Monta on Suomessa päivänpolttavaa ja visaista ongelmaa.
Yksi niistä on verkkokeskustelu. Ja siihen liittyvät ihmisten ajatukset ja mielipiteet.
On yleisesti tunnettua, että muut ihmiset ovat kovin usein ihan väärässä. Mielipiteet ovat hanurista. On vihapuhetta, kateutta, kaunaa, rasismiakin. Ei pitäisi. Ainahan niitä pölhöjä ajatuksia on pyörinyt monessa päässä, mutta nykymaailman vitsaukseksihan ovat insinöörit kehittäneet tämän internetin. Sen kautta hölmöt mietteet saavuttavat toisen väärässäolijan. Ja mitä siitä seuraa: pölhöä mielipidettä kommentoidaan vielä pölhömmöllä. Ihan on mennyt mahdottomaksi.
Mielipiteitä on kahdenlaisia: oikeita ja vääriä.
Oikeat ovat ne, jotka ovat oikeassa. Vääriä on ne muut.
Verkkokeskustelua on käyty, kauhisteltu ja yritetty laittaa kuriin. Tähän asti keskustelun käyminen ja kauhistelu ovat onnistuneet, kuriin laittaminen on epäonnistunut. Mutta uusia yrittäjiä riittää.
Tuorein on Julkisen sanan neuvosto. JSN on tehnyt ohjeet, kuinka yleisön tuottamaa aineistoa kohdellaan tiedotusvälineiden verkkosivuilla. Yritys on hyvä, ajatus kaunis, mutta rohkenisiko tuota kuitenkin epäillä.
Lähtökohtaisesti JSN arvelee, että valvonnalla, moderoinnilla, keskustelun laatua pystytään nostamaan. Lähtökohtaisesti tässä on se ongelma, että jos jossain verkkokeskustelussa alkaa olla kovasti rajoituksia, ihmisten mielipiteet ja keskustelu siirtyvät toisaalle. Verkossa se käy sujuvasti.
Lähtökohtaisesti JSN tuntuu myös arvelevan, että tiedotusvälineiden verkkopalvelujen sivuilla käytävä keskustelu ei ole laadullisesti riittävän hyvää. Sen valvontaa pitää siis ohjeistaa – ja valvojille antaa ohjeistus, ikäänkuin valvojiin ei luotettaisi. Lähtökohtaisesti tässä on se ongelma, että jos suomalainen verkossa käytävä keskustelu on jossain edes kohtalaisen laadukasta – aiheet ajankohtaisa, yleisesti kiinnostavia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä, mielipiteet pohdittuja, perusteltuja ja hyvin esitettyjä – niin kyllähän ne keskustelut käydään tyypillisesti tiedotusvälineiden verkkosivuilla.
Koko verkkokeskustelun asema on ongelma. JSN lähtee siitä, että journalistin ohjeet – joiden asemaltaan tasavertainen liite uusi ohjeistus on – koskevat vain journalistista työtä. Nyt JSN tuntuu jotenkin katsovan, että verkkokeskustelu kuuluu journalistisen työn piiriin. Toisaalta ohjeistuksessa sanotaan kyllä selkeästi, että verkkokeskustelua ei pidetä toimituksellisena aineistona. Silti sitä ohjeistetaan yhtä painokkaasti.
Verkko on sotkenut ennen selkeät rajat. Nyt JSN yrittää, ansiokkaasti kyllä, määritellä toimituksellisen sisällön. Sillä tarkoitetaan ”toimituksen laatimaa, tilaamaa, käsittelemää sekä journalistisin perustein julkaistavaksi valitsemaa tai journalistisesti korostamaa aineistoa”.
Määrittelyyn sisältyy joitain ongelmia. Riittääkö, että joku noista kohdista täyttyy? Toimituksen laatima on kohtalaisen selvä. Toimituksen tilaama on kohtalaisen selvä – mutta tekeekö tilaus aineistosta toimituksellista; tuotoshan voi olla mitä vain. Toimituksen käsittelemä on jo vähän epäselvempi. Perinteinen yleisönosasto menee varmaan tähän – onhan printin yleisönosasto myös journalistisin perustein julkaistavaksi valittua, ja onhan siellä journalistisesti korostettua aineistoa.
Mutta entäs sitten tämä verkko?
Jos printtiin tarkoitettu yleisönosaston kirjoitus käsitellään niin, että se vain julkaistaan verkossa yleisölle varatulla palstalla, onko se toimituksellista aineistoa?
