Artikkelit joissa on tagi ‘Kaakkois-Suomi’

Hui hai, miten iso asia

torstai 4. elokuuta 2011

Kesän kuuma puheenaihe on ollut – yhtenä muiden joukossa, ei ihan vähäisimpänä - huutava yhteiskunnallinen vääryys: ansiotulosta on maksettava veroa.

Toki tämä epäkohta on ollut kohtalaisen yleisesti tiedossa, mutta tällä kertaa asian nosti ns. tikun nokkaan sanomalehti Karjalainen, ja eikös muut lehdet lyöneet omaa päätään samaan Karjalan mäntyyn. Lukuisat ovat ne uutiset, pääkirjoitukset, kolumnit, kommentit ja ns. tavis-gallupit, joita Suomen toimitukset ovat tuottaneet kansalaisten iloksi ja kiusaksi. Ja lukuisammat ovat ne yleisönosastojen kirjoitukset ja lehtien tekstiviestipalstojen SMS:t, joissa tätä inhan verottajan toimea on kavahdettu ja paheksuttu.

Kollektiivista hysteriaa on ollut havaittavissa, kun pullopantteista saatavien tulojen verotusta on hämmästelty, paheksuttu ja tuomittu.

Verottajan ahneus on todettu yhteisesti, ja tuomittu.

Ja mikäs siinä, saahan sitä yhdessä meuhkata. Onneksi on välineet, tiedotus- ja netti, tätä varten.

Kun meno kovaksi äityy, ei haittaa se, että itse asiaan ei moni perehtynyt. Kuten jokainen Suomen journalisti tietää, ja useimmiten muistaa, faktojen tarkistus on pilannut monta hyvää juttua.

Ehkä olisi kollektiivisen riemun sijaan kannattanut vähän perehtyä asiaan. Verottaja verottaa vain jos pullojen palauttamisesta kertyy oikeasti tuloa. Jos omansa vie, ei tietenkään veroteta. Ja jos tulot jäävät pieniksi, ei tietenkään veroteta.

Sitten verotetaan, jos tulot alkavat muodostua niin suuriksi, että niillä tulee oikeasti toimeen, ja jos toiminta on sellaista että se tähtää toimeentuloon ja ansiotulojen hankkimiseen. Pullonhankkimiskulujen vähentämisen jälkeen tällaisia ihmisiä ei Suomessa varmaan ole käytännössä yhtään.

Shakespeare vuonna 1598: Paljon melua tyhjästä.

Keskustelu oli onneksi jo hiipumassa, mutta nyt yhteiskunnan näyttämölle astuvat Kymen sosialidemokraatit. Kymen demaripiiri on pohtinut asiaa, ja päätynyt siihen, että vero on turha.

Turha? Vero jota käytännössä ei ole olemassakaan.

Piirii vaatii, että seuraavassa budjettiriihessä vero poistetaan.

Budjettiriihessä? Eiköhän siellä ole vähän isommat asiat esillä.

Demareiden mielestä vero on kiusantekoa kansalaisille.

Kiusantekoa? Kun tällaista veroa ei ole, niin kiusaakaan ei ole.

Haloo, ja halleluja. Kaakkois-Suomi, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala , on yksi Suomen ongelma-alueita. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat rytisten, metsäteollisuuden työpaikat hupenevat, maatalous hiipuu, uutta merkittävää elinkeinoa ei ole hirveästi keksitty. Väki vanhenee, tulot tippuvat, menot kasvavat.

Kaakossa on oikeasti syytä miettiä, miten eteenpäin. Tässä Kymen Sanomien tänään julkaisema uutinen, jossa maalaillaan synkeitä näkymiä.

Pohtia suuria ja merkittäviä asioita. Pulloveron pähkäily pistää pähkäilemään, voiko poliitikkoihin luottaa. Jos suuren puolueen Kymen piirin mielestä pullopanttivero on oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävä asia, niin ei hyvältä näytä. Vai liekö sitten vain nykypopulismia tämäkin. Ei sekään kerro hyvää politiikan tekijöistä.

Lemin varassa

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Oulusta kuuluu kummia: Lemi on Kaakkois-Suomessa ainoa kasvava kunta. Pientä valoa tai edes vähän himmempää hämärää on luvassa Lappeenrannalle, Taipalsaarelle ja Kotkalle. Kaikki muut ovat taantuvia tai voimakkaimmin taantuvia kuntia.

Mitenhän tämä näin?

Lemi?

Tällaiseen tulokseen on kuitenkin päädytty Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa. Itse tutkimuksen ovat tehneet Johanna Hätälä ja Jarmo Rusanen. Tutkimuksen nimi on Suomen aluerakenteen viimeaikainen ja tuleva kehitys. Kyse Pohjois-Suomen maantieteellisen seuran ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisusta. Se löytyy tästä.

Tiivistelmä kaksi.fi:n sivuilla ja kartta kuntien  kehityksestä löytyy tästä.

Varmaan hyvää ja huolellista työtä, ei sitä sovi epäillä. Kaakkois-Suomen kannalta karmeaa luettavaa, samoin toki monen muunkin alueen.

