolla

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Vähän vaikuttaa, että Lappeenrannassa kaavoittaja on ihan kartanolla.

Lauritsalan Kartanon viereen havitellaan uusia rakennuksia.  Kartanon itäpuolelle, Haartmaninpuistoon kaavoittaja haluaa noin 15 uutta taloa.  Kartanolle johtavan Kartanontien varteen tulisi muutama lisää.

Suunnitelmaa esitellään torstaina kaupunkilaisille. Toivottavasti aikeet demokraattisessa prosessissa vielä muuttuvat.

Jotain toiveita kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaan alueen kunnioituksesta sentään on. Kaavoittaja on jo nyt vähentänyt uusien rakennusten määrää, ja aivan hulluimmista haaveista on hivenen jo luovuttu.

Toki kaavoittajan perustelut kuulostavat järkeviltä. Kaupunki osti alueen UPM:ltä kahdeksan vuotta sitten. Kaavoittajan mukaan ”kun kaupunki ostaa maata, sinne pitää voidaa rakentaa jotakin”. Onhan se useimmiten niinkin, mutta voisi kartanon hankkimisen nähdä myös vähän toisessa valossa. Olisiko mahdoton, ajatus, että kun ”kaupunki ostaa maata, kulttuurihistoriallisesti tärkeät alueet pitää voida säilyttää tuleville polville”. Että kaupunki ostaisi maata joskus myös nimenomaan ei-rakennettavaksi.

Haartmanin puiston talot rakennettiin vain muutama vuosi sitten. Miksi aluetta, Haartmanin- ja Savanderinkatua,  ei silloin kaavoitettu valmiiksi? Miksi nyt pitää alkaa puuhata lisää taloja? Toki alueen infra on rakennettu, ja uusien talojen tekeminen olisi perusteltua. Eikö taloja voisi lisätä Haartmanin puiston itäpuolelle?

Sekin ihmetyttää koko alueen suunnittelussa, että miksi ihmeessä Muukontien sillan juuressa olevat kerrostalot on rakennettu tien penkkaan kiinni? Eikö olisi mukavampaa, että ne olisivat kanavan varressa?

Lappeenrannan pinta-ala on 1756 neliökilometriä.

Ikää kaupungilla on 361 vuotta. Vanhoja rakennuksia, vanhoja ympäristöjä ei jäljellä kovin paljon ole.

Kartanon alue kertoo monenlaisesta historiasta. Siihen liittyy Saimaan kanavaa, matkailua, logistiikkaa, panimoteollisuutta, puunjalostusteollisuutta, maanviljelystä, rakennushistoriaa, kulttuuria. Yksinomaan kartanon puisto puineen on miljöö, jota ei yhden ihmisen elinaikana saa tehtyä.

Tilaa Lappeenrannassa kyllä riittää. Se mistä on puutetta, on oman historian näkyminen, sen tunnustaminen ja ehkä vähän ylpeyskin menneisyydestä.