Jos yleisönosasto toteutetaan teknisesti niin, että tekstit voi lähettää netissä ensin verkkokeskusteluun, vaikka jälkimoderoituun, ja sieltä poimitaan printtiin, missä vaiheessa teksti muuttuu toimitukselliseksi aineistoksi? Onko sama teksti luonteelta erilainen eri käsittelyn vaiheissa?
Lähes kaikilla Suomen sanomalehdillä on tekstiviesti-palvelu. Niitä julkaistaan lehdessä ja verkkopalvelussa. Toimitus ei niitä laadi, ei tilaa, käsittely on usein vähäistä – julkaisematta toki jätetään - journalistisesti niitä ei korosteta. Ovatko nämä toimituksellista aineistoa?
Entäs sitten sosiaalinen media? Facebookissa on lähes kaikilla lehdillä omat sivut. Ovatko ne tiedotusvälineen verkkosivuja? Koskevatko nämä pelisäännöt myös Facebookia? Uuden ohjeistuksen mukaan ”yleisölle on varattava mahdollisuus ilmoittaa toimituksellelle asiasttomasta sisällöstä niin, että ilmoittaja saa siitä vahvistuksen”. Miten tämä ratkaistaan Facebookissa?
Tai edes tiedotusvälineen omassa verkkopalvelussa? Keskusteluun täytyy rakentaa ilmoita asiaton viesti -painike, josta lähtee sitten vastaus. Mutta mitähän se sitten auttaa?
Ohjeistuksen ykköskohdassa sanotaan näin: ”toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen”.
Mutta kyllähän laatujournalismia tekevät toimituksen jo nyt seuraavat verkkosivujaan. Valvonnan suhteen on kaksi ratkaisua: etukäteis- tai jälkimoderointi. Kun kaikki tekstit luetaan etukäteen, pystytään loukkaavat viestit poimimaan pois etukäteen. Jälkimoderoinnissa ne poistetaan heti kun toimitus ne huomaa.
Ongelmaa on tässäkin: toimituksen pitää ”pyrkiä estämään” mm. kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt. Nämähän ovat lain vastaisia. Ei niitä pidä pyrkiä estämään, ne täytyy estää.
Toisaalta: ”toimituksen tulee viipymättä poistaa yksityisyyden suojaa loukkaavat sisällöt”. No, tottahan toki, mutta tässä JSN onkin jo paljon kategorisempi kuin edellä, vaikka kansanryhmää vastaan kiihottaminen on rikos.
Verkossa on jo vuosia, Web 2.0:n keksimisestä lähtien, korostettu yleisön aineiston tärkeyttä, kansalaisten sananvapauden toteutumisen merkitystä, tiedotusvälineen ja sen yleisön vuorovaikutusta. Nyt JSN:n mukaan ”yleisölle varattujen palstojen ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä tiedotusvälineiden verkkosivuilla”.
Tämä on vaikeaa. Tiedotusvälineiden verkkopalveluissa on monenlaisia osia, monenlaista sisältöä. Osa on olennaisesti rakennettu yleisön tuottaman aineiston varaan, osa on selkeästi toimituksen aineistoa, osassa näitä lomitetaan, rytmitetään niin, että molemmilla on tärkeä osa.
Miten näiden raja pidetään selvänä? Pitäisikö yleisön aineistolla olla joku erivärinen pohja? Toinen tekstityyppi? Pitääkö aineistojen välissä olla paksu palkki? Pitäisikö olla merkintä, varoitus: Yleisön tuottamaa aineistoa?
New York Times teki 9/11 – muistopäivän kunniaksi aivan huikean tuotteen, linkki tässä. Jo etusivulla sanotaan: Share Your thoughts. Arvelen, että tämän tyyppinen journalismi yleistyy. Pitääkö eri lähteistä tulevilla teksteillä olla erilainen kohtelu, selvä raja?
No, maailman muuttuu, ja joskus kehittyy.
Kaiken kaikkiaan JSN:n ohjeistus on erinomaisen hyvä pyrkimys paremman maailman rakentamiseen. Ja varmaan nämäkin ohjeet ajan myötä muuttuvat, täsmentyvät, paranevat.
Mutta ihan niin optimistinen en kyllä vielä jaksa olla kuin JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen, joka otsikoi bloginsa näin: Nettikeskusteluun tulee nyt ryhtiä. Toivottavasti Uimonen, aidosti viisas ja ajatteleva mies, on oikeammassa.