Suomen tulevaisuus näyttää tämän selvityksen perusteella synkältä. Me keskitymme muutamalle alueelle. Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu, ehkä Lahti ja Vaasa, ovat alueita, joiden tulevaisuus näyttää hyvältä. Synkkää on tulossa – ja on jo nyt – Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa, varsinkin maaseudulla.

Jos oululaisten ennuste totetuu, Suomi keskittyy yhä enemmän kaupunkeihin. Maakuntien keskuksilla ei mene muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin niilläkään, mutta maaseutu autioituu entisestään.

Erityisiä syitä epäillä oululaisten näkemyksiä ei ole. Maaseutu tyhjenee, kun maanviljelys ei pienillä tiloilla kannata, muuta elinkeinoelämää ei oikein ole – kuntien lisäksi. Maakuntien keskukset ovat kovin pieniä nekin, muutaman kymmenentuhannen saukkaan kaupunkeja.

Ehkä jotain toivoa kuitenkin jää. Se, että Lemi olisi Kaakkois-Suomessa parhaiten tulevaisuudessa menestyvä kunta, antaa kyllä hitusen toivoa siitä, että tutkijoiden näkemykset eivät ehkä sittenkään ihan oikeaan osu, ihan kaikilta osin.

Mutta oli tämä raportti oikeassa tai vähän vähemmän oikeassa, syytä sitä olisi Kaakkois-Suomessakin lukea. Suurteollisuuden suuruuden aika näillä nurkilla – ainakin työvoimalla mitaten – on ohi, pysyvästi. Jotain muuta pitäisi keksiä ja kehittää.

Estari-linjalla – kaiken kattavalla vastustamisella – se ei kyllä onnistu.

Alueellista eriarvoa

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Helsingin Sanomien tänään lopettava vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen oli aamulla Ylen haastattelussa.

Viisaita puheli Virkkunen, parinkymmenen vuoden pesti Hesarin päätoimittajana kyllä antaa näkökulmaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kun haastattelija kysyi, mitä asiaa Helsingin Sanomat nykyisin ajaa, Virkkunen luetteli monia asioita, jotka lehdelle ovat tärkeitä.

Mielenkiintoista oli, että yksi Virkkusen ja Helsingin Sanomien huolenaiheita on alueellinen eriarvoistuminen.

Tänään Oulun yliopiston hallitus päätti lopettaa opettajankoulutuksen Kajaanissa. Koulutus keskitetään Ouluun.

Niinpä.

Tällaista tapahtuu koko ajan, pieniä asioita, toki isojakin. Suomi on rankasti keskittymässä vauraille alueille.

Onhan näin on ollut iät ajat, no ainakin 1950-luvulta lähtien. Mutta tähän asti elinmahdollisuuksia ja tulevaisuudenuskoa on ollut ympäri Suomea.

Nykylaman myötä siirrymme ihan toisenlaisten alueiden Suomeen. Erot kasvavat. Menestyviä ja kasvavia alueita ovat pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Oulu. Ehkä Jyväskylä. Ehkä Lahti. Onko muita?

Tämän laman aikana jaetaan tulevaisuuden pelimerkit. Jos kasvuun pääsee kiinni, voi tulevaisuuteen suhtautua myönteisesti. Jos vauhdista putoaa, niin tulevaisuus on vuosi vuodelta synkempi. Niin maakunnalle, seutukunnalle,  kunnalle, seurakunnalle, yrityksille kuin yksilöillekin.

Ei hyvältä näytä Kaakkois-Suomessa. Täällä suurteollisuuden rakennemuutos on rajumpaa kuin ehkä missään muualla. Uutta pitäisi kehittää, keksiä ja innovoida, uutta työtä, uusia työpaikkoja, uutta tekemistä. Vaarana on, että koko Kaakkois-Suomi putoaa taantuvaksi alueeksi. Olisikohan jopa todennäköistä?

Ei paljon lohduta, että emme ole yksin. Karmealta näyttää Itä- ja Etelä-Savo, samoin Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo. Ja Kainuu, Pohjanmaa. Eikä Lapillakaan kehumista.

Maaseutu tyhjenee, eikä maakuntien kaupungeissakaan hyvältä näytä.

Mistä apu? Paljon puhutaan koko Suomenkin osalta uudesta Nokiasta, mutta se on turhaa haihattelua. Uutta Nokiaa ei tule enää ikinä.

Pienemmistä murusista täytyy tulevaisuus rakentaa. Ja itse. Toki valtiolla on tärkeä rooli, mutta julkisen sektorin – vaikkapa maakuntien liittojen – varaan ei tulevaisuutta voi perustaa. Yhteistyötä toki sen kanssa, taloudellista tukeakin verovaroista, mutta eniten tarvitaan yksittäisten ihmisten yrittämistä, yrittäjyyttä, ideoita ja rohkeutta. Ja ennakkoluulottomuutta hylätä ajoissa väistyvä, ja etsiä uutta.

Vaikeaa se on, mutta siitä mistä on vaikea puhua, ei pidä vaieta.